Jim Sheridanin draama The Secret Scripture (2016) perustuu Sebastian Barryn romaaniin. Tapahtumat sijoittuvat Irlantiin, ja ne liikkuvat II maailmansodan ja nykyajan välillä. Molempia aikakausia kuvataan kriittisesti. Mielisairaalaa saneerataan kylpylähotelliksi, ja potilaista on päästävä eroon. Hankaliin asukkaisiin kuuluu iäkäs Rose McNulty (Vanessa Redgrave), joka on viettänyt sairaalassa yli 50 vuotta. Hän oli joutunut lukkojen taakse, koska hän oli kuulemma houraillut olevansa naimisissa ja oli surmannut vastasyntyneen lapsensa Ballytivanissa. Psykiatri William Grene (Eric Bana) kutsutaan arvioimaan Rosea, jotta hänen loppusijoituspaikkansa voitaisiin ratkaista. Rose on käyttänyt Raamattua päiväkirjanaan. Nuoren Rosen (Rooney Mara) vaiheet paljastuvat kirjan sivuilta. Hän oli protestantti, ja häneen suhtauduttiin epäluuloisesti katolisessa Irlannissa. Kyläpappi Gaunt (Theo James) oli monien muiden ohella ihastunut häneen, mutta koska Rose avioitui Spoiler isänmaanpetturin, RAF:n lentäjän Michael McNultyn (Jack Reynor) kanssa, hänen toimitettiin mielisairaalaan tekaistujen syytösten (”nymfomania”) perusteella. McNulty murhattiin ja isä Gaunt varasti vastasyntyneen lapsen ja antoi adoptoitavaksi. Rosea sähköšokeerattiin sairaalassa oikein olan takaa. Kyllä ne katoliset osaavat varastella vauvoja ja tuhota ihmisen elämän mutta malkaa eivät omassa silmässään näe. Rose ei alun alkaen ollut sairas eikä syyllinen, mutta mielisairaalan kovakourainen kohtelu teki hänestä (kuten tekisi kenestä tahansa) lopulta sairaan, ja näin pakkohoito oikeutti itsensä jälkikätisesti. On helppo kauhistella talibaanien hirveyksiä, mutta naisia on kohdeltu kaltoin aivan kristillisissäkin maissa, koska miehet eivät ole kyenneet käsittelemään omia psykoseksuaalisia ongelmiaan. Lopulta tri Grenelle paljastuu, että hän on adoptoitu ja Rose on hänen biologinen äitinsä. Tragedia päättyy jonkinlaiseen hyvitykseen, vaikka se tulee hiukan kuin deus ex machina. Hyvien näyttelijöiden ansiosta Rosen tarina kiinnostaa loppuun saakka. The Secret Scripture voi tuoda mieleen sellaiset elokuvat kuin Sovitus ja Philomena, mutta nämä itkettävät enemmän. 3/5 Ensi-ilta Irlannissa: 24.3.2017. Saksalaisessa blu-rayssa (BD-50) on hyvä kuvanlaatu ja lisämateriaalina puolisen tuntia haastatteluja. Muutama kuvanäyte: Spoiler