Katkeransuloinen komedia rakkaudesta ja menetyksestä perustuu tositapahtumiin. Philomena (Judi Dench) oli vasta teini-ikäinen tultuaan raskaaksi vuoden 1952 Irlannissa. Langenneena naisena Philomena lähetettiin luostariin, jonka nunnat toimittivat hänen poikansa Yhdysvaltoihin adoptoitavaksi. Menettämättä koskaan uskoaan, etsi Philomena lastaan viidenkymmenen vuoden ajan – turhaan. Yhdessä elämään kyllästyneen toimittajan Martinin (Steve Coogan) kanssa Philomena lähtee Amerikkaan matkalle, joka muuttaa kaiken. Kadonneen lapsen mysteerin ratkeaminen ei jää ainoaksi matkan hedelmäksi, vaan myös Philomenan ja Martinin yllättävä suhde, yhtä aikaa liikuttava ja hauska, kukoistaa reissussa. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 31.01.2014
Tämä olikin perättäin jo kolmas leffateatterissa nähty keskushahmon tapahtumista kirjoittamaan kirjaan perustuva elokuva. Heikoin tästä joukosta (12 Years & The Wolf of), muttei huono kyllä tämäkään. Kyyninen Coogan ja naiivi, mutta suorasukainen Dench muodostivat hyvän parin. Huumori oli piilevää, mutta toimivaa, ja tarinakin käänteineen kiinnostava. Neljästä ehdokkuudestaan huolimatta Philomena tuskin tulee voittamaan yhtään Oscaria. ½
Erinomainen elokuva. Odotin pitkästyttävää surkunyyhky jeesustelutuokiota mutta yllätyin positiivisesti. Erinomaiset näyttelijät, voi kun suomalaiset nykynäyttelijäkin joskus pystyisivät samaan.
Näin tämän pari kuukautta sitten teatterissa ja pidin kovasti. Alempaa keskiluokkaa edustavan rouvan ja yläluokkaisen toimittajan vastakohtaisuus kipunoi mukavasti, ja molemmat pääosanesittäjät olivat elementissään. Juoni edustaa kategoriaa todellisuus on tarua ihmeellisempää, ja tarinan kaari sulkeutuu vaikuttavasti ja koskettavasti. Hyytävä kuva muodostuu niistä, jotka säästävät itseään Jeesukselle. 4/5 Muistakaa myös Peter Mullanin Magdalena-sisaret.