Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises) (Christopher Nolan / Christian Bale, Anne Hathaway)

Tämähän on sitten win-win-tilanne. Nolan tarjosi minulle leffakokemuksen ja minä sinulle camp-huumoria. Kyllä se Batman yhdistää.

 

Juu, tulee melkein tippa linssiin...

 

Olihan tässä aika pahoja mokia kautta typeryyksiä, jotka on täällä kyllä lueteltu jo - ja ensimmäistä kertaa Bättiksen örinäkin alkoi tosissaan naurattamaan. Gordon-Levittin roolista mielipiteeni on, että melkoisesti liikaa ruutuaikaa jannun karismaan nähden. Bane ei kuitenkaan ollut huono pahis, ja ihan ok:sti tämä ylipitkän kestonsa ajan onnistui viihdyttämään. Sellaiset 3/5 annan.

 

Itsellä lensi kahvi pitkin näppistä aamulla tämän takia.

 

Tämäkin nauratti...



http://www.iltasanomat.fi/viihde/ar...f_map={"10151286065619082":"artikkeli_likey"}

 

Olipa jälleen viihdyttävä ja tummanpuhuvan tyylikäs sarjakuvafilmatisointi.

Loppu ei säväyttänyt. Viime minuuteilla aloin uskoa, että onko todella tehty rohkea päätös loppuratkaisun suhteen

Spoiler

eli Gotham City olisi tuhoutunut

mutta pettyä sain. Pettymys myös se, kuinka monta jatkon mahdollisuutta jätettiin auki

Spoiler

Batman/Bruce Wayne ei kuollutkaan, jatkoa Batmanina vai jossakin toisessa muodossa?
Blakesta = Robinista uusi Batman?
Robin? Heittikö Nolan pallon jollekin toiselle ohjaajalle, joka sitten tekee julkisivun ehostuksen samaan tapaan Robinille kuin hän teki Batmanille?
Vai tuleeko häneltä ja Warner Brosilta seuraavaksi Robin-trilogia, jossa jossakin elokuvassa Robin on pulassa ja saa neuvonantajakseen Batmanin?

 

Ja Oscar-ehdokkaat julkistettu, TDKR ei saanut yhtään ehdokkuutta. IMDb:n ao. palstan lukeminen kalja kädessä juuri nyt on silkkaa parhautta. Voi sitä tuskan määrää.

 

Täysin ansaitusti. Siinä missä BB ja TDK oli 5 tähden pläjäyksiä niin tämä oli max 2.5 tähden ennalta arvattava epäonnistuminen. Kevyesti Nolanin surkein elokuva. Toisella katsomiskerralla vielä huonompi.

 

Oscarit nyt on ihan naurettavaa kultaisen keskitien elokuvia palkitsevaa hyväveliperseilyä muutenkin.

Spoiler

T: katkera Cloud Atlas fani

 

Näin on. Siinä missä nuo kaksi edellistä sen kuin paranee uudelleen katsomisella, tämä vain alkaa hämmästyttämään surkeudellaan ja älyttömyydellään.

Vaikka oskarit on melkosta hyväveli-järjestelmää niin siitä huolimatta ei tässä ole mitään palkitsemisen arvoista.

 

Tää oli liian synkkä akatemian mielestä.

 

No kyllähän tämän olisi pitänyt olla EDES EHDOLLA monissa kategorioissa, koska eeppisen saaga-trilogian päätösosa. Mielestäni hirvittävä vääryys. Terv. ikuisesti katkera Kuninkaan paluu -dissaaja.

 

Siitäkin huolimatta, että oli rytinällä koko trilogian huonoin osa?

 

No leffaahan en ole toki itse (vielä) nähnyt, imdb:n ketjussa kertoivat teknisten pystien olleen haarukassa, mutta kyllähän Kp:kin oli väsyneen pituutensa perusteella jopa huonompi kuin Kaksi tornia ja voitti kuitenkin toista kymmentä...

Jos nyt vaikka lasketaan pelkästään kahden ekan elokuvan ansiot yhteen, ja aletaan miettiä niin kyllä tekijöille näistä läjä patsaita kuuluisi, sen verran hienoa yksityiskohtaista työtä on sarjakuvaleffat uudistanut trilogia vaatinut.

Tarkistin juuri eli Oscarit: LOTR: 4+2+11 = 17, Batmanit: 0+2+0 = 2. Eli tämä selvästi synkempikin (lue: aikuismaisempi) saaga on siis 15 Oscar-palkinnon verran huonompi?!!

 

Tämä luistelee jo kauaksi topikista, mutta lähtökohtaisesti kai pitäisi palkita elokuva, ei sarja, eikä jakaa palkintoja väitettyjen menneiden tölvimisten takia (toki käytännössä näin ei ole).

TDK:n puolesta todettakoon kuitenkin, että LOTR:ssa yksikään näyttelijä ei käsittääkseni voittanut, toisin kuin Ledger (ansaitusti) roolistaan.

 

Kannattaisi ensiksi katsoa se leffa ennen kuin tulee huutelemaan, että ansaitseeko Oscaria vai ei. Toiseksi, vain koska jokin elokuvasarja on mukamas aikuisempi kuin toinen ei tee siitä sen parempaa. LOTR on ei ole mikään hilpeä trilogia vaan aika karu paikoin joskin se on tietenkin lajityypiltään fantasiaa. Jos genren takia sitä ei voi ottaa vakavissaan niin vika lienee katsojassa.

DKR on pituudeltaan 35 minuuttia RotK:a lyhyempi, mutta ennalta-arvattavuutensa ja tarinankerronnan takia se tuntui paljon pidemmältä. Jos olisi ollut parempi päätösosa niin ehkä olisi voinut trilogiana palkita. Se mikä LOTR:ssa oli erityistä oli, että trilogia kuvattiin putkeen ja se perustui tunnettuun fantasiagenren peruspilariin. Batmannia ei kuvattu yhdellä kertaa eikä se sen koommin perustunut käsitykseni mukaan mihinkään tiettyyn sarjakuvaan. LOTR on periaatteessa yksi kirja, joten Fellowship, 2 Towers ja RotK ovat sen osia, kun taas Batman -leffa sai kaksi jatko-osaa kun tuli tarpeeksi rahaa.

Siinä missä Batman -trilogia ehkä näytti että sarjakuvaelokuviakin voi tehdä vakavasti, oli LOTRi jo todistanut että fantasiaelokuvan voi tehdä vakavasti.

 

Joo ihan totta, piti lisätä tuosta että mikäli Battisten taustalta olisi löydetty megamammuttieepos ajoissa, olisi massahype ollut valmiina ja kulttivoimat liikkeellä. Nolan, mikset (haamu)kirjoittanut sitä? Tuhatkunta sivua olisi riittänyt.

Putkessa se pitäisi varmaan katsoakin.

 

No hohhoh.

Ja näin Oscarikirjoittelujen sekaan heitän tämän kommentin.
En tiedä miksi tälle elokuvalle pitäisi Oscareita jakaa, eikä edes kiinnosta.
Elokuvassa ei ole mitään sellaista, joka kiinnittäisi Oscareiden jakajien huomion.
Eli taattua tavaraa ilman mitään ihmeellistä.
Tosin Riskalan luulisi olevan eri mieltä.

Itse katselin tämän jokunen aika sitten ja päällimmäiseksi mieleen jäi melkoinen mekastus ja olo, että kuitenkin tämä oli hyvin samanlainen kuin aiemmatkin.
Katselin kaikki viikon sisään, joten tässä viimeisessä ei ollut mitään ihmeellistä verrattuna aikaisempiin.
Nolanin tyyli on selkeä ja ohjaus ja näyttelijätyöskentely on hyvää, mutta jotain jäi puuttumaan.
Komeeta, mutta kuitenkin.

Tosin verrattuna siihen, mitä nykypäivänä toimintaelokuva yleensä tarjoaa, niin onhan tämä hieno trilogia.
Pahiksista täytyy kuitenkin sanoa että Jokerissa oli jotain otetta, mitä ei sitten Baneen saatu. Vaikka kohtuulisesti vetikin.
Ehkä ääni ja sitten lopetus oli se häiritsevin asia.
Lisäksi harmittaa ykkösen mielipuolipsykiatrin huppuineen vähälle jäänyt käyttö.
Olihan se nyt aika vakuuttava.
Jostain syystä oli tässä tuomarina jakelemassa tuomoita, eikä tätä tietenkään mitenkään perusteltu, kuten ei myöskään Jokerin katoamista paikalta vaikka kaikki vangit vapautettiin.
Vai kuoliko se Dark Knightin lopussa.
Isompi veljeskuntatausta tms. oli koko ajan läsnä, mutta ei kuitenkaan lopuksi ollut kuitenkaan mitään.

Positiivista oli että Batmani otti turpaansa, kuten vuosikaudet omaan tuskaansa keskittynyt mies vain voikin, eikä yhtäkkiä ollut treenaamatta superukko.

Ei oikein tiedä, miten tätä nyt oikein pitäisi suhteuttaa mihinkin.
Onhan kyseessä kuitenkin erinomainen trilogia.

 

Paljon kitinää, rätinää ja synkistelyä... Sitten itse elokuvaan.

Asiaankuuluvasti tämä piti tsekata jossakin vaiheessa, koska kaksi edellistä ovat olleet kuitenkin paremman arvosanan puolella joten uteliaisuutta riitti trilogian päätökseen. Edeltävän myyttisen elokuvan tapaan tämä alkoikin menevästi turhia odottelematta, Kissanainenkin oli käynyt valmiiksi räätälillä. Se nyt pitää sanoa, että naamiointikikka esittelyssä kyllä käytettiin jo Jokerin kanssa joten hieman huvitti yhdistettynä Banen äänenmurrosvaiheeseen, joka johtui ilmeisesti äkillisestä vanhenemisesta.

No leikittelyt sikseen, sillä tämähän olikin yllättävän vakavasti otettava teos. Pelkästään listaus Waynen vammoista antoi ajateltavaa. Nolan onnistui supersankarin inhimillistämisessä kiitettävästi, tämä oli tällä kertaa suorastaan elokuvan kantava teema, siinä määrin että jopa Hathawayn Kissanainen tuntui perinteisemmältä sarjakuvahahmolta kykyineen. Tähän liittyen oli miellyttävää havaita Balen vihdoin päässeen täysin hahmonsa sisään, ja nyt tuntui että ruutuaikaakin oli itse Batmanilla ja tämän kehityskaarella enemmän. Äänikin oli viritetty kohdilleen mitä nyt epätoivoisimmilla hetkillä nosti Dark Knightista tuttu koomisuus hetkeksi päätään.

Näyttelijöiden osalta tämä oli solidia kamaa, Caine ja Freeman sopivat tietysti joutsenlaulumaisen hienosti tuttuihin rooleihinsa. Oldmanin poliisipäälliköstä Gordon-Levittin moraaliseen poliisiin ja Modinen pelkurihahmoon toivat kaikki yhdessä paljon kosketuspintaa tähän, kokemuksen yhteiskunnasta joka on paitsi hyväksi koettava ja ennenkaikkea pelastamisen arvoinen. Vastapuolella Banen rooli, mikä oli näyttelijäänsä myöten hämärä, tarjosi likimain ainoana pahana hahmona yllättävästi juuri tarvittavan uhan. Verrattuna aiempien elokuvien pahoihin, yllätyin miten hyvin valinta toimi. Neesonin Ra`s Al Ghul oli toki mainion piristävä hahmo ekassa, mutta Dark Knightin Jokeri selkeästi ongelmallinen tapaus, koska vei aivan liikaa huomiota ja toimi kirjaimellisesti elokuvan hajottavana voimana. Nyt paha oli öykkärimäisyydessään kuin ylikasvanut koulupoika, erikoinen kasvoton hirviö, joka edusti yksinkertaisesti kaikkea sitä terroria, jota vastaan Batman oli alunperin noussut taistelemaan! Kiteytti siis mainiosti päähahmon kokemuksen pelosta, sitä kautta motiivista ja lopulta sankaruudesta.

Elokuvan tarina tuki kaikkea tätä. Nolan onnistui kuin onnistuikin epätoivoiselta tuntuneessa tehtävässään: tehdä tarinasta mittaluokaltaan vaikuttava, pitäen homman samalla ytimekkäänä ja vielä sitoa kahden aiemmankin elokuvan kutomat langat jotenkin tyydyttävästi päätökseen. Tämä unohtamatta asioiden kuvaamista Batmanin hahmon kautta, mikä jäi aiemmin jo sivuraiteille. Draamallinen uhka toteutui yksinkertaisen tehokkaasti: yhtäaikaa Gothamin (New Yorkin) todellisuuden näyttäminen suorastaan nihilistisen ankeana tulevaisuudenkuvana - osin jo aiemmista osista tutuin keinoin, ja samalla Batmanin henkilökohtaisena kurimus/kehityskertomuksena. Nolanin näkemyksessä Batman ei ole pelkästään yksittäinen supersankari, hän on likimain ainut sankaruuteen kykenevä! Meneehän tuo jo synkän puolelle.

Oikeastaan kaikki ne viat, joita oli aiemmin helppokin kritisoida, oli korvattu tässä selkeästi paremmalla tekemisellä. Paitsi että peruskuvio oli sisäisesti johdonmukaisempi, myös actionkohtaukset tukivat itse juonta eikä päinvastoin. Elokuva oli monissa kohdin hyvin emotionaalinen, kun tekniikka oli jätetty minne se kuuluu: sivujänteiksi. Actionista esim. alun takaa-ajo tunnelissa oli hienosti toteutettu, ja väkivallan kuvaukset olivat lohduttomuudessaan myös onnistuneita. Nyt pääosissa olivat kuitenkin tarinan kannalta merkittävät kohtaukset, kuten

Spoiler

ensimmäinen duel Bane vs. Batman, epätoivon symbolina onnistunut kaivoepisodi, voitontunnelman päinvastaiseksi kääntänyt puukotushetki, viimeinen lento, lopun samanaikainen Robinin esittely ja Alfredin toistunut kahvilatuokio...

Kyllä tämä oli koskettavuudessaan erittäin onnistunut päätösosa, hienoa Nolan! Tällä kertaa prätkä kääntyi hillitysti vain 90 astetta. Tarkoittaa myös sitä, että koko trilogian arvo ainakin itselle nousi samalla mukavasti.

Mielestäni Nolan onnistui jälleen myös allegoriassa, mikä oli toki selkeätä, muttei tuntunut liiallisen räikeältä ja toi mukaan erityisen hyvin sitä realismintuntua. Burtonin fantastisesta Gothamista on tultu aika kauas Nolanin synkkään inhorealismiin. Nämä elokuvat erottuvat toisistaan mikä tärkeintä.

Mitä tulee elokuvan loppuun...

Spoiler

Jätti jokseenkin hämmentyneeksi, minkä koin tällä kertaa hyvin miellyttäväksi, mutta tulkinnallisesti taitaa olla vain yksi tapa...

Spoiler

Nolan otti opikseen Inceptionin virheistä!

Yhteenvetona, aiemmat osat saanevat uudestaan katseltuina arvosanan n. 3,5 tähteä, joten tämä nyt niiden päälle rakentuneena räjäytti koko Gothamin (pun intended).

The Dark Knight Rises ****½

 

Spoiler

Niin. Tämä on ihan mielenkiintoinen juttu. Itsekin nimittäin näin asian juuri noin, koska a) Battis ei mitenkään voinut kuviteltavissa olevin keinoin selvitä räjähdyksestä ja b) hautajaistunnelma kivineen oli niin konkreettisen todellinen, Alfred itki ja manasi kykenemättömyyttään eli hänkin piti isäntänsä kuolemaa selvänä. Vertaus Inceptioniin tarkoitti sitä että nyt loppua ei tarvinnut erikseen selvitellä netistä. Vai tarvitsiko? No minulle ainakin oli selvä. Alfred houraili, eli toiveajatteli jo aiemmin kahvilakohtauksen, joten lopun kohtauskin oli kenties sama näkymä ja tuli muistista nyt erilaisena versiona... Todella unimaista, Batmanin hymy ja onni Kissanaisen kanssa, ei ei aivan liian epätodellista. Leffan jälkeen mietin myös että ihmiset olisivat tunnistaneet he joten ei mahdollista, mutta missasin Firenzen joten ei kai suoraan todista, olisi voinut periaatteessa tehdä "Lecterit". Ainut mikä lopussa häiritsi oli miten Robinista tulisi uusi Batman tms.?! Mutta sehän jätettiin aivan avoimeksi joten turha sitä enempää miettiä.

Samaa mieltä siitä mistä on mainittu, eli Nolan jippoilee turhaan. Inceptionista tuli osin pannaria tämän takia, homma meni sekasotkuksi eikä voinut millään olla täysin uskottava ja mielekkäästi tulkittavissa. Sama asia häiritsi jo Mementon aikoihin. Itsetarkoituksellista. Vain Prestigessa kuvio vielä toimi. No tämän osalta nimenomaan yllättävä surullinen loppu nosti pisteet lopulta kattoon. Eli JOS jäi henkiin niin alenee.