"Widefeeder" - leveää crossfeedausta

Keskustelu osiossa 'Kuulokkeet sekä muut audiolaitteet' , aloittajana 71 dB, 05.02.2017.

  1. 71 dB

    71 dB Well-Known Member

    Liittynyt:
    19.01.2005
    Viestejä:
    9 709
    Saadut tykkäykset:
    204
    Jotkut täällä jo tietävät entuudestaan crossfeedauksella varustetusta kuulokeadapteristani. Siitä on ollut juttua ja keskustelua täällä:

    https://www.dvdplaza.fi/forum/threa...iitäntöihin-kuulokevahvistimen-korvike.88254/

    Crossfeedauksen oikeastaan ainoa ongelma on siinä, että crossfeedauksen taso pitää sovittaa jokaiselle äänitteelle erikseen, koska spatiaalisen särön määrä äänitteestä toiseen vaihtelee suuresti riippuen käytetyistä mikrofonityypeitä ja -asetelmista sekä ylipäätään miksausfilosofiasta. Optimaalisen tason oppii kuulemaan nopeasti, kun tajuaa spatiaalisen särön luonteen, mutta crossfeederin pitää tukea laajaa säätöaluetta suunnilleen väliltä -11 ... -1 dB parin desibelin askelin tai tiheämmin.

    Alkuperäinen yhden crossfeedaustason versioni kuulokeadapterista kesällä 2012 modautui helposti kolmen crossfeedaustason versioksi. Sitten rakensin kehittyneemmän kuuden crossfeedaustason version kokemuksista kertyneen näkemyksen turvin.

    Viime vuosina olen kirjoitellut nyquist-plugineita Audacity-softalla, joilla on voinut softapohjaisesti testailla erilaisia crossfeedaustapoja. Crossfeedauksessa tuotetaan viive ristiinsyötettävälle signaalille simuloimaan suuntakuulon ominaisuuksia. Hyvin usein crossfeedereissä tämä viive on luokkaa 200-250 µs, joka vastaa noin 30 asteen kulmasta tulevaa ääntä simuloiden kauttimien kuuntelua normaalilla stereokolmiolla. Eräs kokeiluni on ollut käyttää maksimaalista viivettä korvien välillä (hieman yli 600 µs), joka vastaa suoraan sivulta tulevaa ääntä. Tällöin aivot sietävät myös eniten korvien välistä tasoeroa äänelle pienillä taajuksilla (luokkaa 3 dB). Tämä tarkoittaa sitä, että -3 dB voimakkaampaa crossfeedaustasoa ei tarvita edes silloin, kun äänitteen spatiaalinen särö on valtava (esim. ääntä tulee vain toisesta kanavasta). Jos taas crossfeedaustaso on liian suuri, äänikuva ei romahda "monoksi", koska äänen tulosuunta hahmottuu sivuille, leveäksi. Tuloksena on se, että crossfeedaustaso -3 dB on eräänlainen jokapaikanhöylä. Crossfeedaustason optimoinnin tarve lähes katoaa. Helppoa ja yksinkertaista.

    Asialla on tietenkin kääntöpuolensa. Ilmaisia lounaita ei ole. Leveä crossfeedaus tuottaa litteän äänikuvan toisin kuin perinteinen crossfeedaus, joka piirtää äänikuvaa kuuntelijan eteen luoden syvyyttä. Suurempi viive kanavien välillä tarkoittaa myös sitä, että crossfeedauksen rajataajuus laskee n. 800 Hz taajuudesta n. 300 Hz taajuuteen. Tätä ongelmaa pystyy korjaamaa diskantin crossfeedauksella. Käytännössä korvien välinen tasoero ei ole suurillakaan taajuuksilla suurempi kuin 25-30 dB, joten diskanttia voi crossfeedata esim. tasolla -25 dB, joka synnyttää transitioalueen 500-1600 Hz, jolla crossfeedaustaso heikkenee hitaammin. Diskantin liiallinen crossfeedaus tuottaa illuusion kuuntelutilasta, jonka sivuseinät ovat liikaa akustoidut.

    Nyt tänä vuonna kolvailin kasaan huvikseni tuommoisen "leveän" crossfeederin. Siinä on siis vain yksi crossfeedaustaso -3 dB (+ tietysti off), mutta kaksi diskantin crossfeedaustasoa (-26 dB ja -16 dB) plus tietenkin off. Muutaman tunnin olen ehtinyt kuuntelemaan. Äänikuva on litteä, kuten tiesinkin. Äänessä on kuitenkin maksimaalisesta leveydestä johtuen iskevyyttä, selkeyttä, eräänlaista raikkautta. Vähän kuin television kuvasäädöissä olisi korostettu värejä, kontrastia ja terävyyttä. Kuuntelijalle tulee kokemus maailman keskipisteessä olemista. Ympäröivä maailma suorastaan fokusoi kaikki äänet omiin korviin. Ääni renderöytyy hieman myös eteenpäin (300 Hz yläpuolella korvien välinen viive laskee hiljalleen nollaan), mutta ei yhtä voimakkaasti kuin "normaaleilla" crossfeedereillä. Tekno soi erittäin iskevästi, klassinen kuin salissa, jossa sivuseinien välinen kaiunta dominoi murskaavasti akustiikkaa.

    Laite on vielä mittaamatta. Tuskin suuria eroja löytyy suunniteltuihin spekseihin nähden, mutta mittaan kunhan kerkiän. Suunnittelin laitteen hieman korkeammilla impedanssiarvoilla, jotta kondensaattorien kapasitanssivaatimukset pysyvät järjellisinä. Siksi antoimpedanssiksi tuli peräti 2,2 Ω. Viime keväänä tekemieni perusteellisten antoimpedanssivaikutusten arvioinnin mukaan Sennheiser HD 598 luurit (jotka ovat vaativimpia mitä löytyy) sietävät lähes 5 Ω antoimpedanssia, joten 2,2 Ω on siedettävä antoimpedanssi, sanoivat nollaohmiuskovaiset mitä tahansa.
     
  2. 71 dB

    71 dB Well-Known Member

    Liittynyt:
    19.01.2005
    Viestejä:
    9 709
    Saadut tykkäykset:
    204
    Jaahas, ei paljon kommentteja toistaiseksi. Olenhan minä ehtinyt tuon rakkineen mitatakin. "IPSI" tarkoittaa samanpuolesta korvaa, siis sitä miten vaikkapa vasemman kanavan signaali ohjautuu vasempaan korvaan. "CONTRA" tarkoittaa ristiin ohjattua signaalia, joka on voimakasta pienillä taajuuksilla ja vähenee suurille taajuuksilla päin. "off", "min" ja "max" tarkoittavat "diskantin" erillisen crossfeedauksen asetusta. IPSI:n kohdalla vasteen taso nousee muutaman desibelin suurilla taajuuksilla tasaamaan bassopään vahvistumista crossfeedauksen seurauksena. Kanavien välinen korrelaatio määrää, miten tasaisesti kanavien summautuminen tapahtuu, keskimäärin ihan hyvin. IPSIn ja CONTRAn käppyrät muistuttavat pään kokoisen pallon vastetta sivuilta tulevalle äänellä. Crossdeedaustaso (CONTRA-IPSI eli ILD) on pienillä taajuuksilla suunnitellusti -3 dB luokkaa.

    WideFeederResponse2017-02-09.png

    Korvien välimatkaa (normaalilla pään koolla) vastaa äänennopeudella n. 640 µs viive, joten leveässä crossfeedauksessa IPSIn ja CONTRAn välille järjestetään n. 600 µs viive. Treble crossfeed pienentää viivettä hieman, mutta vastaa edelleen melko leveää äänikuvaa. Vertailun vuoksi "normaalissa" crossfeedauksessa korvien välinen viive-ero (ITD) on luokkaa 250 µs.

    WideFeederDelay2017-02-09.png


    Äänitteillä, joissa kaikki on miksattu joko oikeaan tai vasempaan kanavaan (50- ja 60 luvun vaihteen ping pong -stereoäänitteet), äänikuvaa jää tällä leveällä crossfeedauksella eteen paha aukko, vaikka spatiaalinen särö poistuukin ihan hyvin. Normaali "kapea" crossfeedaus on tällaisille äänitteille paljon parempi. Melko kapeaksi miksatuilla äänitteillä leveä crossfeedaus toimii kivasti ja samoin stereoksi downmiksatut monikanavaäänitteet kuten elokuvien ääniraidat soivat tehokkaan "avarasti".

    Normaali crossfeedaus mallintaa periaatteessa kaiutinparista tulevaa ääntä voimakkaasti akustoidussa huoneessa. Leveä crossfeederi saa aikaan illuusion akustiikasta, jossa nimenomaan sivuseinien välinen äänen heijastelu on dominoivaa. Crossfeedauksen leveyttä säätämällä voidaan siis säätää illuusiota kuunteluolosuhteista kaiuttoman huoneen kaltaisesta tilasta tilaan, jossa sivuseinät heijastavat ääntä voimakkaasti, mutta lattia, katto, etu- ja takaseinä absorboivat ääntä, tai vaihtoehtoisesti niin ajateltuna, että kauttomassa huoneessa kaiuttimet on siirretty tyypillisestä kuuntelukolmiosta kuuntelija sivuilla.