Vois varmaan näillekin kisoille ketjun pystyttää... Islanti 8 joukkoon, aivan huikeeta! Ja Italiakin voitti Espanjan. Hieno päivä jalkapallolle!
Omassa tuttavapiirissä on ollut havaittavissa hassu ilmiö. Pekka Haavisto, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Islanti - sama jengi näemmä menee massana näiden "ilmiöiden" perässä tunteella. Kun ei jakseta ottaa asioista selvää tai ymmärretä yhtään mitään kontekstista, niin annetaan fiiliksen vallata. Pekka Haaviston näytöt nyt oli aika heikot, eikä herra ole senkään jälkeen oikein mitään saanut aikaiseksi. Ja kuka oikeasti kuvitteli että Pekka Kurikan nimipäivät voisi voittaa Euroviisut, vaikka hyvä punkbändi ja sympaattinen keharisakki onkin? Ihan sama kuin tuo Islanti, ei ne nyt vaan samalla tempulla ihan kaikkia jalkapallon huippumaita voi voittaa. Mahtavaa toki että Islanti pärjäsi noin hienosti! Mutta Saksahan tämän vie.
Hyvin hämmentävä kommentti. Jos noille haluaa hyvin löyhästi yhdistävän tekijän löytää, niin se taitaa olla altavastaajan tai jonkin asioiden normitilasta poikkeavan kannattaminen. Altavastaajan valitseminen suosikikseen on aika vahvasti kytköksissä siihen, että kannattaja nimenomaan ei usko suosikkinsa voittavan, mutta toivoo niin. Asia on mielestäni tasan päinvastoin kuin ajattelit, jos oikeasti luulet että noiden asioiden kannattajat ovat hypänneet kelkkaan siksi, että tahtovat olla koko kilpailun lopussa voittajia tai uskovat voiton olevan todennäköinen. Onko sinulle voittamisen todennäköisyys tärkeä piirre jonkin asian kannattamiselle? Toivotaan, ettei fiilis jatkossa valtaa ketään urheilukisojen aikana. Islannin tappion myötä kisojen loppuvaiheesta tuli supertylsä. Saksan menestyksen raikkaudesta tuskin tarvitsee sanoa mitään. Ranska ei herätä mitään tunteita, vaikka yleensä kisojen kotijoukkuetta symppaa jossain määrin jo pelkästään siksi, ettei yleisö joutuisi pahasti pettymään. Nyt ei vain kiinnosta. Portugal herättää paljon tunteita, lähinnä Pepen ja Ronaldon saralla. Tuo vastenmielinen paskasakki ei saa voittaa mestaruutta. Wales on ainoa jäljellä olevista joukkueista, joka herättää positiivisia fiiliksiä.
No ei se nyt niin täysin mahdotonta olisi ollut että Islanti olisi mennyt loppuun asti, epätodennäköistä toki. Tekihän se Kreikkakin sen.
Joo, ei missään nimessä mahdotonta. Islannin karsintapelit ja pelit kisoissa todistaa sen. Olin vähän kahden vaiheilla Islannin menestyksen suhteen. Altavastaajaa on aina kiva kannattaa, mutta urheilua seuratessa kuluneet vuodet muistuttaa vahvasti siitä, että yllättäjä romahtaa hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa ja joku "vanha maa" pääsee kävelemällä sen yli jatkoon, kuten Ranska teki eilen.
Niin, Islannin menstys oli kiva juttu, mutta kyllä sinne jatkoon vaan pääsee tylsästi parhaat. Mun ongelma on siinä, etten tajua miksi lajista täysin pihalla olevat tyypit nyt riehuvat Islannin hienoutta? Ja en tässä viittaa Tilt-typeen vaan omiin, laumasieluisiin punavihersokeisiin kavereihini. No on ISlannilla toki kiva skotlannista varastettu kannatushuuto ja ruotsista roudattu päävalmentaja, joka on saanut joukkueesta enemmän irti kuin voi toivoa.Mutta kyllä noin suositussa urheilulajissa vaan tuppaa voittamaan paras. Ai niin, Suomi tulee ottamaan turpaan tuolta sakilta MM-karsinnoissa, ja silti kannatan Suomea. Ja mitä tuohon voittamisen todennäköisyyden tärkeyteen tulee, niin parhaat vaan tuppaa voittamaan kilpailut. Saksa pelaa mun mieleistä jalkapalloa ja vielä tehokkaasti, että siinä perustelu sen joukkueen kannattamiselle.
Jos Islanti ei olisi tiputtanut Englantia, Englanti olisi tarjonnut paremman vastuksen Ranskalle. Syy Englannin häviöön oli Rooney huonoine syötöineen. Islannin joukkueesta tuli hieman mieleen amerikkalaisten opiskelijoiden jääkiekkojoukkue, joka päihitti suuren ja mahtavan Neuvostoliiton punakoneen ja voitti kultaa Lake Placidissa 1980. Vai olisiko kotikenttäetu vaikuttanut siihen..?
Jospa se Islannin hienous tuleekin siinä, että jos tuollainen maa jossa on asukkaita vähemmän kuin vaikkapa Oulu+Jyväskylä yhteensä, saa kasaan joukkueen jolla päästään puolivälieriin, niin miksipä moinen ei onnistuisi Suomeltakin jos otettaisiin yhtä määrätietoinen asenne. Asukkaitakin Suomessa olisi yli 16x Islantiin verrattuna.
Pienuus tuo oman viehättävyytensä ja saa taas uskomaan, että ehkä Suomikin jonain päivänä. Itselläni vaikutti myös yleinen Islannin symppaaminen. Valtavan kaunis ja karu maa, jolla tarunhohtoinen viikinkihistoria. Edelleen nykyäänkin kansassa on sitä jotain sitkeyttä, jota tuolla saarella eläminen vaatii. Joukkue oli myös pirteä ja työteliäs, parhaansa yrittävä. Lisäksi fanit aivan mahtavia (ja koko maa eli mukana), ja HU-huuto hieno. Edelleen myös Wales mukana, todella kova suoritus olla mukana välierissä. Saa jälleen uskomaan Suomenkin mahdollisuuksiin, mutta me tarvittaisiin uusi, parempi sukupolvi pelaajia. Suomen joukkue on kaiken rehellisyyden nimissä ollut aika heikko Litin lopettamisen jälkeen. Yhdellä maailmanluokan keskikenttämiehellä on toisaalta niin iso vaikutus joukkueeseen ja toisaalta nuorennusleikkaus ei tuottanut parempia korvaavia pelaajia joukkueeseen. Suurimmat ongelmat Suomella on tietenkin hyökkäyspäässä, johon tarvittaisiin pari maailmanluokan kärkeä. Materiaali oli kertaluokkaa kovempi lähes joka pelipaikalla kymmenisen vuotta sitten. Silloin olisi pitänyt oikealla valmentamisella päästä kisoihin. Jotenkin näistä kisoista on jäänyt vähän välikisojen olo. En tiedä onko se tuo suurempi joukkueiden eli tasoerojen määrä vai onko nyt vain yleisemminkin menossa sukupolvenvaihdosta isoissakin maissa. Kiva, että joku jopa pitääkin Saksan pelitavasta, itse uskon Ranskan vievän kannun.
Ehkä he haluavat mielenkiintoa elämäänsä? Oma koriksen seuraamiseni rajoittui Susijengin pelien katsomiseen, mutta loppuvuodesta Lindgren & Sihvonen -ohjelmassa kun Tommy Lindgren kertoi, että NBA:ssa Golden State Warriors on tehnyt huikeaa jälkeä ja joukkueen on ennustettu rikkovan kaikkien aikojen voittoennätyksen (Chicago Bullsin 72-10), niin pitihän sitä alkaa seuraamaan heidän otteitaan. En tiennyt NBA:sta käytännössä mitään siinä vaiheessa. Lopulta Golden State rikkoi runkosarjan ennätyksen ja nyt se on muodossa 73-9. Sain iloa arkeeni seuraamalla tätä matkaa. Lopulta joukkue tosin hävisi finaalissa Cleveland Cavaliersille, joten ikävä kyllä hienosta runkosarjasta huolimatta heitä on mahdotonta pitää Kaikkien Aikojen Joukkueena.
Kyllähän tällaisiin kisoihin aina kaivataan yllättäjiä ja itsekin päädyn isoin kannattamaan liekeissä pelaavia altavastaajia -- tutut ja turvalliset suurmaat ovat usein kuten ihmiset eli kun menestystä tulee tarpeeksi, niin ego kasvaa ja ylimielisyys alkaa vaivaamaan. Ei Ranska nyt heittämällä Islantia voittanut, vaikka maalierosta voisi muuta päätellä, vaan uskoisin Islannin ylivireestä johtuneen huolimattomuuden sekä tuurin näytelleen jonkunlaista roolia ottelussa. Se toki oli selvää, että Ranska oli tasokkaampi, vaikka Islannilla tuntui olevan enemmän "sydäntä" pelissä. Ei todellakaan voi pitää, jo ihan sillä perusteella, että vaikka koris on lajina mennyt eteenpäin ja vaikka GS:llä löytyy epätavallisen paljon syvyyttä joukkueesta, niin en ainakaan itse halua mieltää joukkuetta, jonka tunnusomaisin piirre on kolmosten roiskiminen, paremmaksi kuin sellaiset joukkueet, joissa puolustus ja pelaaminen paineen alle on ollut paljon parempaa. Viitaten edeltävään kappaleeseeni, niin myös GS tuntui tällä kaudella ylpistyneen etenkin Steph Curryn taholta. Toki herra MVP taisi pelata hitusen loukkaantuneenakin, mutta koko joukkue tuntui pelaavan kuin kliseemäinen LeBron (joka toki on tässä tehnyt parannusta ihan parina viime vuotena): ego on suuri kun pelit sujuvat mutta paineiden kasvaessa kyky viimeiställä alkaa sulamaan pois ja tahdottomuus astuu tilalle. Esimerkiksi 90-luvun suurjoukkue Chicago Bulls oli täynnä egoja, mutta ylimielisyys jätettiin aina pukukoppiin ja kentällä pelattiin kuin oltaisiin altavastaajia. Tämän takia arvostan Bullsia enemmän kuin Warriorsia, vaikka jälkimmäinen rikkoikin ensimmäisen maagisen runkosarjaennätyksen.
Ranska nimenomaan pyyhki Islannilla lattiaa. 4-0 ensimmäisellä jaksolla, eikä yksikään maali ollut tuuria vaan hienosti viimeisteltyjä (kts 4. maali, taidokas syötön läpipäästö joka hassutti koko Islannin puolustuslinjan päättyen upeaan chippiin). Islannilla oli ehkä enemmän sydäntä katsomossa mutta kentällä oli Ranskalla hyvin valmistautunut joukkue joka tuli pelaamaan asenteella (kts 2. maali, pois alta kääpiöt kun isäntä tulee pistämään pallon maaliin) ja taktiikalla jolla Islannin puolustus revittiin rikki. Ehkä Islantikin pelasi turhan avoimesti, olisi ehkä pitänyt pysyttäytyä hyväksi todetussa tiiviimmässä puolustuksessa. Toinen jakso oli enempi tai vähempi pelailua, pisteet toki Islannille kun onnistuivat pari maalia tekemään. Hieno oli Islannin otteita seurata, pystyivät enempään kuin kukaan uskoi. edit: tästä näyttää muodostuvan Islannille oma EM2016 nevö foget: HS Islannissa: Maajoukkue sai sankarien vastaanoton Islannissa – kotiinpaluu veti pelejäkin enemmän väkeä Reykjavíkin keskustaan
Ja turnauksen voittaa joukkue, joka ei ole pyyhkinyt kellään yhtään mitään. Eli Portugali. Joukkue, jolla on tähän mennessä pelatuista peleistä vähemmän pisteitä kuin Sveitsillä, Espanjalla, Islannilla, Kroatialla, Puolalla, Belgialla ja Italialla ja jopa Englanti ja Unkari on pystynyt samaan. Kaikki tippuneita. Vaikka Portugali on pelannut joitain verrokkeja enemmän otteluita.
Mutta nuopa ovat kaikki hävinneet ainakin kertaalleen, Portugali Saksan ja Ranskan ohella ei vielä kertaakaan. Mestaruuteen on kuitenkin vielä todella pitkä matka, kaksi voittoa. Pudotuspeliohjelmakin on ollut suosiollinen Portugalille (ja miksei Walesillekin) - Saksa, Italia, Espanja ja Ranska ovat kaikki toisella puolella kaaviota.
Tottakai, eihän ne muuten ois tippuneet, kun kerran pelkkien tasureiden pelaaminen riittää. No nyt Portugali taitaa ottaa ensimmäisen voittonsa.
Nyt vielä Ranska finaaliin niin saadaan kisoille mielenkiintoinen huipennus. edit: ja Portugalin kelkassa oli finaalissa kuka vaan vastassa
Pepestä Euroopan mestari? Krisusta Euroopan mestari? Hätätilanne vaatii kovia keinoja. Jos saisin valita, ottaisin Saksan aseeksi katastrofin estämiseksi. Toisaalta ei Ranskakaan kotikisoissaan finaalissa mikään hirveän huono vaihtoehto olisi noin yleisen tunnelman takia. Mutta kun puhutaan Portugalin pysäyttämisestä, niin ikävä kyllä siinä ei voi antaa tunteille pienintäkään sijaa. Tarvitaan kliinistä suoritusta!
Itsekin epäilin Portugalin mahdollisuuksia vielä ennen välieriä, mutta hommahan näyttää sittenkin varsin suoraviivaiselta. Ensin Fernando Santos soittaa puhelun sille kolmanneksi sympaattisimmalle lusitaanille ja lainaa sivun hänen pelikirjastaan. Josen ohjeilla Pepe nostetaan topparin paikalta keskikentän pohjalle, ainoana tehtävänään häivyttää Ranskan pelin sielu Griezmann pois kuvasta. Yhden lepopäivän enemmän palautunut muu joukkue parkkeeraa aggressiivisen bussin, ja jatkoajan lisäajalla Ronaldo käy pukkaamassa maansa ensimmäiseen mestaruuteen oikeuttavan maalin.