OT: Niin, en siis edelleenkään puhunut progressiivisesta verotuksesta. Vai eikö sanaa "progressiivinen" voi käyttää muuten kuin yhdistettynä sanaan "verotus" (tai "rock")?
Voi, mutta sanakirjan mukaan progressiivinen tarkoittaa "kohotessa tehostuvaa". Esimerkeiksi samainen sanakirja tarjoaa näitä: progressiivinen verotus korkeampi veroprosentti isoilla tuloilla progressiivinen jousitus jäykempi kovemmalla kuormituksella
Oma ääneni menisi vaihtoehdolle 2+g. Turhat rönsyt pois, joutaviin & kalliisiin urheilulähetyksiin mainoksia, osa erikoislähetyksistä maksukortin taakse.
Mitä olisivat ne erikoislähetykset, jotka pantaisiin maksukortin taakse? Paljonko maksukortteja saataisiin kaupaksi? Miten paljon YLE saisi tällä kaupalla tuloja?
Ok, ei ole sanakirjaa tässä lähettyvillä, joten luotan määritelmääsi. Olen vaan ollut siinä uskossa, että tuo antamasi merkitys on vain yksi mahdollinen ja että mm. "kasvava" ja "etenevä" ovat myös käypiä synonyymeja progressiiviselle samoin kuin "edistyksellinen".
Haluan tarkentaa tuota vähän, ettei taas joku huomauta sitä "miten TV:n katsominen voi olla perusoikeus, jos se ei mielestäsi ole tippaakaan tärkeää" ristiriitaa, minkä aina joku näkee. Ilman muuta media on sinänsä tärkeää, koska minusta ihmisillä tulee olla perusoikeus nähdä esimerkiksi uutiset, sää ja yhteiskuntaa koskevia ohjelmia. En kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä tulisi olla perusoikeus nähdä esimerkiksi elokuvia. Mutta... Tästä perusoikeudesta maksaminen nousee mediamaksun myötä ihan uusiin sfääreihin. Kuten aiemmin selitin, niin tässä yhteiskunnassa olemme tottuneet niihin tiettyihin pakollisiin peruskuluihin kuten vaikkapa nyt siihen yleiseen verotukseen. Me, tai ainakin minä, hyväksymme sen täysin, koska vaikkemme hyödy kaikista sillä rahoitetuista asioista ja tahoista, niin sillä tämä meidän yhteiskuntamme pyörii. Kyllä minä mielelläni veroja maksan, kun tiedän, että niillä varoilla esimerkiksi sairaaloita ja kouluja pyöritetään. Anyway, nyt mediamaksu sitten hyppää samaan kaliiberin pakolliseksi peruskuluksi, ja minun on vain vaikea oikeuttaa sitä tähän asemaan, koska sillä tuetaan vain ja ainoastaan Yleä. Miksi sen tulisi olla saman kaliiberin yhteiskuntamaksu kuin yleisen verotuksen? Kaikissa muissa kohdistetumpaa (lue=yksittäistä) tahoa tukevissa maksuissa ihmisillä on yleensä oikeus valita hyödyntääkö sitä palvelua vai ei, ja tätä kautta maksaako vaiko ei.
Toisaalta voidaan heittää ilmaan myös kysymys käytetäänkö Ylen palveluja vain sen takia, että ne ovat olemassa. Uskoisin, että nuo prosenttilukusi tippuisivat aika reippaasti, jos porukka saisi valita maksulliseen kanavapakettiin haluamansa kanavat. Toisin sanoen, kuinkahan moni vierailee Ylen kanavilla vain sen takia, ettei muilta kanavilta mitään tule (ns. kanavasurffailu-ilmiö). Sen sijaan kirjastoonmeno taitaa enemmistöllä olla vähän tarkoituksenmukaisempaa. Toki kuten äsken tuossa kirjoitin, niin kyllä porukka varmaan uutiset, sään ja tärkeät yhteiskunnalliset ohjelmat käy katsomassa. Toisaalta ovatko nämä niin isobudjettisia tuotantoja ja toisaalta sellaisia erikoisohjelmia, että niitä varten pitää jokaista, riippumatta siitä omistaako television vai ei, laskuttaa ja vieläpä isohkolla könttäsummalla.
Sellainen poikkeus toki on, että esim sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksua ei käsittääkseni voi olla maksamatta, vaikka molemmat on erotettu muusta verotuksesta. Nämähän olisivat tavallaan suoraan verrannollisia mediamaksuun, jos mediamaksu toteutettaisiin kiinteänä veroprosenttina. EtP: Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä noista edellä esittämistäni malleista olisi mielestäsi oikea tapa toteuttaa mediamaksu?
Nykymuotoisen Ylen (jos puhutaan vain TV-puolesta) paras anti taitaa tietyllä tapaa jopa ollakin se, että sitä käytetään vain siksi koska se on olemassa. Varsinkin jos ajatellaan miten rajoittunutta on mainosrahoitteisten kanavien tarjonta. Vähän niin kuin kirjastojen paras puoli on mielestäni se, että tarjolla on niin iso valikoima eikä vain ne sen hetken myydyimmät tai 50 tunnetuinta klassikkoa. Molemmat siis "altistavat" uusille elämyksille, jotka jäisivät väliin jos katsoisi vain mainoskanavien tarkkaan suurimmalle katsojaryhmälle kohdistettuja ohjelmia tai lukisi vain käännetyn kaunokirjallisuuden top 10 -listan kirjoja.
Varmasti. Pointtini oli se, että monet kansalaiset rahoittavat tällä hetkellä "tietämättään" maksamistaan veroista huomattavasti isompia summia palveluihin, joita he eivät käytä tai joiden yhteiskunnalista merkittävyyttä he eivät tunnusta, kuin mitä Ylen rahoitus nykyisellään per henkilö esimerkiksi verotuksen ohessa kerättynä tulisi olemaan. Niistä vain ei juuri valiteta, koska yksittäinen kansalainen ei suoraan näe, mikä summa hänen kuukausittaisesta veropotistaan menee mihinkin tarkoitukseen. Mitä tulee ohjelmistoon ja sen katsomiseen, niin kyllä, suosituimpia ohjelmia voitaisiin tuottaa pienemmälläkin budjetilla. Ei ehkä niin pienellä, kuin jotkut kuvittelevat, koska esimerkiksi oma uutistuotanto, tuotantotekniikka ja muut oheistoiminnot syövät aina osansa. Tässä tullaan nyt kuitenkin nimenomaan siihen Ylen julkisen palvelun rooliin joka joko tunnustetaan tai sitten ei tunnusteta ja se on tässä keskustelussa ehkä se kaikkein olennaisin pointti. Kuten edellisessä sanoin, ei monia noista verovaroista "piilorahoitettavista" vähemmän tärkeistä palveluista olisi lainkaan olemassa ilman julkista rahoitusta ja sama koskee myös Ylen tarjoamia vähemmistöpalveluita. Minusta Ylen rooli on olla nimenomaan monimuotoinen kansan palvelija, toisaalta tarjota suuren yleisön katsomia "koko kansan" ohjelmia ja toisaalta nimenomaan niitä ohjelmia, joita ei muuten Suomen TV:ssä lainkaan esitettäisi vähäisen katsojamäärän takia. Tuo on sitä aitoa julkista palvelua ja nimenomaan sellaista yhteiskunnallista toimimista, joka Ylen rooliin kuuluu, muuten ko. puljun rahoitus ei mielestäni ole juurikaan perusteltu. Suomessa on ihan tarpeeksi normaalin markkinatalouden ehdolla eläviä yksityisiä TV-toimijoita tarjoamassa pelkästään yleisöä kosiskelevaa hömppää. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi Ylen toimintatavoissa olevan tehostamisen varaa. Varmasti on, mutta en kykene uskomaan, että nykyinen ohjelmiston monimuotoisuus säilyttäen voitaisiin saada aikaan sellaisia säästöjä, että yksittäisen kansalaisen maksama summa Ylen rahoituksesta alenisi niin tuntuvasti, että sillä olisi taloudellista merkitystä. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei säästöjä kannattaisi tehdä, mutta ei myöskään kannata kuvitella, että Yle voisi jotenkin säilyttää nykyisen roolinsa, jos rahoitusta tuntuvasti leikattaisiin ja maksuja näin alennettaisiin.
Vaihtoehtoja on monia, enkä taida olla tarpeeksi asiantuntija osatakseni sanoa vaikka miksi kiinteä veroprosentti katon kanssa olisi parempi ratkaisu kuin suoraan valtion budjetista rahoittaminen. Toisaalta, itse näkisin hyvänä ratkaisuna sellaisen, jossa Ylen perusohjelmisto (uutiset, sää, ajankohtaiset ohjelmat) rahoitettaisiin suoraan valtion budjetista ja jossa sitten nämä Ylen erikoisuudet (minkä takia ilmeisesti sitten pitää mediamaksu olla) rahoitettaisiin vaikkapa sillä maksukorttisysteemillä -- toki ymmärrän, ettei maksukorttisysteemiä noin vain taiota hetkessä saumattomaksi osaksi Yleä. Tätä kautta kansa saisi ilmaisen perusoikeuden TV:n ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin ohjelmiin, ja vastaavasti ne, jotka käyttävät mediaa monipuolisemmin, maksaisivat siitä maksukortin kautta.
Poliitikon ainesta selkeästi Ei kai foorumilöpinöissä tarvitse asiantuntija olla, vaan ihan pelkkä oma mielipide riittää. Pelkään, että maksukortti tuhoaisi täysin juuri tuon aikaisemmassa viestissä mainitsemani "tahattoman altistumisen muullekin kuin kaupallisille hittituotteille". Yle, jonka tehtävä olisi pelkästään näyttää uutiset, vaalitulokset (ja mitä muuta?) voitaisiin rahoittaa suoraan budjetista ja kuopata vähitellen.
http://www.iltalehti.fi/digi/2010030511246105_du.shtml Huomaavaista että YLE ottaa huomioon laitteiston uusimisen Eihän 200€ vuodessa haittaa.
Yle-maksu jäihin "Yhtenä Yle-uudistuksen tyssäämisen syynä on Lindénin mukaan se, että sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän (kesk) johtama työryhmä ei keksinyt keinoa, miten maksu kompensoitaisiin vähävaraisille. Yle-maksuksi olisi tullut luultavasti 199 euroa. Lakipaketti oli jo valmiiksi viivästynyt, koska hallituspuolueet ovat riidelleet niin tulevan Yle-maksun suuruudesta kuin hallintomallistakin. Myös Ylen hallintouudistus menee nyt jäihin. "
Voisi kai sanoa, että järki voitti, mutta tosiasiassa taisi käydä niin, että Lindén ajatteli puhtaasti tulossa olevia vaaleja ja ajattelin tällä saavansa jonkun sankarin viitan kansan silmissä. Vaikka olenkin tyytyväinen, ettei mediamaksu tasamaksuna toteutunut, niin tämän asian "hoitamisesta" kyllä Lindénille ole täältä suunnasta mitään bonuspisteitä ropisemassa. Koko prosessi on ollut pelkkä vitsi ja alkuperäinen ehdotus mediamaksusta tasasuuruisena eränä olisi pitänyt tajuta torpata jo siinä vaiheessa, kun sellainen esitettiin. Pitihän tämän mallin ongelmat tuossa vaiheessa jo olla selkeästi kaikkien tiedossa, vai näinkö hitaasti päättäjien päässä raksuttaa? Uuden Suomen jutussa myös lainauksia Suvilta itseltään: http://www.uusisuomi.fi/raha/87193-yllatys-yle-maksu-peruttu Onko Lindén aiemmin tuonut esiin tuon tukensa budjettirahoitukselle, en muista tuollaista ministerin suusta aiemmin kuulleeni?
Eipä ole. Tietty nyt, kun hänen mielipiteellään ei ole enää merkitystä, hän yllättäen uskaltaa tuoda sen esille. Oman kelvottomuutensa ministerinä Lindén sen sijaan osoitti ajamalla jääräpäisesti Lintilän ryhmän esittämää tasasuuruista, eri kompensaatiomuotoja vaativaa mediamaksua, jota hän nyt sanoo pitävänsä epäoikeudenmukaisena. Yle on toistuvasti torjunut budjettirahoituksen, koska se antaisi Ylen mielestä poliitikoille liikaa valtaa puuttua yhtiön toimintaan. Mitähän Ylessä ajatellaan nyt, kun poliitikot kämmäävät koko hallintouudistuksen, vaikka eletään vielä lupamaksuaikaa? Ylipäätään, kuinka tietyiltä puitteiltaan varma vuosittainen budjettiraha voisi muka olla jotenkin huonompi ratkaisu Ylen toiminnan turvaamisen kannalta kuin nykyinen vuosittain täysin uusiksi menevä tilanne? Esimerkiksi viime vuoden marraskuussa Jungner oli ilmoittanut, ettei uusia säästöjä tarvita. Tammikuussa sama mies sanoi, että nyt pitää leikata 30 miljoonaa...
Kyllähän se Ylen budjettirahoitus olisi ainoa järkevä ratkaisu. Tämä nykyinen tv-maksujärjestelmä sekä tuo mediamaksujärjestelmä kumpikin ovat todella omituisia ja etenkin yksin asuvia syrjiviä järjestelmiä. Itse maksan nykyistä tv-maksua kyllä, mutta tuntuu kummalta että minun pitää maksaa sitä yksin yhtä paljon kuin joku suurperhe maksaisi. Sama homma tuon mediamaksun kanssa, yksin asuvalta peritään moninkertaiset maksut verrattuna perheellisiin.
Kivana lisänä kyseisessä maksussa on vielä se, että se peritään, vaikkei omistaisi viritintä, näyttöä, tietokonetta tai edes antennipistoketta. Ilmeisesti sähköttömästäkin kämpästä tuo perittäisiin. Tuo mediamaksu muuten taisi edetä juuri siten kuin arveltiin. TV-maksun maksajat olivat mielissään, kun mediamaksun kautta saataisiin omia (oma napahan se tärkein on, viis vähävaraisista) maksuja alemmas -- silloin vielä elettiin sitä 175 euron aikaa. Kas kummaa tähän mennessä tuo summa on jo kauan aikaa sitten kuopattu, ja päätöselimet ovat olleet sitä mieltä, että summan täytyy olla korkeampi kattaakseen muun muassa Ylen laadukkaan urheilun tarjonnan -- tästä näimme otteita muun muassa "hyvin" hoidetuissa Vancouverin talviolympialaisissa.
Nyt EtP taas suuta vähän soukemmalle, ettei tule samanlaisia "väärinkäsityksiä" kuin eräässä toisessa aktiivisessa ketjussa.