Rinnastat Ylen Teeman ja Discovery-kanavat. Discoveryt ovat sinänsä ihan mukavia ja viihdyttäviä, mutta kapeakatseisia ja pinnallisiahan ne ovat kriittisen katsojan silmään. Teema voittaa tämän kilpailun 100-0. Ylen Teema on juuri sellainen kanava, jonka ylläpitämiseen tarvitaan kansallinen ei-kaupallinen yleisradioyhtiö eli meillä Suomessa Yle. Ruotsissa se on STV, Isossa-Britanniassa se on BBC jne. Jos YLEä ei olisi, niin vapaasti katsottavilla kanavilla nähtävissä olevat dokumentit olisivat Nelosen "4D-dokumenttien" tasoa. Kuka järkevä ihminen sellaista tilannetta haluaisi? Jos YLE haluaa jostakin säästää, niin ensimmäisenä voisi lopettaa YLE Extrem -radiokanavan toiminnan. Miten ihmeessä voi tässä maassa olla pelkästään ruotsinkieliselle teineille lähetettävä radiokanava? Pitemmällä tähtäyksellä YLE:n olisi syytä käyttää rahoistaan korkeintaan 5% ruotsinkielisiin TV- ja radiolähetyksin, koska äidinkieleltään ruotsinkielisiä ihmisiä on Suomessa noin 5%.
Oletko edes tutustunut Teeman tarjontaan? Kerro toki millä tavalla koet sen tarjoaman sivistyksen kyseenalaiseksi? Siitä pitää maksaa siksi että toiminta maksaa sen mitä maksaa riippumatta siitä katsotko sinä sitä vai et. Olisi sääli jos monen muun sivistys jäisi toteutumatta siksi että sinä et halua sivistyä. No vähän tähän suuntaan sillä erotuksella että päätöstä ei tee "mikä tahansa elin maailmassa". Onhan koulutkin sosialisoitu koko kansan maksettavaksi, samoin kirjastot. No, kun sivistys on sosialisoitu koko kansan maksettavaksi niin jokainen voi valita toteutuneesta tarjonnasta miten itseään sivistää. Onko se YLEn vika jos kieltäydyt hyödyntämästä heidän tarjontaansa? Ymmärrä jo että maksu on perittävä joka tapauksessa koska YLElle ei tule penniäkään halvemmaksi se että et heidän ohjelmiaan katso. Samoin kirjastoihin syydetään verovaroja riippumatta siitä käykö kirjoja koskaan lainaamassa. Voisihan sitä kai noinkin tehdä?
Jälleen huomaa, kuinka tässä ketjussa on päädytty takaisin siihen itkuun, että Yle ei saa maksaa kaikille, koska kaikki eivät kanavia katso. Ja miksi ei saisi? Tai kysytään toisinpäin: miksi vähän h*lvetin moni asia, mitä minä en lainkaan käytä, maksaa minulle ties kuinka ja paljon? Maksan veroja satoja euroja kuussa ja ties kuinka paljon siitä (varmasti enemmän kuin tuo 15 euroa) menee kaikenmaailman palveluihin, joita en ollenkaan käytä tai käytän niin vähän, että maksamani rahamäärä on täysin kohtuuton siihen nähden. Se nyt vaan on niin, että yleishyödyllisistä, julkisista palveluista maksetaan, käytetään niitä tai ei. Tällä hetkellä Ylen toiminta on itse asiassa erilainen kaikkiin muihin julkisiin palveluihin nähden, koska siitä veloitetaan periaatteessa käytön tai pikemminkin "käyttömahdollisuuden" eli tv-vastaanottimen omistamisen perusteella. Kaikki muut palvelut rahoitetaan suoraan sinun pussistasi kysymättä mitään ja viisaammat päättävät, kuinka paljon mihinkin palveluun laitetaan sinun rahojasi. Kyllä, niistä veloitetaan tulojen mukaan verotuksessa ja niin pitäisi toimia Ylenkin tapauksessa, mutta yhtä kaikki, ei Ylen toiminta ole mediamaksun myötä menossa mihinkään erityisasemaan, vaan se on erityisasemassa juuri nyt, kun sitä rahoitetaan vain palvelun käyttäjien rehelliseltä osalta kerätyllä maksulla. Toinen kysymys sitten on, jos jonkun mielestä Yle ei ole julkista palvelua, eikä TV:n katseluoikeus ja TV-tarjonnan laaja-alaisuus ole sellainen asia, joka valtion pitää taata. Tämä on toki mielipide muiden joukossa, mutta samalla myös monesti peilaa tyypillistä omaan napaan katsomista, jossa suostutaan hyväksymään yhteiskunnan tarjoamiksi palveluiksi vain sellaiset palvelut, joille itsellä on käyttöä. Varmasti poikkeuksiakin on, mutta yleensä valitettavasti näin. Aivan oma kategoriansa on sitten tietenkin nämä "en halua maksa mitään, vaikka varaa olisi, mutta käytän kuitenkin"-persoonat, joiden ajattelumaailmaa en varmaankaan ikinä tule ymmärtämään. Tai en kykene ymmärtämään sitä, miten nämä ihmiset (ei välttämättä, toivottavasti, kukaan täällä) eivät tajua, että ei se palvelu tyhjästä synny.
Ongelma on osittain ehkä siinä että TV-maksuista on voinut tämän saakka vapautua laillisesti siten että ei ole pitänyt TV-ohjelmien katsomiseen tarvittavia laitteita tai "laittomasti" yksinkertaisesti jättämällä TV-luvan hankkimatta ja olemalla avaamatta ovea tarkastajalle. Tämä on ehkä kasvattanut pienen osan väestöstä ajattelemaan että TV-maksu olisi jotenkin vapaaehtoinen maksu jonka voi maksaa jos huvittaa tai olla maksamatta jos ei huvita. Nyt sitten mediamaksun tullessa "pakolliseksi" keksitään vaikka mitä selityksiä joilla Ylen rahankeruu yritetään perustella epäreiluksi toiminnaksi. Kunhan mediamaksun kohtuuton rasite vähävaraisia kohtaan poistettaisiin olisi se aivan käypä tapa rahoittaa sivistyneen yhteiskunnan mediapalveluja.
On sillä kolikolla toinenkin puoli. Voisi ihan yhtä hyvin kysyä niiltä, jotka eivät näe mediamaksussa mitään ongelmaa, että voiko valtainstituutio sitten periaatteessa mistä vain laskuttaa kansalaisia. Pitäisikö tällainen sitten hyväksyä ehdoitta pelkästään sen takia, että juuri valtainstituutio on niin määrittänyt? Näinhän se yhteiskunta toki toimii suuremmissa asioissa, mutta mielestäni TV-maksu on aina ollut niitä pienempiä asioita, jossa kansalaisilla on oikeus osoittaa mieltään. Tuolla unrealin päivittelemällä yleisellä verotuksella muun muassa rakennetaan ja tuetaan kouluja, yliopistoja, sairaaloja ja päiväkoteja. Ehkä siinä on pikkuisen eri asiasta kyse kuin yhden yrityksen tukemisesta mitä mediamaksu taas on.
Niitä on lopulta hyvin vähän jotka eivät mediamaksussa näe mitään ongelmaa. Pitääkö täällä manata mokoma asia maanrakoon asti osoittaakseen että ei näe siinä mitään ongelmaa? Voi. Kansaa on veroilla ja muilla maksuilla rokotettu ammoisista ajoista asti. Monissa asioissa emme edes tajua rahoittavamme mukana koska asiaan ollaan totuttu. Mediamaksu on uusi tuleva järjestelmä. Kestää aikansa ennenkuin siihen totutaan (TV-lupansa tähän asti kiltisti maksaneet tottuvat tietysti välittömästi). Ei sillä ole väliä hyväksytkö asian vai et. Demokratiassa sinulla on tietyt kanavat mielipiteen ilmaisemiseen (esim. vaalit). On täysin absurdia odottaa että maailma räätälöidään juuri sinua varten. Tai paremminkin kansa on olettanut voivansa osoittaa mieltään. TV-maksu tuskin on pieni asia, ainakaan kun kuuntelee ihmisten valitusta sen suuruudesta. Ei se ole kovin paljon eri asia. YLE tuottaa julkista palvelua. Siinä missä verovaroin ylläpidetyt kirjastot tarjoavat monimuotoista kirjallisuutta moneen makuun, YLE tarjoaa monimuotoista ohjelmaa tuijottamatta katsojalukuihin ja sivistystehtävää unohtamatta. Jos ei tällaisen julkisen palvelun merkitystä ymmärrä niin sitten ei vain ymmärrä. Voi voi.
Tässähän se asian ydin nimenomaan on. Mikä itselle merkitsee ja mikä ei. Ei yksittäinen ihminen saa päättää, miten häneltä perittyjä rahoja käytetään ja monet niistä käyttökohteista nyt vain sattuvat olemaan tämän ihmisen kannalta melkolailla merkitysettömiä. Varmaankaan moni ei vastusta koulujen, sairaaloiden tai päiväkotien ylläpitoa edes silloin, kun ei itse kyseisiä palveluita käytä, mutta kyllä verorahoista rahoitetaan paljon sellaisia asioita, jotka monet jättäisivät tukematta, jos saisivat itse valita, mihin omat verorahat käytetään. Varsinkin kulttuurin ja urheilun puolella on varmasti iso määrä asioita, joiden tukemisen todella moni kansalainen näkisi turhaksi, jos tietäisi, että hänen rahojaan siihen käytetään. Mediamaksun ongelma tässä näkökulmassa on nimenomaan se, että se verotuksesta erillinen: kun maksu on eroteltu veropotista, siihen puuttuu varsin moni sellainen, joiden rahoja samaan aikaan käytetään moneen sellaiseen asiaan, joita he eivät todellakaan tukisi, jos valita voisi. Eivät he näistä asioista valita, ainakaan samassa mittakaavassa, missä tämän erikseen rahoitettavan julkisen palvelun kohdalla. Tässä itse keskustelussa taas ongelmana on tämä kärjistäminen. Se, että sanoo jotain mediamaksun puolesta tai ei pidä sitä absoluuttisena ja kaikin puolin pahana, ei tarkoita, että sitä kannattaa. Minä en kannata ja pidän sen suurimpana ongelmana tätä kohtuutonta rasitetta oikeasti köyhille ja toisaalta tätä eriyttymistä muiden yhteiskunnallisten palvelujen rahoitusmallista, jolla oikein tarkoituksella alleviivataan palvelun erityisasemaa ja lietsotaan kansalaisten vastustusta. EDIT: jaahas, tulipa sitten kirjoiteltua aikalailla samat, kuin 71db tuossa yllä, luin vastauksen vasta kirjoittamisen jälkeen.
OT: Ärsyttääkö ketään muuta se, että melkein mikä tahansa asia, mitä tahansa puolta edustaakaan, AINA on joku sanomassa "itku". Mikä se itku oikein on? Määritelläänkö itku niin, että se itkee, joka esittää eri mieltä olevan mielipiteen. Sittenhän edellisenkin voi kääntää esimerkiksi näin: "Jälleen huomaa, kuinka tässä ketjussa on päädytty takaisin siihen itkuun." Minusta olisi syytä puhua asiasta yrittämättä leimata vastapuolta, koska sanoo foorumilla mitä tahansa - sääntöjen edellyttämällä tavalla - on tämä juuri oikea ympäristö asioista ja tapahtumista keskustelemiseen. Vastapuoli ei siis itke, vaan on jotain mieltä, josta voi sitten perustella tai kommentoida kuinka väärässä hän on.
Ehkä itku oli tuossa yhteydessä turhan provosoiva termi, mutta kyllä se joskus paikallaankin on. Tai voihan siihen tilalle jonkun toisen termin keksiä, mutta mutta itku kuvaa tuota tietyntyyppistä kommentointitapaa kohtuullisen hyvin. Ainakin itse itkulla ymmärrän valitusta valittamisen vuoksi, kielteistä suhtautumista johonkin asiaan ihan vain periaatteen vuoksi. Myös viestin esittämistapa on iso tekijä, monesti itku-määritelmä ei ole se ensimmäinen leimaava tai provosoiva tekijä keskustelussa. Kyllä perustellun mielipiteen esittämisellä on vissi ero "itkuun", joka useimmiten on turhanpäiväistä valittamista, joka ei tuo keskusteluun juuri mitään ja on jo valmiiksi hyökkäävä luonteeltaan. Ei tällaista tosiaan ehkä nyt tällä erää varsinaisesti ollut nähtävissä, mutta on kyllä tässä ketjussakin tuontyyppistä viestintää nähty. Asettelin sanani tuossa kaikenkaikkiaan vähän huonosti, koska näitä "itkuja" on siis nähty mielestäni tässä ketjussa nimenomaan aiemmin tästä nimenomaisesta aiheesta.
OT: Ei se sinänsä ärsytä, joskin toki sitä on parempiakin keinoja käydä dialogia kuin tuolla tavalla vähemmän rakentavasti alentaa toisen mielipiteen "tunteenpurkaukseksi typerästä asiasta". Yleensähän asiaan liittyy myös, että on helppo tuomita toisen mielipiteet "itkuksi", jos ei ole niin sanotusti oma nokka tuulessa. Esimerkiksi unreal ja 71 db toivat tuossa äsken esille sen, ettei yhteiskuntaa voi räätälöidä yksilön tarpeiden mukaan. Olen asiasta samaa mieltä, mutta toisaalta jos yhteiskunta ei ota tietyn pääryhmän ominaisuuksia huomioon jossakin kohdistetummassa asiassa (yleinen verotus= moneen suurempaan asiaan vaikuttava maksu, mediamaksu= yhteen osoitteeseen menevä ns. kohdistettu maksu), niin totta kai on tämän ryhmän oikeus olla tyytymättä ko. tilanteeseen. 3500 euroa nettona kuussa tienaava voi joku ilta päissään isotteluntarpeessaan maksaa mediamaksut vaikka kymmeneksi vuodeksi eteenpäin kaikilta kavereiltaan. 350 euroa kuussa tukea saava opiskelija taas pakollisten kulujen jälkeen ei pysty välttämättä maksamaan kymmenenkään tukikuukauden avulla yhtä mediamaksua yhdeksi vuodeksi pois. On hyvin helppo enimmäkseen hyväksyä ja puoltaa mediamaksua, jos on sellaisessa elämäntilanteessa, jossa vähintään 175 euroa/vuosi on raha, jonka voisi yhtä hyvin polttaa savuna ilmaan sen näkymättä mitenkään omassa taloudessa. Silloin sitä voi puhua Ylen merkityksestä suomalaiseen kulttuuriin ja lainsäädännöstä ylpeästi. Valitettavasti jotkut ihmiset ovat vähän siinä tilanteessa, ettei ole varaa aina olla ylpeä yksittäisen yrityksen yksittäisestä tuotteesta -- jos kerran Yle siis yritys on. Siitä syystä minusta on kammottavaa, ettei mediamaksun myötä voisi menetellä kuin Pekka T K tuolla aiemmin, ja irtisanoa TV-lupansa, mikäli ei ole tosiaan varaa olla ylpeä.
Sekin on mielenkiintoista, ettei kukaan tunnu siitä puhuvan kauheasti, että onhan Suomi pärjännyt tähänkin asti hyvin ilman pakollista Yle-maksua. Miksi nyt sitten mediamaksua aletaan oikeuttamaan sillä, että "niinhän se yhteiskunta pyörii"? Itse asiassa se ei niin ole pyörinyt tähänkään saakka. Monien mielipiteistä on paljastunut se, että mediamaksu innostaa sen takia, että A) oma TV-maksu pienenee ja B) saadaan ns. siipeilijät kuriin. Nyt kun on huhuttu jopa 300 euroa lähenevää mediamaksua, niin on mielenkiintoista nähdä kuinka monta näistä kannattajista karsiutuu A-kohdan takia pois. No joo, ei se varmaan ihan 300 euroon asti tule menemään (vaikka eikös se olisi sama nostaa samalla tuhanteen euroon, jos kerran valtainstituutio voi laskuttaa kansalaisia miten huvittaa), mutta sellainen kutina on, että on toiveajattelua uskoa sen jäävän alle 200 euron. Jäljelle sitten jää vain tuo B-kohta. "Siipeilijät kuriin" vs. "kansalaisille (etenkin niille ihmisille, jotka rajoitetun taloutensa takia haluavat minimoida elinkulujaan) vapaus päättää käyttääkkö mediaa vai ei". Hmmmm... Oliskohan tuo jälkimmäinen silti oikeudenmukaisempi asia? :hitme:
En ehkä ole korostanut tässä keskustelussa sitä asiaa että puoltamiseni koskee Yleisradion riittävää rahoitusta eikä niinkään mediamaksua. Mediamaksulla saadaan kyllä turvattua YLEn rahoitus ja siipeilijät kuriin mutta kyllähän sen tuoma taakka vähävaraisille on hurja ja epäoikeudenmukainen. Minusta Yleisradiolle pitäisi taata riittävä rahoitus verovaroista mutta tämä ratkaisu ei jostain syystä onnistu. Parasta tietysti olisi jos kukaan ei olisi köyhä. Kun vähävaraisia kuitenkin on, pitää heille kohdistuvia maksurasitteita rajoittaa. Valitettavasti mediamaksu ei tunnu näin tekevän. Maailma on muuttunut. Yle tuottaa nykyisellään palveluita esim. nettiin ja TV-ohjelmiakin voi katsoa vaikka tietokoneella. Tässä mielessä mediamaksu-uudistus on paikallaan. Toteutus vaan on vähän huono. Mediamaksu ei minua kovin paljon "innosta". Haluan että Yleisradion rahoitus turvataan ja että maksurasitteet ottavat maksukyvyn huomioon. Omalta osaltani olen tällä hetkellä sellaisessa taloudellisessa tilanteessa että 175 euroa/vuosi on kohtalaisen helposti maksettu, maksanhan minä TV-maksuakin mukisematta. Puheet mediamaksun suuruudesta jatkossa on täyttä spekulaatiota. Se nyt ainakin on selvä että mediamaksu laajapohjaisempana on pienempi kuin mitä siipeilyn mahdollistava TV-maksu olisi. Eli jos mediamaksu kohoaa 300 euroon niin TV-maksu olisi sitten jotain 350 euroa.
Tunnetusti kun valtion laitoksilta otetaan budjettivalvonta kokonaan pois niin niiden veronmaksajien taskulla käyminen pienenee olennaisesti. Joka tapauksessa ylevero on toteutukseltaan sieltä syvältä ja poikittain eikä sitä voi ymmärtää kuin ammattiymmärtäjä. Esimerkkinä piljuuna kertaa parempi ratkaisu: kerätään kirkollisverotyyliin verojen yhteydessä kymmenykset pois => Homma menee tasapuolisesti maksukyvyn mukaan ja koska YleProsentti ei ole kuitenkaan suoraan valtion budjetissa ei menetetä ylen paljonpuhuttua riippumattomuutta oikeistolaisista mielipiteistä. Tämä olisi kuitenkin Suville aivan liian järkevää joten pulinat pois ja mahdollisimman typerä järjestelmä käyttöön.
Tässähän on ilmeisesti nimenomaan pyritty välttämään progressiivista laskutusta, aivan kuten vanhassa TV-luvassakin. Tämä taas taitaa johtua siitä mikä Elviksen jaaritusten syövereistä löytyy, eli "sivistävä" media ei kuitenkaan ole samalla tavalla "iso" yhteiskunnallinen asia kuten vaikkapa sairaudenhoito tai kirjastotoimi. Noista isoista asioista suurituloiset ovat valmiimpia maksamaan tulojen mukaan. Progressiivisuus voisi toimia, jos sille asetettaisiin katto. Esim se lähiaikoina mainittu 300 euroa siten että mediaani olisi jossain 200-250 euron välilllä ja kaikkein pienituloisimmat jäisivät joihinkin kymppeihin tai jopa kokonaan ilman maksuvelvoitetta. Jonkin kiinteän prosentin lyöminen on helppoa ja yksinkertaista, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei sitä ehkä niin vain hyväksytä. Toki monien mielestä on ihan oikein laskuttaa 200000 euroa vuodessa tienaavalta 2000 euroa mediamaksua siinä missä 20000 tienaavalta 200 euroa.
Kiinteä prosentti ei ole progressiivisuutta. Progressiivinen verotus on sitä, että 10000 vuodessa tienaava maksaa 10% tuloveroa ja 50000 tienaava maksaa 50%. YLEn rahoitus voitaisiin turvata perimällä ennakonpidätyksen yhteydessä 0,5%:n mediavero. Tuokin tosin taitaisi tuottaa enemmän kuin nyt tarvitaan. Sitä kukaan ei ole pystynyt selittämään minulle ymmärrettävällä tavalla, miksi tällainen malli ei olisi mahdollinen.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitin progressiivisella laskutuksella. Jos et, niin rautalangasta väännettynä tarkoitin sitä, että summa kasvaa tulojen mukana. En edes puhunut progressiivisesta verotuksesta, vaan progressiivisesta laskutuksesta. Progressiivinen sanana tarkoittaa eteenpäin menevää tai kasvavaa, ja tässähän on kyse tulojen mukana kasvavasta laskusta. Ja jos ymmärrettävää tapaa kaipaat, niin oisko se ymmärryksen puute mahdollisesti kiinni sieltä toisesta päästä? Elvis etunenässä on vaikka kuinka usein toistanut, ettei mediamaksulla katettavat palvelut ole niin tärkeitä. Minkä takia niistä ei niin tärkeistä palveluista pitäisi suurituloisten maksaa mahdollisesti tuhansia vuodessa? Selitä puolestasi se.
Jotta saadaan laajempia palveluita. Samasta syystä miksi kaikkien pitää maksaa teattereista, uimahalleista ja kirjastoista.
Tässähän palataan jälleen tämän peruskysymyksen äärelle: mikä on tärkeä palvelu ja mikä ei. Kuka sen määrittää ja millä perusteella? Väitän rohkeasti, että Ylen palveluja käyttää isompi osa kansasta, kuin esimerkiksi kirjastopalveluja. Muistaakseni jossain tässä ketjussa on Ylen palveluja viikottain käyttävien suomalaisten prosenttimääräkin, oli ainakin yli 90% suomalaisista, mutta tarkkaa lukua en muista. Ylen palveluilla on varmasti enemmän merkitystä isommalle osalle kansaa, kuin monilla kulttuurin ja urheilun alan verorahoista rahoitettavilla asioilla. Suurin osa "palveluja käyttämättömistäkin" ymmärtää esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutoimen (ok, tätä toki on lähes jokainen jossain elämänsä vaiheessa käyttänytkin) merkityksen yhteiskunnalle, mutta on paljon, paljon verovaroista rahoitettavia palveluja, joiden merkitys koko kansan mittapuulla on Yleä vähäisempi olettaen että mittarina on palvelujen käyttö. Pitäisikö näiltä palveluilta viedä valtion / kuntien rahoitus pois ja laskuttaa vain käyttäjiä, koska ne ovat vielä vähemmän tärkeitä kansalle, kuin Yle? Totuushan on se, että eivät monet näistä "vähemmän tärkeistä" asioista pyöri ilman verovaroista annettavaa rahoitusta. Eivät ne saa kasaan tarvittavaa rahoitusta mitenkään muuten, kuin yhteiskunnan rahoittamana. Sama koskee Yleä, ei esimerkiksi maksukorttien avulla keräämällä ikinä saataisi tarvittavaa määrää rahoitusta kasaan, se on aivan selvä. Tai voitaisiin saada, jos toimintatapa muutettaisiin täysin ja ohjelmistoa muutettaisiin radikaalisti suuria massoja kosivaan suuntaan, mutta siinä vaiheessa Ylen julkisen palvelun rooli ja ylipäätänsä vähemmistöille suunnatut mediapalvelut olisivat lopullisesti mennyttä. Fakta vain on se, että näin tämä suomalainen ja useimmat muutkin yhteiskunnat toimivat: enemmän ansaitsevat rahoittavat suurimman osan palveluista, myös niistä, joita käyttää pieni vähemmistö kansasta ja yleensä vieläpä niin, että enemmän ansaitsevat eivät juuri noita palveluita käytä. Voisi suorastaan rohkeasti heittää ilmoille väitteen, että mitä enemmän ansaitsee ja yhteiskunnan palveluja rahoittaa, sitä vähemmän niitä monesti käyttää. Ei tämä ihan noin yksinkertaista ole, mutta ei myöskään kovin kaukana totuudesta. Onhan se tosiaan karun kuuloista, jos joltakin menee verotuksessa "useita tuhansia" Ylen ylläpitoon, jos vielä sattuu, ettei edes omista televisiota. Jos kuitenkin samalla huomioi, että jotta esimerkiksi tuolla edellä esitetyllä 0,5 prosentin tasaosuudella verotuksessa (muistaakseni täällä aiemmin esitettyjen lukujen perusteella on tuo oikeaa suuruusluokkaa Ylen koko budjetin kattamiseksi) joutuu maksamaan "useita tuhansia" (eli vähintään 2000 euroa), pitää henkilön ansaita vähintään 400 000 euroa vuodessa. Kun tämä jaetaan kuukausittain, niin ko. henkilön reilusta 33 000 euron kuukausipalkasta lähtisi siis 167 euroa nykyistä enemmän valtiolle. Oho, onpa paljon, melkein ehdotettu vuoden mediamaksu kuussa, mutta toisaalta täysin mitätön summa siihen nähden, mitä tuollaisesta palkasta muuten pidätetään ja kuinka iso osa tuosta pidätettävästä summasta menee jo nyt "haaskuuseen" ko. henkilön kannalta tarpeettomien ja yhteiskunnallisesti vähemmän tärkeiden palvelujen ylläpitoon. Tämä siis ihan puhtaasti ajatellen sitä, kuinka paljon yhteiskunta jo nyt henkilöä rokottaa. Turha varmaankin lähteä moralisoimaan sen suhteen, kuinka vähäinen tuo summa on tämän henkilön käteen jäävän rahamäärän rinnalla, kaverihan on rahansa epäilemättä ansainnut, mutta tyydyn toteamaan, että ihan saman suuruusluokan ongelmia edes useamman tuhannen suuruisista maksuista varmastikaan kenellekään syntyisi, kuin esimerkiksi 175 euron tasamaksu voi joillekin henkilöille aiheuttaa.
Ei tietenkään mistään isoista ongelmista ole kyse, muuta kuin ehkä poliittisesti. Veikkaisin harvan poliitikon uskaltavan ehdottaa mitään ratkaisua joka tuottaisi tuollaisia mainitsemiani usean tuhannen euron mediamaksun maksajia (no ainakaan sellaisen, joka meinaa jatkaakin politiikassa). Esimerkki on toki kärjistetty, mutta sellaisiahan täällä on totuttu näkömään. Periaatteessahan tilanne on seuraavanlainen: 1. Pidetään Ylen rahoitus suuruusluokassa, joka mahdollistaa samat palvelut kuin nykyään. 2. Pienennetään Ylen rahoitusta selkeästi ja karsitaan palveluista. Rahoitusvaihtoehdot: a. Rahoitetaan kiinteänä summana perittävällä mediamaksulla. b. Rahoitetaan kiinteällä veroprosentilla sairaanhoitomaksun tapaan ilman kattoa. c. Rahoitetaan kiinteällä veroprosentilla sairaanhoitomaksun tapaan, mutta tietyllä katolla. d. Rahoitetaan suoraan valtion budjetista. e. Rahoitetaan maksukortilla. f. Rahoitetaan mainostuloilla. g. Edellisten yhdistelmä. Tai on kai niitä muitakin keinoja, ei vaan juuri nyt tule mieleen. Omalta osaltani haluaisin nähdä joko yhdistelmän 1 & c tai 2 & a.
Progressiivinen verotus on yksi asia ja tasavero on toinen, ei pidä mennä sekoittamaan käsitteitä vaikka se mehukkaalta tuntuisikin. Euromääräinen vero taas on regressiivinen eli prosentuaalisesti isompi kakku pienituloiselta. Suomessa tuloerot ovat joka tapauksessa niin pieniä että joku demariakka voi vakavalla naamalla töräyttää 3000e/kk olevan hyvätuloinen. Progressio verotuksessa taas on oikeasti ongelma mutta "rikkaiden" suosiminen ei ole ihan pikkujuttu vaalikarjalle myytäväksi. Varakkaat (ilman lainausmerkkejä) eivät ole niin tiukasti tuloveron piirissä muutenkaan joten homma ei varsinaisesti nappaa. Sentään porvarihallitus ei tule kieltämään lastentekoa keskiluokalta vaikka sitäkin aina vaaditaan. Ja joo, maksaisin yleprosenttiverona melko varmasti enemmän mutta perseily on perseilyä, kyllä mäkin olen kitkuttanut opintorahalla.