No varmaan sillä esivahvistimella vola säätyy. Tai sitten simppelin vaihtoehto on vaikkapa 10k ohmin potikka. Tuo päätevahvistin vie ilman signaalia max 75mA (TA2021B) virtaa, eli 1 watin luokkaa akkujännitteellä. Vähäisen häviötehon vuoksihan noi T- ja D-luokan vahvistimen soveltuu akkukäyttöisiin laitteisiin. Eikä tuokaan ole akkujännitteellä kuin noin 2x12 wattinen, akkujännite määrää, että 4 ohmin kuormaan saa vahvistimesta joko 3-4 wattia tai sitten siltakytkettynä 12-14 wattia tehoa ulos (ja tuo amp 3 on täyssiltahakkuri).
Nyt kun tuli ketju luettua läpi niin iski itselläkin innostus rakentaa ghettoblasteri Vahvistimena olis philipsin TDA1560Q -piirillä. Tuli joskus muinoin rakennettua ja ollut 5-6 vuotta kaapin perällä. 40w 8ohm tosin THD 10% :hitme: Ainakin mitä datasheetistä selviää niin, vahvistin toimii 10 watin teholla kunnes kuormitus nousee yli 10watin ja sen jälkeen piirin sisäinen hakkurivirtalähde nostaa jännitettä ja saadaan kaikki 40 wattia käyttöön. Valmiustilassa virrankulutus <50μA Mikäli nyt oikein ymmärsin niin täähän vaikuttas aika passelilta ghettoblasteri käyttöön?
hei, kesäksi olisi tarkoitus rakentaa astetta järeämpi ghettoblasti. Mielessä olisi väkertää 12" folded horn -tyyppinen basso, jonka päälle 6-8" middle ja 1" tweeter. Monoboksi varmaan järkevä ratkaisu tässä tapauksessa. Olisiko ehdotuksia elementtivalinnoissa? Eli mahd. herkkiä saisivat olla, ~100db watilla metriin. Mieluiten myös kevyitä, joten varmaankin neodyymimagneetilla ainakin tuo 12".. Tarkoitus olisi tuolla hornibassolla päästä noin 40 hertsin alueelle suht flattina. Hinta on hidaste, muttei este. Tietenkin jos halvalla saa hyvää..
Joo, kyllähän tuokin tietenkin käy, standby virrankulutuksella ei paljoa merkitystä, kun ei musiikkikaan kuulu silloin Iqtot sen sijaan 100-160 mA, joten melkoinen lepovirrankulutus, jos vertaa alle 10 mA kulutukseen Tripath:in (siis nämä amp6 jne) vahvistinpiireihin. Eiköhän piirin tarjoamalla 20-30 watilla melkoisen hyvin ääntä saa aikaiseksi.
Aattelin itsekkin tässä tehdä tuollaisen ghettoblasterin, kun kesäkin on tulossa. Kopan teon pitäisi onnistua suht helposti, sillä välineet löytyy. Mutta mites ton elektroniikan kanssa kannattais tehä? Punnan arvo alhaalla tällä hetkellä, niin tietääkö kukaan mitään hyviä brittikauppoja mistä kannattais kattoa elementtejä vai kenties saksasta? Olisi tarkoitus päästä mahollisimman halvalla. Olen ymmärtänyt että kahet elementit eivät tuota tarpeeks bassoa, niin pitää erikseen ostaa bassoelementit? Oiskohan fiksumpaa hoitaa koko homma tehä automankalla ja vahvarilla? Maksaa ja kuluttaa sähköä enemmän, mutta näin noviisin vissiin helpompi kytkeä ja saada toimimaan. Biltemasta jonkinsortin hyytelöakun olisin hankkimassa, onko mitään suosituksia? Onkohan mitään sivustoa alottelevalle audioharrastajalle, missä selvennettäisiin sanastoa ja kerrottaisiin perusjuttuja audiojärjestelmistä?
Yritetääs saada tästä keskustelua käyntiin, itse en valitettavasti ole näitä ghettoblastereita rakennellut mutta yritän jotain vastailla... Eli jos aiemmat threadit olet lukenut, huomasit varmaan että tuo AMP6 vahvistin on melko suosittu tässä käytössä. Niitä löytyi jossain vaiheessa ainakin e-baysta ja on jossain kotimaisillakin kauppapaikoilla niitä ollut myynnissä. Myös muut vastaavat n. +12 voltilla toimivat vahvistimet käy, kunhan niissä on suht maltillinen virrankulutus Ensimmäinen kriteeri elementtiä etsiessä on herkkyys, koska tarkoitus on varmaan saada mahdollisimman paljon mölyä vähällä teholla? Tämän takia ei juurikaan kannata ulkomailta lähteä tilaamaan. Kotisuomesta saat autokaiuttimia alkaen muutama euro/pari joten ei ole kallis investointi sellaiset hankkia ja kokeilla niillä. Mitä meinaat kahdella elementillä? Mitään subwooferia tällaisesta ghettoblasterista ei muutenkaan kannata suunnitella, sillä se kannettavuus ja akkukäyttö jää hyvin nopeasti haaveeksi. Aiemmin mainitsit että mahdollisimman halvalla tulisi päästä, automankka ja vahvari maksaa yllättävän paljon tällaista projektia ajatellen, ja siihen vielä lisäksi akku Helpompi ois kytkeä joo, mutta erillinen vahvistin kannattaa suosiolla unohtaa. Pelkkä autosoittimen oma vahvistin kyllä riittää, mutta omasta mielestäni se kokonaisuus vie liikaa virtaa. Hmm... tuosta on varmaan muutamaksi illaksi lukemista http://www.tkk.fi/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/
Kerrataas vielä. Omasta mielestä kannettavaan laitteeseen ei ole järkeä rakentaa paljon matalia bassoja tuottavia koteloita. Tietääkseni ghettoblasterilla kuunnellaan europoppia ja rockki biitsillä eikä katsota leffoja ja niiden 3,75 Hz:iin maanjäristysbassoja. Uskokaa tai älkää niin musiikin tärkeimmät bassotaajuudet ovat alueella 80-300 Hz. Stereokuvaa ei kannata yrittääkään luoda yhteen koteloon joten kaksi elementtiä on ihan turha juttu. Äänilähde pitäisi monottaa ja ajaa se monona AMP6:een. Oma ratkaisu olisi 10" laajakaista korkealle viritetyssä refleksissä + torvidiskantti. Jos kotelo saa olla isompi (pyörät alla) niin vois miettiä yläbassoja hakkaavaa torvibassoa joka sitten jo potkisi aivot pihalle (ainakin sisätiloissa)
En tiedä millaista musiikkia sinä kuuntelet mutta siinä tavarassa mitä ite puskee on noi subitaajuudet aika suuressa osassa Aattelin nyt ensin tehdä vaan tuollaisen mk1-version halvalla, esim. jotku koaksiaalit yläpäiks ja parikytlitrainen refleksiviritetty basso siihe kylkeen. Monona mennään. Tää pääprojekti tulee ajankohtaiseksi kesällä, ja oikeastaan siitä on tulossa enempi jo mini-PA, kuin blasteri tällä hetkellä suunnitelmissa olis iskeä torvikoppaan precision devicesin 15" basso, herkkyys 99db/w/m. Torveen varmaankin joutuu rakentamaan pienet jatkopalat, mutta johonki 45 hertsiin mentäis watilla 100-105db. Tähän päälle vielä joku 10" koaksiaali hoitelemaan yläkertaa.
Joo, ite tein tollasen viimekesänä... Vahvistin AMP-6 on hyvä ja vähäruokainen, ja mölyä tulee tarpeeksi. Niitä saa täältä. Akuksi ton kanssa kannattaa laittaa 12v hyytelöakku, ei vuoda litkuja ja on turvallinen, ja paaaljon kevyempi kuin auton akku. Kaikattimet mulla on jotkut HongKongin Deutserin paskat, soi ihan riittävästi. Koteloksi alumiininen työkalusalkku, pyörillä tahi ilman. Itellä ilman. Salkkuun en ruvennu värkkään mitään omaa soitinta, vaan vedin piuhan pätkän sieltä ulos, johon voi sitten erilaisilla muunnoksilla kytkeä erilaisia laitteita. 3,5mm kuuloke liitännällä pärjää pirun pitkään, lähes kaikilla kun rupee olemaan vähintäänkin puhelimessa mp3 soitin ja kortit täynnä älämölöä. Riippuen siitä mitä kotoa löytyy ennestään ni toi sydeemi ei paljoo maksa 100-200 eskoo. Ja on köykänen kantaa.
Jos KEVEYTTÄ haluaa, käytetään akkuna tietysti Litium-Ioneja. Teenpäs huvikseni Hinta/massa-vertailua: 26,90 Biltemasta itse hakien: 12 V 10 Ah lyijyhyytelöakku, painaa 3300 grammaa. Todellista kapasiteettia 2 tunnin purkuajalla noin 92 wattituntia 4 A virralla. http://www.biltema.fi/osteri/osteri...uppa.htm&linkki=rlyijakut.htm&tuote=rlyijakut Mitä saa samalla rahalla Litium-Ioni-maailmasta? Leikitään, että dollari on sama kuin euro. Ostetaan 4 kpl tällaisia tuotteita, maksaa yhteensä 27 dollaria: Yksi myyntituote on siis tämä: 6,75 dollaria postikuluineen: 18650-akkuja 2 kpl, 96 grammaa kahden akun paino, 18,5 todellista wattituntia tunnin-kahden purkuajalla: http://www.dealextreme.com/details.dx/sku.19770 4 ostotuotteen eli yhteensä 8 akun satsi painaa yhteensä 384 grammaa. 4 akkua sarjaan, tällaisia nippuja 2 rinnan. Tuottaa 14,8 volttia 5 Ampeerituntia eli 74 wattituntia todellista tehoa. Vaikka purkaisi tunnissa tai kahdessa. Tunnin purku on aivan normaali mitoitustapa litiumeille, mutta lyijyhyytelöakuissa se on liian rankkaa kiusaamista, mainostetut wattituntimäärät eivät hyytelöissä toteudu. Litiumeissa toteutuvat. Elikkä SAMALLA RAHALLA saa litiumakuista saman käytännön kapasiteetin jos purku tehdään tunnissa tai hieman nopeamminkin. 2 tunnin purkuajalla saadaan litiumeista kiskottua 80% siitä kapasiteetista mitä lyijyhyytelö antaa. Pidemmillä purkuajoilla lyijyhyytelö parantaa osakkeitaan lisää, enemmän energiaa saa ulos. Mutta, kuten sanottu, lyijyakku painaa 3300 g ja litiumakusto 384 g!
Ja asiat on käytännön elkämässä todennettu vuosikymmenten varrella. Fillarissa olen polttanut 12 V 20 W halogeenia lyijyhyytelöakun avulla. Talvella akku hyytyy, kapasitetti heikkenee pakkasessa. Ja akku painoi ihan saatanasti, fillaroinnissa järjetön taakka. 6 V ja 12 V akkuja käytin, kamalan painavia kaikki. Nykyään käytän Litium-Ioneja fillarissa. Valtaosa lenkkiajosta tapahtuu 48 grammaa painavan akun eli yhden 18650-kennon kanssa. Tällaisesta ei voinut unelmoidakaan lyijyakkujen aikakautena. Siispä: ottakaa järki käteen ja lopettakaa antiikkisten lyijyakkujen kanssa plärääminen. Litiumakut ovat täysin ylivertaisia. Massaltaan jopa kymmenen kertaa keveämpiä. Hinnaltaan melko kilpailukykyisiä jos kapasiteettia ajattelee. Laturikin maksaa alle kympin. Kannattaa ostaa laturi (euroopppalaisella pistotulpalla tai tulppa-adapterilla), joka lataa kaksi akkua kerrallaan, kummankin yksilöllisesti, 1 A virralla kumpikin latautuu. Latausaika on muutama tunti. 8 akkukennolle siis ostetaan 4 kpl tällaista latureita, että saa kaikki akut täyteen samanaikaisesti. Varmistakaa, että 2 * 1 A latausvirta mainitaan, valtaosa latureista huijaa tässä, virtaa lähteekin vain 500 mA tai sitten virta heikkenee jos laturiin panee 2 akkua yhtäaikaa. Minä käytän suojattuja akkukennoja, "Protected 18650". Ne maksavat noin dollarin enemmän per kenno, mutta suojapiiri estää akkua hajoamasta ylivirtaan tai liian tyhjäksi purkamiseen.
Ja käytännön elämässä kannattaa liikkua autolla, eikä sotkea pyörällä. 30 asteen pakkasella alkaa se pyöräilijä jo hyytymään, v..utuksesta huolimatta
Kiitoksia neuvoista! Heräsi pari lisäkysymystä. Mistäköhän kannattaisi katsella käytettyjä elementtejä? huuto.net:stä koitin katsoa ja plazan osto/myynti palstalta. Vissiin jostain autohifi-harrastajien sivustolta saattaisi löytyä. Uudetkin voisi ostaa jos ovat alle 50 pari. Sitten kun elementit on tiedossa, niin pitäs saada oikean kokoinen kotelo, mutta minkäkokoinen siitä pitäisi tehdä? Ymmärsin tätä ketjua lukiessani, että on jonkinsortin laskureita mihin laittaa elementin kaikki arvot niin se laskee optimaalisen kokoisen kotelon elementille. Vai pitäisikö suosiolla väsätä koko homma vaan johonkin salkkuun ja unohtaa optimaaliset mitat? Puuhun olisi kyllä helpomi kiinnittaa osia ja ei alkaisi resonoimaan niin helposti.
AutoSoundin palsta on myös hyvä käytettyjen laitteiden myyntipaikka: http://www.autosound.fi/etusivu_markkinapalsta.htm Jos aiot käyttää autokäyttöön tarkoitettuja elementtejä (kuten ehkä olisi hyvä käyttääkin sääolosuhteiden yms takia), ne ovat useimmiten tarkoitettu free-air-käyttöön. Kotelointi on niille siis periaatteessa väärä asennustapa, mutta DLS on ilmoittanut hyvin karkeat suositellut kotelotilavuudet kullekin kartiokoolle, joita voi käyttää ainakin ohjenuorana jos ei muuta. DLS:n suositukset liitteenä.
Mielenkiintoiset suunnitelmat sulla. Mun tekemästä ensimmäisestä ghettoblasterista tuli aika painava (~16kg) liian järeän rakenteen ja aivan liian järeän akun takia. Tässä oli elementteinä auton erillissarja. Versio kaksi on täysin erityyppinen hassuttelulaite joka on tosi kevyt mutta tuskin soi kovin kovaa / hyvin. Sen näkee nyt vappuna. Kolmosesta aion sitten tehdä rajusti kovempaa soivan. Paino ei saisi nousta hirveen korkeaksi mutta saatanpa tehdä tästä silti perässä vedettävän. Torvibasson sijaan mä ajattelin ratkaista asian käyttämällä useampaa kevyttä elementtiä (impedanssi alas). Toimisiko esim neljä tällaista hyvin: http://www.ljudia.fi/kaiutinelementit-s82124/midbassot-c78492/paudio-wn-8s-p78501/ Noihan nyt on sikahintaiset elementit yhteensä mutta jos sitä ei nyt tässä oteta huomioon. Ainakin tulisi kevyt vielä neljälläkin elementillä. Noiden kaveriksi sitten piezo- tai torvidiskantteja pari kappaletta. Vahvariksi vaikka www.41hz.com AMP9b 24 voltin jännitteellä.
tässä olis vissiin aika hyvät laajakaistaelementit: http://www.ljudia.fi/kaiutinelementit-s82124/leveakaistaiset-c78505/paudio-hp-10t-p78506/ Herkkyys 96 dB, mutta impendanssi 8ohm, onko se ongelma? Vai oisko fiksumpaa etsiä 2 bassoa ja 2diskanttia? sillon tarttisi jakosuotimet ja menisi liian monimutkaseksi noviisille? Kenties huutonetistä voisi etsiä valmiit kaijutin parit jossa olis jakosuotimet ja koteloiden mitat valmiina. Autokajaritkin ovat vaihtoehto, mutta ihmiset moittineet ettei välttämättä bassontoisto riitä ulkoilmoihin. Oisko kellään ehdottaa jotain hyviä bassovoittoisia elementtejä? Entäs koaksiaalikaijuttimet, soveltuvatko ne hyvin ghettoblasteriin? Tärkeimpinä kriteereinä on että soi pitkään, kohtuu lujaa ja bassovoittoisesti. Tuleekohan tuon AMP6-Basicin, mukana virtanappula?
Ympärisäteilevämpiä diskantteja kannattaisi käyttää, jos kuuntelijoita on yli yksi, tai ei saa sunnattua kartiota tasan korvaa kohti. Jos siis yksin korjaa moottoripyöräänsä pihalla istuen, riittää kapealle säteilevä diskantti, mutta muussa tapauksessa laajalle säteilevä on parempi. Liian kapealle suuntaavia diskantteja ovat laajakaistat ja muut yksikartioiset, joissa "diskantti" asuu kuopassa "basso"torven pohjalla. Samoin suuntaintorvelliset diskantit voivat olla liian kapealle säteileviä, tällaisia ovat valtaosin kaikki hifidiskantit nykyään. Viralliset oikeat torvidiskantit taas voidaan suunnitella kapeiksi tai laajoiksi. Yleensä laaja säteily tapahtuu vain joko vaakasuuntaan tai vain pystysuuntaan, se on huono puoli, ulkona tarvittaisiin pysyä sekä vaakaa. PA-käytössä asennetaan useita diskantteja vierekkäin, sillä saadaan halutun leveä/korkea säteilyalue, mutta sehän on äänenLAADULLISESTI katastrofi, aina kannatta pyrkiä tulemaan toimeen vain yhdellä diskantilla per kanava. Koaksiaalikartioisaa (erillinen diskanttielementti bassoelementin keskellä) on tavallaan kaunis diskanttikäytös (hifimalleissa ainakin), eli vaikka nekään eivät säteile diskanttiääntä suoraan sivulleen, äänenlaatu pysyy siistinä suunnasta riippumatta. Diskantit hiljenevät luonnollisen tuntuisesti asteittain, kun kaiuttimen ympäri kävelee. JOS, ja vain jos löytää jostain ultrapieniä "diskanttinappeja", jotka saa asennettua aivan kiinni toisiinsa, siinä tapauksessa voisi asentaa useita diskantteja ja näin saada aikaan haluamansa laajuinen säteilykuvio. Esim. 4 kpl nippu kiinni toisissaan, kukin säteilemässä omaan suuntaansa, mieluiten salmiakkikuviossa. Alin salmiakin kärki säteilee vaakatasossa eteensa. Sen päällä keskirivin 2 elementtiä säteilee esim. 15 astetta yläviistoon noin 90 asteen kulmaerolla toisiinsa, siis -45 ja +45 astetta jos vertaa alimpaan elementtiin. Ylin nappi säteilee vieläkin ylemmäksi eli 30 asteen kulmaan yläviistoon, suoraan eteenpäin. Minä tekisin asetelmasta säädettävän, että jokaisen diskantin asentoa voisi nopeasti säätää haluamakseen. Elementtien välistä keskipistettä voi käyttää saranapisteenä, jonka suhteen 4 saranaa kääntyy ja kussakin saranassa on kiinni 1 pikkudiskantti. ___________________________ Keskiääniä on helpompi levittää laajalle kulmalle käyttämällä useita elementtejä. Elementit mahtuvat "aallonpituutensa sisään", äänenlaatu ei huonone usean elementin käytöllä, kunhan ne tosiaan asennetaan aivan kiinni toisiinsa. ___________________________ Bassot ovat luontaisesti laajalle säteileviä, siinä mielessä ei tarvita useampia elementtejä. Mutta bassojen huonon herkkyyden takia tarvitaan mieluusti useampia kartioita, että saataisiin joka taajuudelle yhteisellä vahvistinkanavalla riittävästi bassoa suhteessa monielementtidiskantteihin/keskiääniin. Eli jos käytetään 4 diskanttia (ja tarvittaessa vaiikka 2 keskiääntä) niin on pakko käyttää 2...8 kpl bassoelementtejäkin, muuten ääni kuulostaa liian laihalta. Mikäli bassoja varten on ihan oma vahvistinkanavansa (joka hoitaa esim. alle 250 Hz äänet monona) niin silloin bassokartioiden kappalemäärää ei tarvitse lisätä, vahvistintehoa käytetään reiilusti, sillä kompensoidaan ylempien taajuuksien suuri herkkyys. Bassotaajuuksien vaatiman valtavan kotelotilavuuden takia on järkevintä käyttää vain yhtä bassokoteloa ja vain yhtä bassoelementtiä. Vaikka joutuisi tuplaamaan...triplaamaan akkukapasiteetin määrän bassovahvistimen takia, silti säästetään tilaa ja massaa. Eli jos bassoelementti + kotelo sille painaa vaikka 5 kiloa, on huomattavasti järkevämpi olla asentamatta toista...kolmatta...neljättä 5 kilon bassokaappia, mieluummin otetaan käyttöön suurempi vahvistinteho ja vaikkapa 384 grammaa lisää litiumakkuja. Tai kilo tai kaksi, ihan sama, painoa ja tilaa säästyy silti huomattavasti.
Minulla on noita suojattuja trustfiren akkuja taskulamppuun hommattuna, ja niissä jännite on laturista otettuna aina vähintään 4.2V. Tarkoittaa sitä että tuolla kytkennällä saadaankin jopa 16.8V jännite. Millä voisi reguloida tuon jännitteen tasan 12volttiin? Ajattelin nimittäin tehdä lisävirtalähteen läppäriin noilla kennoilla (EeePC900, 12.0V), mutta tuollainen 16V jännite voi jo kärventää jotain.. Suunnitelmana lyödä kennot koteloon, johon tulee 2kpl tupakansytytinliittimiä, joista voi ottaa virtaa mihin tarvitsee. EeePC:hen minulla on autolaturi, mutta siinä ei ole sisällä muuta kuin sulake. Autossakaan ei voi sitä käyttää jos moottori on käynnissä, kun jännite nousee 14.7volttiin.. Olisiko viisaampaa tehdä varajännitelähde 10kpl 1.2V AA kennoilla? Virranantokykykin jää mietityttämään, irtoaako AA kennoista jopa 3A virtaa, jonka EeePC:n lataaminen vaatii?
Aluksi topikkiin liittyen: Helpoin ja idioottivarmin keino alentaa aavistuksen liian suuri jännite hieman alemmaksi on panna tehodiodeja sarjaan niin monta kuin tarvitaan, diodit kiinni jäähdytyslevyssä. Noin 0,5 volttia katoaa jokaiseen diodiin. Esim. jos haluaa pudottaa 2 volttia, pannaan 4 diodia sarjaan. 4 ampeerin virralla diodit polttavat taivaalle 8 wattia. Mitä pienemmällä virralla toimitaan, sitä pienemmät tehohäviöt syntyy. Esim. 1 A kuormalla taivaalle katoaa enää 2 wattia. Tämä jännitteenrajausmenetelmä on paras audiokäytössä, koska virrat ovat keskimäärin pieniä ja vain hetkittäin suuria. Lineaariregulaattorin käyttö on järjenvastainen keino, ne hukkaavat noin 6 volttia taivaan tuuliin silloin kun puhutaan 5...12 ampeerin kuormista eli 5 ampeerin monoliittisesta tehoregusta. Esimerkiksi 4 ampeerin virralla taivaalle katoaa 24 wattia. Akkukäytön varassa ei ole mitään järkeä tuhlata taivaalle tällaisia tehoja. Hakkuriregulointi tietysti on hyvä (mutta monimutkainen itse suunnitella ja rakentaa) keino. Hyötysuhdetta huonontava sekin, 10-20% energiasta katoaa väkisinkin taivaan tuuliin ihan turhaan. 4 ampeerin virralla (16 volttia pudotettuna esim. 14 volttiin) katoaa taivaalle 5...11 wattia. Vastaavasti 1 A virralla taivaalle katoaa 1,5...3 wattia. Jos hakkuri on ideaali, eikä siinä ole omia häviöitä, ilman tehon ulos antoa hakkuri ei kuluta tehoa itseensä. Tuskin on ideaali, eli hakkurin ominaishäviöiden takia pohjakulutus lienee aina jossain 2 watin paikkeilla vaikka ulos ei merkittävää tehoa annettaisi. Siinä missä diodi-metodi kuluttaa nolla wattia pohjatehoa silloin kun varsinaista virtaa ei kulje. Hakkuripoweri syö aina tehoa, tyhjentää aina akkua. On tietysti järkevintä luopua kaikista regulaattoreista ja käyttää juuri niin monta litiumkennoa kuin tarvitaan. Ei saa olla yhtäkään turhaa kennoa. Pitää vain muistaa, että yhden akun jännite seilaa 2,75...4,20 voltin alueella teoriassa, ollen normaalisti 3,70 V. Ja se 4,2 volttiakin ilmenee vain parin ensimmäisen alkuminuutin purkamisen aikana, juuri täyteen ladatulle akulle. 3,7 voltin mukaan laskelmat kannattaa tehdä. Hyllyssä muutaman viikon seissyt akku näyttää (juuri mittasin kolmesta 18650-kennosta) 4,04 volttia, joka kuormituksen alaisena putoaa nimelliseen 3,7 volttiin pian, eli edes 4,0 voltin varaan ei kannata laskelmia tehdä. 4,2 V on suurin jännite minkä akkukennoon asennetut suojapiirit sallivat ja mihin akkua saa ladata. Laturit ymmärtävät sen, eli ehjä laturi ei ylitä tätä jännitettä, oli suojapiiriä akkukennossa tai ei. Vain rikkinäinen laturi ylittää 4,2 volttia, ja silloin suojaamaton akku räjähtää. 3,7 V on purun aikana ilmenevä normaali jännite. 2,75 V hujakoilla suojapiiri panee akun nukkumaan, ja ellei suojapiiriä ole, jollain muulla tavalla pitää purkaminen lopettaa, muuten akku tuhoutuu peruuttamattomasti. Kolmella kennolla (sarjaan pantuna) syntyy täysillä juuri ladatuilla akuilla 12,6 V enimmäisjännite. Mutta purun aikana jännite on vain 11,1 volttia. Sekin luonnollisesti sopii kaikille 12 volttia syöville audiovahvistimille mainiosti. Loppujännite akkujen nukahtamishetkellä on noin 8,25 V, joka vastaa tyhjentynyttä lyijyakkua. Joten kolmen Li-Ion-kennon purkujännitekäytöksen olemus on riittävän identtinen 12 voltin lyijyakun kanssa. Jos T-amppi tai vastaava audiovahvistin sietää 16,8 V jännitettä, silloin 4 litiumkennoa on paras vaihtoehto, saa enemmän tehoa kaiuttimiin kuin kolmella kennolla saisi. Jos T-amppi tai vastaava audiovahvistin sietää 16,0 V jännitettä, silloin 4 litiumkennoa ja 2 kpl tehodiodeja sarjaan on järkevin keino, vahvistimeen menee enintään 15,8 V. 15,0 V sietävä vahvistin kaipaa sekin 4 litiumkennoa, lisäksi 4 diodia sarjaan, vahvistimelle menee enintään 14,8 V. Diodien määrää lisätään jos vahvistin sietää vähemmän voltteja, kunnes tullaan jännitetasoon: 12,6 V sietävä vahvistin haluaa 3 litiumkennoa, ei tarvita diodeja. Ja lisätään taas diodeja jos vahvistimen jännitekesto on alhaisempi. Listaan taas lyhyesti yhden pienen vanhan Litium-Ioni-kennon jännitteen kun sitä puretaan 1C kuormalla, vakiovirralla. Että näkee millaisia jännitetasoja missäkin vaiheessa purkua esiintyy: 00' 3,73 V 10' 3,51 V 20' 3,41 V 30' 3,31 V 40' 3,20 V 50' 3,05 V 60' 2,76 V Jos akku puretaan hitaammin, usean tunnin aikana, jännitetasot ovat ylempänä kautta linjan, ollaan kauemman aikaa 3,7 voltissa ja vasta loppuhetkillä jännite laskee nopeammin. Mitä järeämpi kenno on (enemmän milliampeeritunteja), sitä jäykempi se on, pitää jännitteen korkeana purun aikana. Nyt en ehdi, mutta joskus voisin koepurkaa omia 18650-kennojani eri vakiovirroilla ja katsoa miten jännite alenee ajan funktiona. Taulukkolaskennalla piirtyisi käppyrät kullekin purkuvirralle. Tällaista lunttaustaulukkoa itsekin tarvitsen kun arvioin purkujännitteitä ja akkukestoa.
NiCd- tai NiMH-kennot eli 1,2 V kennot toki mahdollistavat sen, että antojännitteeksi saadaan mitä halutaan, mutta aivan samat jännitteen vaihtelut niissäkin on. 1,2 V kenno antaa 1,44 V juuri latauksesta tultuaan ja antaa vain 0,9 V tyhjänä. Regulointiongelma ei miksikään muutu kennotekniikkaa vaihtamalla. "3000 mAh" NiMH-kennoista kyllä saa periaatteessa 3 A virtaa vajaan tunnin ajan, ei siinä mitään. Ylipäänsä kaikki digikameroihin suunnitellut kennotyypit kelpaavat. Kertakäyttöparistot eivät kelpaa, niitä voi kuormittaa vain noin ampeerin virralla. Tai voisihan sitä panna 3 paristoa aina rinnan. Tyhmää ja kallista. En usko, että kapineesi lataaminen vaatisi tasan 12,0 V jännitettä, koska henkilöautokaan ei sellaista ulos anna, ja jos kerran myydään "tupakansytkäri-latauskaapeleita", silloin "autovirtaa" syövä laite hyväksyy kaikki jännitteet alueella 9,0...14,5 V. Tai ehkä nirppanokkaisempi laite voi vaatia 11,0...14,5 V jännitettä. En takaa että näin on, mutta sen verran siitä röökiliittimestä siis jännitettä lähtee, jos auto on perinteinen, hieman vaihtelevaa jännitettä. Uusi digitaalinen tietokoneohjattu auto saattaa kyllä omata tarkan reguloinnin eli liitin antaakin tasan 12,0 V, mutta kaikki tavalliset röökiliittimeen liitettävät laittet on suunniteltu sietämään 9,0...14,5 V jännitealue rikkoutumatta. Tietysti laite voi nukuttaa itsensä jos jännite laskee vaikka alle 10,5 voltin, mutta rikki se laite ei silti mene. Kertomasi 14,7 V kuulostaa jo liiankin kovalta jännitteeltä, auton laturi taitaa olla huonolaatuinen tai sitten auton akku ikääntynyt eli sen vastus kasvanut luvattoman suureksi. Jos moottorin starttaaminen on vaikeaa tai ajovalojen kirkkaus vaihtelee moottorin kierrosluvun mukaan, akku pitäisi vaihtaa parempaan. Liian suuri jännite röökiliittimessä voi tosiaan rikkoa laitteita, ja syy rikkoutumiseen siis on väsähtänyt akku tai yli-innokas laturi. Kenties ajovalosi poksahtelevat rikki pari kertaa vuodessa? Jos jokin laite todellakin oikeasti haluaa reguloitua 12,0 voltin jännitettä, silloin on pakko rakentaa tai ostaa reguloitu 12,0 voltin jännitelähde, piste. Eli jos ehdottoman varmasti vain 12,0 V on hyväksytty jännite, silloin sitä jännitettä on pakko tehdä tavalla tai toisella. Ei saa missään tapauksessa liittää laitetta auton röökisytkäriliittimeen. Siispä höpisen regulaattorien mitoituksesta: 18650-kennoja on pantava sarjaan 5 kpl, jotta saataisiin tarpeeksi suuri jännite. Että tehoa siirtyisi aivan akkujen tyhjenemishetkeen saakka. 5 kennoa kertaa 2,75 V tekee 13,75 V. Jos käyttää 1,5 A antavia LM317-lineaariregulaattoreita (2 regua rinnan antaa tarvittavat 3,0 A) niin silloin reguille jää 1,75 V tapettavaksi. Akut saadaan purettua melko tarkasti tyhjiksi. Täysillä akuilla purun aikana ilmenee hetken ajan, xx sekuntia, 4 voltin kennojännite per akku, eli 5 kennolla 20 volttia. Tällöin regut joutuvat polttamaan lämmöksi 3 A virralla 8 volttia, josta 1,2 V menee vastuksiin ja 6,8 V itse reguihin. Regut kuumenevat 10,2 wattia per regu. Vaaditaan hyvä jäähdytys. Normaalisti valtaosan ajasta kennojännite on onneksi 3,7 V eli akuista lähtee yhteensä 18,5 V. Siinä on 6,5 V liikaa, vastukseen menee 1,2 V ja reguille 5,3 V. 3 A virralla 15,9 W reguille, 7,95 W per regu. Alkaa olla siinä rajalla, onko tämä ollenkaan järkevää puuhaa, lineaariregun käyttö. Hätätilanteessa kyllä, eli jos "langatonta varavoimaa" tarvitaan vaikka saaressa. Jos käytetään 3,0 tai 5,0 A lineaariregua, 1 kpl, silloin tarvitaan 6 kpl 18650-kennoa sarjaan. Akuista lähtee loppusekunneillaan 2,75*6=16,5 V joten regulaattorille jää hukattavaa 4,5 V. Täysillä akuilla 4 voltin kennojännitteellä hetken ajan ilmenee kokonaisjännitettä 24 volttia, siis 12 volttia liikaa. 1,2 V taas vastukseen menee ja 10,8 V regulaattoriin. 3 A virralla regu kuumenee 32,4 W. Huh. Valtaosan ajasta akuista saa 22,2 V eli 10,2 V liikaa. 1,2 V vastukseen ja 9 W reguun. 3 A virralla regu kuumenee 27 W. Järjettömän paljon. Hylätään idea. Hakkuriregulaattorin käyttö lienee ainoa oikeasti järkevä vaihtoehto. Tarvitaan DC-DC-hakkuripoweri, jonka antojännite on 12,0 V ja ottojännitteeksi valitaan se mikä halutaan. Kunhan ensin lasketaan montako akkukennoa aiotaan käyttää. 1 kpl 18650-kenno (2500 mAh, 9,25 Wh) antaa 3 A virtaa arviolta 40...45 minuuttia. 2,5 A virtaa saa 60 minuuttia. 2,0 A saa arviolta 75 minuuttia. 1,5 A saa arviolta 100 minuuttia. Yksi nippu "kennoja sarjaan" kykenee ruokkimaan vain StepDown-hakkureita. Tarvitaan siis alaspäin hakkaava hakkuri, joka antaa ulos reguloidusti 12,0 V 3,0 A (= 36 W) ja hyväksyy sisäänsä 5 litiumkennon jännitteen (13,75...21,0 V). 5 kennoa siis tarvitaan. Niistä saa ulos 46 wattituntia, jolloin 45 watin purkuvirta (36 W anto plus hakkurin omat häviöt) imee akuista mehut noin 60 minuutissa. StepUp-hakkurit imevät niin paljon virtaa, että on pakko panna kennoja rinnakkain. Ensiksi tehdään 3 kennon sarja ja sellaisia nippuja sitten liitetään 2 rinnakkain. Tällöin akuista saa virtaa ulos noin 6 ampeeria. Tyhjenemishetkellä akuista otetaan jopa 6 A (siis 3 A per kenno) 8,25 V eli 49,5 W. Tästä energiasta hakkuri antaa ulos 80% eli noin 39,6 W, eli 12,0 voltilla 3,3 A enintään. Toimii. 3 kennoa sarjassa ja sarjoja 2 rinnan eli yhteensä 6 kennoa riittää ruokkimaan StepUp-hakkuria, joka ulostaa 12,0 V ja 3,0 A. Pitää siis metsästää ylöspäin hakkaavaa hakkuria, joka antaa ulos 12,0 V 3,0 A ja hyväksyy sisäänsä ottojännitealueen: 8,25 V minimi 11,1 V normaalisti 12,0 V hetken ajan täysillä akuilla 12,6 V teoreettinen maksimijännitetilanne ilman kuormitusta 6 kennosta saa ulos yhteensä 55 wattituntia, josta imetään 45 watin tehoa noin 73 minuutin ajan. 36 W hakkuri antaa ulos ja syö omiin häviöihinsä 9 wattia. Paras hakkuri olisi StepUp-Down tai vastaava modernimpi topologia, joka hyväksyy sisäänsä lähes mitä vain jännitettä, oli se sitten yli tai ali antojännitteen. Silloin voi käyttää jompaa kumpaa äsken mainittua akkusatsia tai jotain muutakin "järeämpää" akkusatsia. Pienemmät kennojen kappalemäärät, kuin mitä kuvailin, eivät toimi luotettavasti, akkujen tyhjetessä tulee ongelmia, menetetään minuutteja käyttöaikaa kun akkujen suojapiirit napsivat akkuja nukkumaan virran kasvaessa liian suureksi. On olemassa myös pienempiä akkukennoja kuin 18650, mutta ne ovat liian kalliita hyötyynsä nähden ja niistä ei saa tarpeeksi paljon virtaa ulos. On olemassa myös isompia akkukennoja kuin 18650, mutta ne ovat liian kalliita hyötyynsä nähden, niille ei saa valmiita edullisia latureita (paitsi sikakalliita älylatureita) ja niistä ei saa merkittävästi enempää virtaa ulos kuin mitä 18650 antaa. Toistaiseksi 18650-kennotyyppi on kaikista järkevin kompromissi hintaa ja laatua ja ominaisuuksia, ja mikä tärkeintä, laturit näille ovat sikahalpoja, 10 taalaa kahden akun laturi. Uusia akkutekniikoita kehitetään jatkuvasti, mullistuksia on tulossa (esim. 5...15 minuutissa täyteen lataaminen), mutta tilanne on tänään mikä on, 18650 on paras vaihtoehto nyt.