Tuon W4 imupiirissä on myös ylipäästö suodin ettei elementti oksenna suolia pihalle isoilla tehoilla. Kyllä tuo W3 vaatii sen ylipäästön muuten käy hullusti, yksinkertaisimmillaan sopivan kokoinen bipolaari konkka.
Noista palloista sais kyllä hyvät kotelotaihiot. Harmi vaan et tuo suurinkin (15cm) jää tilavuudeltaan alle kahden litran.
Voisihan noiden pallojen avulla tehdä vaikka sellaiset ympärisäteilevät duevel planets kloonikaiuttimet.
Ei olekkaan mutta noissa needle ohjeissa olevassa suotimessa on, sori jos toin asian esille vähän epäselvästi :hitme:
Eikö noissa needle ohjeissakin ole vain imupiiri, R, L ja C rinnan? Tai sitten itse en ole ainakaan yhteenkään ohjeeseen törmännyt, jossa olisi ylipäästökin käytössä, vaikka ihan välttämätönhän se on puolen millin liikepoikkeaman omaavalle 3-tuumaiselle, jonka kohdalla on aivan turha puhua bassotoistosta
Kertokaapas viisaat jos teen 300 korkeat, 100x100 sisämitat niin minkä kokoinen pitää olla refleksikanava? Onko edes mitään väliä? Käyttötarkoitus olemaan työpöydällä hiljaisilla voimakkuuksilla kuunneltuna. Vaatimuksena olisi saada parempaa ääntä kuin näytön 1" kaiuttimesta.
Kotelo edistyy. Liimata pitäisi viikon päästä. Aivan täysin siististi ei sormiliitos onnistunut, pitää varmaan käyttää sikabondia liimaukseen, että max 1mm raot täyttyy. Sauma jää näkyviin mutta ei välttämättä haittaa ulkonäöllisesti.
80 dB) Jos kuuntelet puhtaalla äänenlaadulla korkeintaan 80 dB voimakkuudella, viritä se 3 litran kotelosi 78 hertsiin, silloin saat kuuluville 80 dB voimakkuudella kaikki taajuudet, alkaen taajuudesta 72 Hz. Vastemuoto on sellaisenaan melko ookoo, ei tarvita digitaalista äänenkäsittelyä tai muitakaan filttereitä. 85 dB) Jos kuuntelet puhtaalla äänenlaadulla korkeintaan 85 dB voimakkuudella, viritä se 3 litran kotelosi 100 hertsiin, silloin saat kuuluville 85 dB voimakkuudella kaikki taajuudet, alkaen taajuudesta 93 Hz. Vastemuoto on kohtuulisen kelvollinen, äänessä tuntuu olevan potkua vaikka tietysti mitään alabassoja ei olekaan. 90 dB) Jos kuuntelet puhtaalla äänenlaadulla korkeintaan 90 dB voimakkuudella, viritä se 3 litran kotelosi 135 hertsiin, silloin saat kuuluville 90 dB voimakkuudella kaikki taajuudet, alkaen taajuudesta 125 Hz. Nyt kyllä jo tarvitaan vasteen sähköistä korjailua, eli säädetään vaikkapa tietokoneella musa/videoplayersoftalla tai DirectShow-filtterillä 155 Hz paikkeille muutaman desibelin vaimennus, tai mitä kaikkea säätöä nyt haluaa tehdä. Ilman säätöjä ääni kuulostaa rasittavan pullealta ja yksinuottiselta mölinältä, eikä alabassoista tietenkään ole mitään hajuakaan. Se, millainen refleksiputki tarvitaan, riippuu siitä, miten reilusti halutaan mennä pois lineaarisesta puhtaasta toistosta. Minusta tämä kartio saa mennä pois lineaarialueeltaan iskujen aikana, mutta refleksiputki ei saa missään olosuhteissa millään verukkeella alkaa tuhista tai kompressoida iskuääniä munattomaksi tussuksi, iskun täytyy AINA tulla maksimivoimalla tuhinattomasti. Se vaatii avaraa putkea. Olen täysin vastakkaista mieltä mummoluokan mehupilliputkia suosivien kanssa. Siispä annan nyt vain omat putkisuositukseni, mehupillipellet kertokoon omat tuhisevat paskaratkaisunsa erikseen. Allamainitut putket eivät siis toimi äänenlaatua rajaavana pullonkaulana. 20 watin teholla (kartio iloisesti yliohjautuen epälineaarialueelleen) 3 litran kotelossa nämä putket virittävät kotelon näille taajuuksille, tuhinavapaasti: 78 Hz: 47 mm sisäreikä, pituus 25 cm, putki on pakko suunnata pois kuulijasta urkupillityksen takia, kohti huoneen etuseinän akustolevyä, jotta putkesta ulos vinkuvat ulinat eivät pilaisi kuunteluelämystä. Kuten laajakaistoilla aina on tehtävä, putkeenhan päätyy kaikkia taajuuksia, toisin kun subbareissa, joissa putkista ei tule ulos keskiääniä+diskantteja. Putken sisäpään täytyy lisäksi osoittaa kohti kotelon sisäistä akustolevyä, ei missään tapauksessa saa osoittaa suoraan kohti elementtiä, silloinhan putkeen pääsisi kaikki keskiäänet+diskantit täysin vaimentumattomana. 100 Hz: 47 mm sisäreikä, pituus 13,9 cm, putki on pakko suunnata pois kuulijasta urkupillityksen takia, kohti akustolevyä jne. 135 Hz: 47 mm sisäreikä, pituus 6 cm, putki on pakko suunnata pois kuulijasta urkupillityksen takia, kohti akustolevyä jne. Suosittelen tekemään 47 mm reiän omaavasta viemäriputkesta ERI PITUISIA kappaleita ja kokeilemaan mikä itselle parhaiten sopii. Kaikki pituudet noin 5...30 cm välisellä alueella ovat kelvollisia, ne vain luovat erilaisen äänentyypin, sopivat erilaisiin huoneakustiikkoihin. Mainitsemani 3 pituutta toimikoon vertailukohtina muidenkin pituuksien kokeilemiseen. Putki voi tietysti olla hieman isommallakin reiällä varustettu, esim. 50 mm. Ja jos kuuntelee pääasiassa yöllä, pienempireikäinenkin putki silloin kelpaa, vaikkapa 40 mm. Pituudet vain täytyy laskea kokonaan uudelleen jos poiketaan 47 mm reikäkoosta. Minä tekisin niin, että kotelon "sisään" asennetaan se 6 cm pitkä putki, joka synnyttää 135 Hz virityksen. Sitten kun halutaan 100 Hz viritystaajuus, lisätään kotelon ulkopuolelle jatkopiippu, 8 cm pitkä. Se ulkoneva tynkä ei siellä kotelon takana tai alla ketään haittaa. Ja 78 Hz tapauksessa jatkopalaksi vaihdetaan 19 cm pitkä ulkoinen pätkä. Esim. pc-monitorin vierille, pöydälle pantuna, kotelon pohjasta alaspäin sojottava refleksiputki toimii tavallaan kotelon "viidentenä jalkana", jos kotelon nurkista laskeutuu neljä normaalia jalkaa pöydän pintaan asti. 19 cm pitkän ulkoisen fallisen ulokkeen tapauksessa kotelon normaalien tukijalkojen täytyy olla 23 cm pitkät tai pidemmät, että se 19 cm sladdu mahtuu roikkumaan kotelon pohjassa, osumatta pöytään. Minä tietenkin käyttäisin refleksiputkea jalkana, mitään muita jalkoja ei tarvita. Pitää vain kiinnittää se putki alapäästään johonkin tassulevyyn eli trumpettipäähän, ja tämä tassulevy korotetaan parin sentin korkuisilla kumitassuilla irti pöydästä. Hyvällä siististi laajenevalla trumpettimuodolla riittää 5 mm korotus irti pöydän pinnasta. Tällöin kukaan ei edes tajua, että jalka toimii refleksiputkena, tuhinavapaasti ja säröttömästi.
Kiitos DVB-G neuvoista. Tosin tuli "vähän" myöhässä. Sain juuri kasattua kotelot, elementit ja speakonit kiinni. Ei puutu enää kuin pintamateriaali. Pitää vielä miettiä että maalaako vaan mustaksi vai hakeeko esim. Biltemasta kaiutinmattoa. Tässä vaiheessa pitää olla tyytyväinen lopputulokseen. Tavoiteet tuli täytettyä eli ääni on parempi kuin Eizon näytön kaiuttimissa ja pääsi vähän askartelemaan puutöitä. Eihän noista mitään bassoja lähde mutta ei haittaakaan kun on tarkoitus vaan soittaa taustamusiikkia työpäivän aikana.
Kuinka isoon koteloon ja kuinka alas voi tämän 3":n virittää. Mielessä oli sohvan taakse sijoitettavat takakeski kanavat noin 70*10*10cm mitoilla. Kaiutin suunnattuna kattoa kohti. 19mm seinämävahvuus antaa tilavuudeksi 4,3l ja viritys jonnekkin 70Hz tienoille. Onko mitään järkeä vai kannattaako pienentää koteloa ja nostaa viritystä?
Saapi 78 dB puhtaana 64 Hz:stä ylöspäin. Äänenlaatu voi olla aavistuksen honottava/purkkimainen, koska alle 150 Hz taajuuksissa on 2½ dB hyllymäinen tasonpudotus. Se kannattaa kompensoida pois aktiivisesti sähköisesti, siis tehdä hyllykorotus alle 150 Hz taajuuksille. 4,3 litran kotelossa joku 80...85 Hz viritys antaisi vastemuodon, jota ei tarvitse erikseen korjailla. Minä tarvitsisin nykyiseen kämppääni varsin erikoista viritystä, johtuen ikävistä huoneresonansseista ja liikennemelusta. Kuuntelupistettä vaivaa 60...80 Hz alueen ylikorostumat, ja liikennemeteli tulee ikkunoista läpi juuri noilla taajuuksilla. Ratkaisuksi pulmaan tällainen viritystapa sopisi minulle: 14 litran kotelo, refleksiviritystaajuus 50 Hz. Tämä synnyttää noin 5 dB vaimennuksen ikäville huonepulmataajuuksille (samat pulmataajuudet vaivaavat lähes jokaista betoniasujaa). Resonoimattomaan huoneeseen saisi 82,5 dB puhdasta ääntä 45 Hz taajuudesta alkaen. Minä saan 87 dB huonekorostuman vuoksi. Jokaisen täytyisi itse päättää millaisen virityksen hän tarvitsee omaan kuuntelutilaansa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mikrofoni ja pc-mittaukset auttavat. Huoneakustiikka ja kaiuttimen vaste pitää tutkia erikseen ja sovittaa toisiinsa tavalla tai toisella.
Käytätkö DVB-G WinISD:tä käppyröiden tarkisteluun? Mistä näkee ton maksimi db määrän? Laskeskelin uudestaan ja taidan päätyä tollaiseen 3,6l@85Hz -3db piste 73Hz Tarkoittaako tämä nyt siitten sitä, että kun AV-vahvarilla mulla on jako 50Hz niin toi 50-73Hz jää periaatteessa takakeski kanavilta toistamatta? Ei taida olla kuitenkaan ihan hirveä menetys
WinISD Pro Alpha (0.50a7) -softassa on Maximum SPL joka huomioi kartion lineaarisen liikepoikkeaman sekä puhekelan tehonkeston. Huvikseen voi muutella liikepoikkeama-arvoa (Xmax) ja tehonkestoa (Pe), tilapäisesti kesken simulaation (tuplaklikkaamalla kyseistä kohtaa Parameters-ikkunassa ja sen jälkeen päivittämällä käppyräikkunaa), jotta saa paremman kokonaiskäsityksen mm. hetkellisten piikkitehojen aiheuttamista muutoksista. Softa ei ymmärrä erikseen jatkuvan ja hetkellisten kuormitusten käsitteitä, softa laskee kaiken ainoastaan jatkuvan tehon ja lineaarisen liikepoikkeaman mukaan. Ei saa mennä muuttamaan varsinaisia T/S-parametreja, silloin mennään ihan metsään ja simulaatio muuttuu höpöpuheeksi, mutta kartion liikerajat ja puhekelan tehonkesto ovat sallittuja muutoksia, niille kun ei ole olemassa tarkkaa pyhää arvoa. Esim. tehonkesto riippuu täysin toistettavan äänen taajuudesta: matalilla taajuuksilla puhekela tekee laajaa liikettä (viilenee hyvin) mutta toisaalta liikkuu ehkä liian harvoin (1 Hz siniaallolla puhekela kärventyy). Suurilla taajuuksilla puhekela liikkuu tiheämmin, mutta niin pienellä liikeradalla, ettei jäähdytysvaikutusta ole lainkaan, lämpö poistuu ainoastaan säteilemällä ja metallimassoihin varautumalla, ei poistu ilmavirtauksen mukana. Ja kartion sallittu "lineaarinen" liikepoikkeutuskin on kovin vaihteleva käsite. Ei ole määritelty mikä särötaso syntyy lineaarialueella tai sen ulkopuolella, itse saa päättää mitä liikepoikkeamaa aikoo käyttää, mieluiten omien mikrofonimittausten ja kuuntelukokemusten perusteella. Kultakorva joutuu tyytymään pieneen liikkeeseen, murto-osaan valmistajan ilmoittamasta Xmax-arvosta, ja himoluukuttaja taas voi iloisesti antaa kartion saavuttaa mekaaniset liikerajansa, vaikka ääni on tällöin riipivän rumaa ja tukahtuneen oloista, kompressoitunutta ja säröistä. Hassua sinänsä, mutta jos elementtiä käytetään pelkkänä keskiääni/diskanttielementtinä, se voi ylikuumentua. Bassoäänien synnyttämä laaja kartioliike on tarpeen viilentämään kaikkien taajuksien aikaansaama puhekelaan kertynyt lämpö. No, ei tämä elementin+kotelon termnen suunnittelu nyt niin olennaista ole topikin elementin tapauksessa (10 watin teholuokassa liikutaan), mutta minä nyt otan lämpöasiat aina kuolemanvakavasti, mikään vekotin ei minun hyppysistäni lähde ilman lämpöteknistä harkittua suunnittelua. Minulle riitti kun nuorena rikoin muutaman kartion typeryyttäni, samoin muutaman polttomoottorin viritin kuoliaaksi. Lämpöopin soveltamisen jälkeen mikään ei ole enää hajonnut, vaikka tehotasot kaiuttimissa ovat olleet kilowattiluokkaa. Nestejäähdytys rulettaa, särökin pysyy silloin matalana.
Kotelot edistyy ja rakentelu lähestyy loppuaan. Ensisavut lähtee viikonloppuna. Viimeiset osien valmistelut ja liimailut. Tapit oli pakko lopulta katkaista, että kyljen saisi tiivistä liimausta varten tarpeeksi tasaiseksi. Mutta eipä menetys hirveän iso ole. 2,5h nauhahiomakoneen, hiomahiiren ja käsihiekkapaperin kanssa töissä. Pinnat tasottuivat ja reunat pyöristyivät. Ohuen pintaviilun takia ei virheisiin ollut varaa, mutta sattuhan niitä pari kappaletta. Kun kerta hiottuakin sai, niin ei malttanut odottaa pintakäsittelyä. Vahaa oli heti saatava pintaan. Pakko myöntää, että suunnitelmat toimi :king:
Mistä hankit vanerit? Vanerimiehen silmään vaan sattui tuo viilurakenne, joka näyttäisi olevan |---|-|-|---|, eli erikoisrakenne, jota harvemmin puutavarakaupassa näkee.
Nuo kotelot varmasti jakavat mielipiteitä ulkoasullaan Minulle ei valitettavasti jostain syystä uppoa nämä erilaiset vanerikotelot joissa korostetaan sitä vaneria rakenteena. Toivottavasti kuitenkin omaa silmääsi ja varsinkin korvaasi miellyttävät :thumbsup:
Tuo oli hukkapala, jonka ostin Lahden käyttövanerista. olisiko ollut noin 1200x800 kokoinen 18mm vaneria. Maksoi 5. Jakaahan nämä varmasti mielipiteitä, mutta kun kikkailu on verissä, niin pakko sitä on uutta keksiä aina.
Omaperäiset nuo ainakin on. Omaa silmää olisi enemmän miellyttänyt normaalirakenne vanerissa sekä huomattavasti pienemmällä säteellä tehdyt pyöristykset, olisi saanut "tarkemmat" noista viilukerrosten välisistä kohdista. Menee se kyllä noinkin melko nätisti.