Suomessa käytetään Conax-salausjärjestelmää sekä antenni- että kaapeliverkoissa. Tämä on todettu Ready HD-speksissä. Conax on itsessään todennäköisesti tiukin salausjärjestelmä, mitä markkinoilta löytyy ja sen sertifiointimenettelyt sekä speksit ovat - kuten unreal jo totesi - salaiset ja saatavissa vain, jos olet lisenssinhaltija. CI+-speksissä on kuitenkin paljon samaa ja paljon Conaxin speksistä sekä sen sertifiointimenettelyistä voi päätellä CI+-speksin kautta. Conax kuten kaikki muutkin DVB-järjestelmän "salausjärjestelmät" ovat itseasiassa järjestelmiä, joilla toimitetaan perille aivan vakion DVB-standardin mukainen salauksen purkuavain perille suojatusti. Varsinainen lähetteen salaus tapahtuu aina DVB-standardin salauksella. Saman kanavan purkuavaimet voidaan salata useilla eri salausjärjestelmillä (simulcrypt) yhtäaikaa - joko saman salausjärjestelmän tai eri salausjärjestelmien avulla. Tähän perustuu mm. se, että Plustv:n ja TV Viihteen korteilla voidaan katsoa osaksi samoja kanavia, vaikka salausjärjestelmät ovat kummallakin firmalla omat (molemmat Conax-pohjaisia).
Minusta puolestaan Topfield 5100, siis se alkuperäinen ilman HDMI:tä, oli markkinoille tullessaan lähes romurauta-asteella, melkeinpä kuvailisin sanalla "luokaton", mitä tulee toimivuuteen ja toimintavarmuuteen. Vuosien saatossa siitä tuli ihan kelpo sotaratsu softapäivitysten ja ennenkaikkea TAPien ja patchien kanssa ja sen seuraajissa luonnollisesti hyödynnettiin aimpien mallien myötä saatua "testaustietoa", mutta alkuperäisestä toiminnallisuudesta ei voi puhua edes samana päivänä nykypäivän HD-boksien kanssa. Vaan luulen, että lähdemme nyt vähän väärille laduille, jos lähdemme hakemaan jotain yleispätevää sääntöä testauksen hyödyllisyydestä yksittäisten laitteiden kautta. Jokainen laitemalli on yksilö ja sen yleinen toimivuus / toimimattomuus etenkin ihmisten mielessä on kiinni kovin monista tekijöistä ja paikallinen testaus / testaamattomuus on vain yksi näistä tekijöistä. Täysin toimivan laitteen voi ilman muuta rakentaa ilman tätä paikallista testausprosessiakin, speksithän ovat yleisesti saatavilla ja tuon testauksen voi ajaa vaikka valmistaja itse, jos haluaa. Testattu laite ei myöskään missään nimessä ole yhtä kuin ongelmaton, koska testaus kattaa vain rajallisen määrän asioita ja kuten esiin on täällä jo useampaan kertaan todettu, ei alunperinkään ole varsinainen bugitestaus. Oman kokemukseni perusteella vain valmistajien itsesäätely ja luotto siihen, että valmistaja kyllä varmistaa tuotteidensa toiminnan, ei oikein toimi tai ainakin se toimii kovin erilailla riippuen siitä, minkätyyppinen valmistaja on kysymyksessä ja tässä mielessä on minusta hyvä, että on olemassa yhteiset suuntaviivat, joilla varmistetaan edes tiettyjen asioiden säädyllinen toiminta. Toinen ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt pointti yhteisestä speksistä ja testauksesta on toki se, että televisiotoimijoilla ja operaattoreilla on olemassa "pelisäännöt", joiden puitteissa oma signalointi pitää ja toisaalta voidaan rakentaa. Tämän myötä toimijat voivat tehdä omilla kanavillaan ja omissa verkoissaan muutoksia ja päivityksiä signalointiin suomalaisen speksin puitteissa ja olla jokseenkin varmoja, että muutokset eivät aiheuta ongelmia ko. speksin mukaisissa ja testauksen läpikäyneissä laitteissa. Samasta syystä myös monet laitevalmistajat arvostavat olemassa olevaa speksiä ja sen mukaista testausta: kun tehdään speksin mukaan ja laite testautetaan se, saadaan parempi varmuus, että verkossa ei tehdä yllättäen sellaisia muutoksia, joiden myötä laite lopettaa toimintansa tai jos tehdään, löytyy sylttytehdas yleensä lähetyspäästä. Edelleen toki pitää muistaa, että Suomen speksi ja testaus ei kata läheskään kaikkea ja ongelmia aiheuttavat lähetyspään muutokset ovat tottakai mahdollisia, mutta se, että on edes jonkinlaiset pelisäännöt, on merkittävästi parempi, kuin se, ettei ole sääntöjä lainkaan.
Tästä hyvänä esimerkkinä SD-boxien puolelta Digitan taannoin käyttöönottama Simulcrypt (jolla mahdollistettiin TV Viihteelle aiemmin vain Plustv:llä jakelussa olleiden kanavien myyminen TV Viihteen kautta ilman korttiyhteistyötä Plustv:n kanssa). Simulcrypt ei ollut tuettu joukossa vanhoja SD-digiboxeja, joka aiheutti kyseisten laitteiden toimimattomuuden Plustv:n kanssa. Osan sai päivitettyä uudella firmiksellä, osa muuttui lopullisesti romuraudaksi maksukanavien osalta. Jos ko. laitteet olisi sertifioitu Nordig-speksiä vasten, ei tätä ongelmaa olisi ollut. Nordig-speksiin Simulcrypt-vaatimus tuli vuonna 1998 - siis silloin, kun koko NorDig julkaistiin. Juuri tällaisia ongelmia spekseillä pyritään torjumaan. Operaattoreiden pitää voida luottaa, ettei yhden bitin vääntäminen toiseen asentoon saa tuhansia laitteita toimimattomaksi.
Jos keskustelu todellakin lähti siitä, onko Suomessa tiukempi salausjärjestelmä, kuin muualla niin siinä tapauksessa otetaan todellakin takaisin asioita. Salausjärjestelmä, siis Conax, voi hyvinkin olla yksi tiukimmista, joita maailmalta löytyy, mitä tulee nimenomaan laitteiden ominaisuuksien kontrollointiin ja tähän en missään nimessä ole väittämässä vastaan. Minä olen koko ajan halunnut tuoda esiin seuraavat asiat: - Suomen omat speksit vaativat laitteilta joko Conax- tai CI+-sertifioinnin - Suomen speksit eivät vaadi laitteilta mitään sellaisia ylimääräisiä rajoitteita, joita em. speksit eivät vaatisi. - Laitevalmistaja / maahantuoja päättää, tuoko myyntiin Suomeen embedded Conax-laitteen vai CI+-laitteen ja toteuttaa sitten laitteen valitsemansa järjestelmän vaatimusten perusteella - Conaxin vaatimukset laitteille ovat sellaiset, kuin tämä (Norjalainen) salausjärjestelmätoimittaja on päättänyt niille asettaa - CI+-vaatimukset ovat salausjärjestelmä- ja maariippumattomia ja samat kaikkialla Näiden pohjalta itse pihvinä olen halunnut tuoda esiin, että Suomen speksi ei pakota blokkaamaan ethernettiä, ei pakota karsimaan DLNA:ta, e-Sataa, Sambaa tai mitään muutakaan sellaista, joka ulkomaisissa CI+-laitteissa on sallittu, koska speksi yksikäsitteisesti sanoo, että CI+-laitteiden turvallisuusvaatimukset ovat yhtä lailla pätevät, kuin Conaxin vaatimukset embedded-laitteissa. On siis puhtaasti maahantuojan / valmistajan tietoinen valinta mennä sisäisellä kortinlukijalla ja edetä tiukempien ehtojen kanssa. Syitä tähän valintaan lienee monia, mutta tuollaisia mahdollisia asioita tulee nopeasti ajateltuna mieleen: - Kuten tuossa tuotiin esiin, CI+ ei ihan teknisesti yllä samalle tasolle, kuin sisäinen korttipaikka ja aiheuttaa rajoituksia tuplaviritinlaitteissa - Suomessa on totuttu (bokseissa) sisäiseen korttipaikkaan ja moduulin hankintapakko vähentää laitteen houkuttavuutta hintatietoisen "tuulipukukansalaisen" silmissä - Laitteen tuotantokustannukset ovat kuitenkin luultavasti vähintään samat, joten sitä ei voi myydä vastaavasti "moduulin verran" halvemmalla ulos katteen siitä kärsimättä - Boksit ovat usein yhteen markkinaan kohdennettuja pieniä valmistuseriä, jolloin lisenssien puolesta saattaa tulla edullisemmaksi edetä sisäisellä korttipaikalla, kuin maksaa CI+-lisenssistä (tämä on vahvaa mutua, koska en tunne Conaxin lisensiointikustannuksia, CI+-lisenssin hinnat löytyvät tuosta dokumentista: http://www.ci-plus.com/data/CIPlus_InterimLicenseAgreement-0907.pdf) - Boksit suunnataan yleensä massamarkkinaan ja Conaxin vaatimusten aiheuttamia rajoittavia tekijöitä ei ehkä katsota niin olennaiseksi "normaalikuluttajan" silmissä
Tämä oli hyvä esimerkki. Toiseksi ehkä kelpaa Ylen monikanavaäänisekoilu, joka ymmärtääkseni kylläkin osittain johtui myös jonkin sortin koomailusta Ylen puolella (niin poliittisesta, kuin teknisestäkin), mutta osansa oli silläkin, että markkinoilla on edelleen laitteita, jotka saattavat aiheuttaa monikanavaäänten kanssa ongelmia sellaisilla ihmisillä, joilla laitetta ei ole kytketty digital outin kautta vahvistimeen. Muutamia muitakin esimerkkejä historiasta löytyy, vaikka Suomessa on eletty SD-aikana melkolailla konservatiivisesti verkon kehittämisen ja muutosten suhteen nimenomaan tiedostaen, että markkinassa on laitteita, joiden toiminta ei ole oikein ennustettavissa.
Tuo oli tärkeä huomio. Keskustelu ei lähtenyt liikkeelle sanalla salausjärjestelmä, vaan sanalla suojausvaatimus. Näin sanoi aikaanaan 27.08.2010 Labwise, Topfieldin 2400 embedded conaxin laitteesta kysyttyäessä. Mikään osa Cable Ready HD:n vaatimuksista kiellä tekemästä TAPeja tai käyttämästä FTP:tä. Tämä on täysin laitevalmistajan valinta tehdä sellainen laite, joka täyttää sisällönlähettäjien ja salausjärjestelmän aiheuttamat vaatimukset. Täysin samanlaiset vaatimukset on kaikkialla maailmassa tarkkapiirtolähetyksille ja päätelaitteen toiminnalle. Eipä tässä kuluttajalla taida olla enää muuta sanottavaa, kuin jäädään ootille, milloin ilmaantuu ensimmäinen rajoittamaton READY HD hyväksytty embedded / CI+ -laite mustaanpörssiin. Tilaillaan niitä odotellessa netistä noita EI READY HD hyväksyttyjä bokseja. Voisiko niitä näin loppukevennykseksi kutsua vaikkapa nimellä UNREADY HD hyväksytyiksi
Uusi väite Suomen suojausvaatimus ( READY HD) on tiukempi kuin ulkomailla, koska siinä vaaditaan tiukempi salausjärjestelmä (Conax), kuin ulkomailla. Pitääkö tämä paikkansa?
No ei oikein sekään. Jos pointti on se, että rajoittavatko Suomen speksit (ja testaus / sertifiointi) täällä myytävien laitteiden ominaisuuksia enemmän, kuin ulkomaiden speksit rajoittavat, niin eivät rajoita. Suomeen on aikanaan digitv:n ammoisina aikoina valittu käyttöön Conaxin salausjärjestelmä (jota käytetään toki muissakin maissa) ja sen toimiminen spekseissä vaaditaan, joko sisäisen korttipaikan kautta tai ulkoisella moduulilla CI+-laitteissa. Laitteiden ominaisuuksien puolesta Suomessa on siis mahdollista valita joko Conaxin (tiukkojen) sääntöjen mukaan eläminen tai yleismaailmallisempi ja hieman vapautuneemmin asioihin suhtautuva CI+-reitti, sekin toki omine ongelmineen.
Entäs tämä? Suomen suojausvaatimus ( READY HD) on sisäisen korttipaikan laitteille tiukempi kuin ulkomailla, koska siinä vaaditaan tiukempi salausjärjestelmä (Conax), kuin ulkomailla. Pitääkö tämä paikkansa?
Minusta perusajatus on tuossakin vielä hieman väärä, koska Suomen speksien / sertifioinnin olemassaolo ei ole syynä siihen, että Suomessa käytetään Conaxia ja Suomessa käytettäisiin Conaxia ilman yhteisiä speksejä ja sertifiointejakin, koska sitä on aikanaan digiajan alussa päätetty alkaa käyttämään. Salausjärjestelmän maanlaajuinen vaihtaminen on nimittäin suhteellisen tuskallinen operaatio. Muutenkin tuo Conaxin tiukkuus muihin järjestelmiin nähden on asiana sellainen "voi olla"-tyyppinen ja sen sanominen millään tavalla faktana vaatisi muiden salausjärjestelmien (Irdeto, Viaccess, Verimatrix, Nagravision, jenkkien CableCard jne...) vaatimusten merkittävästi parempaa tuntemista. Tiedän esimerkiksi itse, että maailmassa on HD-laitteita, jotka ovat vielä linkitettyjä Conax-laitteitakin tiukemmin suljettu, mutta en tiedä, johtuuko tuo salausjärjestelmän vaatimuksista vai kenties jostain muusta.
Käsittääkseni tässä pitäisi vain yrittää löytää sellainen väite, joka vapauttaisi tuota Suomen suojausvaatimuksia vastuusta. En kyllä täysin ymmärrä, että miksi sen ei tulisi kantaa vastuuta tässä asiassa, vaikka se on ottanut tällaisen työn tehtäväkseen, saanee siitä myös kohtuullisen korvauksen ja on näkyvin toimija kuluttajien suuntaan. Ei kai tässä vaan yritetä pakoilla vastuuta, tai yritetä vierittää vastuuta toisen toimijan niskoille? Tästä tulee mieleen esimerkki rakennusalalta, jossa pääurakoitsija yrittää siirtää vastuun aliurakoitsijan niskaan, vaikka tosiasiassa vastuu valitsemiensa aliurakoitsijoiden työstä tilaajalle tai kuluttajalle on pääurakoitsijalla. Toinen esimerkki tulee mieleen laitetoimituksen puolelta. Esimerkiksi Nokian puhelimien antennit eivät toimi, niin Nokia yrittäisi selittää asiakkaille, että syy ei ole Nokian puhelimien vaan alihankkijana toimivan antennin valmistajan jne. Kumpi näistä, salausvaatimukset vai salausjärjestelmä, on renki ja kumpi isäntä, niin osattaisiin tuota vastuuta kohdistaa oikein? Kai tälle joku vastuullinen taho löytyy, vai onko tämä ihan vastuutonta toimintaa? Tässä olisi vielä tällainen väite, jossa tuota salausjärjestelmää on laitettu vastuullisempaan rooliin kuin suojausvaatimukset, mutta suojausvaatimuksiakaan ei ole täysin vapautettu vastuusta. Kokeillaas tätä väitettä: Suomen salausjärjestelmä (Conax), jota vaaditaan Suomen suojausvaatimuksissa ( READY HD) on sisäisen korttipaikan laitteille tiukempi, kuin ulkomailla. Pitääkö tämä paikkansa?
Kyllä se sisäisellä Conax-lukijalla varustetun laitteen sertifiointi tehdään samalla tavoin samojen sertifiointifirmojen toimesta maasta riippumatta. Suomessa käytetään Conaxia sekä antenni- että kaapeliverkossa. Monissa maissa - kuten Sakssa - eri operaattorit käyttävät eri salausjärjestelmiä, joten tuon suuren joukon erilaisia ratkaisuja vertailu Suomen yhden järjestelmän tilanteeseen ei ole simppeliä. Mihin niistä monista tilannetta vertaat?
Kun tiedät noista Saksan järjestelmistä, niin voisitko kertoa, onko siellä Conax käytössä ja mitä muita salausjärjestelmiä siellä on käytössä? Mutta en vain ymmärrä, että mitä me sillä tiedolla kuitenkaan teemme, jos kukaan ei kerran tiedä niiden salausjärjestelmistä mitään. Käsittääkseni tässä voidaan vain vertailla eri maissa myytävien latteiden ominaisuuksia, niin kuin olen aiemmin jo muutaman esimerkin esittänyt. Pitääkö sinusta tuo viimeisin esittämäni väite paikkansa noiden laite-esimerkkien perusteella?
En ihan nyt täysin ymmärrä enää, mitä tällä ajetaan takaa? Haetko siis jotain aukotonta todistetta siitä, että jos Suomessa ei olisi Ready HD-vaatimuksia ja niitä vastaavaa testausta, niin Suomessa noudatettaisiin siitä huolimatta nykyisiä suojausvaatimuksia ja mikäli sellaista ei löydy, niin katsot, että se on todiste siitä, että nuo vaatimukset ja vastaava testaus ovat se vastuullinen osapuoli? Ja mille tässä nyt oikeastaan haetaan "syyllistä" tai "vastuullista"? Sille, että Suomessa myytävissä laitteissa ei ole jotain ominaisuuksia, joita ulkomailla myytävissä laitteissa on? Kokeillaan nyt vielä sitten, jos tähän voisi jotain tuoda perustelemalla lisää: - Suomessa on ollut käytössä Conaxin salausjärjestelmä digiajan alusta lähtien ja sen uusimmat versiot sisältävät korttilinkityksen ja sen mukanaan tuovan laitteiden pakollisen Conaxin oman turvallisuustestauksen. Ilman tuota testausta laitteisiin ei saa Conaxilta linkitysavaimia. - Conax-tuki (luonnollisesti) vaaditaan HD-ajan alussa julkaistuissa Suomen spekseissä, koska kyseessä on Suomessa käytettävä salausjärjestelmä. Kyseessä on samantyyppinen asia, kuin se, että näissä spekseissä vaaditaan tukemaan DVB-standardia. Jos Suomessa olisi käytössä joku muu salausjärjestelmä, vaadittaisiin spekseissä tämän toisen salausjärjestelmän tukemista ja tämän toisen salausjärjestelmän turvallisuusvaatimusten täyttämistä (aivan kuten nyt vaaditaan CI+-laitteilta CI+-vaatimusten täyttämistä ja CI+-sertifioinnin läpikäymistä). - Suomen speksien suojausvaatimustaso on se minimitaso, joka pitää täyttää, jotta laite voidaan Suomen speksien mukaiseksi hyväksyä. Minimivaatimustason saa tottakai ylittää, eikä speksi siihen ota kantaa. Käytännössä CI+-speksin vaatimukset asettavat Suomen speksin tapauksessa tuon minimitason. Jos verrataan noihin rakennusalan tai Nokian esimerkkeihin, niin kysymys niissä on siis siitä, että pääurakoitsijalla tai Nokialla on vastuu valvoa aliurakoitsijan tai alihankkijan työtä ja näin heillä on myös lopullinen vastuu asioiden tilasta, vaikka virheen olisi tehnyt "alempi taho" ja näin tottakai on. Suojausvaatimusten tapauksessa tänä "virheenä" käsitetään nyt siis ilmeisesti sitä, että laitteissa ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita osa kuluttajista toivoisi, ja joita löytyy joistain ei-Conax-laitteista. Samaa analogiaa käyttäen, Suomen vaatimusten tai siis lähinnä niistä vastaavien tahojen olisi siis pitänyt valvoa, ettei Conax tee tätä "virhettä" ja vaadi testauksessaan laitteilta sellaisia turvavaatimuksia, jotka eivät Suomen speksin mukaan ole välttämättömiä? Vähän on vaikea uskoa, että Suomen speksitahot pystyisivät moista asiaa uskottavasti vaatimaan Conaxilta. Jos palataan esimerkkiin rakennusalalta, niin eikö kysymys tässä ole enemmänkin vastaavasta, kuin että pääurakoitsija olisi vaatinut esimerkiksi tietyn turvallisuustason noudattamista rakentamisessa ja alihankkija noudattaakin vielä tiukempaa linjaa ja rakentaa turvallisemmin ja tiukemmin määräyksiä noudattaen? Tuskinpa pääurakoitsija lähtee tästä ensimmäiseksi aliurakoitsijaa ojentamaan, jos sille ei koidu asiasta ylimääräisiä kustannuksia? Mitä tulee tuohon lopun väitteeseen, niin voi pitää paikkaansa, jos voi jotenkin osoittaa, että sisäisen korttipaikan laitteille Conax on tiukempi, kuin vaikkapa Viaccess, Irdeto tai Nagravision. Minä en moista tiedä ja vaikka tosiaan tiedänkin, että Conax on melkoinen tiukkapipo oman teknologiansa suhteen, niin samanlaisia voivat muutkin salausjärjestelmävalmistajat olla. Ja tosiaan väitteessä pitää vielä pitää mielessä se, että Conaxia vaaditaan Suomen vaatimuksissa vain siksi, että se on Suomessa käytettävä salausjärjestelmä. Jos järjestelmä olisi joku muu, niin Suomen spekseissä vaadittaisiin tottakai tämän järjestelmän tukemista.
Tässä on kysymys pelkästään siitä, että yritän hakea noita oikeita termejä, jolla tuota Suomen salausjärjestelmää tulisi oikeudenmukaisesti arvioida. Jaetaan tuo väite vielä kahteen osaan, eli oikeisiin termeihin ja arviointi osaan. Merkitsen arviointi osaan sanat piip, piip, jotta ne eivät olisi sekoittamassa noiden alkuosan oikeudenmukaisten termien löytämisessä. Lisäksi jätän seuraavasta väitteestä kokonaan pois tuon Suomen suojausvaatimukset (READY HD). Seuraava väite kuuluu: Suomen salausjärjestelmä (Conax) on sisäisen korttipaikan laitteille piip kuin piip. Noihin piip sanoihin voi jokainen miettiä itsekseen tai esittää arvioitaan tietenkin rakentavassa hengessä Esim. hyvä kuin mikä, tiukempi kuin ulkomailla, parempi kuin Saksassa jne. Tärkeintä olisi vain löytää nuo alkuosan oikeat termit, jotta arviointia voisi yleensä esittää ja jotta arviointi menisi oikeaan osoitteeseen. Ovatko alkuosan termit nyt oikein? Edit: Lisätty (Conax) Edit: Korjattu salausvaatimukset -> suojausvaatimukset
En sen ihmeemmin tiedä Saksan järjestelmistä, mutta siellä näkyy noin yleisesti olevan tilanne se, että markkinassa myydään joko operaattoririippumattomia CI/CI+-modulipaikkaisia boxeja (kaapeli- ja satelliittiverkko) tai operaattorikohtaisia sisäänrakennetulla lukijalla varustettuja malleja. Siellä Sky käyttää Premiere CASia, Cabelkiosk Conaxia, CabelBW NDS:ää, ja Cabeldigital Nagravisionia. Useimmilla operaattoreilla ei varmaankaan ole omaa laitemallia vaan oma CI-moduli omalle salausjärjestelmälle. Mitään yhteistä salausstandardia ei ole. En nyt tiedä onko tuo Saksa oikein näiden salausjärjestelmien mallimaa. Siellä saat ostaa uuden laitteen tai ainakin uuden CI-modulin joka kerran kun muutat eri operaattorin kaapelitalouteen. Laitevalikoima tietylle operaattorille voi olla erittäin rajoitettu ja veikkaan linkityksissäkin olevan aivan samanlaisia ongelmia kuin Suomessa. Toki siellä varmaankin linkityksen käyttäminen on vähäisempää kuin Suomessa. Mielestäni tämä Suomen malli, jossa kaikilla operaattoreilla niin kaapelissa kuin antenniverkossa on Conax on oikeastaan aika hyvä malli. Laitevalikoimakin alkaa olla ihan kohtuullinen. Ja mikään ei estä kokeilunhaluista tilaamasta itselleen CI+-modulipaikkaista laitetta Saksasta, jos valikoima Suomen markkinoilla ei miellytä.
Tyhmä kysymys tähän väliin. Onko tällä suomen salausjärjestelmällä mitään yhteyttä siihen, että kaikkien operaatorien palvelut eivät ole yhteensopivia yhdelle kortille..? Vrt Tv -viihde, PlusTv ja DNA.
TV Viihteelllä, DNA:lla ja Plustv:llä on oma Conax-salausjärjestelmä kullakin. Tiettyjen yhteisten kanavien avaaminen tehdään siten, että DVB-standardin Simulcryptiä käyttäen kaikki operaattorit vievät saman kanavan datassa kukin oman Conax-koodinsa verkon yli. Conaxhan on toimitusmekanismi sille varsinaiselle DVB-purkuavaimelle, joka on eri operaattoreilla tietyllä ajanhetkellä sama sillä se varsinainen lähete salataan vain yhdellä DVB-avaimella, joka vaihtuu säännöllisin väliajoin. CI+-modulit eivät tue kuin yhtä salausjärjestelmää kerrallaan. Niin kauan kun operaattorit käyttävät omaa Conax-salausjärjestelmäänsä, ei eri operaattoreita voi saada samalle kortille. Kyse ei ole siis "Suomen salausjärjestelmästä" vaan siitä, että operaattorit eivät ole mahtuneet samalle hiekkalaatikolle - siis käyttämään yhteistä salausjärjestelmää.
Kiitos, tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen selvitys. Taas tuli uusi termi, mutta oletan että tarkoitat tuolla salausstandardilla salausjärjestelmää. Yhtenäisellä salausjärjestelmällä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja ihan samoin on myös tuollaisella ei yhtenäisellä salausjärjestelmällä. Uskaltaisiko tästä vetää rohkeesti sellaisen arvion, että Saksassa ei ole tällöin myöskään Suomea vastaavaa suojausvaatimusta (Ready HD)? Mitä arvelet, menikö arvioni oikein? Joo, onneksi tuli tuo CI+, niin tuon avulla sain ainakin omat laitevaatimukseni tyydytettyä. Toki Saksalaisia käy vähän kateeksi, kun saavat noita rajoittamattomia CI+ bokseja ostaa kotimaastaan. Lisäksi on mielenkiintoista, että Toppari teki tuosta Saksan 2401 CI+ boksista täysin Suomessa toimivan boksin ja valikoihinkin on valittavana suomenkieli. Edit: salausvaatimus -> suojausvaatimus
Toisinsanoen operaattorit rikkovat lupaehtoja tarkoituksella eikä lkvm kiinnosta pätkääkään vaikka kuluttajat kärsivät. Eipä ole kuluttajien kannalta conax hyvä salausjärjestelämä jos kerran conax:iin saa vielä useita sub -järjestelmiä, kukin operaattori omien "tarpeidensa" mukaan.