Jon Wattsin kolmas Spider-Man-elokuva on ennen kaikkea nostalgiatrippi niille, jotka ovat tapittaneet Hämähäkkimiehen (Peter Parker) aiempia valkokangasseikkailuja 2000-luvun alusta alkaen. Spider-Man: No Way Home (2021) jatkaa melko suoraan siitä, mihin ”kolmannen sarjan” edellinen elokuva Spider-Man: Far from Home (2019) päättyi: kuoleva Mysterio (Jake Gyllenhaal) paljastaa Spider-Manin (Tom Holland) henkilöyden ja J. Jonah Jameson (J. K. Simmons) kuuluttaa sen kaikelle kansalle. Spider-Man pyytää apua tri Strangelta (Benedict Cumberbatch) ja tämä suostuu langettamaan Spoiler unohdustaian, jotta kaikki unohtaisivat paljastuksen. Taika epäonnistuu pahoin, koska hän muuttelee vaatimustaan, ja tämän takia Spider-Manin viholliset saapuvat muista maailmankaikkeuksista eli multiversumista: Doc Ock (Alfred Molina), Green Goblin (Willem Dafoe), Electro (Jamie Foxx) ynnä muut. Multiversumin ideaa hyödynnettiin myös animaatiossa Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia. Tri Strangen avulla Spider-Man pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta Spider-Man ei sulata sitä, että viholliset lähetettäisiin omiin todellisuuksiinsa kuolemaan — heitä pitää yrittää auttaa. Spider-Manin ystävät Ned (Jacob Batalon) ja MJ (Zendaya) tulevat kutsuneeksi taikakeinoilla kaksi muuta Spider-Mania (Tobey Maguire ja Andrew Garfield) apuun, ja taisto huipentuu Vapaudenpatsaalle, joka on saamassa Kapteeni Amerikan kilven (!). Elokuvassa on runsaasti aineksia, mutta kokonaisuus ei ole tasapainossa vaan juoni vaikuttaa väkinäiseltä ja siinä on hiukan liikaa sähläystä ja jahkailevaa dialogia. Mukana on myös hyviä huomioita, varsinkin se, miten julkisuudessa (Jamesonin TV-kanavalla) Spider-Mania mustamaalataan konnaksi niin että kansa jakautuu ja Spider-Man joutuu hakeutumaan May-tädin (Marisa Tomei) kanssa turvallisempaan asuntoon ja hänen ystäviensä hakemuksia MIT-korkeakouluun ei hyväksytä ”nykyisessä tilanteessa”. Kolmen erilaisen Spider-Manin sanailussa on myös sukkelia tuokioita, mutta dialogia olisi kannattanut tiivistää ja juonta sommitella paremmin. Tom Hollandin vahvuutena on ollut hänen hämähäkkimiehensä vilpitön, hiukan kömpelö avuliaisuus — hän on kuin innokas koiranpentu —, mutta tällä kertaa kömpelöyttä ja sähläämistä käytetään juonessa hiukan liikaa. Myönteistä on että 148 minuutin elokuva tuntui 120 minuutin mittaiselta ja Willem Dafoe, Alfred Molina, Thomas Haden Church, Rhys Ifans ynnä muut palaavat näyttäviin rooleihinsa. Lopputekstien perusteella elokuva on tuotettu 3D:nä, mutta ilmeisesti Suomessa esitetään ainoastaan 2D-versiota. Aikataulusyistä oli tyydyttävä Tennispalatsi 6:n näytökseen. Elokuvaesitystä häiritsi sähköinen hurina, joka vaimeni välillä mutta alkoi uudestaan. 2/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 17.12.2021. — Ensi-ilta Suomessa: 15.12.2021. (Lopputekstit kannattaa katsoa kokonaan.)
Paljon on kehuja tämäkin osa kerännyt ja yhdyn niihin. Hauskaa, vauhdikasta, välillä paljonkin vakavampaa menoa edellisten tyyliin. Tarinasta mitään tietämättömänä nautin kovasti myös yllätyksistä, joita tarjosi. 4+/5 täältä.
Hyvä leffa oli. Parasta antia oli tobey mc guiren hämis. Jee. Nostalgia rules. Juoni oli iha n tarpeeksi sujuva marvelin filmiksi ja post ironman elokuvista eittämättä paras. Tuo daily buglen äijä sama molemmissa elokuvissa.
Ihan ok, mutta ei mitään elämää suurempaa. Ei tämä IMAX-salia olisi kaivannut, vaikka muutamat seittiflengailut näyttivät ihan kivoilta isolta kankaalta. 3,5/5
Katsottu iTunes vuokraleffana AppleTV 4K:n avustuksella, ihan mukiinmenevää muttei elämää suurempaa. Dolby Vision kuva OK, ääntäkin oli sen mitä kaksikanavainen oheislaitteisto ilmolle toi. Tyypilliseen Marvel-tapaan lopputekstit on myös syytä katsoa ihan loppuun asti. Ylläolevat kertoo lisää. 3,5/5 T: Vesku
****/***** BD:ltä katsoin. En keksi mitään valittamista, mutta ainahan sitä parantaakin voisi. Monta Spidermania yhden hinnalla. Nostalgiatrippihän tuo oli osittain, mutta eipä sen pitäisi olla rangaistusasteikkoa koventava tekijä. Kevyen alun jälkeen oli saatu mukaan tunteita laajalla skaalalla. Lopputekstien aikana tosiaan viitattiin ilmeisesti ainaki kahteen muuhun leffaan, joten persettä ei tule ihan heti nostaa penkistä ensimmäisten lopputekstien alkaessa
Tuli katsottua tämä ViaPlaystä. Spider-Man: No Way Home on nostalgiahermoja kutkutteleva eri hämähäkkiuniversumeja yhdistelevä supersankarpläjäys. Juuri näin crossover-elokuva pitää tehdä. Peter Parkerin elämä on mennyt sekaisin J. Jonah Jamesonin paljastettua hänen henkilöllisyytensä maailmalle epäeettisesti edellisessä elokuvassa Spider-Man: Far From Home. Kun Peterin ja hänen läheisimpien kavereiden, Nedin ja Michellen MIT-hakemukset pistetään jäihin paljastuksen johdosta, pyytää Peter Tohtori Outoa apuun eräänlaisen soft resetin tekemiseen. Oudon taian avulla kaikki unohtaisivat Peterin salaisen henkilöllisyyden. Taika menee kuitenkin pieleen Peterin häirittyä sitä tyypillisen typerän teinin tavoin kriittisellä hetkellä. Seurauksena Raimin ja Webbin omien hämähäkkimieselokuvauniversumien hämähäkkimiehet ja pahikset (paitsi Venom*/Sarvikuono/Harryn vihreä menninkäinen) ilmestyvät elokuvaan. Elokuva pursuaa fanservicea (viitauksia löytyy mm. "I'm something of a scientist myself" ja Maguiren hämähäkkimiehen selkäkipu) ja hyväntuulisuutta. Laajan hahmokirjon takia elokuvan loppupuoli etenee juoksumarssitahtia, jotta jokainen toisesta elokuvasta sovitettu hahmo saa loistaa edes hetken. On suoranainen ihme, miten hyvin elokuvan kerronnan tahti on saatu tasapainotettua. Koska alkuperäisistä Raimi-elokuvista on vierähtänyt jo hyvän ikaa, on Dafoe (Osborn) ja Molina (Octavius) nuorennettu digitaalisesti, ja lopputulos näyttää hyvältä. Estääkseen pahisten kuolemat, hämisten ja pahisten muodostama tiimi työskentelee yhdessä muuttaakseen pahikset taas kunnon kansalaisiksi. Sekä vanhat että uudet näyttelijät ovat erinomaisia. MCU-tyyliin juoni on ohuehko eikä turhia selitellä (parannuskeinot edellisten elokuvien isoihin ongelmiin yhtäkkiä vain "löytyvät" parissa tunnissa), ja elokuva sisältää hiukan myös turhaa immersiosta irrottavaa "Marvel-huumoria", joskin ei tässä elokuvassa häiritsevissä määrin. May-tädin kuolema tuli puun takaa, samoin Venomin* cameo lopputekstien aikana. Jos tämä jää sarjan viimeiseksi elokuvaksi, on lopetettu sopivaan kohtaan, kun asiat on "resetoitu" jälleen kerran. On todella vaikea uskoa, että Marvel saisi ylitettyä tämän elokuvan tason enää. Minulle kyseessä on toiseksi paras tai Spider-Man 2:n kanssa ykkössijan jakava hämähäkkimieselokuvien listalla. Arvio: 4-/5