Tuossa hyvä artikkeli crosstalkista: http://cmst.curtin.edu.au/local/docs/pubs/2010-23_understanding_crosstalk_woods.pdf Ainakin gamma pitäisi olla kalibroituna tuon artikkelin mukaan, kun halutaan visuaalisesti verrata crosstalkia: Ymmärrän sen tuosta niin, että koska crosstalkin syyt eivät ole identtiset molemmilla näyttötekniikoilla, content on osallisena myös, eriävästi eri tekniikoille:
Hyvä artikkeli, kiitos linkistä. Pitää lukea ajatuksella vähän paremmalla ajalla, nyt vaan skannasin nopsaan läpi. Ehkä luin tuon liian nopsaan, mutta silmään ei tarttunut jupinaa contentin merkityksestä. Nestekidelasit mainittiin sekä LCD:n että plasman kohdalla, ja "important contributors to crosstalk" -listat koostuivat pääasiassa näyttöteknologisista seikoista. Skippasin kaikki CRT:tä, DLP:tä, polarisointia, anaglyphiaa ja autostereoskopiaa käsittelevät kappaleet. Sisällön "vaikeuteen" vetoaminen kumpaa tahansa tekkiä puolustettaessa kuulostaa minusta jotenkin ajanhukalta, sillä sisältöä ei tehdä 3D-näyttöteknologian sanelemilla ehdoilla. Muita ehtoja ja rajoituksia on jo ihan tarpeeksi
Teoriassa jos ajatellaan esim. aikasempi, että LCD:llä ylä- ja alaosassa crosstalk voi olla voimakkaampaa, plasmalla tasainen. Nyt jos contentin vaikeammat osa-alueet on keskittyneet näille ylä- ja alaosille. LCD:n crosstalk voi vahvistua suhteessa enemmän kuin, materiaalilla jonka vaikeammat osa-alueet on keskittyneet keskelle. Näinhän se varmasti käytännössä on.
Koska tämä keskustelualue on jo täysin menetetty off-topicille (kiitos vaan!) niin annetaan sitten vain mennä lisää. Jankutat kovasti Teittinen kalibroinnin puolesta ja siitä, kuinka omilla silmillä ei saa kuvaa hyväksi (kuin korkeintaan telkun omistajan omille silmille; mutta sekin on ylimielisyyttä (?? olenko ainoa, joka lukee näin Teittisen teksteistä?) huokuvien tekstiesi perusteella "huonoa"). Unohdat kuitenkin yhden "pienen" seikan: arvostelijan omat silmät ja niiden laatu! Sanot, että kuvaa ei voi kritisoida ilman, että näyttölaitteet on kalibroitu rekkiseiskanollaysiin. Entäs mites nuo kriitikon silmät? Kuinka silmälaseja käyttävä henkilö, jolla ei siis ole täydellistä näköä koska joutuu käyttämään laseja, voi kritisoida kuvaa? Lasitkin vielä vääristävät ja aiheuttavat heijastumisia ja silleen. Jos kriitikon pitää todistaa, että hänen laitteet on kalibroitu niin eikös hänen silmistäänkin pidä olla todiste, että ne ovat vähintäänkin erinomaisen tarkat?
Koko kalibroinnin ketjun pitäisi olla kalibroitu. Muuten tulokseksi taitaa tulla vain tietyn anturin ja ohjelman suppeita mielipiteitä? Lisäksi pitäisi mitata jokaista mahdollista valoa tuottavaa parametria yhdistettynä huoneen vaikutukseen. Uusimmat arvosteluissa käytettävät ohjelmistot näyttävät palvelevan lähinnä nopeita säätöjä.
Olisihan tässä voitu jo aivan hyvin palata alkup. aiheeseen. Sinullahan se telsu on, kirjoita siitä jotain. Tuo on ihan korviesi välissä. Ei minusta siinä ole mitään pahaa, että katsoo kuvaa säädöillä, jotka näyttävät omaan silmään hyvältä. Vedän rajan kuitenkin henkilöihin, jotka tekevät töitä kuvan parissa; heidän pitäisi tehdä hommia kalibroiduilla kamoilla. Ajokorttiin riittävä normaali näkökyky, lasien avittamana tai ilman, riittää vallan mainiosti. Todisteena kaikki maailman ohjaajat, kuvaajat, värikorjaajat ym. ammattilaiset, jotka duunaavat kuvaa joka ikinen päivä. Ei heidän näkökykynsä ole sen kummempi kuin sinun tai minun.