Olisiko siksi, että ainakin teoriassa keltainen, punainen ja sininen ovat "maalareiden" perusvärejä. Esim RGB näyttöjen vihreän "Greenin" maalarit tekevät sini+keltasekoituksella. Sharpin RGBY vaikuttaa itseasiassa teoriassa hyvältä "RGB tuunaamiselta", mutta vaatinee ilmeisesti silmän tottumista tai Sharpin tehtaalla värisekoitusten hienosäätöä. Olen nähnyt Sharpin Aquos "RGBY" näyttöjä vain kaupan hyllyllä, mutta sen perusteella ainakin HD kuva näytti niissä vallan mainolta. Tiedä sitten tositilannetta ja SD upscaletuksen laatua "kura SD kanavilla".
Tavallaan annoin vihjeen tähän jo edellesessä viestissäni: Perinteinen televisio tuottaa keltaisen värin ruutuun käyttämällä punaista ja vihreää väriä mutta käyttämällä keltaista samaan päästää pienemmällä valoteholla eli sähköä säästyy. Näin ainakin Sharp väittää. Toinen näkökulma on värien puhtaus. Kun keltainen tuotetaan keltaisilla pikseleillä, mukana ei ole punaista ja vihreää "likaamassa". Tämä näkökulma puoltaa mahdollisimman moniväristä paneelia, siis vaikkapa 6-väriä siten että myös cyan ja magenta on ängetty mukaan. Kehitys vie varmaan tähän suuntaan aikanaan (?)
Kyllähän noita värejä jää sekoitettavaksi aika tavalla, eikä esimerkiksi Mikro-PC:n testi näyttänyt edes mitään sähkönkulutusetua saavutettavan. 820-mallissa on myös ääniominaisuuksissa eroa 810-malliin. Jostain ihmeen syystä nimenomaan 46-tuumakoossa on Verkkokauppa.comissa annettu 810-mallille kalliimpi hinta kuin 820:lle. 40 tuumaisissa suhde on "oikeinpäin", eroa vajaa 200 eur.
Itsekin ajattelin joskus että varmaan tulee jossain välissä näyttöjä jotka toistavat koko värispektrin ja luovutaan suppeasta RGB-mallista. Sitten tulikin ahaa-elämys kun tajusin etteihän se ihmisen silmäkään kykene 'näkemään' kuin kolme väriä joten näytön tärkein tehtävä on tuottaa sopiva värisignaali silmälle jotta nämä kolme värireseptoria reagoivat sopivassa suhteessa ja bing-ihminen näkee tietyn värin. Itse asiassa minkä tahansa värin.
Kaikissa LCD-televisioissa on oltava taustavalo. Joko perinteiset putket tai sitten ledit. Tämä taustavalo sitten valaisee LCD-panelia, jossa varsinaiset kuvapisteet ja ne muodostavat alipikselit (normaalisti 3 kpl eli R, G ja B) sijaitsevat. Eli kun alipikselit R, G ja B ovat täysillä, on meillä 1 kirkkaan valkoinen varsinainen pikseli. Vain R ja G tarkoittaa keltaista väriä jne. Neljännen eli siis keltaisen alipikselin mukaanottaminen tekee hommasta varmasti haastavampaa, mutta kaipa siinä joku fiksu ajatus kuitenkin on takana. Wikipedia: "Ihmisillä on tyypillisesti trikromaattinen eli kolmivärinäkö, jolloin tappisoluja on punaherkkiä, viherherkkiä ja siniherkkiä, ja ne aistivat kolmea perusväriä, joiden yhdistelmistä aivoissa muodostuvat kaikki muut värit. Erään arvion mukaan naisista noin 2–3 prosentilla on tetrakromaattinen näkö, jolloin he saattavat voida nähdä jopa 100 miljoonaa eri väriä.". Eli ihmissilmä on useimmiten tavallaan "RGB-tekniikkaa", paitsi liian hämärässä vain "mustavalkotekniikkaa". Ainakin teoriassa - siis esim. tietokoneissa - 10-bittiset RGB-värit mahdollistavat 1024 harmaasävyä ja miljardi värisävyä. Ja 8-bittiset RGB-värit 256 harmaasävyä sekä 17 miljoonaa värisävyä (tarkemmin tässä viestissä). Eli jälkimmäinen ei siis edes teoriassakaan riitä kaikille ihmisille. Tosin useimmat meistä ilmeisesti näkevät "vain" luokkaa 10 miljoonaa värisävyä, tai kenties paljonkin vähemmän. Käytännön monitoreilla ja televisioilla tietenkin jäädään noista värimääristä, videosignaalitkin ovat mitä milloinkin, näyttölaite on aniharvoin kalibroitu jne. Lisäksi on eriasteista värisokeutta, eroja silmän nopeudessa (liiketoisto, kuvan vilkkuminen, plasmojen fosforiviive, DLP:n väripyörä...). Lähes poikkeuksetta LCD-panelin taustavalo koostuu yksinomaan yksivärisistä eli käytännössä ainakin likimain valkoisista putkista, tai yhä enenevässä määrin valkoisista ledeistä. Joskus tuo taustavalo sitten koostuu kirkkauden suhteen useammasta, jossain määrin itsenäisestä osasesta (Local Dimming). Joita kuitenkin on vain luokkaa sata tai pari sataa, kun kuvapisteitä on reilut pari miljoonaa. Eli parhaimmillaankin ollaan erittäin kaukana pikselikohtaisesta valaisusta. Omassa LCD-töllössäni (Sony X4500) ei poikkeuksellisesti ole taustavalossa lainkaan valkoisia ledejä, vaan pelkkiä RGBG-ledinippuja, joissa on 1 sininen, 1 punainen ja 2 vihreää lediä (heikomman valotehon vuoksi?). LCD-paneli kuitenkin on ymmärtääkseni perinteinen, eli on ne tutut kolme alipikseliä (R, G ja B), jotka määrittävät kunkin pikselin värin/kirkkauden. Sittemmin Sonykin on siirtynyt pelkästään valkoisiin ledeihin, ml. nykyinen huippumalli HX900. Keltaisia ledejä ei edes Sharpilla ymmärtääkseni ole käytössä, vaan ainoastaan valkoisia + itse LCD-panelissa sitten ne neljännet, eli siis keltaiset värifiltterit/alipikselit. Itse en vielä em. - kenties vajavaisen - pähkäilyni jälkeen keksi, että miksi sähköä säästyisi pelkällä neljännen alipikselin mukaan ottamisella. Vai viekö yhden keltaisen filtterin/alipikselin avaaminen - siis LCD-panelista - sittenkin merkittävästi vähemmän virtaa, kuin kahden avaaminen. Jos näin on, niin kaipa parin miljoonan pikselin tapauksessa jotain pikkuriikkistä säästöä kenties tulisikin. Jos em. jutulla taas ei ole sähkönkulutuksen kannalta mitään käytännön merkitystä (kuten itse veikkaan), niin silloin keltainen alipikseli ei kyllä mitenkään voi säästää sähköä. En ole mitenkään kovin syvällisesti LCD-tekniikkaan perehtynyt, joten kenties joku juttu on nyt jäänyt hoksaamatta. Itselleni on joka tapauksessa aivan sama, että miten värit muodostetaan, kunhan vain homma käytännönkin tasolla toimii. Eli ei haittaa, vaikka olisi 16 pinkkiä, 7 ruskeaa ja yksi turkoosi alipikseli, kunhan vain väritoisto on kunnossa. Toivon OLED-töllöjen yleistyvän mahdollisimman pian, sillä niissä ei ole rajoitteena LCD-panelia, vaan pikselit ovat - ymmärtääkseni - aina täysin itsevalaisevia ja täysin itsenäisiä. Millä on lukuisia etuja LCD-tekniikkaan verrattuna (musta on mustaa, väritoisto puhtaampaa, monimutkaisia ja kalliita Local Dimming-virityksiä, värifilttereitä tms. ei tarvita, valovuotoja ei voi edes teoriassa olla). Tosin tähän saakka jokaisella tekniikalla on ollut riesanaan pitkä lista ei-toivottuja ominaisuuksia. OLED:n kohdalla ainakin harmillisen korkea hinta ja pienet kuvakoot ovat sellaisia, ainakin näin aluksi.
Kuten aikaisemmin jo perusteltiin, ihmissilmän fysiologia perustuu kolmeen väriin. Tätä varten on luotu myös kolmeen pääväriin perustuva kuvantoistoketju, jonka sivuvärit C M Y saadaan sekoittamalla eri päävärejä. Neljän erivärisen alipikselin käytöllä Sharp kerjää vain verta nenästään. Jos Sharpin televisio säädetään oikein, niin silloin sen väriavaruus on on täsmälleen Rec.709 värikolmion muotoinen, eikä enää ylisaturoitunut keltaisen ja vihreän osalta. Tällöin neljännen osapikselin käyttöönotosta ei ole käytännössä mitään hyötyä ja oikeellisen väritoiston saavuttamiseksi tarvitaan järjetön määrä väriprosessointia ja säätämistä. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mikäli sieltä suolletaan tälläisiä keksintöjä.
Sharpin 4-väri LCD laskee virrankulutusta sRGB/rec709 gamutilla normaalilla tv-ohjelmilla noin 20%. Lähde: SID 2010 Power-Saving: A New Advantage of Multi-Primary Color Displays Derived by Numerical Analysis Sharpin 4-väri LCD lisää koettua resoluutiota, kun käytetään alipikseli renderöintiä. Lähde: SID 2010 A New Advantage of Multi-Primary-Color Displays Moniväri LCD on energiatehokas tapa kasvattaa gamuttia ilman eksoottisia taustavaloja tai energiaa haaskaavia suodattimia. Lähde: IDRC2009 Multi-Primary Displays From a Systems Perspective. Täten esimerkiksi viidellä alipikselillä varustettu LCD voi olla hyvinkin järkevä ratkaisu, jos ajattelee lähitulevaisuutta. Moniväri LCD voi myös parantaa oikein optimoituna katselukulmaa. Lähde: SID 2009 Five-primary-color 60-inch LCD with Novel Wide Color Gamut and Wide Viewing Angle
Sinullapa taitaa olla epäonninen historia Sharpin tuotteiden kanssa kun näin aggressiivisesti kirjoitat ja puhut jopa verestä. Parodisoin vastaustasi, jos sallit: "Ihmiskuulon fysiologia perustuu kahteen korvaan. Tätä varten on luotu myös stereofoninen äänentoistoketju, jossa äänen tulosuunta saadaan sekoittamalla vasenta ja oikeaa äänikanavaa. Monikanavaäänen käytöllä kerjätään siis vain verta nenästä". Prosessointi menee käsittääkseni kutakuinkin näin: Y' = min(R, G) R' = R - Y' G' = G - Y' B' = B Kun tätä vertaa siihen mitä televisio joutuu tekemään kuvalle muutenkin hyvän kuvanlaadun eteen niin ei tuo prosessoinnin määrä kovin järkyttävästi lisäänny. Säätämistä on periaatteessa 33% lisää. Hui! Ihmettelen vaan miten paljon jaksat kirjoittaa yrityksestä joka ei sinua kiinnosta pätkääkään. Kaikki keksinnöt eivät osoittaudu ajan myötä hyviksi mutta jos ei yritetä keksitä uutta niin silloin ei niitä nerokkaitakaan keksintöjä synny. Sharp valmisti ensimmäisen litteän LCD-televisionsa 20 vuotta sitten uskoen tekniikkaan. Varmasti tuo pioneerityö on vauhdittanut litteiden näyttöjen kehitystä ylipäätään, vai oliko se veren kerjäämistä nenästä?
No ei vastauksen päättelyyn tekniikan tohtorin hattua tarvita. Sharp on lisännyt keltaiset pikselit paneeliin siksi, ettei ko. väriä tarvitse tuottaa punaista ja vihreää miksaamalla, jolloin myös em. väreistä saadaan puhtaampia ja niiden pääväritasot ovat riippumattomat keltaisen sävyistä jonka johdosta väriavaruus saadaan tarkemmaksi. Simple as that EDIT: 71 dB ehti vastata ensin....
OLEDissä on yksi harmittava piirre - se on orgaaninen materiaali ja kuluu = himmenee käytettäessä. Yrityksemme edustaa KALLIITA äänipöytiä, joissa on OLED näytöt hallintaliittymässä. Näyttöpaneelit on tehty helposti vaihdettavaksi, koska arvioitu käyttöikä ammattikäytössä on ~3 vuotta.
En ole yhtään Sharpin tuotetta omistanut. Kyllä, terveisin nimimerkki nykyisin lähestulkoon 100% kuulokekuuntelija. Ilmeisesti tuo on ollut kuitenkin Sharpille liikaa, koska televisiossa ei ole oikein toimivaa värienhallintaa. Lähde HDTVTest.co.uk. Yritätkö laittaa sanoja suuhuni?
Tämä antaakin sinulle mainion pohjan arvioida kyseistä tuotemerkkiä. Minulla on 2 Sharpin taskulaskinta 80-luvulta (toimivat edelleen). Samoin omistin vuonna 1984 ostetun 14" matkatelevision. Myös VHS-videonauhuri, mikroaaltouuni ja pari mankkaa tuli tutuiksi 80-luvulla. Tuo mikroaaltouuni on vanhemmillani edelleen käytössä. Taidan periä sen joskus tulevaisuudessa.
Vähän taas juupas-eipäs väittelyssä häiritsee etteivät Sharpin puolustajat voi myöntää että se olisi vaikea kalibroitava. Se miksi pidän huonona suuntana tätä on juuri se syy että kunnollisia CMSiä saa odotella telkkareihin. Jopa high-end-tykkien tekijällä Jvc:lläkin kesti useamman tykkisukupolven ennenkuin CMS:stä tuli toimiva. (no, toivoisin kyllä siitäkin enemmän kunnon mittaustuloksia ennenkuin uskon ) Minusta taas tuo tehonkulutuksen väheneminen on selvä juttu ja hyvä. Toivoisin kyllä että kehitys olisi kulkenut local dimmingiä kohti koska se laskee tehonkulutusta enemmän ja tuo myös kuvanlaatuun hyötyä.
Täytynee odotella, että nämä "neliväripanelit" tulevat muihin merkkeihin, ehkä ne onnistuvat saamaan niistä etuja niin värintoiston kuin virrankulutuksenkin suhteen.
Suurin osa ihmisistä ei koskaan kalibroi telkkarinsa värejä, eivät edes tiedä mitä sana kalibrointi tarkoittaa. Ovat tyytyväisiä kunhan kuva on värikäs. RGB-väriavaruus on kolmionmuotoinen karsina johon kaikki luonnossa esiintyvät värit "sullotaan". Sharpin RGBY-väriavaruus on nelikulmio sisältäen RGB-värit ja lisäksi jonkin verran muita värejä. Sharp siis palauttaa pienen osan hävinneistä väreistä. Värisävyt ovat ehkä aavistuksen pielessä (mistä senkin tarkistaa mikä värisävyn aivan tarkasti ottaen pitäisi olla?) mutta kokonaisuutena RGBY-kuvan väitetään näyttävän luonnollisemmalta. Mikä sitten olisi kunnollinen CMS? Local dimming on kai hyötyihin nähden kallis tekniikka, sen verran vähän sitä toistaiseksi harrastetaan. Sharp pystyy toteuttamaan hyvin alhaisen virrankulutuksen ja hyvän kontrastin (mustan tason) ilman local dimmingiä.
MikroPC 6-7/2010 , Sharp AQUOS LC-40LE820E. Huonoista puolista ensimmäinen: "heikko kontrasti". Kuvanlaadun suhteen kylmäkatodiputket (CCFL) olisivat yhtä hyvä ratkaisu, kuin LEDit ilman local dimmingiä, eikä sähkönkulutuksessakaan eroja ole. EdgeLED-systeemi lisäksi tuottaa epätasaista valoa.
Sharppien mustan tasoa ja kuvan kirkkautta nimenomaan kiitellään yleensä mitä nyt nettiä selaa. LCD-telkuissa hyvänä pidetään 2000:1 kontrastia. Sharp yltää UV2A -paneelien ansiosta jonnekin 4000:1 -hujakoille. Esim. Flatpanelshd kirjoitti: "The HD picture is beautiful and LE820 also has deep black levels and convincing shadow detailing." Tuosta nyt ei ensimmäiseksi tule mieleen heikko kontrasti mutta ehkä MikroPC vaatii LCD-telkuiltakin plasman mustaa. En tiedä kun en lue lehteä. Tämä on ymmärtääkseni totta. Samsungit ja LG:t ehkä, mutta Sharpin kohdalla valovuodot ovat todella pieniä. Flatpenelshd kirjoitti: "Sharp LE820 has no clouding issues which is positive because some of the Edge LED models out there have. I was concerned that LE820 would actually be a step back compared to the LE705 with backlit LED that had almost perfect light homogeneity but LE820 really handles the light distribution well even though it has an Edge LED backlight."
MikroPC-testissä oli mukana yksi plasma-TV (Panasonic), eikä sen kontrasti ollut testin paras. vaaleissa kuvissa plasmojen virtalähde ei oikein riitä, niinpä valkoisen kirkkaudessa olisi parantamista, musta tosin on (luonnollisesti) OK. Sharpin sekä maksimi- että Ansi-kontrastisuhteet olivat testin heikoimpia. Ulkomaisten testien erilaiset arviot saattavat johtua esim. eroista panelityypeissä eri kokoluokissa. Flatpanelshd taitaa olla tanskalainen sivusto ?
Jaa. En voi kommentoida asiaa kun en ole lukenut testiä enkä edes tiedä mitä muita laitteista on testattu. Oudolta kuulostaa kuitenkin. Flatpanelshd ilmoittaa kalibroinnin jälkeen mustan tasoksi 0,04 cd/m2 joka on kuulemma jonkun verran parempi kuin Samsung B7000 telkulla. Kontrastisuhde jää kalibroituna arvoon 2325:1. Kauppasäädöillä "Out of the box" parempi mutta mustan tason kustannuksella tietysti. Taitaa olla tanskalainen. Flatpanelshd testasi 46" mallin. Koska Sharp käyttää telkuissaan omia paneeleitaan niin kokoluokalla ei pitäisi olla suurta merkitystä.
Tuostapa klikkaamalla näkee MikroPC-lehden testin televisioiden valovuodot ja väriavaruudet: http://www.mikropc.net/galleriat/article430880.ece http://www.mikropc.net/galleriat/article464466.ece