Onkos porukka pelaillut uusia saksalaisia lautapelejä? Nehän eroavat aliaksista, pictionaryistä, pursuiteista sun muista jo sillä, että ovat ensinnäkin suunnattuja aikuisille ja toisekseen niissä pärjääminen vaatii yleensä vähintään 90% taitoa, strategiaa ja taktiikkaa ja loput 10% onnea tai neuvottelutaitoa. Jopa täysin tuurittomia lautapelejä on, ja paljon. Kyse ei ole siis enää mistään kevyistä ja lapsellisista lastenpeleistä, sivutoimisesta ajanvietteestä - saksalaisia lautapelejä pelataan ympäri Eurooppaa todella paljon, ja hyvin ne ovat levinneet Yhdysvaltoihin asti. Jos ei ole tuttavuutta saksalaisiin lautapeleihin (joita on alkanut viime vuosina ilmestyä valtavasti), kannattaa tutustua ainakin näihin Suomestakin helposti saataviin (esim. www.safehaven.fi) ja hieman helpommin hallittaviin peleihin: - Settlers of Catan - Tikal - Carcassonne - Uudet löytöretket Ja jos kiinnostaa enemmänkin, kannattaa etsiä ainakin aluksi näiden tunnetuimpien (ja parhaiden) pelisuunnittelijoiden pelejä: - Reiner Knizia - Wolfgang Kremer - Klaus Teuber - Bruno Faidutti Lisätietoa näistä, ja lähes kaikista, lautapeleistä löytää Boardgamegeekistä.
En, mutta viimeaikoina on edellämainituilla sivuilla tullut tutustuttua tarjontaan ja kiinnostus on herännyt.
Hienoa! Minä olen pelannut jonkin verran (suhteessa vähän siihen, mitä tosifriikit pelaavat); minulla on itselläni vähän toistakymmentä peliä, ja olen juuri tilannut Saksasta seitsemän lisää. Lähin ystäväni on Suomen suurimpia lautapelifriikkejä ja kiitos hänen, tunnen suhteellisen paljon pelejä ja osaan tarvittaessa suositella ja antaa vinkkejä vaikkapa hyvistä aloittelupeleistä tai kertoa niistä muuten vain. Melankolia-sivujen ylläpitäjä on myös perustanut Yahoohun (hmn...) lautapeleille oman ryhmän, jonka nimi on "pelilista". Sieltä löytää aika paljon infoa myös. Paras ja kattavin lähde on kuitenkin tuo Boardgamegeek, jossa tosin pitää vähän tietää mitä etsii - peli on hyvä tai jopa erinomainen, jos se on saanut siellä keskiarvon 7.5 pintaan. Muita hyviä lähteitä on pelisuunnittelija Bruno Faiduttin sivut, joilta löytyy miehen omien pelien lisäksi myös varsin hyvä Ideal Game Library, jossa Bruno esittelee omat lempipelinsä - moni niistä kokeilemani on ollut ihastus myös minulle. Lisäksi jos haluaa tietää varmaan kaikkien maailman pelien paremmuusjärjestyksen, sen näkee tästä listasta.
Pelaako joku muita kuin saksalaisia pelejä..? Minä olen kanssa hakannut noita jonkin verran, ja muutaman omistan itsekin. Pelit ostan yhdestä saksalaisesta nettiputiikista, jossa hinnat ovat tasan puolet halvempia kuin suomessa! Kaikki Carcassonnet omistan, ja voin suositella niitä erittäin lämpimästi. Samoin kun Settlers Of Catania, aivan loistava peli. Korttipeleistä mainittakoon se legendaarinen papupeli Bohnanza, jota on täällä päin pelattu niin paljon, että jotkin kortit on kulunut melekin puhki! Anyway suosittelen, kaikille. Ne eivät ole todellakaan vaikeita, ja ne ovat "hieman" mielenkiintoisempia kuin tavalliset lautapelit.
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, pitääpä tutustua nohin linkkeihin tarkemmin. Saattaa "pelikärpänen" puraista ja viedä mukanaan...
Saiskos linkkejä? Jos hintaero on tosiaan noin suuri niin taidan siirtyä kokonaan nettikauppojen käyttöön. Jos siis löytyy luotettavaksi havaittu paikka mistä tilata? Sitten asiaan. Kokeiltuja pelejä mm. - Carcassonne lisäosineen,oikeastaan tullut pelattua liikaakin, alkaa jo kyllästyttää. - Puerto Rico, hieno pelimekaniikka, ansainnut arvostuksensa. - Tikal, neljällä pelaajalla kiva, kahdella muuttuu pian tylsäksi. - Settlers of Catan, systeemi opittu vähän turhan nopeasti, pelit jotenkin toistavat itseään. Toisivatko lisäosat lisää syvyyttä ja variaatiota? - Citadels, pettymys, ei oikein iske muhun.
Tuolta löytyy. Noita suomalaisetkin käyttävät. Pelannut myös liikaa ja enemmällä pelaamisella perus-Carcassonne mekaniikkavirheet tai puutteet alkavat rasittaa. Hunters & Gatherers on parempi versio - korjaa monet originaalin vioista. Minä taas en pidä Puerto Ricosta ollenkaan; liian raskas ja kliininen minun makuuni. Tuntuu enemmän tietokonepeliltä. On siinä hieno mekaniikka, mutta sielu siitä puuttuu mielestäni kokonaan. Tikal on kahdestaan ihan ok, mutta useammalla parempi - pitäisi kokeilla huutokauppaversiota. Itse pidän Tikalia enemmän Javasta, joka on vähän monimutkaisempi ja vaikeampi peli, mutta perhanan kaunis ja hieno peli. Itse inhoan perus-Catanissa sitä, että joku pelaajista tahtoo yleensä aina jäädä nurkkaan loukkoon ilman mahdollisuutta rakentaa. Hyvä peli se silti on (ja monet eivät edes myönnä siinä olevan mitään puutteita), etenkin aloitella saksalaisten lautapelien pelaamista. Mutta perus-Catania on minun mielestäni valovuosia parempi Starfahrers of Catan, joka paitsi poistaa tuon loukkuuntumisongelman, myös tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia kerätä pisteitä ja paljon mielenkiintoisia uusia ideoita pelimekaniikkaan - jos meillä pelataan Catania, se on Starfahrersia nykyään aina. Tosin se kestää melkein kolme tuntia, mutta on se sen arvoinen. Citadels on hyvä peli, ja etenkin lisähahmoilla se päihittää alkuperäisen saksalaisen version. Joidenkin mielestä Citadels (tai sen saksalainen versio Ohne Furcht und Adel) on parhaimmillaan kolmestaan - neljästään olen kokeillut ja silloin peli venähtää turhan pitkäksi. Perhanan taktinen korttipeli. Minä pidän.
Eli minun pelivinkkejä niille, jotka haluaisivat tutustua saksalaisiin lauta- ja korttipeleihin. Valitsin vain sellaisia, jotka on saatavilla Suomesta Safe Havenista. Ja näihinhän voi tutustua sitten tarkemmin Boardgamegeekissä. - Bohnanza (kuten Scorpius mainitsi): erinomainen hauska ja nokkela korttipeli. Loistava illanviettopeli. - Carcassonne: Hunters & Gatherers - palapelilautapeli. Taktiikkaa, mutta myös melkoinen annos tuuria mukana. Silti oikein viihdyttävä ja hyvä peli; käy kymmeniä kertoja pelattuna vähän puuduttavaksi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. - Citadels - edellisessä viestissä mainittu. - Dragon's Cold - todella hyvä neuvottelupeli. Tätä pelatessa voi kyllä menettää ystäviä... - Expedition - tutkimusmatkailua. Kevyt, mutta ihan kiitettävän taktinen. - Goldland - erinomainen tutkimusmatkailu/seikkailupeli, jossa on myös paljon kilpajuoksun tunnelmaa varsinkin loppupelistä, kun kaikki yrittävät ehtiä ensimmäisenä laudan toisessa päässä olevalle temppelille. - Mamma Mia - toinen erittäin viihdyttävä ja omaperäinen korttipeli Bohnanzan tekijältä; tällä kertaa pelaajat tekevät kilpaa pizzoja. - Mexica - en ole itse pelannut, mutta tiedän hyväksi peliksi kuulopuheiden ja luettujen arvostelujen perusteella. Kolmas osa tekijöiden laattapelisarjaa (aiemmat osat Tikal ja Java). - Mystery of the Abbey - erinomainen deduktiopeli, jossa selvitellään luostarissa tapahtunutta murhaa. Itse sanoisin, että tämä on Bruno Faiduttin paras peli. - Pueblo - suhteellisen kiva puzzlepeli vähän Tetrisin tyyliin, mutta ei sen syvällisempi. Hyvää ajanvietettä, nopea pelata - vaikeampi hallita. - Settlers of Catan - klassikko, suositellaan. Oli minulle ensimmäinen pelaamani saksalainen lautapeli ja kas kuinka kävi. - Ticket to Ride - uunituore peli, ihan lähiaikoina julkaistu, pitäisi saada jo Safe Havenista. Junapeli, joka on kehuttu tähän mennessä kaikkialla taivaisiin. Helppo ja mekaniikaltaan yksinkertainen, joten sopii kokemattomammillekin. Ei omakohtaista kokemusta, mutta tulen todennäköisesti hankkimaan tämän asap. - Tikal - erittäin tunnelmallinen tutkimusmatkailupeli, jossa etsitään Mayojen temppeleitä viidakosta. Perusversio hieman tuuripainotteinen, mutta peliä voi pelata tekijänsä mukaan myös huutokauppaversiona, jota en ole vielä itse saanut kokeilluksi - aikomus kyllä on. - Trans America - junapeli. En ole itse pelannut, mutta pidetään hyvänä pelinä. Haukkujat pitävät tätä liian yksinkertaisena.
Jees, eli kauppa on nimeltään adam-spielt.de, ja siellä tosiaankin on aika tasan 50% halvemmat hinnat Huomatkaa, että tuolta tilatut pelit ovat saksankielisiä! Eli jos ei saksa luonnistu (kuten minulla), tilatkaa pelejä missä ei ole saksan kieltä lainkaan. Manuska on luonnollisesti aina saksaksi mutta sillä ei ole väliä sillä esim tuolla BoardGameGeekissä on jokaisesta pelistä ladattavana lontoonkieliset ohjeet. Tuosta Carcassonnesta vielä sen verran että ne perusversiot (tavallinen lisäosinneen ja Hunteres&Gatheres) ovat kivoja, mutta ihan äskettäin ilmestynyt vain kahdelle pelaajalle tarkoitettu The Castel on sitten aivan loistava. Aivan käsittämättömän tasapainotettu peli, ja kyllä sitä pelaa todella mielellään. Jotenkin luonnostaan paljon miellyttävämpi pelata kuin noita aikaisempia Carcassonneja... Kukaan ei muuten ole maininnut Euphrant&Tigristä. En ole sitä pelannut, mutta Boardgamegeegsissä taitaa olla TOP3:ssa, ja muuallakin on saanut ihan valtavat kehut. P.S: Olen tekemässä tilausta tuola Adamista lähiaikoina, joten jos kiinnostaapi kimppatilaus vaikka PK-laisille pistäkää privaa piakkoin
Työpäivän aikana ehtii selailla nettiä. Täältä löytyy listaa peleistä missä ei ole kuin säännöt saksaksi. Euphrat & Tigrisistä kaipailisin minäkin kommentteja jos joku on sattunut pelaamaan? Painos oli loppu tässä hiljattain kun peliä havittelin, mutta nyt on ilmeisesti tullut uusi. Kommentteja kaipaisin myös seuraavista: Attika - Paljon kehuja saanut uutuus. Samurai - Knizian toinen palikkapeli. Kannattaako vaivautua jos Euphrat on tähtäimessä?
Euphrat & Tigris on todennäköisimmin vaikein peli, mitä olen pelannut (tai yrittänyt pelata). Knizialle vähän turhankin tyypillisesti pelissä on hemmetin monimutkainen mekaniikka, joka ainakin minulta (varsikin eri tyyppisten konflikti- eli sotatilanteiden kohdalla) meni ohi. Pelasin peliä kylläkin sen ainokaisen kerran kaksi vuotta sitten friikkiystävääni vastaan, joka luonnollisesti pyyhki minulla lattiat ja osan seinistäkin. Pelissä on jonkin verran tuuria laattojen nostossa, mutta pistelaskusysteemi on kyllä kieltämättä hyvin nerokas (toinen Knizian tavaramerkki, mies kun on matemaatikko). Mutta E&T on kyllä järjettömän hyvin suunniteltu peli, mutta minun makuuni se on liian raskas - sellainen, jota pelatessani en osaa oikein nauttia koko pelaamisesta. Vähän kliininen fiilis, kuten myös Puerto Ricosta; molemmat yksinkertaisesti liian teknisiä pelejä minulle. Jonkin verran epäilemättä vaikuttaa se, että tätä pelanneet kehittyvät tässä niin hyväksi, että heitä vastaan noviisina pelatessa häviää väistämättä. Sen takia peli ei saisi minusta olla niin monimutkainen, että pelaamaan opetteleminen vaatii kymmeniä pelikertoja. Mutta täytyisi kokeilla T&E:tä joskus uudestaan, pistänpä korvan taakse... Attika on kyllä kerännyt kehuja niin valtavasti, että tuntuu että siitä täytyy pitää. Eikä se missään tapauksessa huono ole - mutta minun mielestäni se on aavistuksen yhdentekevä. Pelissähän on kaksi voittotapaa: joko yhdistää kaksi temppeliä toisiinsa tai sitten rakentaa kaikki rakennukset pelilaudalle. Käytännössä taitavampien ja kokeneempien pelaajien käsissä tuo temppelien yhdistäminen on mahdotonta, koska pelissä on luvattoman helppo torpedoija toisen moiset yritykset, ja niinpä eksperttien pelissä kyse onkin kaikkien rakennusten rakentamisessa. Ja tuota rakentamista sanelee tuuri - se millaisia rakennuslaattoja nostat. Minun mielestä pelin mahdollisuudet ovat aika rajalliset, vaikka en ole sitä(kään) kuin kerran pelannut (ja voitin!), mutta idea on erittäin hyvä ja varsinkin rakentamissysteemin on todella nokkela - aika paljon yksinkertaistettuna: mitä enemmän rakennat, sitä enemmän saat ilmaisia rakennuksia. Nätti peli ja viihdyttäväkin, ja kuulemma erittäin hyvä kahdella pelaajalla. Jos ei ole paljon saksalaisia pelejä pelannut eikä varsinkaan laattapelejä, niin kyllä tämä silloin on epäilemättä hyvin uudenlainen ja mielenkiintoinen peli; itse olen tutustunut jo sen verran moneen peliin, että tämä ei enää viehättänyt, vaan tuntui vähän liian tutulta. Attika ei muuten maksa Suomessakaan paljon - Safe Havenissa 32 ja Fantasiapeleissä 35. Hyvä peli, joka tapauksessa. Samuraissa on yhdet hienoimmista pelinappuloista mitä olen nähnyt ja siinä on myös Knizialle tyypillisesti erittäin nokkela idea ja järjettömän ovela pisteytysmenetelmä. Tätäkin olen kokeillut vain kerran (liian paljon pelattavia pelejä: aina kun pääsen pelaamaan, uusia pelejä on tullut niin hirveästi lisää, ettei vanhoja ehdi koskaan kokeilla), mutta kyllä minä pidin - näistä kolmesta eniten. E&T ja Samurai ovat hyvin erilaisia pelejä.
Suosituksia tässä on tullutkin jo runsaasti, mutta kysynpäs vielä seuraavilla kriteereillä minkä kannattaisi hankkia ensimmäiseksi peliksi: Hyvä kaksinpeli tärkeä, mutta mahdollisuus useampaankin pelaajaan tervetullut Ei välttämättä ihan liian yksinkertainen (heitä noppaa ja siirrä nappulaa) ettei kyllästyminen iske liian nopeasti, muttei mikään tuntien pänttäystäkään vaativa säännöstä Hinnaltaan edullinen Tilattavissa Suomesta Pari mahdollista ovat esim. Carcassonne, Carcassonne: Hunters & Gatherers ja Clans. Kommentteja?
Clansista ei ole hajuakaan - ihan hyviä mainintoja näytti BGG:ssä saaneen ja suunnittelija on vahva nimi, joten sen puoleen ei ole pelkoa. Jos hankit, kerro ihmeessä millainen oli. Tilasin nimittäin itsekin juuri yhden Leo Colovinin yhdessä Michael Schachtin kanssa suunnitteleman pelin, Magna Grecian. Lisäksi Colovini on suunnittelut Alex Randolphin kanssa kaikkien aikojen parhaan (imho) nelinpelin, Inkogniton. Carcassonneista ehdottomasti Hunters & Gatherers! Kuten taisin sanoa, perus-Carcassonne kärsii ongelmista, jotka H&G:ssä on karsittu pois - lähinnä pisteytykseen liittyviä ongelmia, viljelijät ovat ihan liian vahvoja. H&G on paljon tasapainoisempi. Muita suositeltavia voisi olla Attika, joka on kuulemma ERINOMAINEN kaksinpelinä, mutta sitä voi pelata useammallakin. On sitä niin paljon kehuttu, että kyllä siihen voi luottaa - kuten sanottu, minä vain olen nähnyt sen verran paljon laatanasettelupelejä, että Attika kärsi minun kohdallani ehkä hieman sitä. Mutta kokeilen Attikaa varmaan hyvin pian uudestaan, kunhan pistäydyn Helsingissä vähän pelaamassa. Attika on myös halvahko, eikä taktiikkansa puolesta missään tapauksessa liian vaikea tai liian helppokaan - aika sopiva starttipeliksi. Ja sitten on myös mainitsemani Tikal, josta on tulossa uusintapainos. Itse ostin sen aikanaan marketista, joten sitä voi löytää myös kauppojen hyllyistä. Tuosta voi olla apua valintaasi, etenkin kun sekä H&G että Clans näyttävät siellä olevan. Kerrohan sitten mihin päädyit ja etenkin kun pelit olet saanut, millaisilta vaikuttivat.
Jokusen arvostelun vielä luettuani päädyin Carcassonne: Hunters & Gatherersiin. Kommentteja tulossa kunhan paketti saapuu ja muutama pelikerta on takanapäin.
Montaa näistä peleistä voi kokeilla nettipelipaikassa Brettspielwelt. Tosin itse tulee siellä pelattua lähinnä Tichua (loistava korttipeli )
Onkohan Imlegon kaveri eräs vantaalainen kalamies? Tuosta Inkognito-fanittamisesta tuumin vain. Jesjes, toistan kyllä Attika-kehut. On se ihan yliveto, mutta niin on kyllä Puerto Ricokin. Jos Saksasta tilaa, on erityisen hyvä ostos myös Finstere Flure (http://www.melankolia.net/pelit/finstereflure.html). Se on helppo ja hauska ja mikä parasta, toimii kahdesta seitsemään pelaajalla. Clans on minun mielestäni vähän kuivakka, mutta hintaansa nähden se ei ole paha. Mitä korttipeleihin tulee, Tichua parempikin on vastaavantyyppiseen kiinalaiseen peliin perustuva, jonkin verran helpompi ja jouhevampi Gang of Four. R.L. Stevensonin novelliin perustuva Flaschenteufel (Bottle Imp) on toinen suosikkini tätä nykyä. Minen oikein ymmärrä Euphrat & Tigrisin vaikeutta. Onhan se tavallaan aika järeä ja alkuun voi olla vähän työlästä hahmottaa sitä, etteivät alueet oikeastaan kuulu kenellekään, vaan nimenomaan kuuluu kerätä pisteet sieltä, mistä ne helpoimmin irtoavat. Laattojen nostaminen tuo peliin kuitenkin tuuria vähän liiankin kanssa. On se joka tapauksessa hyvä peli, suorastaan klassikko. Samurai on kuitenkin minun mielestäni ehkä jopa parempi. Kannattaa muuten katsastaa myös tavallaan samaan trilogiaan kuuluva Durch die Wüste eli Through the Desert. Sen pastellisävyiset kamelit herättävät puistatusta, mutta muuten se on kelpo peli. Mutta T&E:ssä on kyllä paljon vaikeampaa päteä kuin Puerto Ricossa. Vaikka olen pelannut T&E:tä sen parikymmentä peliä kohta, en edelleenkään menesty mitenkään tasaisesti, vaan pelin lopputulos voi olla melkein mitä tahansa. Aloittelijalla on minua vastaan ihan hyvät saumat. Puerto Ricossa sen sijaan ei ole (tosin sitä olenkin pelannut jonkun noin 50 peliä), siinä taidon ja tiettyjen taktiikoiden merkitys korostuu enemmän, kun satunnaistekijöillä on vähemmän merkitystä. Kukaan ei ole vielä maininnut El Grandea, mainitaan nyt. Hyvä on. Ja samaan genreen (aluedominanssipelit) menevät myös astetta kepeämpi San Marco ja pikapeliksi sopiva Web of Power aka Kardinal & König, joka on yksi suuria suosikkejani.
Onhan noita aikuisempaan makuun sopivia lautapelejä tullut pelattua jonkin verran. Meillä on muutaman kaverin kanssa pyörinyt lautapelipiiri jo muutaman vuoden joten useampaakin täällä mainittua peliä on aikojen saatossa päässyt kokeilemaan. Tässä vähän listaa suosikeista ja muista: - Carcassone (tätä on jo mainostettu niin paljon ettei siitä sen enempää) http://www.boardgamegeek.com/game/822 - Kardinal und König (englanninkielinen versio on mieltään Web of Power): Erinomainen strategiapeli johon ei kyllästy sitten millään. Suhteellisen yksinkertaiset säännöt ja pelimekaniikka. Toimii hyvin (ja muuttuu hyvin erilaiseksi) eri pelaajamäärillä. http://www.boardgamegeek.com/game/491 - Union Pacific: mielenkiintoinen junapeli. Tekijänä sama tyyppi jolta nyt on tullut tuo täällä jo mainittu Ticket to Ride / Zug um Zug. http://www.boardgamegeek.com/game/94 - Express: hieno juna-aiheinen korttipeli jota voi pelata myös "bridgetyyliin" pareittain. http://www.boardgamegeek.com/game/379 - Knizian Samuraitakin on pari peliä pelattu ja ihan mukavaltahan tuo on tunutunut. http://www.boardgamegeek.com/game/3 - Toinen hyvin erilainen "Kniziapeli" on Traumfabrik jossa pelaajat ovat Hollywoodin kulta-ajan elokuvastudiopamppuja. Hauska ja toimiva peli. http://www.boardgamegeek.com/game/904 - Porukassamme on tullut pelattua myös aika paljon erilaisia autopelejä, nyt viimeksi Formula Dé Miniä. http://www.boardgamegeek.com/game/6539 - Yksi porukkamme eniten tahkomia pelejä on formulapeli Top Race, hauska "korttilautapeli". http://www.boardgamegeek.com/game/932
Itse hankin perus-Carcassonne kolme viikkoa sitten ja kyllä on tullut pelattua. Pääsiäisenä mökillä opetin peliä neljälle ja kenelläkään pelaaminen ei jäänyt vain yhteen tai kahteen peliin. Helppo oppia ja addiktoiva :thumbsup: