Kohta menen katsomaan tämän illan ratoksi. Salikartan mukaan olen toistaiseksi ainoa ihminen näytöksessä, toivottavasti kukaan muu ei tule häiritsemään elokuvakokemusta. Eikö näin korona-aikana olisi hyviä tällaiset yksityisnäytökset, se pääsee kuka ensimmäisenä ehtii ostaa paikan. EDIT: No en piru vie (jumala vie?) saanut olla yksin, mutta oli kyllä hyvä elokuva. Huomattavan draamapainotteinen, mutta siitähän se paras kauhu monesti kumpuaa. Tiivis ja itse asiaan keskittyvä 80-minuuttinen, joskin ainoana miinuksena, että kestosta johtuen muutamiin hetkiin kiirehdittiin melko nopeastikin. Juonta en kokonaisuudessaan niin yllättävänä välttämättä pidä, mutta sen vääjäämättömyys onkin enemmän se juttu. Loppua kohden muutamat shokit ja kliimaksi sekä yleinen uskontotematiikka jäävät pyörimään kivenä kenkään. Yksittäisistä jutuista mainittakoon tehokas äänisuunnittelu ja Morfydd Clarkin yhtäaikaisesti sekä haavoittuva, että voimakkaalla tavalla häiritsevä ja ahdistava roolisuoritus. Lisätään Rose Glass sinne Robert Eggersin ja Ari Asterin nimien jatkoksi, kun tulevaisuuden genretekijöitä mietitään. 4/5