Yhä samassa parisuhteessa ja nyt ihan kotona katsottuna pakko kommentoida fiiliksiä. En muistanut leffasta oikeastaan yhtään mitään, mikä kertonee jo aika paljon joko elokuvan hyvyydestä tai sitten minusta. Haluan uskoa, että pääni on kunnossa, joten vika on elokuvassa. Muistelin että loppua kohden leffa paranee, mutta ei ihan sellaista vaikutusta nyt toisella katsomiskerralla tullut. Pineapple Express on täysin mitäänsanomaton elokuva, joka ei koeta millään lailla vakuuttaa ketään. Pössyttelyä ja paukuttelua. 2/5.
Onneksi ei tullut omia rahoja haaskattua tähän tekeleeseen (löytyi kirjastosta). Tekijöitä oli innoittanut True Romance ja siinä vilahtanut Brad Pittin esittämä huumehörhö, ja he olivat kuvitelleet, että kun tehdään kokonainen elokuva tuollaisen hahmon näkökulmasta, niin se on vääjäämättä hauska. No, jääkiekko-otteluissa näytetään välillä tiettyjä kohtauksia — maaleja ym. — hidastettuna, jotta urheilijoiden suorituksesta saataisiin enemmän irti. Nyt joku reppana voisi keksiä, että kun näytetään koko jääkiekko-ottelu hidastettuna, niin se vasta onkin mahtavaa. Pineapple Express — ohutta yläpilveä on kuin katsoisi maratonjuoksua hidastettuna. Tylsää, uuvuttavaa, väkinäistä, loputonta. Tämä on huono elokuva täynnä ohuita ideoita, kuluneita käänteitä, jaarittelulla pilattua toimintaa ja epäonnistunutta, vaivaannuttavaa ”huumoria”. Tekijät eivät tajunneet omia mahdollisuuksiaan — Seth Rogenin hahmo käyttää taitavasti valepukuja, mutta miksi sitä ei hyödynnetty enemmän? 1930-luvulle sijoittuva kunnianhimoinen mustavalkoinen alkukohtaus lupaa paljon, mutta mitään ei lunasteta. Huono maun elokuva voi olla onnistunut, kuten Sormet pelissä, mutta se edellyttää tekijöiltään itsekritiikkiä ja lahjakkuutta. Pineapple Express on kuin jätesäkki, johon on sullottu pari käyttökelpoista ideaa ja valtava määrä roskaa. Seth Rogen ja varsinkin James Franco ovat tehneet parempia elokuvia mutta eivät juuri enää huonompia. Loppukohtaus kahvilassa on lopullinen ”silaus”, märkä rätti vasten katsojan kasvoja, kuolleena syntyneen epigonin viimeinen nytkähdys. Vastoin tarkoitusperiään oivallinen mainos päihteettömyyden puolesta. Suunnilleen 70 minuutin kohdalla alkoi vakavasti tuntua siltä, että alkaisi riittää — mutta ei, ohjaajan versio kestää 117 minuuttia. I feel violated. ½/5 Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-raysta (BD-50), jossa on samat lisämateriaalit kuin muuallakin. Spoiler Teatteriversio kestää 112 minuuttia.