http://m.imdb.com/title/tt5776858/ Paul Thomas Andersonin uusi elokuva on aina tapaus, mutta pakko myöntää etten ollut kuullut tästä ennen kuin näin tänään trailerin teatterissa, vaikka elokuva näytti saaneen kuusi Oscar-ehdokkuutta. Ensi-ilta Suomessa 23.2.2018.
No tämä oli taas näitä josta ei osaa sanoa oikein mitään vahvaa mielipidettä, että oliko se nyt miellyttävää katseltavaa vai ei. Outoa elokuvaa nyt kuitenkin, jossa pikkusieluisiksi osoittautuvat paikallaolijat kiusaavat toisiaan päiviensä ratoksi "rakkauden" nimissä. Etäännyttävää, mutta samaan aikaan sen kieromaisuudessaan jotenkin huvittavaakin satukirjaa. Haastavia elokuviahan nämä PTAn viimeaikaiset, joita ei ainakaan voi syyttää mistään tavanomaisuudesta. Välillä toimii ja välillä ei. Elokuvan loputtua kuului takaa joltain rouvashenkilöltä aika tyrmäävällä äänensävyllä tullut kommentti, että hän kyllä valitsee sen seuraavan elokuvan jota mennään katsomaan tällä meidän hilpeällä porukalla. Siihen sitten se ilmeisesti juuri tämän elokuvan valinnut hienohelma puolustuksekseen, että no mutta kun se Hesarikin antoi tälle neljä tähteä? Että sellaista. 3/5
Oli erittäin hieno elokuva mielestäni. Tavallaan tässä ei tapahtunut mitään, mutta tarina eteni kuitenkin koko ajan mukavan verkkaisesti ilman ylidramaattisia juonenkäänteitä. Phantom Threadin kaltaisista elokuvista tavataan sanoa, että tällaisia ei enää tehdä. Elokuva oli erittäin kaunis ja tunnelmaltaan hieno ja koukuttava. Daniel Day-Lewisin näyttelijäntyötä on aina tietenkin nautinto katsoa. Eritysmaininta Jonny Greenwoodin loistaville musiikeille, jotka olivat iso osa elokuvaa. 4,5/5
Aikuiseen makuun tehtyä draamaa. Ei mitään turhaa lässytystä, vaan tuimaa silmiin tuijottelua ja harkittua sanailua. Loppuratkaisu oli odottamaton ja hieman pilasi nautintoa.
P. T. Anderson on taas tehnyt vaikuttavan henkilökuvan. Phantom Thread kertoo hermoherkästä vaatesuunnittelijasta Reynolds Woodcockista, jota Daniel Day-Lewis esittää äärimmäisen hienovaraisesti. Tarkkuus ja huolellisuus hallitsevat niin näyttelijäntyötä, lavastuksia kuin ajankuvaakin (1950-luku). Phantom Thread on ikään kuin sisäistynyt, hillitty vastakkaisversio elokuvan There Will Be Blood suurellisista puitteista. Elokuvan keskeisenä aiheena on Reynoldsin vaikea äitisuhde. Äidin hahmo tuntuu hallitsevan häntä ja sisarta vielä haudan takaakin, kuin Rebekka konsanaan. ”A boy’s best friend is his mother”, voisi Woodcock lausua. Vaikka kyseessä ei ole henkirikostarina, mukana on tiettyjä hitchcockmaisia vivahteita — kuvitelkaa jos Alfred Hitchcock olisi ohjannut komedian Mr. & Mrs. Smith! Ehkä hiukan yllättävästi Phantom Thread on jopa ilkikurinen muunnelma klassisesta Kaunotar ja hirviö -tarinasta. Reynoldsin rakastajattareksi saapuva neuvokas Alma saa lopulta hirviön kesytettyä Spoiler aviomehekseen. Yhteiselo perustuu perverssiin sanattomaan sopimukseen: Alma antaa miehelleen hiukan myrkkysieniä, kun tämän on hiljennettävä tahtia. Tällöin Alma saa hoivata miestä äitimuorin elkein. Muista tarinoista, joissa pätevä nainen ottaa paikkansa suurmiehen rinnalla — ei pelkkänä muusana tai palvelijana —, ei äkkiseltään tule mieleen kuin Copying Beethoven. Yhtä lailla Phantom Thread on prinsessasatu: kahvilan tarjoilija Alma kohoaa muotitalon valtiattareksi, seurustelemaan prinsessain ja siniveristen kanssa. Daniel Day-Lewisin työ on tässä elokuvassa jälleen kerran rikkeetöntä. Harva miestähti pystyy näyttelemään yhtä ekspressiivisesti pelkillä otsasuonillaan — samaan kykenee lähinnä Matthias Schoenaerts. Myös Almaa esittävän Vicky Kriepsin suoritus osuu kohdalleen. Sisar Cyriliä esittävä Lesley Manville on ehostettu muistuttamaan Bruno Anthonyn äitiä (Muukalaisia junassa), mutta tämä sisar on piinkova liikenainen. Musiikkiraidalla kuullaan Jonny Greenwoodin lisäksi tunnettuja klassisia kappaleita. Äänentoisto vaikutti keskittyvän etukanaviin, ikään kuin tilaääni ei olisi käytössä. 4½/5 Kyllä aika rientää! Daniel Day-Lewis on jo vanha pappa, ja tämä saattaa olla hänen viimeinen elokuvaroolinsa. Muistan kuin eilisen päivän, kun hän vielä kekkuloi ”pesulan poikana”. PS. Hauska elokuvapähkinä! Mikä olikaan Alfred Hitchcockin vaimon etunimi?
Olipa tylsä ja huono leffa. 0,5/5. Danielin takia katsoin. Kauheata aamu puuroa, jota kukaan ei jaksa syödä. Pullolla valkkaria meni lopulta alas, kun aika juoksee nopeammin jurrissa. Ei ihme, että Oscarit yrittää suosituimman leffan kategoriaa, kun tämä on saanut Oscareita. Olipa jopa vähän vastenmielinen elokuva puettuna taiteeseen. Ja aiheen vierestä vähän. UHD näytti kauhealta. Kuin huono bluray/hyvä DVD.
Yhden sai, pukusuunnittelusta. Ja ihan ansaitusti. Ehdokkuuksia toki oli useampia, varmaan vanhasta muistista DDL:n ja PTA:n nimien perusteella.
Tulipas katsottua. Meni oikeastaan hukkaan sekin aika, leffa on tylsä ku mikä mutta toki ihan hyvin näytelty. Kiva twisti lopussa, ei muuta. 2/5
Niitä harvoja täydellisiä elokuvia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Toinen katselukerta nosti arvosanaksi täydet 5/5.
Katsoin tämän kaksi vuotta sitten. Silloin arvioin elokuvan 2½/5-tasoiseksi, ja mietin että ehkä oli vähän ohjaajalisää. Nyt elokuvasta ei muistu mieleen juuri mitään, että eipä tämä meikäläiselle mikään elämää suurempi elokuva ole.