Oppenheimer (2023, ohj. Christopher Nolan, Cillian Murphy, Emily Blunt, Matt Damon, Robert Downey

https://www.imdb.com/title/tt15398776/
Tarina J. Robert Oppenheimerista ja hänen roolistaan kehittää atomipommi.

Tänään ensi-illassa ja IMDB-pisteet huitelee ysissä. No pakko kait se on mennä katsomaan, kun on sen verta kova näyttelijäkaarti ja ohjaajana Nolan.

 

Barbin meet kuitenkin katsoon

https://www.instagram.com/reel/Cu2_lA5Ns7i/?igshid=MzRlODBiNWFlZA==

 

Christopher Nolanista on tulossa elokuvataiteen uusi Stanley Kubrick. Kuten Kubrick, Nolan luo visioitaan täydellä taiteellisella vapaudella.

 

Parhaissa teattereissa Oppenheimer esitetään tietenkin filmiltä:

”TCL Chinese -elokuvateatteri Los Angelesissa joutunut asentamaan IMAX-projektoriinsa uusia muoviosia, jotta projektorin lautanen ei hajoa Oppenheimer-filmikelan painon alle”, kertoo HS.

70 mm:n filmiä on noin 18 kilometriä...

 

Oli hyvä. Etukäteen pelkäsi, että mites kolmituntinen vierähtää, kun kyseessä kuitenkin on draama-leffa. Etukäteispelko oli turhaa ja läpi leffan pauhaa taustamusat tai taustaäänet sellaisella pauhulla, ettei vieruskaverin patarumpupieruja kuullut ääneen, vain haistoi. Leffassa ei ole suvantovaiheita lainkaan, vaan tarinaa kuljetetaan vinhaan eteenpäin. Hahmoissa on syvyyttä, vaikkakin moni hahmo jää etäiseksi Oppenheimerin rinnalla. Leffa ei täysin imaissut mukaansa ja kelloa tuli katseltua jonkin verran, joten 4/5.

 

Hesarin Avolakin tykkäsi.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009694331.html
"Kolmituntinen elokuva toimii erittäin hyvin ja intensiivisesti. Pituudesta huolimatta siinä ei ole kuolleita kohtia tai turhia kohtauksia.
Nolan on käsikirjoittanut kaikki elokuvan ainekset tiiviisti ja selkeästi yhteen, ja niistä muodostuu lopulta myös harkittua pohdintaa tiedemiesten vastuusta, moraalista sekä heidän tietoisuudestaan siitä, kuinka aikaansaamalla jotain kammottavaa voi lopettaa sodan, mutta luoda myös alati kestävän pelon ja kauhun ilmapiirin."

 

Nähty.

Olihan tämä hyvä. Mutta silti sanoisin, että leffa on ehkä ennemminkin vaikuttava. Trailereiden pommikeskeisyydestä huolimatta leffa keskittyy enemmän Oppenheimeriin kuin pommin tekemiseen. Leffa ei varmastikaan sovi ihan kaikille. Voin kuvitella, että joillekin se on ehkä vähän hidas ja tylsä.

Tuli kesän alussa sopivasti luettua kirja atomipommin tekemisestä. Siltä osin en leffassa kauheasti virheitä huomannut. Toki parissa kohdassa fyysikon koulutuksen myötä tuli huomattua faktavirheitä, mutta eipä niillä mitään merkitystä ollut. Oppenheimerin elämänkertaa - johon leffa perustuu - ei ole tullut luettua, mutta ehkäpä tämän myötä. Pakko myöntää, että Oppenheimer ei kuitenkaan ole ollut se mielenkiintoisin henkilö fysiikan historiassa. Ainakaan, jos ajatellaan fysiikan saavutusten perusteella. Mutta kyllähän tämä mielenkiintoa mieheen nosti.

Laitan kommentteja spoilereihin:

Spoiler

Tykkäsin kovasti Feynmanin pienestä, mutta hauskasta roolista. Feynman oli siis se kaveri, joka katsoi räjähdystä auton lasin takaa. Kertoo siitä omassa pienessä elämänkerrassaan. Sama kaveri oli myös se, jota näytettiin välillä soittavan bongorumpuja. Harmi, että miehestä ei ole tehty kunnollista elämänkertaelokuvaa. Oma suosikkifyysikkoni, joka kyllä ansaitsisi sen, että hänen tarinansa kerrottaisiin kunnolla isolle yleisölle. Pari pientä leffaa hänestä on kyllä tehty.

Se harmitti, että moni iso fyysikko jätettiin mainitsematta, jotka kuitenkin vaikuttivat pommin tekemiseen. Ja olisi vähän enemmän kaivannut myös sitä pommin tekemistä. Siihen liittyneitä ongelmia jne. Materiaalin kertymistä kuvattiin marmorikuulilla, mutta olisi toki voinut hieman näyttää niitä maailman ensimmäisiä reaktorikasoja, joiden avulla materiaa valmistettiin. Mutta totta on se, että Oppenheimerillä ei juuri ollut mitään tekemistä noiden asioiden kanssa, niin ehkäpä ne siksi jätettiin kertomatta. Hän todellakin oli "vain" johtaja, ei kehittämässä pommia.

Ja, vaikka leffassa mainittiin, että tuhannet ihmiset olivat tekemässä pommia, niin jotenkin ne olisi voinut myös näyttää. Vähän sama ongelma kuin monessa muussa vastaavassa elämänkertaelokuvassa; antaa kuvan, että vain kourallinen ihmisiä oli mukana, vaikka todellisuudessa ihmisiä on oli todella paljon. Onneksi sentään tässä vältettiin se pahin virhe, mikä joissakin elokuvissa on, että kehityksessä tulee jokin kamala este eteen ja vain pääosahenkilö osaa sen ratkaista. Eli ei lähdetty muuttamaan historiaa.

No sitten itse pommin räjäytys. Pakko sanoa, että olin vähän pettynyt siihen, koska siitä oli paljon ennakkohypetystä, miten hienosti pommin räjähdys on tehty ilman cgi:tä. Noh, eipä se ollut. Luulen, että kohtauksessa haettiin tietynlaista taiteellista vapautta ja haluttiin kuvata sitä, miten valtava tulipallo ja tuho jne on. Tai jotain. No meikäläiselle tuo iso hidastettu bensaräjähdys magnesiumkipinöillä ei toiminut. Koska se todella näyttikin vain siltä. Eli isolta bensaräjähdykseltä. Ei ollut mitenkään vaikuttava räjähdys, vaikka kohtaus itsessään toki vaikuttava oli.
On asioita, jotka kannattaa tehdä ilman cgi:tä ja on asioita, jotka kannattaa tehdä cgi:llä. Tässä olisin ilman muuta käyttänyt jälkimmäistä.
Varsinkin, kun niitä imploosiopommien testejä näytettiin, niin ne räjähtivät, kuten oikeasti räjähdys on. Iso pamahdus ja ei mitään liekkejä. Mutta jostain syystä atomipommin räjähdyksessä ensin näkyi pieni bensaräjähdys (mistä se bensa sinne eksyi???) ja sen jälkeen itse pommi räjähti vain isompana hitaana bensaräjähdyksenä. Pöh. Jos jotain epärealistisesti leffassa tehtiin niin pommin räjähtäminen. Olisivat lähteneet Interstellarin linjalle ja supertietokoneella mallintaneet erittäin tarkasti tuon räjähtämisen. Nyt leffan kliimaksi oli vain iso bensaräjähdys magnesiumkipinöillä.

Tietyllä tavalla leffan oikea kliimaksi oli kuitenkin lopun "oikeudenkäynnit", keskustelut ja paljastukset. Hienoa ohjaamista ja leikkaamista. Mahtavaa fiilistä!

Nolan on kertonut, että leffassa ei käytetty yhtään cgi:tä. Eli ne atomit ja energiasäikeet ymsjne. mitä näytettiin oli tehty myös ilman cgi:tä. Hieno juttu sinänsä.

Ilmakehän räjähtäminen oli sitten ihan höpöä. Sitä kyllä mietittiin oikeastikin, mutta nopeasti laskettiin, että sitä ei voi oikeasti tapahtua.

Elokuva oli hyvä, mutta en tiedä voiko sitä ihan kaikille suositella. Jotekin tuli mieleen JFK. Hidasta draamaa.

Viittä tähteä on vaikea antaa, mutta kyllä tämä neljä tähteä ansaitsee.

 

Jos enemmän pommin tekeminen kiinnostaa, niin onhan siitä tehty ihan kelvollinen elokuvakin:
Roland Joffe: Fat Man and Little Boy (Salaisuuksien varjossa) 1989,
tai sitten hyvä TV-sarja: Oppenheimer (1980)

 

Silloin Dunkirkin ja Tenetin kohdalla oli puhetta siitä, että Finnkino olisi näyttänyt 2.20:1 kuvasuhteen letterboxattuna niin, että kuvan ylä- ja alapuolella olisi ollut mustat palkit. Onkohan näin myös Oppenheimerin kohdalla? Aikoinaan kävin Dunkirkin katsomassa teatterissa, joka ei ollut Finnkinon omistama, ja siellä kuva oli oikeaoppisesti zoomattu.

 

Mestari Nolanin uusin suurtyö Oppenheimer on nyt nähty. Käytännön syistä oli tyydyttävä ”kansannäytökseen” Tennispalatsi 9:ssä. Kuvasuhde vaikutti olevan 2,20 : 1, niin että oikeassa ja vasemmassa reunassa oli ikään kuin mustat pystypalkit (ei ”ikkunalaatikkoa”). Sali ei onneksi rämissyt kovin pahasti matalien äänitehosteiden aikana.

Kuten Nolanilta voi odottaa, kerronta ei kulje lineaarisesti vaan tapahtumat etenevät eri aikatasoilla (vrt. esim. J. Edgar), ja tämä on toteutettu onnistuneesti muun muassa yhdistämällä mustavalkoista ja värikuvaa. J. Robert Oppenheimerin (Cillian Murphy) elämäntarinaa on helppo seurata, ja kerronta on sujuvaa. Hänen rinnallaan nähdään kohtalaisen kattavasti viime vuosisadan fysiikan ”kuka kukin on” alkaen Albert Einsteinista (Tom Conti) ja Niels Bohrista (Kenneth Branagh). Roolitus on onnistunut, varsinkin siksi että muutamat suositut näyttelijät saavat tehdä vakavan roolin, jossa pääpaino ei ole ulkonäössä: Robert Downey Jr., Josh Hartnett ja Gustaf Skarsgård ym. Tunnettuja nimiä nähdään myös pienissä rooleissa, kuten Gary Oldman (Harry S. Truman), Casey Affleck (Boris Pash), Rami Malek (David Hill). Maskeeraus tukee ajankuvaa ja näyttää ajan kulumista.

Oppenheimerin rinnalle keskeisiksi hahmoiksi nousevat kenraaliluutnantti Leslie Groves (Matt Damon), joka valvoi Manhattan-hanketta, ja senaattori Lewis Strauss (Robert Downey Jr.), joka esiintyi tukijana. Oppenheimerin uran nousu ja lasku käydään elokuvassa läpi: II maailmansodan jälkeen hataratkin kommunistiyhteydet tulkittiin kielteisesti.

Oppenheimer on elämäkertaelokuvien aatelia. 180 minuutin elokuva tuntui 120 minuutin mittaiselta. Hoyte van Hoyteman kuvaustyö näytti upealta myös keskikokoisessa salissa. Tämä on kuulemma ensimmäinen elokuva, jossa on käytetty mustavalkoista IMAX-filmiä.

4½/5

 

Tästä on pakko olla vähän eri mieltä. Kuten itse tuossa aiemmin kirjoitin, niin olin pettynyt siihen, miten vähän fyysikoita tuotiin esille. Se nyt ei sinänsä elokuvan hyvyyteen omasta mielestäni mitenkään vaikuta, mutta vähän harmittaa, että monia hienoja ihmisiä jäi nimeämättä.

Olen elokuvan innostama alkanut lukemaan Oppenheimerin elämänkertaa, johon elokuva perustuu, ja hyvä on myös se. Olen kyllä todella vaikuttunut siitä, miten nero Oppenheimer oli. Hänellä olisi ollut mahdollista saada Nobel fysiikasta, mutta hän jätti monia tutkimuksiaan kesken, joista myöhemmin muut, esimerkiksi hänen oppilaansa, saivat Nobelin. Todella fiksu kaveri ja hänen työnsä pommipomona on omalla kohdallani peittänyt täysin hänen muun uransa.

Yksi esimerkki pitää nostaa tuosta elokuvasta, jossa henkilö on vaihdettu. Tuosta elämänkerrasta sain selville.

Spoiler

Elokuvassa Oppenheimer kävi juttelemassa Einsteinin kanssa siitä, voiko ilmakehä räjähtää (Einstein oli kyllä ihan väärä henkilö tuohon muutenkin osaamisensa vuoksi), mutta todellisuudessa kyseinen henkilö oli Compton https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_H._Compton
Mielestäni Comptonia ei edes mainittu elokuvassa. Mies on kuitenkin Nobelin saanut, joten ei mikään tyhmä kaveri edes Einsteiniin verrattuna.

 

Spoiler

Ymmärrän hyvin, että aiheeseen enemmän vihkiytynyt katsoja olisi halunnut, ettei tätä henkilövaihtoa olisi tehty, mutta elokuvakerronnallisesti se oli mielestäni perusteltu päätös. Keskeinen jännite rakentuu Straussin ja Oppenheimerin välille ja iso syy jännitteelle on juuri tuo Einsteinin ja Oppenheimerin lyhyt keskustelu, jonka sisältö paljastetaan lopussa. Minulle koko elokuvan sanoma kiteytyy tuohon keskusteluun ja se, että sen käyvät juuri Einstein ja Oppenheimer (eikä minulle tuntematon Compton-niminen fyysikko ja Oppenheimer) on ehkä faktuaalisesti väärin, mutta elokuvataiteellisesti ainoa oikea ratkaisu.

 

Leffa on hyvä, mutta räjäykseen petyin minäkin. Sen olisi hyvin voinut tehdä cgi:llä korostaen sen järjetöntä tuhovoimaa ja pelottavuutta.
8/10.
Saas nähdä tartteeko ihan heti katsella uudestaan, tuskin.

 

Juu, olen kanssasi samaa mieltä. Tuo muutos ei millään tavalla haitannut kerrontaa, vaan ennemminkin paransi sitä, kuten sanoit. Lähinnä vain esimerkki siihen, että leffassa ei juurikaan esitelty suurelle yleisölle tuntemattomampia fyysikoita.

 

Spoiler

Muistaakseni tuo nimenomainen Oppenheimerin ja Einsteinin keskustelu ilmakehän räjähtämisestä käytiin Kurt Gödelin eikä Lewis Straussin kuikuillessa taustalla.

 

Spoiler

Totta. Täytyy sanoa, että meni itselläkin nuo keskustelut sekaisin.
Ilmakehäkeskustelu oli Gödel taustalla ja se toinen ja tärkeämpi keskustelu sitten Strauss taustalla.
Tosin kumpaakaan ei oikeasti tapahtunut - ainakaan, kuten elokuva kuvaa - mutta hyviä kohtauksia kuitenkin.

 

Spoiler

Varsinainen keskustelu ilmakehän räjähtämisen riskistä käytiin aiemmin eikä Strauss ollut siinä läsnä. Mutta tarkoitin toki sitä toista keskustelua, jossa Oppenheimer viittasi tähän aiempaan keskusteluun ja jonka sisältö paljastettiin katsojalle vasta elokuvan lopussa. Jälkimmäinen keskustelu ei koskenut Straussia millään tavalla (vaikka Strauss oli koko ajan niin kuvitellut), vaan nimen omaan sitä aiempaa keskustelua. Ja elokuvan jännitteen kannalta oli mielestäni keskeistä, että katsojalle tuon keskustelun sisältö avautui vasta lopussa ja että keskustelun toinen osapuoli oli nimenomaan Einstein, jonka tällainen peruskatsojakin tietää.

 

Kävin katsomassa. Oikeastaan aika pettymys oli, hyvä tarina huonosti kerrottuna. Ajassa ja paikassa hypeltiin kuin Tarantinon leffoissa mutta monta kertaa enemmän. Lopussa kerronnan sirpaleisuus vähän rauhoittui, mutta sitten jo rupesin katsomaan kelloa että meneekö tässä vielä pitkään. Ja tosiaan jostain syystä Nolan oli katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa historiaa uusiksi ja sekoittaa Einstein mukaan ydinaseen luomiseen vaikka hänellä ei kai ollut oikeasti siinä mitään osaa eikä arpaa. Silkkaa ylimielistä katsojien aliarvioimista. Itse ainakin luulisin että kuten itseänikin, niin muitakin kiinnostaisi enemmän se mitä oikeasti tapahtui kuin että Einstein oli mukana (eli siis ei ollut mukana.) Kun elokuva kuitenkin on kertovinaan oikeista historiallisista tapahtumista ja henkilöistä, niin tämmöinen on anteeksiantamatonta.

3/5

 

Noh, en nyt tuon elokuvan perusteella sanoisi, että Einstein olisi ollut mukana kehittämässä pommia, jos vain sanoi mielipiteitä Oppenheimerille jostain asiasta. Eihän Einstein elokuvassakaan ollut millään tavalla kehittämässä pommia. Ja olen satavarma siitä, että oikeassakin elämässä Oppenheimer ja Einstein keskustelivat pommista, koska tunsivat toisensa. Eivät välttämättä juuri tuosta elokuvan asiasta, mutta muista ehkä.

Ja kyllähän Einstein ihan oikeasti kirjoittin jenkkien presidentille kirjeen siitä, että jos Saksa kehittää pommia, niin meidänkin pitäisi. Eli sillä tavalla kyllä vaikutti asiaan. Ja tietenkin energiamäärä lasketaan kuuluisalla E=mc2 -yhtälöllä. Vaikka sitä ei pommia varten kehitetty eikä sen avulla pommia saa tehtyä.