Oletko jo hidastanut fyysisen median ostamista?

Eipä se fyysisen median ostelu edes kovin kallista ole. Jostakin löytyy aina jotakin sopivaan hintaan. Kaiken lisäksi levyinä saa paljon sellaisia leffoja, joita ei yhdelläkään streamaus-palvelulla ole tarjota. Itselläkin aika lailla amerikkalaispainotteinen kokoelma ja paljon tunnettuja nimikkeitä, mutta suurinta osaa niistäkään en ole kertaakaan esim. Netflixissä tai Viaplayssa spotannut. Fyysisen median etu on myös se, että sen voi aina myydä eteenpäin.

Streamaus-palveluissa (ainakin käyttämissäni) on myös se ongelma, että tietokonetta käyttäessä leffoja pitää katsella selaimella. HTML5-playerista huolimatta kuvassa esiintyy stutteria. PC:n ulostulo, kun on 60 hz eikä sitä nyt koko ajan vaihdeta. Eikä vaihdosta ole ainakaan Viaplayn kanssa ollut mitään apua. Lisäksi ääni on aina stereo.

 

Eipä se nyt kyllä ihan noinkaan ole. Meidänkin lähikaupassa (Valintatalo) tarjolla suhteellisen laaja valikoima mm. pokkari-dvd:itä, joukossa esim. Good Guys Wear Black kaltaisia vanhan koulukunnan toimintaelokuvia, valtavirtakuraa unohtamatta. CD-levyjäkin löytyy.

 

Niin no onhan noita juu, mutta ovat myös marketti/lähikauppa/huoltoasemamyyntiin tarkoitettujakin. CD-levytkin ovat varmaan Poptorin ja VLMedian?

 

Ei ole elokuvapuolelle vielä keksitty mielestäni sitä punaista lankaa, joka lopettaisi fyysisen median myynnin. Ehkei sitä halutakaan.
Itse unelmoin samanlaisesta elokuvaformaatista, mitä musiikissa "mp3" ja sen johdannaiset edustavat.

• Ostat elokuvan digikaupasta, ja saat sen kuvitteellisessa "lef"-formaatissa. Tämä elokuvaimage on identtinen kopio laadullisesti vähintään, mitä nykyinen fyysinen media edustaa.

• Voit ladata 'lef'-imagen tietokoneellesi tai kauppapaikkaa tukevaan soittimeesi, ja varmuuskopio säilyy hamaan tappiin myös ulottuvillasi ostospaikassa, josta sen voi ladata yhä uudelleen ja uudelleen.

• Voit ladatessasi tietokoneellesi tehdä lef-imagella mitä lystäät. Siirtää sen yhteensopivan Lef-soittimen pyöritettäväksi tai pukata verkkolevylle, josta yhteensopivat soittimet voivat sen poimia kodissasi toistettavaksi.

Tällainen kuvitteellinen asia kuin realisoituisi oikeaan elämään, voisin mielelläni alkaa keräämään virtuaalihyllyntäytettä fyysisen hyllyntäytteen sijaan. Musiikissa ja peleissä tämä homma jo toteutuu, ja tämä jos mikä on sitä parasta piratismiin purevaa lääkettä.

Yksi ongelmahan tässä on tietysti nettiyhteydet ja niiden nopeudet. Blu-ray:n kaltaisen sisällön lataaminen ottaa aika paljon aikaa, vaikka netin nopeus olisikin 100 megainen tai jopa yli. Toisaalta on jo arkipäivää pelipuolella, että konsoleissa/PCeissä yli Blu-rayn kokoisia pelejä lataillaan diginä. Ihmiset ovat valmiita odottamaan, koska on se luonnollisesti silti nopeampaa kuin tilata postimyynnistä tai rahtautua kilometrien päähän ostoksille.

Nykyiset streaming-palvelut loistavat sinänsä kätevyydellään, mutta yleisesti isommalla mittakaavalla eivät laadullaan. Netflix on paras suorittaja, mutta ongelmaksi kaikissa palveluissa muodostuu se, että oikeudet artikkeleihin ovat määräaikaisia, ja niitä ei välttämättä uusita. Myös kuluttajan kannalta tuntuu kuin olisi vain vuokraamassa sarjoja ja elokuvia, ja tällainen markkina ei ole kaikkia varten. Ei voi ajatella vuosien päästä palaavan saman elokuvan pariin, koska sitä palvelusta välttämättä enää löydä. Mielestäni streaming-palvelut kilpailevatkin parhaiten televisiota vastaan, joissa samat rajoitteet pätevät - kanavapaketeilla tavallaan vuokrataan oikeus tilapäiseen sisältöön.

Aika näyttää, toteutuuko tällainen elokuvien "vallankumous" joskus, että tulee yksi yhteinen hyväksytty formaatti, jota kuluttaja voisi ladata itselleen, ja päättää missä ostostaan toistaa. Minä ainakin toivon tätä.

 

^Tällaista olen itsekin odottanut. Musiikin osalta CD-laatuista ja reippaasti (teknisesti) parempaa ääntäkin on jo voinut ostaa ja ladata muutaman vuoden ajan tietyistä paikoista. Toki sisällön osalta taitavat nekin olla aika rajoittuneita vielä - joku paremmin tietävä voi toki korjata väitteen.

Ongelmaksi eivät muodostu käyttäjien 100 mbps -netit: leffan voi hyvin laittaa yön ajaksi lataukseen ja viimeistään seuraavana iltana se on katseluvalmis. Enemminkin ongelma on tällaisen palvelun tarjoajalla: kellä riittää potku siihen, että kymmeniä/satoja tuhansia, ehkä jopa miljoonia lataisi yhtäaikaa näitä BD (ja tulevaisuudessa 4K BD) -laatuisia tiedostoja heidän servereiltään.

 

Striimauspalveluiden ongelma on se, että tuottaja saa mikroskooppisen korvauksen katseluista. Tämä ei ole ihme, kun tietää, että kuukausimaksu on ehkä kympin tai vähän päälle. Sen takia tuottajien ei kannata laittaa striimauspalveluihin mitään sellaisia tuotantoja, joista saa vielä hyvin tuloja muita reittejä.

 

Näinhän se. Vituttaakin se, mihin jamaan musiikkiteollisuus erityisesti on Spotifylla ja muulla paskalla ajettu: levyjen tekeminen ei enää kannata suht myyvilläkään artisteilla - tai ainakin kiikkuu jo siinä rajalla, että kannattaako enää tehdä, ainakaan kunnolla.

Ehkä joku jo arvasikin, että en ole elämäni aikana kertaakaan käyttänyt edes sitä kaikille tuttua Netflixiä, saati muita vastaavia palveluita. Kyllä se elokuvan oikeasti, fyysisesti, omistaminen on se oma juttu. Ketjussa on jo tätä perusteltu hyvin. En oikein pysty näihin menevää rahamäärääkään katsomaan pahalla, koska come on: se on pahimmillaankin/normaalisti muutama kymppi kuukaudessa. Eli ei käytännössä mitään. Sen verran pystyn kyllä harrastuksiini rahaa pistämään. JOS ei sitten satu olemaan joku niukoilla korvauksilla kituuttava henkilö, jolle jokainen euro merkitsee...

Tilan loppuminen on toki vastaan tullut asia, mutta ei sekään omalla kohdalla mikään todellinen ongelma pitkään aikaan. Komeroissa on kaikkea joutavaa roinaa kilokaupalla, jotka joutavat pois tieltä, kun saa aikaiseksi. Lisäksi kaikki kymmenet ja sadat vhs:t kun saisi käännettyä tiedostoiksi, niin homona siitäkin vapautuu tilaa.

Jokaiselle mielipiteensä sallittakoon, joten tässä minun: striimauspalvelut=perseestä, en syö.

 

Tässä on ETP paljon hyviä, yleistettävissä olevia huomioita mielestäni. Fyysinen media tulee väistämättä tekemään hidasta kuolemaa. Osaltaan uusien formaattien tulon (analogia CD -> MP3 -> Streamaus) vuoksi, mutta myös megatrendin, joka korostaa tietoisuutta ja ekologisuutta kuluttamisessa.

En ole itse koskaan ollut (osittain tilanpuutteen, osittain sisutuksellisista syistä) DVD-kokoelman avohyllyssä pitäjä. Tällä hetkellä on tuollainen ETP-mäinen tilanne, että levyt on laatikoissa tai muuten sullottuna mahdollisimman tiiviisti kaappeihin. Ei mitenkään paranna käytettävyyttä, ei. En kyllä pystyisi silti sitäkään tekemään, että hävittäisin kotelot. Jokin niissä kuitenkin viehättää ja edelleen siintää ajatus kotiteatterihuoneesta "sitten joskus". Sinne sitten hyllyä / järkevää kaappia metritolkulla ja kruununjalokivet esille.

Omalla tavallaan ihailen askeesimaista (mutta kuitenkin aktiivista) elämäntyyliä, mutta itse en siihen haluane ryhtyä. En tiedä tuleeko tässä sukupolviraja vastaan vai mikä, mutta en ole halukas luopumaan tavarasta ideologioiden tai yleisen elämäntyylien muutosten vuoksi. Olen siis sitä koulukuntaa, joka ostaa mieluummin lisää tilaa kuin heittää DVD-/BD-julkaisujen kannet roskiin. En siis myöskään ole valmis downshiftaamaan kuin pakon edessä, vaikka se kuinka trendikkääksi uskoteltaisiinkin.

Ketjussa on tullut niin paljon hyviä pointteja esiin, ettei niitä kannata tässä lähteä toistamaan. Pelkään kuitenkin, ettei tuollainen ladattava omistettava tiedosto ole enää nykyaikainen ratkaisu. Musassa sitä kokeiltiin 10-15 vuotta sitten (esim. iTunes, mutta jo ennen sitä oli erilaisia kokeiluja) ja silloin se oli ratkaisu sen takia, ettei sittemmin kehittynyt streamaaminen ollut mahdollista vielä silloin. En siis oikein näe enää paluuta streamaamisesta. Spotify (ja YouTube) on mielestäni todistanut sen. Kapasiteetti niin yhteyksien kuin tallennustilan osaltakin on koko ajan ollut kasvussa ja tulee kasvamaan myös jatkossa, joten streamaaminen on pysyvä ratkaisu myös kuvallisen materiaalin kanssa. Netflixhän on tämän jo arkipäiväistänytkin. Kuten todettu, laatu on riittävä 99 % kuluttajista. En silti väitä, etteikö voisi kehittyä harrastuneisuutta osoittaville huippulaatuun keskittyviä palveluita, mutta ne jäänee kuriositeeteiksi tai ainakin marginaaliin, niin kuin musapuolellakin.

Musapuolen kehityskulku on paras ennuste tulevaisuudesta. Sen takia hamstraan NYT kaikki mahdolliset julkaisut talteen, joita mahdollisesti katson "sitten joskus".

 

Kyllä tulee ostettua.

Voi mennä hieman toistoksi, mutta heitetään nyt kuitenkin oma lusikka soppaan.

Fyysinen formaatti tarjoaa edelleen ja tulevaisuudessa parhaan mahdollisen laadun kuvan ja äänen suhteen. Tuli vuosi sitten satsattua rahaa parempiin hifilaitteisiin ja nyt en varsinkaan halua tyytyä pelkästään streemaukseen. Miksi satsata tuhansia euroja laitteisiin, jos kuitenkin katsoo vain netin kautta? En silti väitä olevani mikään hifisti, mutta haluan kuitenkin nauttia hyvästä laadusta, kun se nykyään onnistuu kohtuullisen helposti kotona.

On ollut jännä huomata, kuinka suurelle yleisölle nuo extrat/bonukset eivät tunnu merkkaavan nykyään paljon mitään. Tämä havainto ihan duunipaikan kahvipöydässä tehtyä. Bonus-materialihan oli yksi hienoja uutuuksia (ja vetovoimatekijä) mitä tuli DVD-levyjen myötä ja itse nautin niistä edelleen paljon. Streemauspalvelut eivät juuri extroja tarjoile.

Itse väittäisin, että eivät nuo streemauspalvelut kovin halvaksi tule nekään. Itselläni on ollut vuoden verran netflix tilais sisässä ja lähinnä siksi, että siellä on muutama sarja mitä ei ainakaan vielä ole julkaistu fyysisessä muodossa (Daredevil, Narcos, Grace and Frankie).
Jos haluaa pitää tarjonnan kohtuullisena, niin HBO Nordic (9,95e/kk) + Netflix (9,99e/kk) ja sitten vaikka viaplay 8,95 €/kk ja nuo tekevät vuositasolla n. 350e...tuolla rahalla saa jo ihan kiitettävästi ostettua fyysisiä levyjä hyllyyn ja siellä ne myös pysyvät. Hyviä tarjouksia on jatkuvasti päällä ja hieman kuin pitää silmiä auki, niin saa todella edullisesti ostettua. Esimerkkinä juuri anttilassa ollut tarjous: 24:n kaikki kaudet + tv-elokuva = 20e.

Itse olen kai sitten vanha jäärä, mutta itse tykkään vain, että on jotain fyysistä. mistä ottaa ns. kiinni. Komeita boxeja on myös mukava katsella siellä hyllyssä, heh. Se että maksan vuodessa 100-350e ja siltikään en omista mitään, tuntuu pöhköltä. Olkoon tämä sitten vaikka ihan tunnepitoinen juttu.

En silti väitä vastaan, etteikö nuo palvelut olisi käteviä ja varmasti monelle ihan riittäviä.

 

Aika pitkälti on joutunut luopumaan fyysisen median hankkimisesta. Ongelma on yksinkertaisesti tilanpuute eli vain tarkoin harkitusti tulee ostettua elokuvia tai musiikkia. Eipä tosin tule noita streamauspalveluitakaan käytettyä. Netflixiäkin katsoo etupäässä tytär.

 

On myös yksi asianhaara, mikä elokuvaharrastajana ja ex-keräilijänä tulee mieleen koskien fyysisen median ostamista. Täällä on mainittu siitä, että striimatessa ei päädy omistamaan mitään. Toisaalta, monella keräilijällä taitaa olla se tilanne, että, etenkin keräilykuumeen ollessa vaarallisilla astelukemilla, fyysistä mediaa ostetaan sitä tahtia hyllyyn, että jotkut elokuvat ovat vielä kuukausienkin jälkeen ostopäivästä muoveissaan. Toisin sanoen, monella (puhun omakohtaisesta kokemuksesta) se voi mennä siihen, että elokuvien hankkimisen ilo menee niiden katsomisen ilon edelle. Uskoisin myös, että monelle keräilijälle se on tuttu tilanne, että on ostettu hieno erikoisversio elokuvasta (ja maksattu siitä sen mukaisesti) ja sitten kuitenkin sitä on päädytty katsomaan korkeintaan kerran viidessä vuodessa. Jos rahaa (ja tilaa) löytyy, niin eihän tämä haittaa, mutta edelleen jos puhutaan normaalituloisista ihmisistä, jotka eivät mielellään heitä rahaa hukkaan, niin striimauspalveluissa on paljonkin järkeä.

Mitä ekstroihin tulee, niin taustamateriaalia kyllä löytää aika hyvin netistä (esim. Youtube). Toki LotR-tyyppiset ekstrat ovat sitten erikseen ja niistä haluaakin maksaa vähän ylimääräistä, mutta harvassa tekeleessä on oikeasti tuollaiseen panostettu.

Spoiler

Täytyy sanoa, etten paljon välittäisikään kuunnella sellaisen artistin musiikkia, joka on lähtenyt tekemään levyä siitä lähtökohdasta, että sen täytyy olla taloudellisesti hyvin kannattavaa. Itse näen etunenässä Napsterin aloittaman tien ja tietenkin Spotifyn erittäin hyvänä asiana, mitä tulee itse musiikista nauttimiseen ja siihen, että saatu kipinä ja kerätyt vaikutteet mahdollistavat kasvavan joukon tulevaisuuden muusikoita. Esimerkiksi itse olin 90-luvulla musiikista kiinnostunut nuori, mutta, pois lukien ne bändit joiden musiikkivideot pyörivät jatkuvasti televisiossa, en olisi pystynyt nimeämään edes kymmentä yhtyettä. Asuin paikkakunnalla, jossa kirjaston tarjonta oli köyhää ja jossa ei ollut divareita yms. Lähimmässä Anttilassa levyt maksoivat niin paljon, etten raaskinut minulle suotuja rahoja tuhlata yhteen levyyn, joka kuitenkin edustaa vain yhden artistin yhtä albumia (siinä missä itse olisin kipeästi kaivannut yleistietoutta ja vaikutteita). Myöhemmin tunsin jopa häpeää, kun jotkut ystäväni keskustelivat eri bändeistä, joista jokaisen nimi ja tuotanto oli minulle täyttä hepreaa. Niinpä nuoruudessani päädyin keskittymään vain muutamaan bändiin, koska koin, ettei minulla ole mahdollisuutta liiallisen rahanmenon takia ottaa tuntumaa musiikkiin laajemmalti. Luonnollisestikaan minusta ei tullut muusikkoa. Asia olisi voinut olla toisin, jos olisin ollut sosiaalisempi (varmasti ne ystävistäni, jotka kasvoivat samassa paikassa jopa pienemmillä viikkorahamäärillä hyödynsivät sosiaalisuuttaan ja kuuntelivat toistensa tai mahdollisesti sukulaistensa/vanhempiensa levyjä) tai jos olisi ollut olemassa ilmiö nimeltä Spotify.

Minusta artistien kuuluu saada tienestinsä enemmän live-esiintymisten kerryttämistä tuloista kuin levynmyyntituloista. Jos nyt verrataan tilannetta elokuviin, niin on sinänsä naurettavaa pyytää sama (tai usein jopa korkeampi) rahamäärä albumista, joka on saatettu purkittaa muutamassa päivässä kotistudion tiloissa ja jota tehdessä on etenkin tänä päivänä hyödynnetty tietokoneita (esim. paljon puhuttu autotune), jolloin huonokin otos voi periaatteessa päätyä levylle, kuin elokuvasta, jossa voi olla kyse yli vuoden kalliista tuotannosta. Näkisin asian niin, että albumi on enimmäkseen artistin käyntikortti, kiinnostuksen kerryttäjä ja osa artistin tuloja.

 

Ei nyt vähätellä! Vähänkään vakavammin keräilyyn suhtautuneella aika on helposti vuosia ja pahimmilla todennäköisesti tulee olemaan vuosikymmeniä. :thumbsup:

 

Kyllähän noita levyjä juu tulee aika paljon ostettua. Kaikki toki avaan heti, kun saapuvat. Tietyt leffat katsoo melkein heti, mutta jotkut harrastuksen alkuaikoina hankitut ovat vieläkin katsomata... Leffoja katson kuitenkin joka liki päivä eli siihen nähden osto/katselutahti ei ole vielä liikaa lipsahtanut ostamisen puolelle.

En nyt oikein ymmärrä, miksi harrastukseen sijoittaminen olisi rahan hukkaan heittämistä. Varmaan kaikilla on joku harrastus ja yleensä niillä on kulunsa. Hukkaan heittämisestä voisi enemminkin puhua tupankoinnin ja alkoholin kohdalla, vaikka tokin nekin ovat joidenkin harrastuksia ja itsekin naukkailen välillä jälkimmäistä.

 

En käytä lainkaan elokuvien suoratoistopalveluita. BD-ostotahti on hintojen laskun myötä tasaisesti kiihtynyt. Nykyisestä ahvenanmaalaisten nettikauppojen hintatasosta ei voinut edes haaveilla aikoinaan DVD-levyjä Anttilan laareista plärätessä. Suoratoistoa en edes harkitse valikoimien kehnouden, useisiin eri palveluihin pirstaloitumisen, typerien aika/maa rajoitteiden, sekä ennenkaikkea huonon kuvan- sekä ala-arvoisen äänenlaadun vuoksi.
Spotify premium kylläkin on käytössä, mutta musiikki nyt onkin lähinnä taustamusiikkia vain. En suhtaudu siihen samalla vakavuudella kuin elokuviin ja sarjoihin.

 

??
Olet tainnut testailla Netflixiä mobiilidata-nettiyhteydellä? Video ei luultavasti pysy luotettavasti edes alemman bitraten 720p:lla, äänellekin saattaa tapahtua jotain low bandwidth-kakkayhteys -optimointia. Kunnon verkkoyhteyksillä ainakin Netflixin AV-laatu on ihan OK.

 

Omien kokemuksien mukaan DD+ -äänellä varustetut ovat ok, mutta stereo-ääniset kehnoja.

 

Taitaa riippua stereoäänelläkin lähdematskusta. Vanhat 2ch -ääniset elokuvat ja sarjat on varmaan aika karsean kuuloista settiä... Vika ei ole kuitenkaan Netflixin.
Itse en ole katsonut stereoäänellä Netflixistä muuta kuin dokumentteja. Ainakaan niissä mikään ei ole pistellyt korvaan.

 

Mitä itse aiheeseen tulee, olen ostanut urani aikana vain yhden (1) BD-elokuvan. Vastaus kysymykseen on siis ei, koska jo ennestään olematon ostotahti ei voi enää hidastua.

 

10 vuotta sitten innostus oli langattomiin laitteisiin, "mediakotiin" - tietokoneet, mediatoistimet, verkkolevyt jne. Viisi vuotta sitten innoistuin uudestaan (blu-rayn myötä) fyysisten medioiden ostamisesta. Eli oon mennyt kehityksessä taaksepäin medioiden käytön suhteen

Levyjen hinnasta: jos olisi ostanut viisi vuotta sitten uuden keskikokoluokan henkilöauton, niin arvon alenema tähän päivään olisi ollut vähintään yhtä paljon, mitä leffoihin on mennyt rahaa. Että riippuu vähän mistä näkökulmasta katsoo.

 

Spoiler

Helpommin sanottu kuin tehty, tuo keikkailulla tienaaminen meinaan. Voi lukaista vaikka täältä: http://yle.fi/uutiset/keikkailulla_tienaa_suomessa_vain_artistien_a-lista/7206489
Enkä nyt todellakaan tarkoittanut mitään eurot silmissä veivaavia artisteja (en kuuntele minäkään). Vaan sitä, että musiikin tekemisen pariin täysillä heittäytymisestä tulee varmasti yhä katoavampi luonnonvara, kun se lyö leiville koko ajan huonommin. Levy-yhtiöitä kiinnostaa aina vain vähemmän ottaa riskejä ja siksi moni loistava artisti/yhtye ei koskaan välttämättä pääse edes levyttämään, tai sitten tekemään sitä kolmatta levyään, jolla se olisi löytänyt itsensä ja yleisönsä. Bisneksen pitää pyöriä, eikä se onnistu persnettoa tekevillä julkaisuilla. Enkä vain pysty uskomaan, että kaikilla aloittelevilla muusikoilla on riittävästi rahaa ja vielä kiinnostustakin maksaa levytyksiään omasta pussistaan.

Jos otetaan kuvitteellinen tilanne: opettajia on tarjolla yli tarpeen halpatyövoimana ja siksi EtP:lle ei haluta maksaa kuin palkka, joka ei yksinkertaisesti riitä itsensä elättämiseen, saati mihinkään ylimääräiseen. Teetkö edelleen opettajan töitä sinnittelemällä köyhyysrajalla vain siksi, että koet mahdollisesti homman kutsumukseksesi? Vai alkavatko vaihtoehdot jo kiinnostaa, jos realistisia sellaisiakin olisi tarjolla?

OK, levy on saatettu äänittää lyhyessäkin ajassa. Mutta miten siihen pisteeseen on päästy? Aika monesti takana on vuosikausien työ ja omien taitojen hiominen, kunnes aika on kypsä levytyssopimukselle ja vuosien aikana kirjoitettujen parhaiden biisien äänitysprosessille. Useat ammatit lienevät korkeasti palkattuja juuri siksi, että sen harjoittamiseen on päästy niin suurella vaivalla. Jotkut halvat rahastuslevyt a'la Indx ovat toki asia erikseen, mutta näitä en koskaan menisikään ostamaan (kuin pilkkahinnalla korkeintaan).

Varmasti noista palveluista on hyötyäkin, en voi sitä kieltää. Niiden tekemät vahingot näyttäytyvät kuitenkin minulle paljon suurempina. Korvaukset muusikoille ovat naurettavan pieniä, eikä se ole olleenkaan hyvä juttu. Levyjen hintoja voisi kyllä minustakin jonkin verran laskea. Tosin jostain Amazonista tai sieltä joltain myyjältä tilatessani koen saavani uutuudetkin omalle kukkarolle sopivan tuntuisella hinnalla.