Minä olen outo, tenttikirjojen lisäksi tulee luettua joku 50-60 kirjaa vuodessa, yleensä dekkareita ja jännitystä sekä historiaa. Viimeksi tuli luettua Michael Connellyn "Mustempi kuin yö" ja nyt on menossa Dennis Lehanen "Suljettu saari". Ja prkleen yleisopintojen tenttiin pitäisi lukea joku kerpeleen "Ympäristöfilosofiaa", evvk...
Pelé - His life and times. Loistava kirja. Elämänkerrat kyllä uppoo mulle, helppolukuista ja mielenkiintoista tavaraa.
Hain juuri viimeviikolla kirjastosta Rooman keisarit sekä Rooman kuningasaika nimiset kirjat. Kirjat kuuluvat Pekka Tuomiston kirjasarjaan jossa käydään koko Rooman historian merkittävimmät henkilöt yksilöllisesti läpi. Itselläni on tuo "harraste" lukeminen jäänyt nyt yliopiston alettua hyvin vähelle, sillä todellisuus on se että enään ei ole niin paljon aikaa lukea omia kirjoja kun joutuu lukemaan sen verran tuota koulukirjallisuutta. Jäljelle jäävä vapaa-aika kuluukin sitten leffojen parissa, jotka kiinnostavat kuitenkin kirjoja enemmän.
Eilen illalla sain loppuun Dan Brownin Enkelit ja Demonit. Kirja on siis edeltäjä hittituotteelle Da Vinchi Koodi mutta myynti on ilmeisesti lähtenyt laukkaan nyt tuon hitin myötä. Hyvin samat elkeet on tässäkin kuin Da Vinchi Koodissa mutta mielenkiinnottomassa paketissa. Tarina on sinänsä mielenkiintoinen mutta kirjoitustyyli on raakile, vähän samaan tapaan kuin Da Vinchi Koodissakin. Tässäkin tarina kietotuu Katolisen Kirkon, tieteen ja Illuminatin monimutkaisiin salaliittokiemuroihin.
Taas on yksi kirja luettu, nyt on kyllä riittänyt aikaa lukemiseen paljon enemmän kuin Suomessa asustellessa. Rannoilla makoillessa ja junissa matkustellessa on mukavaa lueskella. Tällä kertaa luin Antti Niittylän kirjan Ei enää panoksia. Loistava dekkari, tarina kertoo ministeriön lakitoimistossa tapahtuvista oudoista jutuista, enpä jaksa spoilata juonta enempää Taitaa olla kirjoittaja itsekin tutustunut lähemmin noihin lakihommiin, sen verran tarkkaan tuli yksityiskohtia. Ei voi olla suosittelematta ko. kirjaa, lainatkaapa kirjastosta jos luetuttaa ja tuommoinen sattuu löytymään
Dan Brownin Digital Fortress- kirjaa luen tällä hetkellä ja vaikka kirja on kyllä parempi kuin Da Vinci Code niin silti ei voi kuin ihmetellä, että miten noin tietämätön henkilö voidaan päästä kirjoittamaan kirja kryptografiasta ja tietokoneista. Mies ei yksinkertaisesti tiedä mitään ko. aiheista ja silti on mennyt kirjoittamaan niistä kirjan. Miehellä menee bitit ja tavut ja kaikki salakirjoitukseen liittyvä jatkuvasti sekaisin. Ei ihmekään, että kaksi häntä avustanutta NSA:n miestä eivät ole halunneet nimiään julki. Karmeaa kökköä. Mutta, jos unohdetaan nuo virheet ja jätetään omaan arvoonsa miehen tyyli kirjoittaa, joka oikeasti on ihan berberistä samoine ärsyttävine piirteineen kuin Da Vinci Codessa, niin käteen jää kuitenkin ihan mukiin menevä kirja joka pitää kyllä kohtuu hyvin otteessaan. Pitää vain toivoa, että loppua ei mitenkään enää ryssitä. Tähän mennessä jopa 3 tähteä viidestä voisi antaa.
Kunpa pystyisin lukemaan, mutta en ainakaan vielä pysty. Ei vaan jaksa. Ja jos luen kirjan loppuun, niin en muista siitä pian mitään. Toivottavasti minulla on sama oire kuin Kubrickilla, joka vasta 19-vuotiaana luki kirjoja.
Minä ajattelin seuraavaksi lukaista kaikki Henning Mankell:in Kurt Wallanderit. Ensimmäinen (Kasvoton Kuolema) on jo luettu ja oli kyllä loistava verrattuna Dan Browneihin, jotka luin tätä ennen. Wallander on kyllä ainakin ekan kirjan perusteella aivan kurko äijä.
Itsellä on sama ongelma, mutta kyllä hyvin kiinnostava kirja tulee luettua mielelläänkin. Esim. Linnunradan käsikirja liftareille oli luettava ja kiinnostava kirja, jonka tapaisia pystyisin lukemaan enemmänkin. Nyt on edessä englanninkielisen Battle Royalen lukeminen. Saas nähdä mitä tuostakaan tulee.
Tieteiskirjallisuus on keskimäärin lähinnä sydäntä. Viimeksi luin loppuun Rowlingin Harry Potter and Half-Blood Princen. Tällä hetkellä kesken ovat Nick Faldon omaelämänkerta Life Swings sekä Jari Tervon Myyrä.
Minusta taas tuo Digital Fortress oli selkeästi huonoin Brownin neljästä tähän mennessä julkaistusta kirjasta, vaikka ei ne muutkaan kovin kaksisia olleet. Mutta joo, jotenkin oli pahasti irti todellisuusta tämä Digital Fortress. Muissa (lähinnä Da Vinci Code ja Angels and Demons) oli sinänsä potentiaalia, mutta niissäkin homma pilattiin varsin yllätyksettömällä juonikuviolla sekä aina toisinaan melkoisilla irtiotoilla realimista (mikä pisti noissa silmään, kun toisaalta perustana on se, että olemassaolevia maalauksia, patsaita, kirkkoja, kaupunkeja yms kuvataan tarkasti ja yritetään rakentaa juonta sen avulla, miten niitä ja niissä esiintyviä asioita voisi tulkita). Jos jotain pitäisi suositella, niin Douglas Adamsin Linnunrata-trilogia sekä tietysti Taru Sormusten Herrasta -trilogia, mutta nehän kaikki on jo lukenut, kuten myös Potterit. Sen sijaan, jos scifi kiinnostaa ja Isaac Asimovin Säätiö-sarja ei ole vielä tuttu, niin siinä voisi olla mielenkiintoista urakkaa vähäksi aikaa.
Tänään sain Turun kirjamessuilta Clint Eastwood - Elämä ja Elokuvat kirjan, suht halpaa hintaan, 20. Kirjastosta lainasin tämän joskus, mutta en lukenut kuin "Leonen ajan". Nyt olisi tarkoitus urakoida kirja kannesta kanteen.
Luin tuossa viikonloppuna Ilkka Remeksen uusimman "Nimessä ja veressä", ja...no lukekaa itse. Isäukko piti kovasti, itselleni ei oikein pudonnut. Tiedä sitten miksi, mutta nuo henkilöhahmot ja niiden yleinen heppoisuus Remeksen kirjoissa ärsyttävät. Ja miksi, kertokaa te minua viisaammat, päähenkilöt tuntuvat aina olevan joko moniongelmaisia perfektionisteja tai kaikesta kaiken tietäviä ärsyttäviä viisastelijoita. Niinkuin nyt tämä poliisimies A. Korpi. Epäsympaattisempaa poliisia saa lajityypin kirjoista hakea. Hakisi Remes oppia vaikka Ruotsista Mankellilta. Siinä on lajityypin ehdoton kärkinimi tällä hetkellä, ainakin omasta mielestäni. Toisaalta olen myös pitänyt Remeksen tuotannosta noin yleensä, saisi hieman uudistua vaan. Heh, sorruin myös Agatha Christieen kun tuli pokkari kylkiäisenä jonkun Bookplus-tilauksen myötä. Hömppää, hömppää.. mutta aina kun ei uni tule, niin näitä lukemalla tulee. Ja kyllähän noita nyt paremman puutteessa muutenkin lukee.
Postataanpas välillä tännekin päin Plazaa. Tällä viikolla tuli luettua H.G. Wellsin The War of the Worlds ja William Landayn Mission Flats. Wellsin kirjaa on turha erityisemmin kehua, sehän kuuluu syystä kirjallisuuden klassikkojen joukkoon. Olikin jo aika sivistää itseään lukemalla se. Marsin pinnalla näkyy räjähdyksenomaisia välähdyksiä ja kohta brittikylän liepeille alkaa sataa sylinterimäisiä aluksia. Wellsin kerronta on yksityiskohtaista mutta samalla soljuvaa ja marsilaisten hyökkäyksen kuvaus on loistavaa. 5/5 Landayn Mission Flats -kirjasta en ollut aiemmin kuullutkaan, ja se lähti kirjastosta mukaan lähinnä takakannen lupaavan tekstin perusteella. Kirja osoittautuikin todella positiiviseksi yllätykseksi. Mainelaisen pikkukylän tuore poliisipäällikkö löytää vuokramökistä ruumiin, ja tutkimus vie miehen Bostonin pahamaineiseen Mission Flatsin kaupunginosaan. Kirjailija osaa kuvata taidolla niin eloa viimeisiään vetelevässä turistikylässä kuin poliisin arkea Bostonin kaduilla. Kirja tuli luettua pikavauhtia, niin hyvin tarina ja sen hahmot koukuttivat tämän lukijan. Kirja on Landayn ensimmäinen ja odotan innolla mieheltä lisää. Suosittelen, 4/5.
En tunusta lukevani lukumäärällisesti montaakaan romaania vuodessa mutta välillä on aina pakko lukea joku Kingin teos. Viimeisin taisi olla Sydänyö. Hyllystäkin löytyy parisenkymmentä. Tenttikirjat ovat sitten erikseen...
Tällä hetkellä lueskelen Michael Mooren kirjaa "Stupid White Men". Kyseessä on järkyttävän pelottava kirja, jos edes murto-osa kirjan jutuista ja epäkohdista on todenperäistä. Huvittavaa, populistista ja pelottavaa luettavaa.
Meikäläisellä on työn alla Stephen Kingin Musta Torni. Kolmatta osaa mennään puolessa välissä. Musta Torni I: Revolverimies Tylsä mutta onneksi lyhyt. Mitään käsitystä siitä että mistä kirjasarjassa ylipäätään kerrotaan ei tule esille. Muutamat seikat ovat häiritsevästi kopiotuja muista teoksista. Musta Torni II: Kolme korttia pakasta Matka jatkuu hivenen päättömänä. Kuluneita ideoita mutta jotain koukuttavaa kuitenkin. Kliseinen. Musta Torni III: Joutomaa Nyt puoliväli menossa ja homma alkaa hahmottua. Kehystarina etenee edelleen verkkaisesti mutta mukaan mahtuu enemmän kiinnostavia tapahtumia. Miellyttävä joskin hieman raskas lukea kun pikkuista sälää on niin paljon. Eli kyllä se siitä. Sarjaahan on tehty vuosikausia ja oli välillä täysin hyydyksissä ja se näkyy. Tarkoitus on kuitenkin lukea koko sarja loppuun asti pikkuhiljaa. Mielestäni Musta Torni ei ole Kingin parhaimmistoa ja mieleen tulee väkisin Tukikohta.
Dan Brownin The Da Vinci Code tarttui hihaan kirjastosta englanninkielisenä pokkariversiona. Koska juoni eteni sujuvasti ja teknisiin epätarkkuuksiin en viitsinyt kiinnittää huomiota (fiktio on siitä mukavaa, ettei sen maailmassa fysiikan laeista tai muustakaan arkitodellisuudesta välttämättä tarvitse välittää - lukijan pitää vain muistaa laittaa aluksi aivot narikkaan), en malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin tarina loppui. Olihan noita juonenkäänteitä usein helpohko arvata ennalta, mutta tämä lienee yksi syy sille, että kirjasta on tullut best seller - kyllähän se nostaa keskiverto(amerikkalais)lukijan itsetuntoa kun huomaa keksivänsä ratkaisun ennen kirjan päähenkilöä, jonka pitäisi olla alansa ammattilainen.
Musta torni 3 tuli loppuun luettua ja sen seuraksi vielä Musta Torni 4 - Velho. Velho oli jopa eriomainen teos. Tuntuu parantavan juoksuaan pidemmälle edetessään. Se kyllä täytyy sanoa, että Velhon loppukohtaus oli todella onneton. Onneksi se 750 sivua oli hyvää tavaraa. Seuraavaksi työn alle joutuu Pyhä veri, Pyhä graal. Mielenkiintoista nähdä mistä se Da Vinchi koodi on mallinsa ottanut.