Mikko Niskanen teki aikanaan noin kuusituntisen tv-sarjan/-elokuvan pihtiputaalaisesta pientilallisesta ja metsäkemististä, jota ympäristö ei halunnut ymmärtää, mikä johtikin sitten tv-sarjalle nimen antaneisiin tapahtumiin. Niskasen tuotoksessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pihtiputaan tapahtumat voisi kertoa uudelleen noin parituntisena elokuvana. Ketkä sopisivat elokuvan osiin? Tauno, Taunon akka, Taunon kaveri Reiska, kauppias ym.
Ihan alkuun on pakko myöntää, etten tätä mestariteosta ole vielä koskaan kokonaan nähnyt. Mutta saahan sitä ajatusleikkiä tästä huolimatta, liian herkullinen aihe olla leikkimättäkin. Valitaanpa ohjaaja ensin: ehdottomasti Aku Louhimies, joka nykyohjaajista on ainut oikea valinta suomalaisen synkän mielentilan kuvaajaksi! Jokerikortti: Henkilöohjaukseen apuohjaajaksi Jouko Turkka, joka luo viimeisen silaukseen viinanhuuruiseen tuskaan. Pääosaan valitsisin Samuli Edelmannin, jolla on sopiva persoonaan sisäänrakennettu jäyhyys, sisäänpatoamisen luonnollinen aura. Samalla myös raju viinaanmenevän miehen räjähdysherkkyys. Ehdoton plussa kostea nuoruus kohelluksineen (laivalta mereen hyppääminen kohokohtana). Vaimoksi Maria Järvenhelmi. Sopivaa uskottavaa suttuisuutta kärsineeksi emännäksi. Kaveriksi Mikko Kouki, jolla voisi olla lahjoja pääosaankin, mutta ehkä parempi näin päin. Plussana kemia Samulin, serkkunsa kanssa.
Mielestäni kyseistä teosta ei pitäisi uudelleenfilmatisoida sellaisenaan. Järkevämpää olisi tuoda tarina nykypäivän kontekstiin. Pasin rooliin aiemmin mainittu Edelmann, Tommi Korpela, Eero Aho tai vaikka Martti Suosalo.
Elokuvalla olisi hyvät mahdollisudet menestyä. Tapahtumat kuvaavat suomalaisuutta enemmän kuin moni muu elokuva. Monet nykyelokuvat ovat surkeita, koska niissä on taustalla surkea tarina surkeine skripteineen. Pasasen tarina on ehjä ja toimiva kokonaisuus. Ja siinä harratetaan kansanperinnettä eli pontikankeittoa... Niskasen "elokuvan" heikkous on surkea aloitus: Putkassa oleva Pasanen pakotetaan kuuntelemaan radiolähetystä kuolleiden poliisien maahanpanijaisista. Edelmann olisi loistava Pasasena.
Jos ulkomaalaiselle pitäisi kiteyttää elokuvan muodossa suomalaisuus, niin tässä tarinassa se on. Tarinan voisi taiteellisilla vapauksilla hyvin siirtää nykyaikaankin. Louhimies on aiheen ympärillä mukavasti pyörinytkin mm. Valkoinen kaupunki -elokuvassaan (/ Irtiottoja-sarja). Ympäristöksi loskapaskainen ankea 70-luvulla rakennettu lähiö, jossa sekakäyttäjä alkaa ilpo larhamaisesti oirehtimaan. Vaimo ja koko tuttavapiiri samaa sekakäyttäjäsakkia. Asunnossa katkaistu haulikko ja loput kuullaan uutisista. Toinen vaihtoehto voisi olla työttömäksi Nokialta pantu insinööri, jolla nuppia alkaa kiristämään, kun eropaketti ja ansiosidonnainen lusittu. Putoaminen työmarkkinatuelle koettelee suhdetta vaimoon ja lapsiin, mies turvautuu suomalaisen miehen ainoaan ystävään, pulloon. Sosiaalitoimesta tulee kielteinen toimeentulotukipäätös, jolloin mitta on täynnä. Mies hakee vaatehuoneesta isoisältä perityn luvattoman kiväärin ja ajaa vaimon ja lapset Espoon Suvisaariston lumettoman talviseen yöhön..
Minulla on kyseinen dvd, ja sen pituus on 312 min. Viime katsomisesta on pian kymmenen vuotta, ja siksi sen voisikin katsoa uudelleen, jos vain olisi aikaa. Monia yli 10 vuotta sitten ostettuja elokuvia on edelleenkin katsomatta... Kotelossa näyttää olevan paperikopio 2000-luvun alussa julkaistusta esseestä, jossa analysoitiin Surmanluoteja. Jutun lopussa kerrotaan Aki Kaurismäen valinneen erään kansainvälisen elokuvaprojektin yhteydessä Kahdeksan surmanluotia kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi. Oli sitten mitä mieltä tahansa Kaurismäen elokuvista, toteamuksella on kuitenkin painoarvoa. Kirjoitus alkaa sanoin: ”Vuonna 1969 Mikko Niskanen...”, mutta sitä ei näytä enää löytyvän netistä. Luodeista näyttää olevan Donnerin leikkaama 145-minuuttinen elokuvaversio, mutta en muista nähneeni sitä. Mikko Niskanen sai elokuvaoppinsa Moskovan elokuvainstituutissa, mikä selittää hänen elokuviensa raskassoutuisuuden.
Et siis nähnyt pintaa syvemmälle, jos edes katsoit elokuvan. Minulle riittää uusi ja kunnolla tehty julkaisu alkuperäisestä filmistä. Julkaistu DVD on ala-arvoinen. KAVI saisi Tuntematon-projektin jälkeen ottaa tämän seuraavaksi projektiksi,
Olen sen nähnyt. Vähemmällä viinanjuonnilla olisi ollut vähemmän ongelmia. Ja sama sekopää psykopaatti tappoi sitten uuden vaimonsakin kun pääsi ennen aikojaan vankilasta. Yksi parhaita esimerkkejä siitä, että joskus kuolemantuomio olisi ihan paikallaan.
Ensimmäinen DVD oli huonohko laadultaan, mutta onko näin myös tuon restauroiduksi väitetyn version tapauksessa?
Tauno Pasasesta olen samaa mieltä. Niskanen kertoi paljon isompaa tarinaa. Siinä oli kyseessä paljon enemmmän kuin Pasanen. Käsittelyssä oli koko tämän maan asuttaminen sodan jälkeen antamalla pieniä tiloja ja sen jälkeen toteaminen, että tämähän meni päin peetä, koska toimeentulo oli äärimmäisen niukkaa. Ratkaisuksi tarjottiin työlllisyystöitä jne.
Olisi mielenkiintoista tosiaan kuulla, onko tuo VLMedian julkaisu millainen laadultaan. Tullut nyt itselläkin ostoslistalle tämän ketjun myötä. Tänään osui kaupassa kohdalle Valkoinen kaupunki ja pakkohan se oli ostaa omiin kokoelmiin. Veli-Matin tarinassa on herkullisella tavalla paljon samaa kuin surmanluodeissa.
[QUOTE="tpi, post: 1626082, member: 777"... Ja sama sekopää psykopaatti tappoi sitten uuden vaimonsakin kun pääsi ennen aikojaan vankilasta. Yksi parhaita esimerkkejä siitä, että joskus kuolemantuomio olisi ihan paikallaan.[/QUOTE] Mitähän presidentti Koivisto mahtoi ajatella armahtaessaan neljän virantoimituksessa olleen poliisin tappajan vain 13 vuoden kakun jälkeen? Muistuiko armahdus Koiviston mieleen 14 vuotta myöhemmin, kun Pasanen pääsi jälleen vauhtiin?
Tuli hankittua tämän ketjun innoittamana VL Median julkaisu ja katseltua tänä viikonloppuna. Eilen kolme ensimmäistä jaksoa ja tänään finaali. Olihan väkevä teos, heittämällä yksi kotimaisten tuotantojen merkkiteos. Niskanen tekee erityisen väkevän ja vakuuttavan roolin päähahmona. Suurimmat miinukset joistain teknisen toteutuksen seikoista, mm. paikoin heikko äänitys (vaikka tämähän on ollut helmasynti kotimaisissa tuotannoissa kautta aikain eli sikäli linjassa). Myös joitain juonellisia tai leikkauksellisia kömmähdyksiä. Vuodenajat vaihtelee villisti kesästä syksyyn, vaikka tapahtumat ovat aikajatkumolla saman päivän aikana, sukkien väri vaihtuu hääjuhlapäivän aikana, mitä tapahtui hevosen ulosmittaamiselle (kolmannen jakson loppu, neljännen alku). Ehkä tässä lähinnä suurelta osin näkyy sen aikaisen televisiotuotannon resurssit. 9/10 IMDB-asteikolla DVD:n tekninen toteutus ei ole hääppöinen. Kannessa mainostetaan digitaalista restaurointia vuodelta 2013, mitä lie tarkoittaakin. Vaikea sanoa, kun en ole aiempaa nähnyt. Kuten todettu, tämä pitäisi ottaa KAVI:ssa välittömästi työn alle pieteetillä tehdyksi aidoksi restauroinniksi. Typerintä on kuitenkin ollut missata ulkomainen yleisö. Tämä on niitä harvoja kotimaisia tuotantoja, jotka voisivat kiinnostaa ulkomaillakin (ja onkin ollut viime vuosina esillä festareilla) eikä siitä huolimatta ole sisällytetty vieraskielisiä tekstejä. DVD sisältää 2 levyä (2 jaksoa per levy) ja ainoa "extra" on suomenkielinen tekstitys. Olisihan tämä ansainnut dokumentaaristakin lisämateriaalia. Hävetkää YLE:llä ja VL Medialla! --- On se raju muutos, mitä Suomessa on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. Kurjuutta on toki edelleen, mutta eri muodossa. Edelleen samaa mieltä, ehdottomasti Edelmann Pasiksi. Reiskan nimeäminen onkin sitten jo vaikeampaa. Molemmat teki alkuperäisessä erinomaiset roolityöt. Jotenkin kutkuttelen mielessäni Peter Franzenia Reiskan vaativaan rooliin. Kauppias oli myös aika herkullinen hahmo, mietin Juha Mujetta siihen.
Edelman, Franzen ja Pääkkönen Veskulla maustettuna, mitäpä muuta Suomileffa kaipaa. Mutta vakavasti, mieluummin joku rosoisempi kaveri kuten Jani Volanen tai Eero Aho jos pitää olla niminäyttelijä. Kaikkein mieluiten joku 'tuntematon' naama korostamaan Taunon tavallista ja syrjäytynyttä olemusta. Tuo alkuperäinen sarja muuten valmistui todella pikaisesti itse todellisten tapahtumien jälkeen (1969 - > 1972). Tuskin onnistuisi tänä päivänä syistä tai toisesti. Mitkähän mahtoivat olla tunnelmat aikoinaan sarjan valmistuessa?
Tosielämän surmanluoteja taas, tällä kertaa Vihdissä. Kovin tutun kuuloinen tarina: http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016061821753837_uu.shtml
Kyllä on surullinen aamu. Poliisi tekee tärkeää työtä ja oma arvostus heitä kohtaan on suuri. Voimia omaisille.