Hyvin tehtyjä äänitteitä joko naatiskeluun tai testailuun.

Autechren Confieldillä näyttäisi olevan ~12 Hz bassorumpua.

 

Oi jumalauta mitkä alataajuudet. Järkeä? Ei. Tosin tuossa Grandmaster Flashin biisissä oli suunnilleen yhtä matalalla bassokuviota.

Tahtoisin kuulla tuon biisin tai edes sämplen, en nimittäin usko että kuulisin tuota ~ 12hz laisinkaan korvillani. Paineen toki huomaisin.

 

Tulitko?

Kannattaa vaan eka hankkia subbari, jolla noita taajuuksia toistelee...
Puhdasta 12Hz siniä ei kuule, ellei sitten jokin paikka resonoi korkeammalla taajuudella.

 

Pss... mulla on kuulokkeet, tällaiset. Sain vasta lahjaksi tuommoiset, Stockmannilta poistosta olivat ostaneet syntymäpäivälahjaksi.
- http://www.sonystyle.com/Headphones/Studio-Monitor/MDR-V900

Näillä kyllä kuulee sen luultavimmin, taajuustoisto 5-20000 hz. Joka on kyllä sitten alle 20 vaikka kuinka vaimenisi.
Harmi vaan että subbarilla tuota ei kuule. Tosin ei sieltä taida muuta tullakaan kuin jotain alfa-aaltoja ;-)

 

En nyt muista tarkkaan missä numerossa Hifi-lehti viimeksi testasikaan kuulokkeita. Sen muistan, että hirveistä lupauksista huolimatta monien toisto ei ulottunut lähellekään niitä. Alle 20Hz:n toisto alkoi vaimentua kaikilla jyrkästi. Omat AKG K-401 pitäisi toistaa 16Hz asti, mutta todellisuudessa 30Hz tekee jo tiukkaa. Johtuu siitä, että noita matalimpia taajuuksia ei kuulla vaan ne tunnetaan. Kuulokkeet eivät luonnollisista syistä pysty tuntofiiliksiä tarjoamaan.

 

Tutkin joskus asiaa tätä viestiä varten, ja mulle jäi sellainen kuva, että 10 hertsin kuulemiseen tarvitaan n. 97dB. Mutta sen kuulemisen pitäisi siis onnistua, jos löytää riittävän rajun subbarin.

Kuulo- ja tuntoherkkyys tosin leikkaavat 20 hertsissä ja siitä alaspäin mentäessä tarvitaan vähemmän painetta äänen tuntemiseen kuin kuulemiseen.

 

Kuulokynnys on 20Hz:llä noin 75-80dB. Minun kokemuksien mukaan tuon taajuuden alapuolella kuulokynnys nousee hyvin rajusti, jopa yli 10dB per Hz. Tietääkseni 16 Hz olisi periaattessa mahdollista kuulla, mutta siihen tarvittasiin jopa 130-140Hz äänenpaine.

Yleensä aina kun joku kokee kuulevansa alle 20Hz taajuuksia, he kuulevatkin vain 20Hz yläpuoliset särökomponentit. Tosin noiden perusteella aivot osaavat päätelä mikä on äänen perustaajuus josta voi myös syntyä illuusio perustaajuuden "kuulemisesta".

 

Tuon 97dB@10Hz repäisin Dr Geoff Leventhallin paperista "A Review of Published Research on Low Frequency Noise and its Effects". Sivulla 13 varsinaisia lukuja.

Tuosta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista, mm. tonaalisuuden(?) häviäminen 16 hertsin alapuolella.

Jep, lukemani perusteella särö laskee kuulokynnystä.

 

Tämä on niitä asioita, joita tuskin on tutkittu kunnolla. Joissain lähteissä esim. mainitaan alarajaksi 16Hz, eikä 20Hz. Jokatapauksessa matalimmat taajuudet enemmän tunnetaan kuin kuullaan. Tuntemisen osa vaan lisääntyy pikkuhiljaa (tai sitten exponentiaalisesti). 10Hz esim. 100dB paineella liikuttaa jo niin paljon ilmaa, että sen väkisinkin tuntee kehossaan. Varsinaisesta kuulemisesta on vaikea sanoa. Esim. tehtaiden isot koneet synnyttävät alle 10Hz ääniä ja ne kyllä tunnetaan kehossa outoina jopa ilkeinä tuntemuksina, varsinaista kuuloaistimusta ei synny.

Tämä on hyvä lisäys. Harva kaiutin pystyy toistamaan esim. 16Hz 100dB paineella ilman tai hyvin pienellä säröllä. ACI Maestro pääsee varmaan melko lähelle, tosin siinäkin särö on jo lähelle 10%.

 

Osittain offtopiccia, mutta olkoon...

Oli kyllä mukava käydä kuuntelemassa. Oikeastaan varsinkin tuo 2-kanavakuuntelu oli antoisaa rennossa ilmapiirissä rauhassa kuunnellen hieman olutta naukkailen Hifistelyä parhaimmillaan! Ehkä sitten sitä kuvapuolta joskus myöhemmin.

Ennen en ollutkaan penaudion kaiuttimia kuunnellut, jotka mielyttivät omaa korvaa, muutenkin mieltymykset "hyvään soundiin" tuntuivat tosiaan olevan kohtalaisen lähellä toisiaan. Äänikuvalliset asiat olivat hyvällä mallilla tuolla penaudion setillä (+subeilla, joiden vaste oli saatu aika hyväksi = ei varsinaisesti kovin pahoja huippuja/kuoppia. BFD:llä varmasti saa tuon suht hyvin vielä hienosäädettyä) huoneen akustiikan ollessa varsin hyvä. Oli melko helppo havaita esim. noita Yorccin mainitsemia pieniä yksityiskohtia äänitteistä, mm. tuo aiemmin mainittu Strange Wordlin laulun kaiku.

Tuo n. 70dB:n kuunteluvoimakkuus musiikilla oli varsin mielyttävä ja vastaa aika lähellä omia tottumuksia, ainahan tietysti poikkeuksiakin on fiiliksen mukaan. Subitkin jaksoivat hyvin tuohon 100dB:n tuntumaan leffoissa painetta antaa, joka kyllä riittää "normaali käytössä". Kaiken kaikkiaan mukava reissu.

Ja jottei menisi ihan kokonaan OT:ksi, niin Faith No More: King For a Day, Fool For a Lifetime on varsin hyvä-ääninen rock-äänite.

 

viime aikoina omina testilevyinä ovat toimineet ainakin Toto:Tambu ja Dire Straits: On every street

Sitten hiukan offtopicia, mistä levyistä kannattaisi aloittaa tutustuminen bändeihin Rush ja Lynyrd Skynyrd?!

 

Yksi parhaimpia äänitteitä ikinä on Janis Ian Braking Silence. Kaikki kuulostaa todella luonnolliselta mukaanlukien rummut, joiden dynamiikka ja tymäkkyys on ilmeisesti aika vaikea taltioida.

 

Tuon innoittamana on kyllä kaivettava vanha 'Classics'-albumi esille, saa nähdä vieläkö tuo iskee niin kuin 10v sitten...

Testailuun voisi sopia myös Goldie'n samoihin aikoihin julkaistu 'Timeless' -albumi, bassoja ainakin löytyy (lajityypilleen ominaiseen tapaan). Itselleni tuo on ainakin ehdotonta naatiskelukamaa ja pysyy omassa hyllyssä klassikon paikalla, vaikka musiikkimaku onkin noista ajoista "kypsynyt".

 

Toissapäivänä löytyi se oikea pheelis taas, ja rohkenin kuunnella drukqsin ekan levyn. Voi että, se vain pelaa kaikilla tasoilla! Ja on sillä äänimaailmallakin roolia ja laatua vähän erilailla, jos "tavanomaiseen" musiikkiin vertaa. Äänellisen ilmaisun nero "löytää itseään" yhä syvemmältä. Jos ikinä on sietänyt Aphexin musiikkia, niin tuo 2CD on pakkohankinta.

'Cassics' onkin aika paljon suorempaa tulitusta, vaikka ei välttämättä yhtään sen häiriityneenpää kuin uudempi tuotanto. Laatukamaa edelleen.

Pheelis pysyi, ja eilen oli vuorossa 'Richard D James'. Merkillistä tuossa levyssä on se, että sen kuuntelen mieluiten valoisaan päiväsaikaan, toisin kuin kaiken muun.

Tänään kuuntelin 'I Care Because You Do' -teoksen läpi. Täydet kymmenen pistettä, vaikka onkin vähän (tahallaan tietysti) LO-FI-sointuisempi. Alberto Balsalm on kaikessa yksinkertaisuudessaan absoluuttisen täydellinen kappale.

 

Joskus vuosia sitten tuli testailtua kaiuttimien bassopuolta Dr. Albanin, No Coke biisillä. Jos löytyy hyllystä niin suosittelen kokeilemaan, vaikka aika wanhaa onkin

 

Dr. Alban - No Coke

 

No kieltämättä ainakin tuon mukaan...hmmm. En ole kyllä aikoihin koko biisiä kuullut, mutta jotenkin siitä on etenkin se kappaleen alku jäänyt mieleen, loppuosahan ei mitenkään bassopitoinen muistaakseni ole. Kaverin jääkaapin kokoisilla Jamoilla kuulosti joskus nuorena kovinkin hyvältä.

 

Johtuu siitä että se "rintakehääjysäyttelevä amisbasso" on aikalailla 50hz:n tienoolla.

 

Akustisesta osastosta onkin jo aika paljon hyviä esimerkkejä ja paljon sellaisia mitä en ole ikinä kuullutkaan, mutta lisätään siihen vielä yksi omassa käytössä hyvin testilevynäkin toimiva teos.

Eli Tracy Chapmanin tuotannosta vaikka Collection levy. Pienellä kokoonpanolla soitettua akustispainotteista musiikkia, jossa soittimet kuulostavat suht aidoilta ja äänikuvakin on kunnossa. Ja kyllä se musiikkikin on ihan kuunneltavaa.. =)

Mut otetaan nyt muutama esimerkki lisää tuolta konepitoiselta puolelta.

Faithless - No roots ( toki vanhemmatkin ovat hyviä sekä musiikillisesti että äänellisesti)
Jos pidät jo ennalta tästä yhtyeestä ni ei varmaan tarvi selityksiä.. =)
Näppärä kokonaisuus, joka on enemmänkin yksi teos ja kappaleet näppärästi mixattu yhteen.. Äänikuva loistava, näppärä bassoraita kautta levyn ja paljon kivoja "kilkuttimia"..

Prodigy - Always outnumbered, never outgunned
Bassoraita "helvetillinen" ainakin naapurien kannalta..
Levy sisältää paljon matalia taajuuksia ja sopii hyvin bassopään erottelun testaukseen. Tosin levyn kuuntelu nykyisessä betonibunkkerissa on vähän niiin ja näin.. :OI aiheuttaa tosi helposti kuunteluväsymyksen just huoneen bassokorostusten takia, mutta puurakenteisessa omakotitalossa mainiota testailuunkin, kun korostuksia ei bunkkeriin verrattuna juuri esiinny.. :thumbsup:

Moloko- Statues ( ja myös vanhempi things to make and do)

Ehdottomasti pitkäkestoisimmat levyt mitä hyllystä löytyy. Kestää kuuntelukertoja ja ei tarvitse skippailla pahemmin kappaleita.
Bassoraita on taas hyvää kaiuttimien erottelun testailuun. Myös muuten äänityksen taso on kiitettävää. Laulajan ääni on luonnollinen ja omaan makuun jopa lumoava.. =) Äänikuva on suht hyvä ja levyt sisältävät sekä aitoja soittimia että koneella tehtyä juttuja...

Ohhoh tulipas taas pikaseen kirjoitettua... jep kiire et ei ehi tarkistaa ees et mitäs p****aa tuli kirjoitettua mut muun muassa noi levyt toimii hyvin testimateriaalinakin.. =)

 

Aikamoista hehkutusta, täytyypä laittaa tuo drukqs hankintalistalle.