Toimintaohjaaja Patrick Hughesin tuoreimmasta elokuvasta The Hitman’s Bodyguard (2017) ei vauhtia puutu. Viihdyttävää tässä rainassa on se, kuinka siinä lähes tauotta vedetään ukkoa arkkuun, hyrysysyä ryttyyn, paattia pahki ja kopteria kupoliin. Takaa-ajojaksot ovat kekseliäitä ja vakuuttavasti toteutettuja — muun muassa Amsterdamissa, jossa kiidetään kaduilla ja kanavissa niin ettei konepelti pysy menossa mukana. The Hitman’s Bodyguard on tyypillinen ”eurotrilleri”, toimintakomedia jossa pari amerikkalaistähteä seikkailee Euroopassa, koska siellä kaikki on niin eksoottista (vrt. Suurriistaa, Frantic ym.). Tämä elokuva on kuvattu Isossa-Britanniassa, Hollannissa ja Bulgariassa. Päärooleissa nähdään Samuel L. Jackson palkkamurhaajana ja Ryan Reynolds henkivartijana sekä puolisoina Élodie Yung ja Salma Hayek. Gary Oldman on hiukan poikkeuksellisesti roistoroolissa: Valko-Venäjän diktaattori Vladislav Duhovitš. Juonesta on pyritty rakentamaan ajankohtais-poliittinen. Valko-Venäjän diktaattori Duhovitš on saatu tuomiolle kansainväliseen rikostuomioistuimeen Haagiin, ja ainut todistaja, joka voi saattaa hänet tuomituksi, on palkkamurhaaja Darius Kincaid (Jackson), joka istuu Interpolin sellissä. Avaintodistaja Kincaid on saatava siirrettyä Lontoosta Haagiin, ennen kuin oikeusjuttu raukeaa. Diktaattori Duhovitšin joukot kuitenkin hyökkäävät salaisen vankikuljetuksen kimppuun ja tappavat lähes kaikki. Kincaid ja Interpol-agentti Amelia Roussel (Yung) pääsevät täpärästi pakoon, ja koska Interpoliin ei voi enää luottaa, Roussel pyytää apua ex-poikaystävältään turvamies Michael Brycelta (Reynolds), ainoalta ihmiseltä, johon hän uskaltaa tukeutua. Spoiler Ongelmana on kuitenkin se, että Kincaidilla ja Brycella on runsaasti yhteistä historiaa: Kincaid on koettanut murhata useita Brycen asiakkaita (ja kerran onnistunutkin) sekä Brycen itsensä. Elokuvan keskeinen asetelma perustuu kahden miehen vastakohtaisuuteen: paitsi että he ovat toistensa arkkivihollisia, he myös toimivat eri tavoin. Bryce on huolellinen ja säntillinen, Kincaid on ADHD-moottoriturpa, joka tarttuu tilaisuuteen ja improvisoi. Nyt Brycen on saatettava Kincaid ehjänä Haagiin, ja koville ottaa (vrt. Luotikuja). Elokuvan ongelmana on käsikirjoitus, joka on kömpelö ja asetelmallinen, eikä oikeusprosessi tunnu etenevän uskottavasti. Niin sukkelaa kuin Reynoldsin ja Jacksonin sanailu onkin, se vaikuttaa teennäiseltä. Tämä elokuva on huonompi kuin esimerkiksi parivaljakkotarinat The Nice Guys ja Murha Hollywoodissa. Loistava stunt-toiminta on kuorrutettu kehnonpuoleisella, jopa väkinäisellä tarinalla, johon pari kömmähdystä tuo tahatonta brechtiläistä vieraannutustehoa: Spoiler Kun Bryce on saanut takaa-ajajansa hengiltä rautakaupassa, Kincaid kaahaa ovelle kuin tyhjästä, ikään kuin tietäisi ennalta, mistä tämän löytää. Kun pommirekka ajaa kohti oikeustaloa, osa väkijoukkoa pakenee rekan eteen, ikään kuin tietäisi ennalta, että rekka aikoo kääntyä jyrkästi vasemmalle kohti rakennusta. Tästä elokuvasta olisi halunnut pitää enemmän. Musiikin on tehnyt Atli Örvarsson, ja se on äänitetty Abbey Roadin studiossa. 1½/5 Future Filmin pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) ei ole mitään lisämateriaalia eikä Dolby Atmosta. Muutama kuvanäyte: Spoiler