Kaksikymmentä vuotta sitten lukionäytelmän pääosanesittäjä kuoli lavalla onnettomuudessa. Nyt saman pikkukaupungin oppilaat haluavat kunnioittaa tragedian muistopäivää tuomalla epäonnistuneen näytelmän takaisin näyttämölle – mutta huomaavat pian, että jotkut asiat on parempi jättää unohduksiin. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 24.07.2015
Kun haluaa katsoa elokuvia tietämättä niistä ennalta mitään, tulee toistuvasti tällaisia haksahduksia. En tahtoisi nähdä enää ainuttakaan löytötavara- eli found footage -tuotosta, mutta niitä ei voi välttää, kun valitsee katsottavaa sokkona. Myös Travis Cluffin ja Chris Lofingin The Gallows (2015) paljastui lajityypin surkeaksi edustajaksi heti alkumetreillä. Uhrauduin kuitenkin puolestanne ja katsoin koko tekeleen ja lisämateriaalit, koska vaihtoehto olisi ollut vielä kauheampi: 1½ tuntia kättelyä ja kellarihumppaa. The Gallowsin tarina on hölmö ja toteutus epäonnistunut. Heti alussa näkyy lajityypin ongelma: henkilö kuvaa jotakin ja höpöttää lakkaamatta, jotta katsojat varmasti ymmärtävät, mitä ollaan kuvaamassa ja miksi. Tässä elokuvassa henkilöhahmot ja heidän höpöttelynsä ovat poikkeuksellisen ärsyttäviä. Aluksi ollaan jossakin yhdysvaltalaislukiossa vuonna 1993 ja nähdään karmea onnettomuus: koulujuhlassa esitetään näytelmää, ja yksi esiintyjistä, Charlie Grimille, kuolee tapaturmaisesti, kun hirttolavan rakenteet pettävät. (Yleisön statistien kauhu on aitoa, koska he eivät tienneet odottaa tuollaista käännettä.) Sitten siirrytään 20 vuotta ajassa eteenpäin. Koulussa harjoitellaan samaa näytelmää, ilmeisesti siksi että traumasta halutaan päästä yli. Yöllä ennen ensi-iltaa pääosan esittäjä Reese (Reese Houser) tunkeutuu kahden toverinsa kanssa kouluun rikkomaan lavasteita, jotta näytös jouduttaisiin peruuttamaan — hän ei ole kovin häävi esiintyjä. Öinen koulu on kaamean autio, mutta Charlien haamu tuntuu vaanivan nuoria. He eivät pääse rakennuksesta ulos vaan alkavat kuolla yksi toisensa jälkeen yliluonnollisesti ilmaantuviin hirttosilmukoihin. Äärimmäisen omintakeista. Elokuvassa ei ole mitään pelottavaa, vaan se on pitkästyttävä ja vaivaannuttavan huono — The Blair Witch Projectin perintö on uponnut saostuskaivoon. Lopulta selviää, että محتوى مخفي kyseessä on kostotarina: Charlien omaiset (?) ja Charlien haamu haluavat kostaa Reeselle, koska Charlie oli kuollut Reesen isän tai jonkun takia (en jaksa välittää). Jos ette pitäneet elokuvasta The Visit, tuskin pidätte tästäkään. Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) on Dolby Atmos -ääniraita, ja se kuulosti hyvältä jopa 6.1-kanavaisena. Äänisuunnittelu on ainut seikka, josta tälle elokuvalle voi antaa lainkaan pisteitä. ½/5 Lisämateriaalina BD:llä on myös elokuvan alkuperäinen harrastelijaversio, jonka pohjalta Warnerin levittämä tekele on kyhätty. Muutama kuvanäyte teatteriversiosta: محتوى مخفي
Tämä elokuva kuuluu jokaisen elokuvasivistykseen. Tässä on malliesimerkki leffasta, jossa on tehty kaikki väärin. Jos jotain voi ryssiä tai tehdä tyhmästi, niin tästä leffasta löytyy. ½/5.