Tuli vihdoinkin katseltua kaikkien aikojen rakkauselokuva nimeltä Gone With the Wind. Aikojen saatossa tullut jotain pätkiä katseltua sieltä täältä, muttei sen kummempaa käsitystä elokuvasta ollu syntynyt. 4dvd:n boxikin tuli aikoinaan hankittua, mutta se ei tehnyt muuta kuin keräsi pölyä muutaman vuoden hyllyssä. Ei vaan saanut aikaiseksi. Nyt kun tuli hankittua toi hieno uusi Blu-ray paketti, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää BD pyörimään heti kun vähänkin löytyi aikaa. Ja aikaahan tämä vaatiikin. 4 tunnin kesto on yhdelle elokuvalle enemmän kuin tarpeeksi. Tämän leffan kohdalla 4 tuntia meni kuitenkin kuin siivillä. Gone With the Wind on ensinnäkin kertakaikkisen upean näköinen elokuva. Muhkeissa technicolor-väreissä kylpevä elokuva on alusta loppuun todellista silmänkarkkia. Tämä elokuva yksissään on jo pakottava syy hankkia teräväpiirtoa puskevat laitteet kotiin. Lähikuvat Vivien Leighin kasvoista ovat pelkkää magiaa. Kaunis nainen tuo Scarlett vaikka luonteeltaan hieman vaikeahko onkin. Suuren palavan rakennuksen romahtaminen pimeässä, samalla kun hevosvaljakko painelee edessä karkuun on visuaalisesti yksi huikeimmista kohtauksista mitä on tullu ikinä nähtyä. Elokuvan tarina nappaa myös hyvin mukaansa. Ensimmäinen puolisko on likimain täydellistä kerrontaa. On suuria tunteita, toimintaa ja seikkailun tuntua. Ohjaaja Victor Flemingillä ja kuvaaja Ernest Hallerilla oli kyllä hyvin hommat hanskassa. Scarlettkin kasvaa alun ärsyttävästä teinistä vahvaksi naiseksi. Elokuva oli myös hyvin voinut loppua ekan puoliskon hienoon ja tunteelliseen loppuun, sillä toisella puoliskolla mennään jo ehkä liikaakin melodramattiseen meuhkaamiseen.Toinen puolisko on myös selvästi se puheliaampi, muttei onneksi unettavuuteen asti. Kelloa ei tarvinnut kertaakaan katsoa. Jopa väliaika tapitettiin kiltisti paikallaan. Näyttelijöistä ei nyt ole mitään pahaa sanottavaa. Pääpari Vivien Leigh ja Clark Gable ovat kuin ovatkin elokuvahistorian ykkös rakastavaiset vaikkei se aina niin helppoa ollutkaan. Olivia de Havilland komppaa hienosti taustalla ja mustat naiset taustalla varastelevat kohtauksia sieltä täältä. Niin Mammya näytellyt Hattie McDaniel kuin Prissyä näytellyt Butterfly McQueen olivat loistavia. Hattielle ansaittu sivuosa Oscar napsahtikin. Max Steiner hienot musiikit kruunavat paketin. Olihan tämä maineensa veroinen elokuva... ****½
Kesällähän tuo tuli telkkarista. Mitään normaalia romantiikka-elokuvaa parempaa en odottanut, mutta paljastui 5 tähden tekeleeksi. Hieno elokuva, yksi lemppareistani.
Kyllähän tuo Tuulen Viemää on tullut useamman kerran katsottua ja aina siitä ne samat huonot asiat huomaa. Leffa on liian pitkä ja se olisi pitänyt jakaa kahdeksi täysin erilliseksi elokuvaksi, tai vielä paremmin joksikin 4-5 osaiseksi ~1h minisarjaksi, mutta se ei varmaankaan ollut kovinkaan realistista leffan tekoaikana. Varsinkin leffan päänäyttelijät ovat ikimuistoisia ja mukaan mahtuu monta klassikkokohtausta ja repliikkiä, mutta useat leffan kohtaukset ja henkilöhomot eivät ole kestäneet aikaa kovinkaan hyvin ja 30-luvun rasistinen ilmapiiri on leffassa näkyvillä muutenkin kuin vain sisällissodan rasismin kuvailussa. 4.5/5
Eikös Gone with the Wind ole kuitenkin loppujen lopuksi vain satoja kertoja aiemmin tehty tarina rakkaudesta ja selviytymisestä, jonka pitkästä kestosta suuri osa on pyhitetty hienojen maisemien kuvaukseen. Hmmm... Tällä hetkellä on syynissä yksi toinenkin samankaltaiselta kuulostava elokuva. Sehän on tuomittu huonoksi elokuvaksi, joten miksei tämäkin. Juu, piti päästä sanomaan...
Koska toinen näistä on oikeasti hyvä elokuva ja toinen ei. Gone with the Wind on ehta klassikko, joka on tullut katsottua useampaankin kertaan. Ei pelkkä rakkauselokuva, vaan kertomus selviytymisestä, unelmista ja niiden saavuttamisesta - joskus jopa keinoja kaihtamatta. Mutta samalla myös kertomus itsekeskeisyydestä ja itsepäisyydestä. Laaja eepos, jonka parissa viihtyy helposti neljän tunnin keston ajan. Vivien Leigh Scarlettina on aivan loistava eikä haukkua sovi Rhett Butleria esittävää Clark Gableakaan. Myös Olivia de Havilland ylisiveän ja -hyveellisen Melanien roolissa onnistuu mainiosti. Tarina kulkee mallikkaasti eteenpäin eikä suvantokohtia ole. Maisemat ovat komeita ja kokonaisuus hallittu.
Varmaan tämä on elokuvahistoriassa tärkeä teos. Massiivisuutta ainakin löytyy. Ihan hyvää näyttelyä kyllä on ja on muitakin piirteitä, jotka erottavat sen aikakautensa muista elokuvista. Tosin hieman turhan paljon tuota Etelävaltioiden kulttuurin ja orjuuden ihannointia ja loppupuolisko on turhan pitkä. Mutta kyllähän tämän katsoo ja tuleehan tämän nyt tsekata ainakin kerran ihan yleissivistyksen vuoksi. 3,5/5
Yksi elokuvahistorian merkkipaaluista eikä syyttä. Gone with the Wind oli muistakseni aikalaisekseen valtava ponnistus jopa hollywoodin mittakaavassa, ja se myös näkyy valkokankaalla. Clark Gablen charmi ja Vivien Leighin kauneus häikäisevät vielä yli seitsemänkymmentävuotta myöhemminkin. Myös elokuvan muut roolit on täytetty osaavilla ja karismaattisilla näyttelijöillä, joista parhaiten jää mieleen tummat naisnäyttelijät. Nuori orjatyttö Prissy ja varsinkin Scarlettin lastenhoitaja Mammy loistaa suurten tähtien rinnalla valkokankaalla ikimuistoisesti. Elokuva antaa loistavan kuvauksen etelävaltioiden noususta ja tuhosta ajanjaksona, joka päätti yhden merkittävän aikakauden amerikan historiassa. Gone with the Wind on sellaista pukuloistoa ja kauniita maisemia, jota ei voi kuin ihailla paikoin jopa suu auki. Annan täydet viisi tähteä itse elokuvalle, kuin myös Blu-ray-julkaisun kuvanlaadulle. :king::king::king::king::king: / 5