Myös bittivähennys hukkuu taustameluun. Esimerkiksi yöllä kerrostalossa on taustamelu n. 25 dBA. Harva käyttää tällöin yli 50 dBA:n äänenvoimakkuuksia. Merkitseviä bittejä taustamelun yläpuolelle jää vain n. 4. Loput 12 hukkuu taustamelun alle tai vähennetään.
Kyllä kyllä. Mutta. Toinen huonous ei saa patistaa toiseenkin huonouteen. AD:n syöttäminen volumesäätimellä saattaa altistaa subjektivismiin ja on huonoa signaalinkäsittelyä. Se on kertakaikkiaan kielletty.
Käytä vahvistimena (olettaen, että siinä on vaadittavat pre-outit, en millään jaksa googlata), mutta sen YPAO:n voit jättää suosiolla pois päältä.
Esimerkistä puuttui keskimääräisen äänenvoimakkuuden ylittävä osuus n. 3 bittiä. Merkitseviä bittejä tarvitaan siis yhteensä 7. Silti niitä jää 9 tuhlattavaksi. Kuulokynnyksen alle jäävistä eroista välittäminen on alkavan subjektivismin merkki.
En nyt oikein pysy enää kärryn päällä mite sine haluaa sanoa, mutta miksi dear toveri haluat järjestää potentiaalisen sössipaikan signaaliketjuun syötämällä AD-digitaattoria volumesäätimen läpi? GLM:ssä on työkalu-tooli l. GLM:n oma ylinäytteistävä ja ditheröivä huippuluokan volumesäädin olemassa että tuota menneiden behringeriaikojen häröpallimetodia ei tarvitse käyttää
No en tietenkään halua sössiä signaalia, vaan pointti oli siinä että kuulokynnyksen alle jäävillä epätäydellisyyksillä ei ole juurikaan väliä.
Ei se välttämättä jää kuulokynnyksen alle jos AD:ta ajelee aivan olemattomalla ykkös-mV/µV -pierutason jännitteellä. Tarpeeksi vienolla kuiskauksella lutikka voi alkaa tykätä siitä kuuluvalla tavalla kyttyrää. Parempi pitää tulotasot ylhäällä ja käyttää kunnon volasäätöä kun sellainen nyt kerrankin on olemassa.
Pieni riski tähän on toki olemassa, mutta käsittääkseni nykyiset muuntimet hallitsevat tilanteen riittävän monella bitillä.
Prööt. Sillä, käytetäänkö analogisia vai digitaalisia tuloja, ei ole mitään merkitystä tasonsäädön suhteen. Jos manual ctrl/stored settings -dippi on ensin mainitussa asennossa, säätö tehdään kaiuttimen dippikytkimistä ja trimmeristä. Jos dippi on jälkimmäisessä asennossa, säätö tehdään GLM:n kautta. Tämä on oikein.
AIC25:ssa on ulkoinen vahvistinyksikkö (RAM2), jonka takia itse kaiutin kestää paremmin kosteutta kuin tyypillinen aktiivikaiutin, jossa elektroniikka on kaiuttimen sisällä. Jos tila pääsee kuivahtamaan suihkukäyntien välillä, en usko, että kosteudesta on haittaa kaiuttimelle.
Studioympäristössä voimakkuutta voidaan luonnollisesti säätää järjestelmän (DAW) kautta. Eli siellä asia ei haittaa. En tiedä. Haluaisin kuitenkin käyttää juuri kaiuttimen omaa säädintä. En käyttää analogista tuloa. No voi ihmisen käsi... Halutila olisi nimenomaan käyttää kaiuttimen omaa äänenvoimakkuussäätöä, jotta verkkosoitin voidaan kytkeä suoraan digipiuhalla kaiuttimeen. Tämä on se ympäristö, joka löytyy esim. studioista ja siksi se äänenvoimakkuuden säätö ei tuota siellä ongelmia. Kotiäänentoistossa tietokone ei ole millään tavalla tarpeellinen. Lähikenttämonitoreita tietokonepöydällä pitävät nörtit ovat asia erikseen. Se mitä tarvittaisiin olisi purkki, joka kytketään RJ45-porttiin ja joka pystyy kontrolloimaan kaiuttimen digitaalista äänenvoimakkuutta ilman tietokoneen ja GLM-softan kytkemistä. Siinä voisi olla vaikkapa IR- tai BT -vastaanotin ja kaukosäädin.
Näkisin sinun olevan tässäkohtaa yleisellä tasolla melko väärässä. Sinulle se ei välttämättä ole tarpeellinen, mutta esim. minulle on. Ahaa, haluaisit siis DSP-invakäyttöliittymän kaukosäätimellä? Jos G nyt toteuttaisi toiveesi, sitten jonossa ovat seuraavat vinkujat vaatimassa ilman käsiä toimivaa puheohjaus-solutionia, sitten integraatiota neljännen osapuolen kotiautomaatiojärjestelmiin, sitten iPod ja Nintendo Wii -nunchaku -kontrollia, PS3:n rattiohjausta jne. G saa toteuttaa seuraavat kymmenen vuotta erilaisia ohjausjärjestelmiä kotihomereitten yksilöllisiin vaatimuksiin. Käytä tietokonetta ja pysy muotissa!
Maltan tuskin odotella... Liekö miten paljon isompi tuo? Kävisi nimittäin sisustukseen eikä aiheuttaisi hellasäröäkään... lienee kuvassa:
Tietokone on tarpeellinen, kun kysymyksessä on työasema (workstation). Vaikka tietokonetta käytetäänkin paljon nykyisin, niin silti dedikoidulle äänentoistojärjestelmälle on edelleen tilausta. Minä haluan kuunnella musiikkini järjestelmästä, jota ei tarvitse buuttailla erikseen tai kikkailla asetusten kanssa. Luonnollisesti Genelecin tulisi tehdä tämä voimakkuudensäätölaite itse tai vaihtoehtoisesti julkaista rajapinnasta spesifikaatio, jonka avulla 3rd party -valmistajat voisivat luoda säätimiä. Genelec olisi vastuussa ainoastaan rajapinnan toimivuudesta, mutta ei itse säätimestä, joten valmistajat voisivat toteuttaa sen vaikka puheohjauksella, ratilla tai kotiautomaatiolla. Ainoa vaatimus on, että ohjauskäskyt tuodaan kaiuttimelle speksatussa formaatissa.
Nyt menee yli ja lujaa. Muutahan tässä ei tarvita tai ole pyydetty kuin tavallinen volumesäädin! Siis aivan kuten 9000A, mutta dsp-monitoriin kytkettävä malli. Valumuotitkin tuotteelle on jo valmiina tuosta vanhasta mallista, ei tarvitse vaihtaa kuin sisukset ja päähän tyrkätä verkkoliitin joka sopii dsp-monitorin ahteriin kiinni Toki laitteen pitää osata säätää täyttä settiä, ei vain yksittäistä monitoria. Ohjausverkon kauttahan tuo voimakkuussäätö välittyykin kätevästi etiä päin aina seuraavalle kaiuttimelle.
Kotihomerisovelluksessa tietokone ei ole workstation. Audiotietokone millä ei workita, on nimeltään DAL (digital audio leisuresuitstation). Tietokoneen ajatteleminen pelkkänä työvälineenä on melko rajoittunutta, tietokonehan on vapaa-ajan yleiskone. Vain hullut tekevät tietokoneella töitä koko ajan. Erikseen boottailu ja asetusten kanssa kikkarointi kertoo että kone vie ja käyttäjä vikisee; tottelematon tietokone on todellakin melko rasittava rakkine. No jos volumesäätö on ainut vaatimus niin voisi kai tuossa olla ideaa konekammoisille tumpeloille ja muille kalsarikäyttäjille. DSP goes for homeries -laatikossa pitäisi olla ainakin volumenäyttö. Mitenkähän tuollaisen spesiaali-invaboksin tekeminen sitten käytännössä mahtaisi kannattaa.