Django Unchained (2012) (Quentin Tarantino / Leonardo Dicaprio, Samuel L. Jackson, Christoph Waltz, Kerry Washington, Jamie Foxx, Don Johnson)

Kommenteista päätellen varmaan sinun ja Cleverindeedin lähisukulaisia.

Ei kannata pitää pipoa niin tiukalla. :thumbsup:

 

... ja vielä syytetään Tarantinoa siitä, ettei tee "syvällisiä" elokuvia, vaikka on kahden viimeisen elokuvan teemoillaan onnistunut ajamaan monet piilofasistit ja -rasistit ulos koloistaan!

 

Mitenkä?...

 

Ai nyt näitä on kaksi

 

... ja valkoisen miehen pitäisi katsoa sormien läpi antisemitismiä ja orjien kohtelua? Eikä valkoisesta miehestä saa tehdä "pahista", vaikka historialliset faktat antaisivat siihen aihetta? Tai ainakin "sankarit" pitäisi edustaa "puhdasta valkoista miestä", sillä ei ole valkoisen miehen tehtävä puolustella muita rotuja, sehän on "epätervettä"!

 

Koetko sinä, että elokuvissa pitäisi samaistua johonkin tyyppiin vain siksi, että sukupuoli ja ihonväri ovat samoja kuin itsellä? Minä luulen, että Tarantino on vain nähnyt mielenkiintoiseksi tehdä elokuvia siitä, kun altavastaaja (on sen syy sitten sukupuoli, ihonväri tai rotu) pääsee kostamaan.

 

Häh? Nyt on kommentit kohdillaan. Ketäköhän tässä kohtaa on sairas..?

 

Jatketaan täällä: https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php/88065-Onko-Quentin-Tarantino-mielestäsi-taiteellinen-nero-vei-pelkkä-kupla?p=1537718#post1537718

 

Vastasin jatko-ketjuun.

 

Huomasiko muuten kukaan muu, että ensimmäinen kappale, joka soi lopputektien aikana mahdollisesti paljasti Djangon ja tämän vaimon lopullisen kohtalon?

Spoiler

Laulussa on pari kertaa lyhyt paussi, jossa virallisella äänellä puhuva mies julistaa Djangon syylliseksi tämän tekemiin rikosiin. Tämän jälkeen naisen ääni sanoo: "I love you Django" ja sitten kuulluu kaksi laukausta.

Voi olla, että ylianalysoin vain, mutta olisi kyllä Tarantinon tapainen temppu.

 

Kappas, mikäli näin tosiaan on, niin meikäläisen suhtautuminen elokuvaan muuttuu aika radikaalisti. Yksi suurimmista ongelmista elokuvassa kun oli se, että paha

Spoiler

,joksi mielestäni Django loppua kohti muuttui,

ei saanut palkkaansa, mikä jätti pahan maun suuhun. Tämä ei ehkä anna anteeksi "penisgatea", mutta korjaa lopun käsikirjoituksen tasoa. Jospa annan tälle elokuvalle kokonaisuutena (suurin osa elokuvasta oli minusta jo valmiiksi 5/5-tasoa) vielä mahdollisuuden.

 

Tuo taas olisi mielestäni huono ja tarinaa vastaan kulkeva lopetus, sillä elokuvan parhain puoli oli juurikin se että paha sai palkkansa lopussa.

Spoiler

Väitteitä siitä, että Djangosta muka tuli pahis, en ymmärrä ollenkaan.

 

Lähentelee jo 400M$ rajaa lipputuloissa, mikä on loistavasti R-rated elokuvalta, ja mikä muuten tekee elokuvasta kaikkien aikojen meneistyneimmän länkkärin. Toivottavasti lupaa hyvää seuraavan tuotoksen budjetille ja eeppisyydelle. Oiskohan jo Tarantinon "Huuliharppukostajan" aika?

En tiedä onko tuo SNL:n hulvaton sketsi jo ollut täällä:

 

Nyt saa vissiin keskustella ihan luvan kanssa.


Tarantinon länkkärissä oli tuttuja fiiliksiä, kuten myös tuttuja näyttelijöitä, joita olikin erikoisen monta ja ihan hyvissä (pääosin) sivurooleissa. Mainittakoon Kerry Washington ja miesorjien näyttelijät. Waltz, DiCaprio ja Don Johnson tekivät kanssa ihan hyvää työtä. Elokuva onnistui kuvaamaan villin lännen ajan väkivaltaisuutta harvinaisen koruttomalla, brutaalilla rehellisyydellä. Luoteja ei juuri väistelty ja miehet itkivät kuolemaa tehdessään kuin siat. Onnistuneina kuvauksina pitää mainita esim. neekeripaini Candylandissa ja puuvillapeltojen ohiajelu orjanaista etsiessä.

Tuon enempää en nyt löydä tästä kehuttavaa, mutta olihan tässä pienet valopilkkunsa ja tuli katsottua loppuun asti eli popcornipajatso tyhjennettiin. Entäs sitten se elokuva...

Voi, voi. Tämäpä oli aivan pielessä heti alusta lähtien ja niin monilla eri tavoilla. Tulee ihan sääli tuotantoon osallistuneita kohtaan. Ohjausta ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi mietitty ja siihen keskitytty, jolloin suunnitteluvaihe on kaikesta päätellen jäänyt puolitiehen ja lopputuloksena elokuvasta jäi todella valju, erikoisen mitäänsanomaton ja tympeä, täysin pintapuolinen kokemus jossa ei ollut edes tunnetta juuri ollenkaan. Harvoin näkee katsojansa näin etäännyttävää pätkää. Muutama konkreettinen tunnelmahetki tässä oli, mainittakoon orjanaisen kylvetys sekä ruoskinta ja Candien karjunta haulikkomiehen ilmestyessä ovesta. Mutta eihän noista vielä tarina rakennu.

Tarantino hätäili koko homman kanssa. Elokuva ei perustele kohtauksiaan juurikaan muuta kuin tarinallisin viittauksin tunnepuolen uupuessa liki totaalisesti, rytmi on koko aika liian nopea jolloin katsojalle ei jää aikaa ottaa tärkeitäkään tapahtumia vastaan ja sulattaa kokemaansa. Melkein odotti että peli olisi vihelletty jossain vaiheessa poikki kun elokuvaa katseli kuin ulkopuolisena katosta. Tästä johtuen kaikki vahvinkin sisältö jäi lähes tyystin merkityksettömäksi. Siirtymät kohtauksesta toiseen olivat hutaisten tehtyjä ja Tarantinon perisynti, episodimaisuus ja lahjattomuus tehdä jaksoista kokonaisuus näkyivät toki jälleen. Nämä asiat aiheuttivat toistuvan hämmennyksen tunteen. Mitä tässä oltiin tekemässä, kenelle, ja miksi? Muuhun vastaukseen kuin Tarantinolle ja fanipojilleen hehkutusmatskua, on yksinkertaisesti vaikea päätyä.

Oireellista on se, että mainitut periaatteessa hyvät näyttelyt jäivät tuotannon tason takia ihan sivuun. Tuntui kuin olisi ollut seuraamassa jotain täysin reaalitodellisuudesta irti olevaa teatteriesitystä. Uskomattomimmat kohtaukset olivat Waltzin mestarikarikatyyrin höpistessä DiCaprion vielä isomman mestarikarikatyyrin kanssa. Koko heidän sanailunsa huokui asetelmallista esitelmällisyyttä ja suoranaista pilkkaa katsojan todellisuudentajua kohtaan.

Entä "päähahmo", Django? Noh, Foxxin karisma kyllä riitti luvalla sanoen orjan rooliin eli alussa hiukset sekaisin toimi hyvin ja vielä baarissa hatunasetteluineen, mutta sitten kun päästiin asehommiin ja machoilemaan aurinkolasit päässä, lässähti. Paitsi että hahmon yhtäkkiset asetaidot jätettiin tyystin selittämättä (tuliko hän kenties avaruudesta?) hän vaikutti samalla täydelliseltä amatööriltä ja itselle hänen kohtalonsa oli jatkuvasti täysin yhdentekevää. Epäonnistunut castaus/henkilöohjaus vähintään. Entä Don Johnsonin hahmo? No tämä karikatyyri toimi hyvin, kunnes se vedettiin lopussa landamaisesti aivan kölin alta pelleilyn takia. Kehuttu Kerry Washington oli paras. Hän toi kaivattua uhkan ja ahdistuksen tunnetta, ja onnistui tekemään roolistaan mainion! Häneen, miesorjiin ja pariin muuhun pieneen sivuosahahmoon pystyin samaistumaan.

Pääosahahmojen kohdalla Tarantinon olisi tarvinnut vain ohjata heitä rauhoittumaan ja homma olisi voinut toimia aivan toisin. Nyt meni jatkuvasti häseltämiseksi, mikä tuskin oli vain näyttelijöiden vika. DiCaprion plantaasinomistaja eli omassa maailmassaan ja Waltzin viisasteleva lekuritappaja rasitti jo itsetarkoituksellisine maneereineen. Schultzin ja Djangon yhteinen palkkionmetsästys oli sekin kuin koivusalomaisesti läpikelattua historiankulkua, siinä missä Leonen mestariteoksen Vain muutaman dollarin tähden vastaava oli elokuvan jännitteen muodostumisessa aivan ydintekijä. Näistä tekijöistä, kuten tarinallisista koukuista, tuli kokemus kuin olisi katsellut jotain uutta, kehnompaa Lucky Luke -tarinaa. Tässä kohdin pitää todeta ohjaajan omasta roolisuorituksesta, että ei se minua häirinnyt vaikka ilmaan jäi sekin. Hahmo sopi kuitenkin tähän maailmaan. Jacksonin neekeripappa taas oli vain yksi lisäerikoisuus.

Dramaturgisesti elokuva oli siis aika totaalinen pannukakku. Entä se varsinainen asiasisältö? Tässä kohtaa juttu vasta erikoisen oudoksi kääntyykin. Miksi keskiössä oli neekeriorjat ja mikä oli tämän sanoma? Vastaus ei ole aivan itsestäänselvä. Tottakai kyse on selvästi Tarantinon väkivaltafiksaatiosta ja tyydytyksen hakemisesta tätä kautta. Mutta koska sanomana oli tai piti olla lähtökohtaisesti "orjuus oli kauhean väärin", ja kuitenkin leffassa nekruus jopa monin kohdin perustellaan ja väkivalta sitä kohtaan näytetään tarpeettoman fantastisen ylivietynä, herää hämmennys. Eihän tässä edes suurimman osan ajasta tuntunut roturistiriitaa kun nekrut ja valkoiset seurustelivat iloisesti keskenään, olisikohan pienen fyysisen lisäeron tekeminen auttanut. Tulkinta onkin nähdäkseni että tässä ei ollut kyse neekeriorjista tai mistään sellaisesta kuin korkeintaan myyntitemppuna, vaan tässä ideologisoitiin väkivallan olevan välttämättömyys, ihmistodellisuuden perustila, ts. aina jotkut sortavat toisia ja ratkaisu tähänkin on pelkästään väkivaltainen eli kostaminen. Tällaista asennetta kutsutaan myös nihilismiksi. Ilmankos Tarantinon elokuvat tuntuvat vastenmielisiltä.

Haastatteluiden perusteella voisi ajatella kyseessä olevan kuvauksen kykenemättömyyden mutta mittaluokka on jo niin iso että on vaikea uskoa tahattomuuteen. Etenkin, kun tässäkin oli muuta esim. kuin jostain eri leffasta napattu huppupelleilykohtaus ja yleistä postmodernia välinpitämättömyyttä. Voi tosin olla että Tarantino on vain näkemykseltään rehellisesti niin koulupoikamainen, ja hänen kuvakerrontansa tiivistyy tökerösti kuvattuun "vapaa neekeri ratsastelee valkoisella hepalla" -tunnelmointiin. Kuitenkin, myös Djangon täyden erektion näyttäminen useiden sekuntien ajan kidutusasennossa ollessaan, on melkoisen hämärää. Ehkä Tarantinon viesti onkin että alistetut nauttivat orjana olosta? Tai sitten D-jango tykkäsi S/M-touhuista. Vaikea arvailla.

Tekniseltä toteutukseltaan leffa ei ollut mitenkään erikoinen. Kuvausteknistä loistoa en huomannut juuri missään vaiheessa onnistuneet verenheittämiset poislukien. Jo tekstigrafiikat olivat halvalla tehdyt kopiot ja tämä jatkui odotetun laiskalla scorella sekä esim. Psyko-viulujen esittelyllä ruoskintakohtauksessa ja myöhemmin Hyvistä, pahoista ja rumista tutun loppurepliikkiklassikon varastamisella. Luokatonta. Loppu itsessään oli maltillisesti sanottuna töks.

En olisi välttämättä uskonut, että tämä alittaa IB:nkin tason mutta näin on nähtävä, IB:ssä oli sentään pari todella mahtavaa kohtausta ja Landa kun tässä nuokin elementit loistivat poissaolollaan. Tarantino on nyt saavuttanut uransa aallonpohjan ja ennuste näyttää myös huonolta. Josko hän raitistuisi, tulisi uskoon tai löytäisi vaimon itselleen. Jokin noista saattaisi miestä ja toimintatapojaan ja sitä kautta elokuviksikin kutsuttuja pop-pastisseja muuttaa.

Kertoohan se Hollywoodista ja katsojista jotakin, että tämä Django-jatko-osa esitetään suurelle yleisölle pitkin maailmaa kun taas ne 40 muuta ovat vaipuneet liki täyteen tuntemattomuuteen.

**

 

Perusteluja tuli, edelleen toki olet väärässä ja näköjään rasistista maailmankuvaasi sekä Tarantino vihaasi näyttää kyydittävän ärsytys siitä, että pääosassa on musta mies ja naisia hakataan harmillisen vähän.

 

Itävaltalainen! Waltz on itävaltalainen.

 

^^^
Älä ota liian vakavasti. Esim. tätä elokuvaa ei voida verrata mitenkään Hyviin, pahoihin ja rumiin, koska Hyvät, pahat ja rumat on vakavasti tehty elokuva ja menee yhteen tiettyyn lokeroon. Djangossa taas revitellään, ollaan välillä vakavia ja välillä pidetään hauskaa ja nautitaan siitä mitä tehdään ja eikä mennä tiettyyn yhteen lokeroon. Tästähän tietysti syntyy sillisalaattia, mutta haittaako, jos se viihdyttää? En yhtään epäile, että Tarantino ei pystyisi tekemään Reservoir Dogsin kaltaista toisintoa vakavasta tiettyyn lokeroon menevästä elokuvasta, mutta jostain syystä hänellä on halu revitellä tällä hetkellä, kassakone kilisee ja kaikki on tyytyväisiä (paitsi puritaanit). Itsekin hieman toivon, että seuraavaksi tulisi jotain vakavampaa ja suoraviivaisempaa kokonaisuutta. Arvostan sitä, että katsoit elokuvan ja annoit sen jälkeen mielipiteesi.

 

Elokuvan itsensä tematiikka oli vakava. Toisaalta huumori on myös vakava asia etenkin kun se ei iske.

En ole verrannutkaan. Viihde on vain yksi arvo elokuvissakin. Ei haittaisi, jos se sillisalaatti jotenkin toimisi.

Ihan sama mitkä on motiivit ja yleinen vastaanotto, ja omasta puolesta saa tehdä roskaakin.

Näin sivuhuomiona, olen muuten lukenut Reservoir Dogsissa myös tietynlaista humoristista virettä... Mutta jos tarkoitit vakavalla että leffa on tehty tosissaan, niin... Pari viimeisintä on tosiaan vedetty pahasti läskiksi.

 

Django on satu. Tämä tehdään elokuvassa erittäin selväksi.

Oma huumorisi tai sen puute ei ole elokuvan vika. Sinähän myös pidät oikeasta väkivallasta, tai ainakin ajattelet sitä kauniina, ja naisten väkivaltaisesta kohtelusta, joten ei ihme jos leffan naureskelu kaltaisillesi ei iske.

 

Youtubesta näkyy löytyvän elokuvan lopusta poisleikattu kohtaus. Ko. kohtaus alkaa noin 2:00 kohdassa.