AudioCheck.net - Sokkokuuntelutestit

Dynamiikka tarkoittaa signaalin suurimman arvon ja pohjakohinan välistä eroa. Jossain näiden välillä on keskimääräinen tehollinen signaalitaso. Pohjakohinan ja tehollisen signaalitason välistä eroa sanotaan signaali-kohinasuhteeksi (SNR). Suurimman signaaliarvon ja tehollisen signaalitason välistä eroa taas sanotaan Crest-tekijäksi. Siis SNR + Crest = Dynamiikka.

Testit on nimetty testisignaalissa esiintyvän tehollisen signaalitason vaihtelun mukaan. Niiden mittaama tulos on kuuntelutilanteen SNR eikä dynamiikka. Nimeäminen on siis harhaanjohtavaa. Todellisen dynamiikan selvittämiseksi on SNR-tulokseen lisättävä Crest-tekijä, joka tällä testisignaalilla on 12 dB.

Korjattua dynamiikkatestin tulosta voi soveltaa äänentoistolaitteiden hankintaan. Esimerkissäni suurin laitteen dynamiikka, josta minun kannattaa maksaa on 66 + 12 = 78 dB. Tätä suurempi dynamiikka ei tule näissä olosuhteissa ja kuunteluvoimakkuuksilla hyödynnetyksi.

Musiikin dynamiikka on kiinni siitä mitä kuuntelee. Kompressoitu kevytmusiikki voi dynamiikaltaan olla 10 dB:n luokkaa. Mikäli äänentoistolaitteiston dynamiikka olisi saman suuruinen kuuluisi kappaleiden välillä voimakasta kohinaa, mutta ei juuri kappaleiden aikana. Klassisessa musiikissa dynamiikan vaihtelu on suurempaa, joten se vaatii laitteistolta enemmän. Minun laitteillani ohjelmalähteessä oleva yli 78 dB:n dynamiikka jää kuulumatta.

Laitteistosta saatava suurin dynamiikka on tosiaan hetkellisen maksimiäänenvoimakkuuden ja taustakohinan välinen erotus. Tämä on kuitenkin usein vain teoreettinen arvo. Todellisuudessa kuuntelu tapahtuu alhaisemmalla miellyttäväksi koetulla tai ympäristön rajoittamalla (esim. muut perheenjäsenet, naapurit) äänenvoimakkuudella.

Taustakohinan mittaaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Siihen soveltuvat mittalaitteet ovat kovin arvokkaita ja siten melko harvojen saatavilla. Kuulokekuuntelun taustakohinan mittaaminen on lisäksi hyvin hankalaa. Tällä kuuntelutestillä saadaan selvitettyä todellisen kuuntelutilanteen dynamiikka helposti, nopeasti ja ilmaiseksi. Lisäksi jotkut tuntuvat arvostavan omin korvin havaittua enemmän kuin mittaustuloksia.

 

Ei ole tässä yhteydessä mitään väliä sillä, montako ylimääräistä desibeliä yliohjausvaraa ääniteformaatissa on. Voisihan äänitteen formaatti olla 128-bittinen, sisältäen 768 dB maksimidynamiikan, eikä silti ole oleellista puhua jostain 724 dB dynamiikasta, tai mitä se kokonaisdynamiikka nyt sitten onkaan. Sitä ei nyt tutkita.

Ainoa asia mikä nyt kiinnostaa, on se, montako desibeliä dynaamista eroa vallitsee äänitteessä olevan "kovan kohinan" ja "hiljaisen kohinan" välissä. Jos ero on 55 dB ja sen kerrotaan olevan 55 dB, tämä riittää ja asia on kunnossa. Ei ole mitään väliä monenko desibelin yliohjausvara äänitteessä piileskelee.

Jos valehdellaan, sitten tarvitaan jotain korjauskertoimia avuksi. Eli jos kovan ja hiljaisen kohinan välissä on 55 dB ero ja nettisivulla lukee Aku Ankka desibeliä (tai 9999999 tai donitsi), sitten tarvitsee laskea asiat uudelleen omilla kaavoilla, kun kerran nettisivulla kerrottuihin höpölukemiin ei voikaan luottaa.

Siis: onko testisivustolla ilmoitettu desibelilukema täsmälleen sama kuin äänitteen kovan ja hiljaisen kohinan välillä vallitseva tasoero?

Jos äänitteen kohinat ovat esimerkiksi -20 dB ja -60 dB tasoilla suhteessa ääniteformaattiin, silloin kuuluu ilmoittaa 40 dB dynamiikkaero kohinoiden välille. Josta seuraa se, että tuon 40 dB dynamiikkaeron kykenee tunnistamaan kun oma laitteisto tai kuunteluhuone pohjakohisee 40,5 dB vähemmän kuin se kovemmin kuuluva kohina omissa kaiuttimissa. Äänitteen hiljaisempi kohina on tällöin 0,5 dB kovempi kuin huoneen pohjakohina.

Jos oma huone pohjakohisee 39,5 dB vähemmän kuin kova kohina, silloin on vaikeampi kuulla sitä hiljaista kohinaa ollenkaan, se peittyy huoneen pohjakohinan alle puoli desibeliä. Peittyy piiloon etenkin jos oma huone kohisee samoilla taajuuksilla kuin se hiljainen kohina. Jos huone kohisee eri taajuuksilla, silloin hiljainen kohinakin kuuluu, sen erottaa äänitteen täyshiljaisuudesta.

 

Yliohjautumisvara (Peak room) tarkoittaa keskimääräisen tehollisen signaalitason yläpuolella olevaa reserviä. Se on eri asia kuin Crest-tekijä, joka on osa todellista signaalia. Käyttämälläni testisignaalin voimakkuudella yliohjautumisvara olisi ollut vielä 20 dB suurempi kuin Crest.

Testisivuilla ilmoitettu desibelilukema on täsmälleen sama kuin kovan ja hiljaisen kohdan tehollisten arvojen välinen ero. Se siis kertoo totuudenmukaisesti näiden signaalien välisen voimakkuuseron. Kun tulosta vertaa äänentoistolaitteiden suorituskykynä ilmoitettuun dynamiikkaan, tulee mukaan ottaa myös keskimääräisen tason ylittävä osa signaalista, Crest-tekijä.

Jos taustakohina on 40 dB ja matalatasoinen testisignaali on myös 40 dB on näiden summa 43 dB. Koska ihminen pystyy erottamaan jopa 0.5 dB eron on matalatasoisen signaalin läsnäolo tässä esimerkissä helposti havaittavissa. Itse asiassa jopa 9 dB alle taustakohinan oleva matalatasoinen testisignaali on vielä havaittavissa äänenvoimakkuustason nousuna.