Kuten mainitsin, alempien taajuuksien ilmestyminen vaatii alkuperäiseltä signaalilta enemmän kuin yhden taajuuden. Tällöin järjestelmän epälineaarisuus tuottaa myös ei-harmonisia aineksia. Kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Intermodulation Harmoninen särö on vain oire epälineaarisuudesta eikä vielä määritä järjestelmän käyttäytymistä. Ei ole niin, että minkätahansa signaalin alkuperäinen spektri vain siirtyisi kaksinkertaiselle taajuudelle, jos yhdellä taajuudella mitattaessa on huomattu 2. harmoninen.
Itse olen kuullut pelotteluja joiden mukaan leikkaava vahvistin antaa elementille tasavirtaa, joka sitten kärventää puhekelat piloille. Kuulostaa ihan mahdolliselta skenaariolta mielestäni.
juu ei leikkaava, vaan hajonnut vahvistin voi antaa tasavirtaa. Tosin senkin kyllä yleensä sitten suojaa vahvistimen sulake. Leikkaava vahvistin antaa edelleen vaihtovirtaa elementille, joskaan se ei enää näytä siniaallolta vaan enemmänkin kanttiaallolta. Tämä kanttiaaltomaisuus taas sitten mielumminkin tuhoaa diskantteja. Pelkällä raa-alla teholla saa kyllä rikki elementtejä jos sinne päästetään voimakkaasti leikkaavaa signaalia pidemmän aikaa. Joko puhekela palaa tai tulee muuta mekaanista vikaa elementtiin. Kuitenkin täytyy olla pahasti vikaa omissa korvissa jos ei kuule varoittavaa puuroutumista soundissa.
Jep jep, intermodulaation kauttahan noita aliharmonisia kyllä syntyy teoriassa ja käytännössäkin. Tosin bassoelementin puhekelaa ei tuollakaan konstilla saa rikki jos edelleen puhutaan alitehoisesta vahvistimesta (tehoahan ei tule mistään maagisesti lisää, se vain sijoittuu eri kohtiin taajuusakselia; tehon voi mitata aika- tai taajuustasossa ja lopputulos on sama). Semmoinen lienee mahdollista että jos vahvistimen tulon ajaa aivan tukkoon, niin laitteen biaspiirit nyrjähtävät toiseen reunaan ja silloin alkaa tulla sitä DC:tä, mutta tuossahan on jo kysymys eri asiasta (viasta) - niin kuin muut ovatkin täällä jo kommentoineet.
Jep, mutta ei IM:llä ole leikkautumisen kanssa tekemistä. Kun signaali leikkautuu, se muodostaa kanttiaallon, jonka taajuusjakauma taas on sen kerrannaisia ja paljon. Ja kanttihan koostuu parittomista kerrannaisista. Mutta nuo leikkautumisessa syntyvät taajuuskomponentit eivät silti mielestäni pysty muodostamaan taajuuskaistan alapäähän IM:n avulla taajuuksia (nopeasti päässä pähkäiltynä). Kyllä jotkut p....t vahvistimet ovat antaneet leikkautuessaan DC-komponenttia pihalle, mutta se taas on ihan huonosta suunnittelusta johtuva vika.
Palataan välillä projektiin. Puuseppä laittoi hieman kuvia multimediaviestinä (kameraa ei ole, vai oliko rikki, en muista), siksi huonohko laatu. Mutta kyllä noista oleellinen käy ilmi. Pirun kauniilta tuo omasta mielestäni näyttää tuollaisenaankin, vaan eipä maalipinnan pitäisi sitä pilata. Refleksiputkien aukothan tuossa on ja putket paikalleen asennetaan. Pyörät alle, sillä massaa ja kokoa tuolle tulee. Kaiutinterminaalit pohjaan refleksiputkien rinnalle tai vaihtoehtoisesti päätyihin, tästä annoin vapaat kädet. Perjantaiksi pitäisi valmistua ja sunnuntaina olisi tarkoitus käydä noutamassa. Parempia kuvia saa siis ensiviikolla.
Sorry, jatkan OT: No pitihän se kokeilla esimerkillä, joka voi olla tai olla olemati realistinen. Originaali 40 + 75 Hz signaali -6dB hard limitterillä Tuollainen 5 Hz voi refleksiviritteistä ehkä vaurioittaa vaikka vahvistin olisikin tehojen suhteen rajallinen. Kaikki muistavat miltä näyttävät 'cone excursion' kuvat simulaatio-ohjelmissa pikkutaajuuksilla...
Oma arvio tuosta vahvistin tehosta taisi kyllä perustua tuohon vanhaan sääntöön, joka koskee pääkaiuttimia. En ole koskaan omiani huudattanut rikki niin en tiennyt siinä olevan kyse diskantin hajoamisesta. No ei se vahvistimen leikkautuminen ainakaan mukavalta kuulosta. Tuosta breez:in viestistä sitten näki että onhan niitä alempia säröjäkin mahdollista saada. Ei näytä kovin elementtiystävälliseltä signaalilta.
Ja hieman taas venyy, kun maali kuivuu hitaasti yms. Jos keskiviikkona pääsisi tuon hakemaan. Eipä mulla mikään kiire ole, kun vahvistin vielä puuttuu. Turhaan kotelo vie huoneesta tilaa tyhjänpanttina, vaan eiköhän se nopeuta vahvistimen hankintaa Kuvassa pohjamaali pinnassa. Väriksi tulee musta (puolihimmeä muistaakseni). Tuskinpa tuo ihan yks yhteen sopii väriltään noiden pääkaiuttimien kanssa, vaan eiköhän minulle kelpaa (vaatisi viilutuksen ja sitten tumman maalin = viilutus menisi hieman hukkaan = rahaa menisi hieman hukkaan).
Kyllähän tuolle hintaa tulee. 310e yhteensä (materiaalit, työ, verot yms.). Tuohon sitten sisältyisi vielä kotiinkuljetuskin, mutta menen ihan käytännönsyistä itse noutamaan (jos pitää vielä jotain pieniä muutoksia tehdä, se on helpompaa ja nopeampaa pajalla). Eli suunnilleen puolet halvemmalla pääsisi kun rakentaisi itse. Mutta ei tuo erotus sitten loppujen lopuksi niin paljon ole ja tulee sitten kerralla tehtyä kunnolla.:thumbsup:
no eipä ole kallis, jos materiaalit ovat puolet tuosta.. täytyy katsoa, jos joskus tässä itsekkin käyttäisin noita palveluita, kun aikaa ja tiloja ei oikein nyt löydy.
Kallis ei ole, mutta kun hieman pienemmällä budjetilla koitan projektiani tehdä niin silloin tuon osuus onkin aika suuri. Vaan koska itsellä ei ole aikaa/tilaa/työkaluja ja kun lopputuloskin tuskin on itsetehtyä huonompi - suosittelen:thumbsup: Itse laitoin nettiin ilmoituksen työstäni ja sain yhteydenottoja 6-8 puusepältä. Näistä valitsin sen, joka oli maantieteellisesti lähimpänä, jolla oli vastaavista töistä aikaisempaa kokemusta ja jonka hinta miellytti.
Omalta osalta kun ääniopin ymmärtäminen perustuu ainoastaan siihen, miten tuo asia lukion fysiikassa opetetaan, jolloin jää tuo keskustelemanne teoria osittain ymmärtämättä (kyseessä ei myöskään suosikkiaihepiiri ollut, jolla on paljon merkitystä). Tässä tuo nyt on niin pähkinän kuoressa, että minäkin ymmärrän. Vaan onko tämä pahasti kärjistettyä? Rikkooko tuo e800 tamppi elementtini kovinkin suurella todennäköisyydellä? Kyllähän elementtejä voisi tehokkaammallakin vahvistimella liikutella, kun ei pitäisi leveliä täysillä. Joskus pitkään luukutettaessa tai vaikka kännissä tuo arviointikyky kuitenkin vääristyy ja leveliä helposti nostaa lisää. Tällöin simuloinnin mukaan elementtien liikerata/-poikkeama/oikea termi nopeasti ylittyy. Kuinka vaarallistä tämä sitten on? Onko elementti samantien vainaa nopeastakin ylityksestä johtuen vai tarvitaanko siihen pitkäaikaista luukutusta? Rahaa kun ei rajattomasti ole, mutta mielummin maksan vahvistimesta muutaman kympin/satasen enemmän kuin uusin elementit puolen vuoden välein. Olipas epäselvästi kirjoitettu:hitme: Edit. Tarkoitin: 1. Rikkooko tuo pienempi tamppi elementit kuinka suurella todennäköisyydellä reaalimaailmassa eli käytännössä? 2. Kuinka vaarallista elementin liikepoikkeaman ylitys?
Tuollainen PA-laite kuin Nightline Pro 800 (2x400W) löytyi netistä ja tehojensa puolesta vastannee tuota tamppia. Hintaa Saksanmaalla alle 80e (en tiedä toimituksesta Suomeen). Onkos kyseessä ihan sonta laite, joka kannattaisi kiertää kaukaa (verrattuna tamppiin)? Pystyykö siltaamaan? esim. täältä löytyy (google): http://www.yatego.com/etc-shop/p,49...pa-verstärker-endstufe-nightline-pro-800-silb
85 dB häiriöetäisyys on surkea arvo, käyttökelvoton musiikkikäytössä. 110 dB on minulla minimivaatimus hifikuuntelussa ja 100 dB häiriöetäisyys kelpaa toisarvoisempiin tilanteisiin, taustamusiikille tai ulkokäyttöön. 140 dB häiriöetäisyys on laadukkaimmissa kuluttajalaitteissa, laboratoriovehkeet ovat vielä sitäkin parempia. 4,5 kilon massa paljastaa totuuden tehonantokyvystä. Eli 2400 kappaleena tarjoiltavat Pomppuwatit eivät tarkoita yhtään mitään, AAA-paristostakin saa enemmän PomppuWattiTehoa jos kikkailemaan lähdetään. 4,5 kilon massa paljastaa totuuden tehonantokyvystä. Eli 2*400 watin "musiikkiteho" on sekin yliammutusti valehdeltu eikä kerro totuutta. Jos valmistaja uskaltaisi kertoa totuuden, siis RMS-tehon tai ylipäänsä tarkan standardin (muun kuin Pomppu-), jolla tehot on mitattu, näkisimme luultavasti lukemina jotain tällaista: 2*40 wattia jatkuvaa tehoa 10% särötasolla. 2*10 wattia jatkuvaa tehoa 1% särötasolla. 2*3 wattia jatkuvaa tehoa 0,2% särötasolla. Joka tapauksessa laite on niin huono, että minä ennemmin syön haulikkoa 12 patruunallista pääni läpi kuin sekuntiakaan kuuntelen kyseistä paskavahvistinta. Jos lievästi ja kaunistellusti asia ilmaistaan. On törkeää, että tuollaista roinaa edes kaupitellaan, joku poloinen voisi jopa erehtyä ostamaan moista skeidaa, ellei ymmärtäisi tarkkailla niitä vihjeitä mistä minä totuuden paljastin. Eli laitteen massa ja häiriöetäisyys tässä tapauksessa olivat ainoat totuuteen vihjaavat seikat. Verkosta otettu maksimiteho olisi erinomainen totuuden paljastaja, asian näkee takapaneelin tyyppikilvestä. Eli jos laite maksimissaan ottaa vaikka 1 ampeerin virran 230 voltilla, siis 230 wattia tehoa verkosta, se ei voi antaa ulos jatkuvaa tehoa enempää kuin noin 2*70 wattia (analoginen vahvistin 50 Hz muuntajineen). Täysin digitaalinen (sekä virtalähde että audiovahvistin hakkurityyppisiä) vahvistin voi antaa noin 2*100 W ulos jos se ottaa sisään 230 wattia. Hetkellistä tehoa voi laitteesta lähteä vaikka miten paljon, se riippuu lähinnä konkkapatteristosta ja järeistä puolijohteista; tyyppikilpi ei todista hetkellisen tehon määrää. Mutta konkat ja järeät puolijohteet ovat kalliita, joten suurta hetkellistä tehoakaan ei halpalaitteista lähde. Kalliit HiEnd-laitteet voivat olla esim. sellaisia, että niistä lähtee 10-kertainen teho hetkellisenä. Tämä on tarkoituksellisesti suunniteltu ominaisuus. Tulla toimeen pienellä virtalähteellä ja silti tarjota suuria dynaamisia piikkitehoja. Laite voi siis olla kevyt, pienellä muuntajalla varustettu, jos se on kallis ja se on lähes täynnä kondensaattoreita. Akkukäyttöiset laitteet myös voivat sisältää pienitehoisen muuntajan eli siis akkulaturin, ja tarjota silti valtavia hetkellisiä tehoja kaiuttimiin. Mutta taaskin hintalappu on todella suuri, akkukäyttöiset laitteet ovat kalleimpia, ja niissä on kaikista pienimmät hurinat ja kohinat.
1. Niin kauan kun vahvistimen maksimaalinen jatkuva ulosantoteho on pienempi kuin puhekelan kestämä maksimaalinen jatkuva teho, elementti on turvassa. Esim. minulla vahvistin jaksaa antaa noin 400 wattia jatkuvaa tehoa ja puhekela kestää 500 W jatkuvaa, joten elementti ei voi rikkoutua liian tehon vuoksi ikinä. Ellei sitten tahallaan käytä 1...5 Hz testitaajuuksia tai vastaavaa, jolloin puhekelan viilennys on liian hidasta vaikka tehotaso edelleen pysyy suurena. Normaalilla musalla/leffoilla elementti siis ei voi hajota, testisignaalilla voi. 2. Kertalaakista vainaa. Vaikka kartio ei kertaiskusta repeytyisi irti, se voi repäistä liimaukset hieman irti ja sen jälkeen elementti alkaa liikkuessaan naputtaa/nitkuttaa/kopista/rahista eli se on tavallaan pilalla, vaikka se yhä toimiikin. Lievästi rikkoutunut elementti toimii hiljaisilla volumetasoilla nätisti, mutta kun volumetasoa nostaa, liikepoikkeama alkaa rasittaa hajonnutta liimausta, häiriöääni alkaa kuulua. Ongelmat saa parhaiten paljastettua kuuntelemalla 0...3 Hz taajuuksia, joista ei lähde varsinaista audioääntä, mutta ylimääräiset naputukset ja rahinat kyllä armotta paljastuvat. Elementti on turvassa liikepoikkeamarikolta jos tilanne 1 on hallinnassa ja kotelo on suljettu, ja sopivasti mitoitettu. Eli kotelo suunniteltu niin, että maksimitehollakaan millään taajuudella elementti ei saavuta mekaanista maksimiliikerataansa. Mitä pienempi kotelotilavuus, sitä enemmän se rajoittaa kartion liikepoikkeamaa. Refleksikotelossa elementti ei koskaan ole turvassa. Kartiosta tulee entinen välittömästi jos vaikka koira nykäisee rca-liittimen reunametallin irti ja maayhteys katoaa päätteen ja signaalilähteen välistä. Tällöin pääte yliohjautuu ja ulostaa 50 Hz kanttiaaltoa ylisuurella teholla. Mikäli elementin liikerata ei kestä 50 Hz taajuudella ylisuurta tehoa, elementti hajoaa ennen kuin ehditään sulkea virrat. Refleksikotelo siis pitäisi suunnitella niin, että 50 Hz taajuudella mikään ei vielä hajoa edes "tuplateholla". Eli jos vahvistin normaalisti antaa enintään 200 wattia jatkuvaa tehoa, suunnitellaan kaiutin sietämään 400 W 50 Hz. Infraäänet vielä asia erikseen. Vahvistin pamauttaa kilowattiluokan piikin kartioon esim. silloin kun rca-johto liitetään kiinni laitteistoon virrat päällä ollen, tai jostain muusta syystä ilmenee hetkellinen yliohjaus päätteen otossa. Elementille siis tulee vastaava tilanne kuin siihen liittäisi 100 voltin akun, esim. auton akkuja sarjassa iso kasa. Kartio lentää kuuhun asti. 4 ohmin kartio imee 100 voltilla 25 ampeeria virtaa eli 2500 wattia. Puhekela ei tästä sinänsä kärsi, koska vain yksi pulssi syntyi. Puhekela ehtii jäähtyä mainiosti. Siellä kuussa, jonne kartio lensi 2,5 kilowatin piikin takia. Kartio tarvitsee erillisen liikeratarajoittimen, jos haluaa suojella refleksikoteloitua elementtiä vikatilanteiden piikeiltä. Olen asiasta ennekin luennoinut, lukekoon niitä juttuja ken haluaa. On turha itkeä jälkikäteen, olen jo sata vuotta sitten kertonut miten lähes nollan euron investoinnilla elementti suojataan. Romuhiiren napit eli mikrokytkimet tai optinen anturointi katkaisee puhekelan irti kaiutinjohdosta kun liikerata saavuttaa määritellyn maksiminsa. Eli jos mekaaninen maksimi elementillä on vaikka +-22 mm kohdalla, sijoitetaan kartion molemmille puolille mikrokytkimet tai optoanturointi katkomaan signaali +-21 mm kohdalla. Minä suosin optiikkaa, se on äänetön. Mikrokytkimet alkavat hieman naputtaa kun kartio alkaa niitä hiplata puolisen milliä ennen kuin kytkin vaihtaa moodiaan ja nukuttaa kartion. Kartion liikerajan tarkkailu ja rajan ylitykseen reagointi on siinä mielessä hyvä ja idioottivarma asia, että on yhdentekevää mistä syystä kartion liikeraja ylittyy. Ylitykseen reagoidaan ja estetään pahemman vaurion syntyminen. Oli syynä sitten linjakaapelin osittainen irtoaminen, päätteen hajoaminen, infraäänen toisto refleksikotelossa tai mikä tahansa asia. Saa virittää kotelonsa ja sähköiset korjaimensa miten lystää, ei tarvitse pelätä liikepoikkeamarajan ylitystä, koska rajarikkoa erikseen valvotaan ja asiaan puututaan tarpeen niin ilmetessä. Ja vain silloin. Äänenlaatu ei siis huonone normaalikuuntelussa lainkaan. Vain juuri kartion rikkoutumishetkeä ennen ääni mykistetään tai hiljennetään, estetään kartion rikkoutuminen. .
Jaa jaa, taidatkin olla sitten vanhan liiton miehiä? HM 7/2009 ss 66-67 : "Siinäpä haastetta raskaan hifin pomminvarmoille panssarivaunuille ja niille vanhan liiton harrastajajäärille, joiden mielestä laitteen äänenlaadun voi päätellä puntarin äärellä." Sorry OT. P.S. Ihan hyvin perustelit kantasi ja olen aivan samoilla linjoilla (poislukien eräät äärimmäisyydet) sen suhteen että etenkin subivahvistimena voi paukut äkkiä loppua kesken, en vaan voinut välttyä mielleyhtymältä...