Stereosubeilla/-basso-osilla miksi niitä nyt kutsuukaan on kiistattoimia etuja puolellaan silloin kun niitä on kaksi, joten miksipä ei ajaisi, amatoori tahi kokenut, mikäli vain massia löytyy. Bassoa toistavia säteilijöitä, olivat ne stereona tai monona samaa kaistaa toistamassa, on aina parempi olla enemmän kuin vähemmän; pienemmät säröt, tasaisempi huonevaste, headroomia ja parempi/helpompi interoituminen. Mulle ei ole tähän mennessä juuri selvinnyt miksi haluat subbarisi monona ja yhtenä kappaleena, mutta nähtävästi sulla jokin hyvä syy on. Nimenomaan, basso-osat kannattaa pitää erillään munkin mielestä. Kun ne erotetaan ja koteloidaan, niistä tuppaa syntymään bokseja jotka ihmiset mieltävät "stereosubeiksi", vaikka ne olisivat vain basso-osat. edit. käytännössä on muuten lähes sama soitteleeko <200Hz jaettuja bassoja stereona vai monona. Ainakin sähköisesti tuotetussa musiikissa alle 200Hz taajuudet tulevat lähes poikkeuksetta monona. Vain pari kertaa on musiikilla toisen vahvarin valot välkkynyt ja toisen olleet välkkymättä.
Subbareita saa olla, se on jopa edullista, vaikka kuinka monta. Mutta ne eivät saa toistaa mitään omia itsenäisiä äänikanaviaan, l. vaikkapa stereolaitteistossa toinen subbari vasemman ja toinen subbari oikean kanavan bassoja. Vaan kumpikin subbari toistaa kummankin kanavan bassoja. Entäs sitten kun meillä on 7.1 -kanavainen laitteisto, pitäisikö mielestäsi kaikilla seitsemällä pääkanavalla olla silloinkin oma subwuutteri pyhitettynä vain kyseisen kanavan äänien toistantaan? Rautalankaa: Subbareitten toistamia ääni"kanavia" = 1. Kaikki subbarit toistavat samaa summasignaalia. Subbarikaiuttimia = vaikka ∞. Kaiken tämän tarkoitus on huonevasteen saaminen paremmaksi. Monilla eri signaaleja toistelevilla bassokaiuttimilla se ei onnistu.
Jees. Jos musiikkiäänitteillä olisi stereoefektoitua bassoa, niin tällöin nimenomaan tarvittaisiin erilliset oikean ja vasemman kaistan (kellariin asti polkaisevat) bassokaiuttimet jos stereokuvasta oltaisiin kiinnostuneita. Todellisuudessa et kuitenkaan löydä montaakaan musiikkiäänitettä, jossa bassot tai bassoefektejä olisi pannattu (panning) toiseen kanavaan tai bassot olisivat stereoefektoituja; musiikkimateriaali on bassojen osalta monoa. Stereosubit toimivat siis musiikilla kuin monoveli. Av-vahvarilla lfe-kanava ohjataan etukanavien signaalin sekaan, ja pre out -lähdöissä kiinni oleva dsp jakaa tämän kokonaisuuden soiteltavaksi subeille ja pääkajareille juuri oikein. Elokuvissa stereopannatut jysäykset tulevat siis oikein eli stereona, ja mono-lfe tulee molemmista subeista identtisenä. Yhtä kaikki, stereosubit ovat minun kirjoissani parempia toistajia sekä monosignaalilla, että stereosignaalilla.
Siis perusongelma on tämä: tavallisessa huoneessa on vain yksi tai kaksi hyvää paikkaa bassoa toistavalle kaiuttimelle. Ne löytyvät mittaamalla ja harvoin ovat juuri siinä missä stereosubbarit näyttäisivät hyvälle pääkaiuttimensa vieressä. Joskus harvoin näin voi olla, mutta se on harvinaista. Tämän takia meidän on luovuttava stereofonisesta pääkaiutin subbarinsa kainalossa -ajattelumallista, mikäli tasaisin mahdollinen bassotoisto on tavoitteena. Äänitteiden miksauksien varaan ei laitteiston konffauksessa voi mitään laskea, ne voivat olla basson suhteen ihan mitä sattuu. Äänitetuotannossa ei ole mitään bassoäänien sijoitusstandardia olemassa, ei leffa- eikä varsinkaan musapuolella. Musapuolella ei ole mitään standardia yhtään mihinkään, leffapuolella on sentään jotain mutta ei mitään tähän liittyvää.
Miksi minä monottaisin bassopään? On paljon äänitteitä, joilla on stereofonista informaatiota matalilla taajuuksilla. Miksi raiskaisin ne? Simulla on ilmeisesti aika suppea käsitys musiikista?? Vai kuunteletko vain kohinaa ja sinisweeppejä? Leffapuoli on sitten ihan eri asia, mutta siitä minä en ole kommentoinutkaan. Mahdollisimman ylhäältä jako, esim 20000 hertsiä?? Kuuntelet siis monosignaalia Ilmankos kommenttisi pelkkää monoa...
Bassotoiston hallitsemisen takia. No eikä ole. Täysin sama periaate kuin stereossakin: on tallennettuja ääniä mitkä pitää toistaa. Yksinkertaista.
Jokatapauksessa on ihan sama kummasta kanavasta "stereoituja" subtaajuuksia (alle 100hz) toistetaan, et kuitenkaan pysty sanomaan kummasta kaiuttimesta se basso tulee - tai pystyy sähköbassolla tms. mutta ne taajuudet on jo kerrannaisia, jotka suuntaa. Yli 100hz äänissä alkaa ehkä olla jo hitusen suuntaavuutta (johtuen tilasta, kaiuttimesta yms. mutumutu). Yleisesti ottaen sitä ~200hz aluetta pidetään rajana, jonka jälkeen suuntaavuus lisääntyy huomattavasti. Pistetaajuuksilla tätä asiaa on ihan helppo kokeilla kotona. Esim. GNR:llä on joku/joitain biisejä missä muistaakseni metallinen basso on miksattu toiseen kaiuttimeen. Tämä toki myös kuullostaa tulevan siitä vasemmasta kaiuttimesta, koska perustaajuuden lisäksi siinä on korkeita kerrannaisia mukana. Perustaajuus soi silti kaiuttimien välissä. Vaikka kaiuttimien rinnalla oliskin monosubbarit, soi kyllä basso hyvin siltikin vasemmasta tai oikeasta kaiuttimesta, jos miksaaja on näin halunut. Tällöin sinne on otettu kerrannaisia mukaan, jotta saadaan illuusio vain toisesta kaiuttimesta soivasta bassosta. Perustaajuus soi jälleenkin siellä kaiuttimien välissä tahi muuten "tuntemattomassa" suunnassa.
Ahaa, eli informaatiota saa hukata monottamalla. No, minä haluan nauttia stereofonisesta kaksikanavatoistosta musiikilla. Sinä saat minun puolesta jatkaa monosignaalin kuuntelua, 20kHz:n jaolla, jos korkeampi parempi. Minä haluan kuunnella stereona, enkä raiskata bassopäätä monottamalla ja käyttäen jotain onnettomien systeemien jyrkkää jakoa, 36dB tai vastaavaa huonojen elementtien vuoksi.
Joo, mutta kun hyvälaatuiset stereosubit mahdollistaa loivan jaon ja korkean jakotaajuuden, niin helposti huomaa eron mono- ja stereosubilla. 100Hz jaolla, 12dB/oktaavi oikein mainiosti huomaa stereo- ja monobasson eron. Ihan eri asia, jos käytössä 50Hz:ä ja 24dB/oktaavi.
Kun lähes kellään ei ole kuitenkaan optimaalista kuunteluhuonetta, niin perusehdotuksena ei voi kellekään antaa stereosubbaria. Kaksi tai neljä samanlaista subia seinien puolivälissä monona tuottaa koko huoneen bassokenttään niin paljon hunajaa, ettei stereosubien kanssa päästä edes samalle hehtaarille paikkakeskiarvossa. Kai se stereosubi on hyvä jos on dvb-gn ehdottama ruuvipenkki päälle ja mittapäällä equtetut stereosubit. Normaaleille ihmisille stereona subien ajamisesta on kuitenkin vain haittaa. Tiedot perustuvat useamman tieteellisesti hyväksytyn artikkelin päätelmiin joissa asiaa on mitattu ja simuloitu. Olenkin tässä asiassa maverickin kanssa samaa mieltä. Bassopäässä huonemoodeja on harvassa ja niiden vaikutuksen vähentäminen on suotavaa. Tähän ei voida iskeä mitenkään stereosubeja käyttämällä, vaan usean samaa signaalia toistavan subin yhdistelmällä. Kun päästään jonkun verran yli 100Hz, moodeja alkaa olla riittävän tiuhassa ja täten yksikin lähde herättä huonetta riittävän tasaisesti. Lisäksi huonetilassa ihmisen kuuloaistin suuntaominaisuudet alkavat herätä tuolla alueella, joten sadan paikkeilla olevat jakotaajuudet pääkaiuttimille ovat suotavia. Stereosubien puolustajat voivatkin seuraavaksi kertoa, paljonko suoraa ääntä siitä yhdestä stereosubista tulee verrattuna normaalin kuunteluhuoneen kaiuntaiseen ääneen. Siitä sitten voi arpoa, voiko aivot erottaa alkuperäisen äänen suunnan niillä matalilla signaaleilla. Ylemmät harmoniset sen suuntavaikutelman tuovat, ja ne menevätkin äänitteen mukaisesti oikeisiin osoitteisiin.