Vuonna 1998 kymmenvuotias Natascha Kampusch siepattiin Wienissä. Järkyttävä tapaus uutisoitiin ympäri maailmaa. Yllättäen tarina sai jatkoa 8,5 vuotta myöhemmin, kun tyttö pääsi karkaamaan vangitsijansa kynsistä – vain noin 25 kilometrin päässä kotoaan. Pian median eteen asteli ihmeen tasapainoinen ja kypsä 18-vuotias nainen. Rauhallisesti Kampusch kertoi pitkistä vuosista vankeudessa. Hämmennystä herätti ymmärtävä sävy, jolla nainen puhui hänet kaapanneesta miehestä. Kävi ilmi, että vuosien saatossa Kampusch sai yhä enemmän vapauksia, hän teki jopa yhteisen lomamatkan vangitsijansa kanssa. Oliko tämä osa nuoren naisen selviytymistaktiikkaa? Vai kärsikö hän niin kutsutusta Tukholma-syndroomasta? Kampusch itse kiitti selviytymisestään sitä, että hän ei koskaan unohtanut, kuka oikeasti oli. Eikä hän koskaan luopunut toivosta: "Tiesin, että vain toinen meistä selviäisi hengissä." Natascha Kampusch kirjoitti kokemuksistaan kirjan, 3096 päivää, josta Sherry Horman(Aavikon kukka) ohjasi elokuvan. 10-vuotiasta Kampuschia esittää Amelia Pidgeon, teini-ikäisenä Nataschana nähdään irlantilaisnäyttelijä Antonia Campbell-Hughes. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 02.08.2013
3069 päivää (3096 Tage) perustuu tunnettuihin tositapahtumiin: 10-vuotias itävaltalainen Natascha Kampusch siepattiin ja häntä pidettiin vankina yli kahdeksan vuotta, ennen kuin hän pääsi pakoon sieppaajaltaan Wolfgang Přiklopililta. Aluksi tyttöä pidettiin tiukasti kellarissa, mutta myöhemmin hän pääsi liikkumaan talossa ja Přiklopilin mukana jopa talon ulkopuolella. Přiklopil manipuloi vankiaan sekä henkisesti että fyysisesti. Přiklopilin äiti ja ystävät eivät osanneet aavistaakaan, että miehellä oli tyttö vankina kellarissa. 3069 päivää on elokuvana toteava mutta ei aivan dokumentaarinen. Pahuutta, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ei pyritä etäännyttämään, vaan ne ovat läsnä sellaisenaan, ilman amerikkalaistyylisiä paisutteluja. Katsojasta alkaa tuntua, että juuri noin tapahtumat ovat varmaankin kulkeneet, vaikka niistä on säilynyt vain toisen osapuolen selostus. Kuvauksia on tehty paljon muuallakin kuin Nataschan vankikopissa. Tähän verrattuna Michael on eleettömämpi. Erotiikka on tässä elokuvassa harvinaisen vastenmielistä, toisin sanoen katsoja asettuu vääjäämättä uhrin puolelle. Näyttelijöitä ei ole tässä elokuvassa kuin muutama. Teini-ikäistä Nataschaa esittää Antonia Campbell-Hughes. Hänen roolityönsä on peloton. Myös nuoren Nataschan esittämä Amelia Pidgeon on vakuuttava. Thure Lindhardt kaksinaamaisena sieppaajana tekee erinomaista työtä. Päällisin puolin hän on normaali esikaupunkilaismies, mutta katseessa näkyy kaiken aikaa jonkinlainen levottomuus, ja välillä mielenvikaisuus purkautuu ilmoille omituisina kiukunpuuskina. Lindhardt ei ole Michael Shannonin kaltainen luonnenäyttelijä, jolla tuska hehkuu silmistä, vaan hän luo hahmoihinsa hienovaraista rikkinäisyyttä, joka saa katsojan aavistelemaan, ettei kaikki ehkä ole aivan kohdallaan. Sieppaajan epänormaali äitisuhde ilmenee pienieleisesti. Elokuvassa puhutaan englantia, mutta se ei aina kuulosta luontevalta. Kaikki kirjoitukset ovat saksankielisiä. 3½/5 Valitettavasti Future Film on julkaissut ainakin blu-rayn (BD-50) väärällä kuvasuhteella 1,78 : 1. Oikea kuvasuhde 2,35 : 1 näkyy taustadokumentin otteissa. (Suoraan sanottuna täyskuva saattaa olla parempikin.) Muutama kuvanäyte: Spoiler Oikea kuvasuhde dokumentissa: