Yksin leffassa?

Eniten yksin, sitten vaimon kanssa ja erittäin harvoin kaveriporukassa. Tosin erittäin harvoin käyn elokuvateatterissa mitään katsomassa. Ehkä silloinkin olisin kaikkein mieluiten täysin yksin koko salissa.

 

Kerran olen käynyt yksin leffassa, katsomassa Matrixin. Ja kerran olimme yhden kaverin kanssa katsomassa Tosi kökköä komediaa, ja olimme ainoat paikalla. Hirveän hauskaa meillä kyllä oli kun leffa oli tosiaan tosi syvältä ja sitä sai siinä sitten kommentoida ihan vapaasti kun se ei kenenkään iltaa pilannut. Saatiin siitä leffasta vähän enemmän irti...

Yleensä on tullut käytyä leffassa kundikaverin kanssa, mutta kun hän on pian muuttamassa kauas pois (ja minä lähden perään vasta vähän myöhemmin) niin tulee varmaan sitten käytyä yksin leffassa enemmänkin.

 

Yksin liikun yleensä - Niin leffassa kuin muuallakin.


Pari vuotta sitten katsoin Manaajan Tennari 1:ssä yksin yönäytöksessä ainoana salissa...aika jännää oli.

 

Kavereiden kanssa tulee aina käytyä.

 

Kavereiden kanssa yleensä, mutta löydän tieni teatteriin ilman kavereitakin jos on tarvis.

 

Opiskeluaikana tuli käytyä paljonkin yksin (ei ollut oikein leffakärpäsen puremia kavereita) ja usein halvoissa päivänäytöksissä. Kerran satuin myös näytökseen, jossa oli lisäkseni ainoastaan kaksi muuta ihmistä ja nekin yhdessä.
Nykyään käyn oikeastaan aina ukkelin kanssa, mikä toimii mainiosti kun meillä on niin samanlainen maku ja kumpikiin menee leffaan keskittyäkseen elokuvan katsomiseen.

 

Todella harvinaista, että yksikseni teatteriin eksyn, vaikka on niin muutaman kerran käynytkin (viimeksi, kun piti nähdä LOTR uudestaan).

Jostain syystä mielummin houkuttelen jonkun mukaani kun menen yksin... (Vaikka siis missään nimessä EN keskustelekaan kaverini kanssa leffan aikana)

 

Tuossa 14 vuotta sitten tuli käytyä pari kertaa viikossa leffoissa ja pääsääntöisesti yksin. Muuten on ollut yleensä parempaa seuraa

 

Spidermanin kävin katsomassa yksin. Kaverit on enempi Kaurismäen kannattajia.

esim. Kaksi heistä kävi kolmisen viikkoa sitten katsomassa Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Siirtyivät sitten Moscowa-baariin (tai mikä lie) ja toinen totesi: "Mennäänkö Moskovaan kaljalle?". Viime viikonloppuna sitten "poikkesivat" junalla Moskovassa (12 tuntia suuntaansa). Lähtiessä ehtivät junaan vasta, kun se oli jo lähdössä liikkeelle. Olisivat olleet ajoissa, mutta ensin passit jäivät kotiin. Nukkuivat ensimmäisen yön Kremlin puistossa, kun eivät jaksaneet etsiä hotellia.

Tarkoitan vain, että jotkut ovat todella sisäistäneet Kaurismäen elokuvien hengen. Eivätkä muihin elokuviin rahojansa paljoa käytä. Monty Python kelpaisi. Ja vanhat venäläiset taide-elokuvat yms.

Oletko itse näin omistautunut jollekin harrastuksellesi (kotiteattereille, elokuville)? Toinen kavereista ei edes ollut lomalla, vaan jätti vain menemättä töihin. Kun piti poiketa Moskovassa

 

yksin yskin

 

Yxin ei ole tullut käytyä,mutta yhden leffan olen nähnyt 3 kertaa,nimittäin bridget jonesin...se vetoaa nais ihmisiin.Yksi heistä on juuri vihitty vaimoni,eli kannatti

 

Bud Bundyn (Married... with Children) ajatuksia:

"How am I supposed to score, sitting with my parents? I mean, I'm a cool guy, and nobody knows it 'cause I'm with my parents. Next time I'm gonna sit alone. Yeah! Babes can't resist a guy who sits alone at the movies. Maybe I'll wear a raincoat..." :thumbsup:

 

Pääasiassa yksin. Joskus on sisko ängennyt mukaan kun on ollut hyvä pätkä tiedossa.

<kärinä>
Nykyään en juuri käy leffoissa, koska lipput ovat niin kalliit. Mielummin ostan leffan omakseni ja nautiskelen siitä omassa rauhassani erossa meluavista teineistä.
</kärinä>

Maxi

 

Minä olen niin huono leffassa kävijä...
Jos käyn niin joku pitää roudata mukaan. Yksin se on pers**stä.
Jotenkin se vaan kotisohva viehättää enemmmän kuin ne teatterien epämukavat penkit. Ja nykyisin tulee katsottua kaikki leffat ennen kuin ne on suomessa leffoissa

 

Kerran olen yksin käynyt ja sekin lähinnä siksi, että en saanut ketään mukaan niin lyhyellä varoitusajalla ja elokuvasta (Haikarat) oli vain kaksi näytöstä 2D:nä isommassa teatterissa ja halusin käydä katsomassa sen siellä, kun kerrankin oli mahdollisuus. Yleensä siinä leffateatterissa menee animaatioista ja tyyliin Harry Pottereista 3D-versio ja pienemmässä leffateatterissa 2D (Ovat samaa firmaa, mutta sijaitsevat eri puolilla kaupunkia ja tuossa isommassa on vain yksi iso sali. Pienemmässä on kolme salia). Oli ihan kivaa, mutta tuntui vähän oudolta, kun aina ennen olen käynyt jonkun toisen kanssa. Eniten käyn parin ystäväni kanssa ja aina silloin tällöin äitini kanssa.

Olin miettinyt jo aika pitkään, että olisi kiva joskus kokeilla käydä yksin leffassa. Aion jatkossakin käydä ystävieni ja äitini kanssa, koska on kiva kun on seuraa, voi jakaa kokemuksen ja jutella leffasta sen jälkeen. Mutta jos joskus tulee taas tilanne, etten saa ketään mukaan, kynnys mennä yksin on paljon matalampi.

 

Itse käyn mielelläni yksin elokuvissa. Toki joskus on kiva käydä kavereidenkin kanssa ja järjestää leffan jälkeen vaikka jotain muutakin toimintaa. Mutta 90% elokuvista menen katsomaan ihan yksin. Elokuvissa ei kuitenkaan voi jutella kenenkään kanssa ja itse elokuvakokemus koetaan ihan yksin. Toki leffan jälkeen voi keskustella elokuvasta, mutta aina kaikkia kavereita sekään ei kiinnosta.

Yksin leffassa käymisessä on paljon hyviä puolia: voit itse valita leffan ja päivän ja kellonajan, voit valita juuri sen parhaimman istumapaikan, ei tarvitse sopia mitään lippujenostohässäköitä tai odotella kavereita, voit leffan jälkeen mennä yhdelle oluelle ja kännykällä tutkia taustatiedot elokuvasta imdb:stä sekä netistä ihan oman mielen ja ajan mukaan eikä tarvitse jutella muista asioista, jos ei kiinnosta.
Useasti ensi-illoissakin on vielä yksittäisiä hajapaikkoja, jopa hyviltä istumapaikoilta, jolloin voit melko myöhäänkin saada itsellesi hyvän paikan, mikä ei kaverin kanssa onnistuisi.

Kavereiden kanssa on toki myös ihan kiva käydä leffassa, mutta silloin yleensä yhdistämme siihen syömistä tai jotain pientä illanviettoa. Todella harvoin käymme kavereiden kanssa vain elokuvissa ja sitten menemme kotiin.

 

Eilen yksin leffassa (Arrival) ja tänään kaksin (Rogue One). Mieluummin seurassa, mutta aina ei kaikki osu kohdalleen.

 

Tulee hirvittävän vähän käytyä enää elokuvateattereissa leffassa. Olisikohan tällä viikolla ollut tämän vuoden ensimmäinen käynti (Rogue One). Ja se oli muuten yksin eli 100 % tämän vuoden käynneistä ollut yksin.

Mutta aiemmin on tullut käytyä enemmän. Myös yksin, jossa on paljon hyviä puolia. Voi itse valita ajankohdan, leffan ja istumapaikan (nepa näitä hyviä puolia jo luettelikin). Yksin käyminen on ollut mieluista, kahdestaan käyminen on ollut mieluista ja porukassa käyminen on ollut mieluista. Yksin käyminen on parhaimmillaan silloin, jos pääsee itse aikataulujen puolesta hiljaisempaan aikaa käymään, esim. päiväleffaan tai myöhäisnäytökseen. Ennen päivänäytökset oli edullisiakin.

Kaikista mieluiten katson kuitenkin nykyään leffat kotona ns. kotiteatterilla (olohuoneessa, siksi ns.). Tässä on luontaisesti myös kaikki ne hyvät puolet, joita leffateatterissa ei ole. Eli omat aikataulut, oma tupa, omat tarjoilut, oma pause-nappi, omat yleisöt ja parhaat seurat. Ei ketään kusipäätä takana potkimassa penkkiäni, niin kuin tällä viikolla Tennarissa.

Ainoa, missä olohuone häviää on kuvan koko, kun ei tykkiä ole. Ja ehkä leffateatterissa tulee vielä aina kuitenkin se ns. leffateatterifiilis mittakaavan vuoksi. Itse en Finnkinon parastakaan (Tennarin Scape-sali) näe niin erinomaisena (varsinkaan suhteessa hintaan, mitä nykyään revitään) verrattuna kotiolosuhteisiin, etteikö siihen helposti pääsisi moni plazalainenkin, jos vain on dedikoitu tila käytettävissä.

 

Yksin tulee käytyä. Näin se vaan on mennyt. Kun ei enää yhtä paljon tule hengattua kavereiden kanssa kuin esim. joskus kouluaikaan ja ovat noita käyntejä vähentäneet, niin itsekseni käyn. Ja mitä on yrittänyt järjestää viime aikoina, niin ei oikein yhteistä aikataulua tunnu löytyvän. Samapa tuo muuten, paitsi olisi hauskaa ihan tuoreeltaan vaihtaa mielipiteitä näkemästämme. Ja välillä tulee hiukan yksinäinen olo, kun näkee ne kaikki saliin pääsemistä odottavat pissikset

Teatterissa käynnissä on kuitenkin se oma tunnelmansa, jota ei kotona pysty toistamaan. Ja niin paljon parempi tekniikkapuoli kuin kotona, että en halua luopua käynneistä missään nimessä. Enemmänkin tekisi mieli käydä, mutta ne hinnat. Kotonakin kelpaa kyllä katsella hyvin. Hajoaisi vielä tuo telkkari, niin pääsisi ostamaan jonkun 65-tuumaisen...

 

Aika vähän on tullut viime vuosina leffateatterissa käytyä, ja yhdeksän kertaa kymmenestä olen käynyt itsekseni. Ja vielä tosiaan ihan tarkoituksella sellaisena ajankohtana, että todennäköisyys siihen, että teatterissa on ylipäätään paljon muita ihmisiä on mahdollisimman pieni.

Olenkin huomannut viihtyväni näin melkein paremmin, kuin isommalla lössillä käydessä. Toki jos tietää että leffamaut natsaa niin sinne voi seuralaisen kanssa mennä, mutta jotenkin nuo myöhäiset iltanäytökset sopii itselleni parhaiten ihan omana aikana, jota ei muut ole "häiritsemässä". Tällä kaavalla jatkanen tulevaisuudessakin. Kotona voi kavereiden kanssa kaljoitellessa sitten katsoa leffoja porukalla.