www.eroakirkosta.fi

Ensi vuonna tulee kivat veronpalautukset...

 

Tampereen vapaa-ajattelijat tempaisevat jälleen. Tällä kertaa jakavat Raichard Dawkinsin kirjan, Jumalharha, kaikille ministereille.

http://www.eroakirkosta.fi/media/muut/kansanedustajatiedote.txt

http://www.eroakirkosta.fi/media/muut/ministeritekstit.txt

 

Onko kukaan lukenut tuota kirjaa? Jos on niin minkälaisia ajatuksia se herätti? Olisiko jopa hankkimisen arvoinen teos?

 

Dawkinsin mielipiteisiin muualla tutustuneena voisin veikata, että setä päästelee sen verran kärjekkäästi, että ateistiakin hirvittää. Itseäni kuitenkin kirja kiinnostaa, koska oma suhtautumiseni uskontoihin on muuttunut viime aikoina entistä vähemmän ymmärtäväiseksi. Lisäksi Dawkinsin tiedettä popularisoivat kirjat ovat mukavan rentoa luettavaa. ("Geenin itsekkyys" on ainakin helppolukuinen ja ymmärrettävä evoluution kuvaus.)

Uskonnot ovat vähän kuin tupakointi: jokainen tehköön mitä haluaa, kunhan ei tupruttele toisten silmille.

 

Hyvää työtä tekevät. :thumbsup:

Tarkoitus on lukea mutta ei ole vielä nidettä käsissä enkä ole edes ministeri.

 

Olen lukenut (alkuperäiskielellä), ja suosittelen erittäin lämpimästi. Kirjan ensimmäinen kappale on luettavissa täällä (siinä ei tosin päästä mielenkiintoisimpiin asioihin).

Suosittelen myös näitä:

Sam Harris - The End Of Faith: Religion, Terror and the future of Reason

Tämä käsittelee uskonnon väkivaltaista vaikutusta, terrorismia ja maailman nykytilaa niiden kannalta sekä uskonnon kritisoinnin tabua. Todella terävästi ja järkiperäisesti kirjoitettu. Kirjan 10 ensimmäistä sivua on vapaasti luettavissa osoitteessa http://www.samharris.org/site/full_text/chapter-one/
Suosittelen myös Harrisin Aspenissa '06 pitämän puheen katsomista ja lataamista täältä.

Sam Harris - Letter To A Christian Nation

Tämä on herran vastaus ylemmän kirjan tiimoilta saamiinsa kirjeisiin.

Daniel C. Dennett - Breaking The Spell: Religion As a Natural Phenomenon

Tämä on filosofin hieman objektiivisempi yritys ymmärtää usko luonnonilmiönä. Kirjassa tarkastellaan uskontojen historiaa, kulttuurisidonnaisuutta, hyötyä yhteiskunnalle jne. Erityisen mielenkiintoinen näkökulma on meemiteoria, jonka pohjalta uskonto näyttäytyy ideologisena parasiittina joka hyödyntää auktoriteettiuskoa jne.

Ayaan Hirsi Ali - Infidel, My Life

Tämä taas on Somalinaisen elämänkertomus, jossa hän kasvaa muslimista ateistiksi ja tulee lopulta vainotuksi mielipiteidensä vuoksi. Hirsi Ali on islamikritiikin ykkösnimiä nykypäivänä, ja kirjassa tulee karulla tavalla esiin muslimiyhteiskuntien luonne.

Christopher Hitchens - God Is Not Great: How Religion Poisons Everything

Hitchens on tunnettu journalisti joka on matkustanut ympäri maailmaa todella paljon, viettänyt aikaa sota-alueilla ja jopa pohjois-Koreassa. Kirjassa hän esittää ja perustelee miksi uskonto lietsoo kärsimystä joka puolella, ja miksi sitä tulisi vastustaa.

--

Näitä on kutsuttu ns. uudeksi ateismin aalloksi (new atheism), jota leimaa uskontotoleranssin ja passiivisuuden sijaan aktiivinen vastustus ja sekularististen oikeuksien ajaminen.

 

Kirja on ollut erittäin hyvä. Opus on aika hyvä summaus ja tarkennus Dawkinsin dokumentteihin yms. uskonnosta, eli lähes voisi sanoa että "Ateistin Raamattu".

Tuossa mm. käsitellään uskontoja hyvin monipuolisesti, kulttuurin, psykologian, evoluution ja ties minkä kannalta, eli etsitään vastausta kysymykseen miksi uskontoja on olemassa.

Ja aiheita on monia muitakin, ei tuo siis ihan pelkkää "uskonnot on kakkaa" inttämistä ole.

Suosittelen kaikille, ittellä on viimeiset muutama kymmentä sivua jäljellä, ja mielenkiintoista tekstiä on ollut.

 

Tulihan tuo suomenkielinen versio luettua tuossa kuukausi sitten ja kyllähän se oli ihan hyvä kirja, vie mukanaan. Tosin jos on uskossa niin tuo ei varmaan ole kovinkaan mieluisaa luettavaa, mutta kaikille normaaleille ihmisille tuo kirja on varmaan ihan mieluisa kokemus.

 

Minä taas liityin kirkkoon kymmenen vuoden eron jälkeen (pyydettiin kummiksi).

 

Kai sinä nyt huolehdit lapsen hengellisestä kasvatuksesta. Ja johdatat sen kristinuskoon. :hitme:

 

Mitäs sen kummin tehtäviin kuuluu? :hitme:

 

Eipä juuri mitenkään. :hitme:

 

http://www.evl.fi/sanasto/selitysK.htm: "Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa."

E: Hidas

 

Kummiksi ryhtyminen taitaa olla ihan vapaa-ehtoista, ja jos sen pestin itselleen ottaa niin kai sitä sitten pitää tietää mihin on lupautunut. :hitme:

 

porukat ei suostu millään allekirjoittamaan papereita :OI

No maaliskuussa sitten

 

Mä olen aina pitänyt sitä hommaa sinä, että hommaa naperolle jouluna ja syntymäpäivänä kalliita lahjoja.

Minä erosin kirkosta heti sen jälkeen, kun kummiksi ryhdyin.

 

No et ole oikein ymmärtänyt mihin olet ryhtynyt. Luetaan myös ne sopimuksen pienellä painetut kohdat jatkossa.

 

Kirkkoon en ole ikinä kuulunut, kun vanhemmat ovat sieltä aikanaan 70-luvulla eronneet eikä ole tullut tarvetta liittyä.

Kummikeskusteluun liittyen: tiedän tapauksen, jossa lapsi saati vanhemmatkaan eivät ole kuuluneet/eivät kuulu kirkkoon ja silti lapselle on nimetty oma kummi. Vähän ihmetyttää, että miksi lapselle pitää nimetä kummi, jos ei muutenkaan olla kristillisiä? Toisaalta, evankelis-luterilaisessa kirkossa kummi taitaa olla muutakin kuin "hengellinen kasvattaja", mutta silti vähän hölmöä hommaa, kun kummit kuitenkin vahvasti liittyvät kirkkoon ja kasteeseen. Tai sitten olen vain kateellinen, koska minulla ei sellaisia kummeja ole koskaan ollut.

 

On meidänkin lapsilla nimettyjä "mentoreita". Tämä on mielestäni erinomainen traditio, kuuluipa kirkkoon tai ei. Aktiivisesta mentorista/kummista voi lapsella olla paljonkin hyötyä elämässä.

 

Onhan se tietysti mukava perinne että voi nimetä lapselleen jonkun läheisen ihmisen "varavanhemmaksi", sitä tuo kummius minun käsittääkseni myöskin on.

Mutta kääntäisin tuon kysymyksen toisinpäin: Jos joku tahtoo lapselleen kummin, niin miksi kummassa älykäs nykymaailmassa elävä ihminen tarvitsee kirkon hyväksynnän tähän kumminvalintaan? Jos haluaa lapselleen nimetä tämmöisen erityisläheisen, vaikka sisaruksen tai parhaan ystävänsä haluaa tähän virkaan, niin miksi siihen pitäisi pyytää lupa kirkolta? Eivätkö nämä ihmiset koe olevansa tarpeeksi fiksuja itse päättämään oman lapsensa kummeista? Ja miksi joku pappi, joka on viettäny kummiehdokkaiden seurassa ehkä 15 minuuttia, on se ainoa pätevä ihminen nimittämään nämä henkilöt päteviksi kummeiksi?

Nojuu, ymmärrän tietysti että kyse on myöskin perinteistä, jotkut ihmiset haluavat suorittaa nuo vanhat perinteiset kaavat, jos ei muuten niin vanhempien sukulaistenkin iloksi.

Mutta hiukan kyllä ihmettelen tuota mentaliteettia, että kirkosta erotaan, ja sitten siihen liitytään takaisin jos kirkolta halutaan vuokrata tiloja (häät), tai kirkolta halutaan tietty seremonia (kastajaiset). Sitäkö tämä uskonto on nykypäivänä, bonuskortti jolla saa tietyt edut, ja minkä voi sitten kuolettaa kun sitä ei enää tarvi?

Eikö olisi fiksumpaa jättää tämä tarpeeton välikäsi, kirkko, pois näistäkin tilaisuuksista, tietenkin ellei sitä välttämättä mukaan halua. Pitää juhlat omien kaavojen mukaan, ja mikä tietysti estää kutsumasta vaikka sitä perheen tuntemaa pappia seremoniamestariksi, jos puhujaa haluaa, ja pappi tähän suostuu. Jotenkin tuntuu vaan niin turhalta että kaikki pitää edelleenkin kierrättää kirkon kautta, vielä tänäkin valistuneena aikana.