Kummatkin suoritukset olivat sen verran poikkeuksellisia ja mahtavia, että näin tein. Rourkelle kuitenkin enemmän liputan, vaikka Ledgerin voitto on myös erittäin tärkeää.
Jumalauta kun kuumottaa tämäkin leffa. Tämmöinen "verta, hikeä, kyyneleitä, rokkia ja suuria tunteita"-meininki ei nyt ehkä yleensä ole ihan se meikäläisen juttu, mutta The Wrestler vaikuttaa perkeleen kovalta. Lisäksi ainakin Milk ja Frost/Nixon pitäis nähdä mahdollisimman pian. Tässä tuntuisi nyt olevan niin kova kolmikko, että elokuvien ystävällä on lähes savi housussa.
Sekä hypen, odotusten että kommenttien perusteella hemmetin kova leffa tuo. Kohan näkee sen sitten:naminami:
Siis kaikista maailman julkkiksista ei löydy kuin kaksi sänkyyn kelpaavaa? Fiuh... No ei ainakaan ole kriteerit liian matalalla, sano. Mutta saa siellä nimetä vain kaksikin, jos ei muita todella löydy. Ohi aiheen, pahoittelut.
Lauantaina kävin katsomassa kaverin kanssa The Wrestlerin. Odotukset oli kovat, kun elokuvaa oli niin paljon kehuttu ja Mickey Rourken suoritusta ylistetty kolmanteen taivaaseen. Ja eihän sitä pettyneenä teatterista ulos lähtenyt. Loistava elokuva kaikin puolin. Mickey Rourke ON The Wrestler. Moista metodinäyttelyä on ilo (ja kyynel silmäkulmassa) katsoa. Rosoinen naama, keski-iän ylittänyt roidattu lihaskasa, kourat joilla ei pitsiä nyplätä vaan kaivetaan lasinsirpaleita omasta selkänahasta, tukka, joka saisi barbinkin kateelliseksi. Sellainen on todellinen show-painija ja Mickey sellainen on. En keksi mitään huonoa sanottavaa Rourken esityksestä. Ainoat moitteet tulee sivuosan esittäjiltä. "Tyttären" suoritus ei uponnut minuun juurikaan. Osin ehkä käsikirjoituksellinen juttu, mutta silti jäi vaivaamaan. Tarina oli ankea, karu ja raju. Spoiler Kun elämäntyönsä show-painia tehneen päältä kuoritaan kaikki ylimääräinen ja riistetään sitten loputkin, niin tulos ei ole kaunista katseltavaa, mutta sykähdyttävää kyllä. Mene ja katso. Hollywoodista tulee muutakin kuin crash, boom, bangia... 4/5 (hyllyyn päätyy ja voi pisteet vielä parantuakin aikanaan)
Paras urheilua(tavallaan) sivuava elokuva ikinä, Yhdyn niin Rourken suorituksen kuin myös Tomein ulkonäön(väheksymättä näyttelyäkään) ylistäjiin. 5/5
Kehäraakkielokuvien joukossa tämä kyllä oli aivan parhaimmasta päästä. Dokumentaarinen ote paikoin varsin ahtaine kuvakulmineen miellytti ja toi hahmot lähelle. Rourke oli varsinainen sympaattisuuden ruumiillistuma uransa kiroamana miehenä. Tehty rinnastus (ja osin vastakkainasettelukin) ruumiillaan työtä tekevien ikääntyneen painijan ja ikääntyneen stripparin välillä toimi mukavasti. 80-luvun nostalgisessa valossa esittämisestäkään ei koskaan ole haittaa (väärinkäsitysten välttämiseksi elokuvaa näkemättömille tiedoksi, että Wrestlerin tapahtumat sijoittuivat kuitenkin nykyaikaan). Paljon oli mukaan saatu mahtumaan miellyttäviä kohtauksia ( Spoiler esim. baarikäynti musiikkikeskusteluineen, Nintendolla pelaaminen, työ kaupassa kun hommat alkoivat sujua ) ja vastapainoksi painikohtaukset olivatkin paikoin ilkeää katsottavaa. Taitaa meno kehäraakkisarjoissa olla asteen muovisen siloiteltuja tv-spektaakkeleita rajumpaa ihan katsojienkin paikalle houkuttelemiseksi. Samaa tässä osin oli kuin paremmissa Rocky-elokuvissa, mutta nyt liikuttiin lähempänä ihmistä ilman turhia kuorrutuksia. +
Tarinaltaan ja tarinan käännekohdiltaan melko ennalta-arvattavaa höyhensarjaa, mutta näyttelijäsuorituksiltaan sitten jo sitä raskaampaa osastoa tämä The Wrestler. Mickey Rourken rohkeanlainen suorittaminen kasariaikakauteen pysähtäytyneen lihamöykkysen osassa oli tosiaan niitä ennakkotietoja vastaavanlaista hypetotta, eli varsin uskottavasti kanavoitua rujonkauneutta pisti mies tarjoten. Eikun vaan lisää tällaisia vaativamman sortin roolileikkimisiä tälle karismaattiselle köysikömpijälle, niin saadaan mukavaa katsottavaa sinne tulevaisuuteenkin. Aranofskyn 3rd-person-selkäcam taisi olla sitä tämänkertaisen tapauksen ohjauksellisesti kikkaisinta osiota. Alkujohdanto lehtileikkeiden kera ottakoon kikkailukivaa sekin. Tosielämänmakuinen elokuva! ½
Tuli käytyä katsomassa ja todellakin, hyvä oli. Ei nyt ihan maksimipisteitä kuitenkaan voi antaa, se Randy the Ramin ja tyttären välinen juttu tuntui jotenkin hätäisesti mukaan lisätyltä, olikohan jotain jäänyt editointihuoneen lattialle tms... Satuin muuten kiinnittämään huomiota sellaiseenkin että "Ramin" autokin oli 80-lukuinen Dodge Ram ja ellen väärin muista niin se Marisa Tomein ajama pickuppi oli myös samaa sarjaa, eli Ram. Tuskin mitään sattumaa.... Tosin en jostain syystä kiinnittänyt siihen pickuppiin niin huomiota leffaa katsoessa joten en mene varmaksi vannomaan, taisi huomio kiinnittyä Marisaan... 5-/5
Rourke on ehdottomasti Oscarinsa tästä ansainnut mutta Marisa Tomeille en sivuosaa antaisi.Tomei lähinnä näyttää nätiltä ja heiluu vähissä vaatteissa,se ei mielestäni olisi riittänyt edes ehdokkuuteen.Muista ehdokkaista en ole kuin Penelelope Cruzin nähnyt ja monet naissivuosat ovat menneet Woody Allenin leffoille ennenkin...
Ei voi edes samana päivänä verrata Tomein ja Cruzin suorituksia, siinä missä Cruz vetää oikeastaan rutiinilla itsensä näköisen roolin Tomei laittaa itsensä likoon kybällä. Tuntuu irvokkaalta että jollekkin Tomein rooli tässä leffassa on vain:
Edellisiin postauksiin viitaten, vanha Hollywoodin sananlasku; "Jos Oskaria himoitset, näyttele hullua". Tietyillä kässäreillä ja rooleilla, pystin saaminen on mahdotonta. Vaan ei siinä mitään, Revolutionary Road oli hyvä pätkä, siitä muualla lisää. Wrestlerille 4/5 ja iso :thumbsup:.
Jos Rourken ja Tomein mielettömän hienot suoritukset jätetään huomioimatta, niin itse leffa ei omaan makuuni ihan täysillä iskenyt. Varmaan paljolti johtuu aihepiiristä; wrestlin-touhu ei missään vaiheessa ole itseeni uponnut. Itse painikohtaukset oli kyllä hienosti ja todentuntuisesti toteutettu. Selkeästi parempi tämä kuitenkin oli, kuin Aronofskyn aiemmat tekeleet.
Olipahan loistava leffa! Ohjaus, näyttely, musiikit, kaikki toimi. Rourken on pakko voittaa Oscar. Toivottavasti herran ura jatkuu samassa nousussa myös tulevaisuudessa, eikä tyssää tähän ja Sin Cityyn.
Taitaa The Wrestler olla tän vuoden There Will Be Blood, samanlailla on leffan hyvyys lähes täysin pääosamiekkosesta kiinni. Tokihan Rourken omat elämänkokemukset auttoivat hahmon sisäistämisessä, mutta silti hienoa työtä kertakaikkiaan. No olihan se tarinakin todentuntuinen ja koskettava, vaikka nää pelleilypainit ei voisi myöskään minua vähempää kiinnostaa. Leffa itessään oli tyylillisesti jotain ihan muuta kuin mitä tältä ohjaajalta osaisi odottaa. Vaikka ne perinteiset teemat (kuten yksinäisyyden tuntu, surullisuus ja toivon puute) löytyvätkin, niin tällä kertaa Aronofsky ei ole tehnyt elettäkään poiketakseen realismista. Kuva on dokumentaarisen rakeista, käsivarakameraa on käytetty ja tehosteista ei tietoakaan. Tää edustaa tätä nykyään varsin trendikästä realistisen draaman genreä. Tarina pitää tosiaan otteessaan, eikä se mulle ainakaan kovin ennalta-arvattava ollut - loppukin oli hienosti toteutettu. Itku meinas tulla silmään vaikka välillä sitä lypsettiinkin hieman liiallisella sentimentaalisuudella. Vähän samat fiilikset tän katsomisesta jäi kuin viime vuoden Oncesta, siinäkin hyvä esimerkki hienosta minimaalisesta ja hahmovetoisesta draamasta. Tykkäsin myös Rourken ja Tomein hahmojen rinnastuksesta*, molemmilla oli ns. yleisesti halveksittu ammatti, mutta molemmat silti tunteita herättäviä ja humaaneja ihmisiä. Muutenkin elokuvan wrestlaajat oli aika lepposaa porukkaa! Ainoa negatiivinen asia oli Evan Rachel Woodsin hahmo, joka ei mielestäni ollut erityisen hyvin kirjoitettu. Sen kohtaukset tuntuivat yllättävän väkinäisiltä ja välillä luuli katsovansa ylinäyteltyä teinisaippuaoopperaa. ****/***** *) Tomein visuaaliset rinnastukset oli myös varsin kivaa katsottavaa
Vähän kyllä ihmetyttää tämä hehkutus. Elokuva on hyvä, mutta omaperäisyydestä ei ole tietoakaan ja leffa toimii täysin Rourken varassa. Aronofskyn ohjaus on täysin tasapaksua, samaan olisi pystynyt kuka tahansa keskiverto-ohjaaja. Ei tainnut olla kovin kovatasoinen kilpasarja Venetsiassa kun piti pääpalkinto tälle antaa. ***/*****
Erittäin hyvä ja koskettava elokuva. Mickey Rourke on napakymppivalinta pääosan esittäjäksi ja olen hyvin pettynyt, jos hän ei saa tästä roolista Oscaria. Mickey Rourken pitkäaikasena fanina tämä elokuva oli tietysti pakko käydä katsomassa ja ei todellakaan tarvinnut pettyä. Kannattaa myös tutustua herran aiempaan tuotantoon, jopa sieltä 90-luvun puolelta löytyy katsomisen arvoisia pätkiä!