Woody Allenin ohjaama Café Society tulossa teattereihin Woody Allenin ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen draamakomedia kuljettaa katsojan 1930-luvun glamouria tihkuvaan Hollywoodiin ja sieltä New Yorkin hienoston yöelämään, joka vilisee niin seurapiirikaunottaria kuin gangstereitakin. Bronxin kasvatti Bobby Dorfman (Jesse Eisenberg, The Social Network) päättää lähteä tavoittelemaan onneaan Hollywoodiin elokuva-alalla menestyneen enonsa Phil Sternin (Steve Carell, Konttori) leipiin. Perillä nuorukainen kohtaa kauniin Vonnien (Kristen Stewart, Twilight-elokuvatrilogia), joka vie hänen sydämensä. Kuinka käy pariskunnan rakkaustarinalle, kun Bobbyn on palattava New Yorkiin auttamaan perheensä yökerhobisneksessä? Allenin tuotannolle tyypilliseen tapaan elokuvaa tähdittää aimo kavalkadi persoonallisia näyttelijöitä: Eisenbergin, Stewartin ja Carellin ohella mukana ovat muiden muassa Blake Lively (Gossip Girl), Parker Posey (Ei kieltoja), Corey Stoll (House of Cards), Jeannie Berlin (Sydäntenmurskaaja) ja Ken Stott (Hobitti-elokuvatrilogia). Teattereihin leffa on tulossa 7.10.2016. Katso trailer
Woody Allenin uutuus Café Society on Hollywoodin kulta-aikaan 1930-luvun puolenvälin vuosiin sijoittuva romanttinen draama. Päähenkilö Bobby (Jesse Eisenberg) on pesunkestävä New Yorkin juutalainen, joka lähtee etsimään onneaan länsirannikolta. Hän ihastuu enonsa Philin (Steve Carell) sihteeriin Vonnieen (Kristen Stewart), vaikka tällä on poikaystävä, joku lehtimies. Asetelman ironisuus perustuu siihen, että Bobby on ainut, joka ei tiedä, että poikaystävä on itse asiassa eno. Bobbyn ja Vonnien suhde kärsii siitä, ettei Phil saa erotuksi vaimostaan vaikka kovin aikoo. Ajankuva on toteutettu Café Societyssä erinomaisesti, ja keskeiset roolit on miehitetty melkeinpä loistavasti. Kertoja (Woody Allen itse) selittää tapahtumia napakasti. Juonen ongelmana on kuitenkin se, ettei tarina tunnu muodostavan kiinteää kokonaisuutta; Ben-veljen gangsteritouhut ovat melkein kuin toisesta elokuvasta. Café Society jää kauas Rikosten ja rikkomusten kaltaisesta mestariteoksesta. Kuvasuhde on epätavallinen 2 : 1, ja elokuva näytettiin ainakin Kinopalatsi 5:ssä mustat palkit ylä- ja alareunassa, toisin sanoen mustia verhoja ei avattu riittävästi vaan niiden leveydeksi jätettiin 1,85 : 1. Ääniraita on stereofoninen. 2½/5
Tästä tuli vähän semmoinen haikea fiilis kuin Woody olisi kenties ajatellut leffaa tehdessä että tämä saattaisi jäädä hänen viimeisekseen. Mistä lie johtuu. Leffan alkupuoli oli aika ajoittain suorastaan hilpeä mutta loppu kuitenkin oli jotenkin surumielinen vaikka jäikin auki, tarinalle ei saatu varsinaista loppua. Jesse Eisenbergin esittämä Bobby on itä- ja länsirannikolla vaihtelevan tarinan eri osaset yhdistävä liima ja eräänlainen Woody Allenin alter ego, kuten tavallista hänen leffoissaan jos Woody itse ei esitä mitään osaa. Toisaalta myös Carellin esittämä Phil oli selvästi Woodyn alter ego, vain vanhempi versio. Woodyn leffoissa on myös tavallista että näyttelijät saavat esittää osaamistaan ja tässäkin kaikki tekevät hyvää työtä. Kristen Stewartin ja Eisenbergin välinen kemia toimii tarinan kantavana voimana loppuun asti. Pohjimmiltaan tämä on heidän hahmojensa välinen rakkaustarina, kaikki muu on vai koristeena siinä ympärillä. Jos nyt jotain valittamista pitää löytää niin hakematta tuli jo leffan aikana mieleen musiikit - Woodylla on tapana laittaa jotain jazzia soimaan kohtausten taustalle ja niin nytkin, vaikka moni kohtaus olisi ollut parempi ilman. Ja monessa kohtauksessa ei musiikkia ollutkaan, ikään kuin ohjaaja itsekin olisi huomannut sen tarpeettomuuden, mutta sitten kuitenkin oli pakko laitaa sitä joihinkin kohtauksiin ihan vaan kun se on ollut tapana. Myös tarinan kerronnan ajoittainen hajanaisuus häiritsi hieman. 4/5