Alex Gibneyn dokumenttielokuva We Steal Secrets: The Story of Wikileaks (2013) on jo muutaman vuoden ikäinen, mutta se on edelleen katsomisen arvoinen, sillä kyseessä on perusteellinen, onnistuneesti visualisoitu ja jäntevästi etenevä selonteko, joka muistuttaa Errol Morrisin teoksia. We Steal Secrets on tavallaan fiktioelokuvan Viides valta sisarusteos. Elokuva keskittyy aluksi Julian Assangen henkilöhistoriaan, sitten Wikileaks-sivustoon ja Bradley (Chelsea) Manningin kohtaloon. Mukana on sekä haastatteluja että monenlaista arkistomateriaalia ynnä muutama ironinen fiktiokatkelma (mm. Sotaleikit). Tietoa tulee runsaasti, ja näkemyksiä esitetään puolesta ja vastaan. Arkistoidut chat-keskustelut esitetään sujuvasti. Jos piditte Laura Poitrasin dokumentista Citizenfour, niin pidätte ehkä myös tästä. Tällä hetkellä Assange on edelleen ”panttivankina” Ecuadorin suurlähetystössä. Elokuvassa kerrotut seikat kylläkin vahvistavat käsitystä, että ruotsalaisten seksuaalirikossyytökset olisivat yhtä huteralla pohjalla kuin Suomessa Anneli Aueria kohtaan esitetyt: tarkoitushakuisia, välineellisiä ja tekaistuja. Jos minut raiskattaisiin (vieläpä käyttämättä kondomia), niin kyllä minä pinkoisin sellaisessa tilanteessa poliisin puheille hetimmiten — raiskaajan olisi paha selittää, miksi hänen spermaansa löytyy uhrin sisälmyksistä. Ruotsalaiset neitokaiset eivät kuitenkaan tehneet niin; he halusivat Assangen menevän HIV-testiin. Koska tämä ei heti mennyt, neitokaiset menivät kostoksi poliisin puheille ja poliisi konstruoi (tulkitsi) tapahtumista raiskauksen. Niin tai näin, We Steal Secrets on viime vuosien parhaita dokumentteja, ja 130 minuuttia hujahtaa hetkessä. 5/5 Pohjoismainen blu-ray (Universal Sony Pictures) löytyi kirjastosta. Valitettavasti mukana ei ole mitään lisämateriaalia, toisin kuin USA:laisessa DVD:ssä, joka vaikuttaisi erittäin kiinnostavalta. BD:ssä kuvanlaatu vaihtelee arkistomateriaalin mukaan, mutta tuoreet haastattelut näyttävät asianmukaisen hyvältä: Spoiler