Viimeksi kuuntelemasi levyt

Keskustelu osiossa 'Musiikki' , aloittajana Professional, 26.06.2005.

  1. Liekinheitin

    Liekinheitin Käyttäjä

    Liittynyt:
    15.01.2004
    Viestejä:
    4 524
    Saadut tykkäykset:
    87
    Killing Joke - Hosannas from the basements of hell

    Olen hämmentynyt. Killing Joke veivaa levyllään periaatteessa joka kappaleessa yhtä riffiä, biisit eivät ole kovinkaan erilaisia keskenään, ja lyhimmänkin pituus on melkein viisi minuuttia. The Lighbringerillä vedetään sitä kappaleen käynnistävää riffiä vielä yhdeksän minuutin jälkeenkin.

    Kaikki merkit siis viittaavat tylsyyteen tappavaan (ei pilaan, vaan) monotonisuuteen. Mutta totuus onkin jotain aivan muuta. Pitkän linjan brittiyhtyeen herrat osaavat jollain ihmeellisellä konstilla hypnotisoida kuulijansa niin, että niistä vähäisistä aineksista riittää ammennettavaa ällistyttävän pitkään.

    Levyn keskeiset elementit ovat ruosteisen kuuloinen kitara, Jaz Colemanin hiekkapaperinkarhea karjunta ja välillä kuultavat askeettiset jouset. Sanoituksista varmasti löytyy paljon lisäantia, mutta niihin en ole ainakaan vielä enempää tutustunut.

    Todellakin hämmentävä levy. Uutta KJ-kiekkoa pukkaa, ja yhtyeen viimeisimmät julkaisut antavat luvan odottaa tälläkin kertaa melkoista herkkua. Kertokaapa jokin toinen 30 vuotta vanha yhtye, jonka kohdalla voi sanoa samaa?

    Hosannas from the basements of hell on ainakin 4/5:n levy.
     
    Viimeksi muokattu: 29.08.2010
  2. Liekinheitin

    Liekinheitin Käyttäjä

    Liittynyt:
    15.01.2004
    Viestejä:
    4 524
    Saadut tykkäykset:
    87
    Pintandwefall - Wow! What Was That, Baby? 4/5
    Neljä Zorro-naamiota käyttävää teinityttöä. Hauska imago, mutta osaako niistä joku tehdä biisejäkin tai soittaa tai laulaa? Vastaus kuuluu: kaikki! :thumbsup: Tehonelikko iskee debyytillään pöytään vahvan näytön osaamisestaan, jos nyt ei suvereenin soitto/laulutaidon suhteen, niin tarttuvien kappaleiden kirjoittamisen ainakin. Tyylilajina on autotallirock, ja laulujen aiheet ovat yleensä ihanan naiiveja. Jack White, X-Box, merenelävät... paitsi tarttuvaa, myös hauskaa! Jokainen tytöistä (siis Dumb Pint, Cute Pint, Crazy Pint, Tough Pint) omistaa myös hyvän lauluäänen ja vähintään riittävän taidon sen käyttämiseen, joten jokainen pääsee vokaaleissa sekä liidaamaan että taustalle. Levyn viimeinen kappale Sex song päättää hienon levyn tyylikkään rauhallisella sovituksellaan, jossa kuullaan vain basso, laulu ja kellopeli(?). Tällä onnistuttiin hämäämään ainakin minua; en heti huomannut, että kappaleen sanoitus on melko pervo. :D

    Pintandwefall - Hong Kong, Baby 3½/5
    Toinen levy ei jää paljoakaan jälkeen ykkösen laadusta. Tällä kiekolla on kuitenkin helppo osoittaa sormella levyn heikoimpia kappaleita ja niiden tekijää: Crazy Pint saa tekemillään Where Did You Go? ja The Evelasting Difficulty of Important Choices tämän "kunnian". Cute ei tällä levyllä osallistunut biisitalkoisiin ollenkaan, mutta onneksi takuutekijät Dumb ja Tough saivat aikaan paljon herkullista materiaalia tällekin levylle. Mainittakoon esim. avaus Bird of the birds, hauskalla musiikkivideolla varustettu Hero sounds ja ystävällisestä piraijasta :) kertova Angus.

    Pintandwefall - Time Is Right For Romans, Baby 4/5
    Sitten jotain aivan muuta. PAWF:n väripaletti laajenee tällä uutuudella huimasti. Mukaan otetaan tällä levyllä harppua, ukulelea, thereminiä ja vaikka mitä uutta maustetta. Mukana on onneksi myös tärkein, eli hyvät biisit. Kyllä tälläkin levyllä vielä rokataan (mm. Paranoid, Oyster Boy, Riff Raff), onpahan vaan mukana niin paljon uusia juttuja, että ihasteluksi menee. Joku Supernatural esimerkiksi on sellaista, mitä lähelläkään yhtye ei ole tätä ennen käynyt. Ja vielä toimii ja tarttuu!

    Todella monipuolinen ja hieno levy, jonka jokaisesta kappaleesta on vielä tehty musiikkivideokin! Että ei muuta kuin SinäPutkeen tutustumaan.

    Voisi ehkä jopa sanoa, että Pintandwefallista tuli lempibändini kotimaisista.

    R.E.M. - Collapse Into Now 4/5
    Hurraa - se hyviä levyjä tekevä R.E.M. on vihdoinkin palannut! Uusi levy on parasta R.E.M.:iä vähintään kymmeneen vuoteen. Moni varmasti heittää tuohon vielä monta vuotta lisääkin. CIN:llä Buck, Mills ja Stipe tallaavat tutuilla poluilla, mikä on täysin ok ja ehkä jopa ainoa mahdollisuuskin, koska yhtye on tehnyt jo niin monenlaisia kappaleita ja levyjä, että jotain aivan uutta lienee tässä vaiheessa enää vaikea keksiä. Ja pääasiahan on, että hyviä biisejä löytyy läpi levyn. Tarttuvia rock-paloja ja kauniita balladeja riittää, eikä ilmeisen sopiva tuottaja Jacknife Lee päästä ei enää niin nuoria remiläisiä lepsuilemaan - esim. Alligator_aviator_autopilot_antimatterilla ja That someone is youlla rokataan aivan yhtä lujaa kuin koskaan, ellei kovempaakin.

    Every day is yours to win ja Blue jäävät muita raitoja heikommiksi, joten täydellisestä levystä ei sentään voida puhua. Näiden tilalle kun olisi saatu vaikka Leaving New York, niin vielä puolikas tähteä lisää ropsahtaisi.

    Levy joka tapauksessa päihittää kevyesti kaksi edellistä (ja ainakin Monsterin, muista ei vielä osaa sanoa. New Adventuresille tämä ei sentään pärjää), joten ei voi kuin toivoa tämän olevan suunta tulevaisuudessakin. Tervetuloa takaisin, R.E.M.
     
    Viimeksi muokattu: 03.04.2011
  3. Professional

    Professional Stirlingite Tukijoukot

    Liittynyt:
    09.08.2004
    Viestejä:
    11 301
    Saadut tykkäykset:
    594
    Insomnium - One For Sorrow

    Kuuntelin tämän levyn ekalla kerralla pimeässä huoneessa, keskellä yötä sängyllä silmät kinni maaten ja kuulokkeet korvilla. Oli kyllä senverta jylhän kaunista maalailua, että kylmiä väreitä vaan meni pitkin kroppaa mielen vaellessa sielunmaisemista toisiin. Levyn loputtua piti hetki hengähtää ja pistää sitten uudestaan pyöriin. Huikee levy!

    Insomnium - Song of the Blackest Bird
    Insomnium - Only One Who Waits
    Insomnium - Unsung

    *****