The Hot Chick (2002) tuli tarkastettua ja muista edes milloin jossain leffassa ois nauranut yhtä paljon.. Alku oli melkosta kuraa mutta sitten puolenvälin jälkeen :naminami:
Wedding crashers: Todella hyvä elokuva komedian nälkään. Elokuva jaksoi naurattaa loppuun saakka ja juoni kantoi. Näyttelijät oltiin valittu hyvin joka paransi elokuvaa huomattavasti. Eipä tästä muuta voi sanoa. / 5
Dark Water (Walter Salles, 2005) Alkuperäiseen Japaniversioon verrattuna tunnelmaköyhä mutta yllättäen tämä re-make ruotii äitinä olemista syvällisemmin. Alkuperäisen elokuvan mystinen ja hieman sekavakin jännitys on vaihtunut kontroloituun draamaan. Eri henkilöiden motiiveihin kiinnitetään hyvin huomiota ja elokuva kykenee tarjoamaan tältä osin jopa muutaman oivalluksen. Ohjaus on tyydyttävää tasoa. Angelo Badalamenti olisi voinut säveltää mystisempää musiikkia tunnelmaa kohottamaan. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan toimivaa työtä. Pete Postlethwaite on mainio työtä pelkäävänä talonmiehenä. John C. Reilly on myös hyvä kierona isännöitsijänä. Nautin siitä miten nämä kaksi herraa pallottelivat vastuutaan putkitöistä toiselleen. Ei läheskään niin pelottava kuin odotin mutta draaman osalta varsin onnistunut tekele. 3 / 5
Wolfgang Amadeus Mozartin elämästä osittain fiktiivisestikin kertova Amadeus. Olipa muuten henkeäsalpaavan kaunis ja kiehtova elokuva. Ilmeisesti kuitenkin muutamia vapauksia on käsikirjoittaja Peter Shaffer tehnyt, mutta todella mielellään tätä miltei kolmetuntista elokuvaa katseli. Ja se musiikki... 4,5/5 The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (2005) tuli katsottua toistamiseen eikä sytyttänyt aivan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä katselukerralla. Toki elokuvalla oli omat hauskat hetkensä, mutta pääasiassa elokuva koostui vain mahdottomasta kohelluksesta kohelluksen perään. Ihan viihdyttävää seurattavaa se tälläkin kertaa oli kirjaa lukemattomalle. Kirjan aionkin lukea ensi kesän aikana. 3/5, mutta pahoin pelkään, että tulevat katselukerrat tulevat rokottamaan elokuvan pisteitä vielä lisää, koska ensimmäisen katselukerran jälkeen olisin antanut elokuvalle jopa 4/5.
Ammottava aukko Tarantino-tietämyksessä tuli paikattua kun katselin Four Roomsin (1995). Neljän ohjaajan väsäämä episodielokuva on kyllä harvinaisen kummallinen ilmestys. Kaksi ensimmäistä jaksoa, ohjaajina never-heardit Allison Anders ja Alexandre Rockwell, olivat aika tylsiä pätkiä, ainoa hauska asia oli Tim Rothin omituinen vääntelehtiminen. Robert Rodriguezin ohjaama kolmas jakso oli edellisiä hauskempi ja Tarantinon kipparoima päätösjakso olikin sitten jo melkein loistava. Elokuvana siis epätasainen ja kummallinen, yksittäisinä episodeina kaksi onnistunutta pätkää ja kaksi tylsää. Vaikeaa antaa tällaiselle pisteitä, joku tasapaksu 3/5 on varmaan paikallaan.
Nightmare [Gawi] (Byeong-ki Ahn, 2000) Suurin odotuksin ostin tämän erinomaisen "Phone"-elokuvan perusteella. Elokuva tarjoaakin samankaltaista kauniin taide-elokuvan ja kauhuleffan soinnukasta valssia mutta jää kuitenkin heikommaksi esitykseksi. Välillä tuntui kuin verta ja väkivaltaa olisi tarjoiltu vähän turhan paljon psykologisen jännityksen kustannuksella. Muutenkin tuntuu että leffoja joissa suurehko kaveriporukka alkaa salaperäisten tappojen myötä pienenemään on tähän maailmaan tehty enemmän kuin tarpeeksi. Musiikit ovat jälleen hienot ja vaihtelevat. Ohjaus on hyvää, kameratyö on mallikasta. Näytteleminen on mitä on. Käsikirjoitus maistui kliseiseltä. Jotenkin vaikea arvosteltava. Etelä-Korealaiseksi elokuvaksi lievä pettymys. 3,5 / 5
Finding Neverland Mielenkiintoinen elokuva tarinan syntymisestä. Elokuva on taattu Depp laatua ja, myös lapset tekevät hienosti roolinsa.* Lopussa kyyneleet kyllä nousevat silmiin.* 4+/5 Secret Window Jälleen Deppiä. Deppin laatuun voi luottaa, myös tässä. Aluksi elokuva vaikuttaa suhkot oudolta, mutta ainaki minut se kaappasi nopeasti tarinan vietäväksi. Nämä elokuvat yleensä iskevät minuun hyvin, tosin poikkeuksiakin löytyy. Tämä ei kuitenkaan kuulu niihin poikkeuksiin 5/5
What's Eating Gilbert Grape 4/5 Tämä Johnny Deppin ja Leonardo DiCaprion tähdittämä rujon upea draama kolahti meikäläiselle aika kybällä. Erityismaininta täytyy antaa Leonardo DiCapriolle roolissaan kehitysvammaisena poikana. Death Wish 3/5 Jostain syystä tällainen "klassikko" oli jäänyt aikojen saatossa katsomatta. Ennakkoon odotin hieman enemmän toimintapainoitteisempaa Charles Bronson-meininkiä, mutta ehkä parempi näin. Ei tämä leffana ollut mikään likainen harry (tai kovaotteiset miehet), mutta jotain samaa hyvää 70-luvun angstia tässä oli läsnä. Zardoz 3½/5 Leffa joka alkaa kohtauksella jossa kivinen pienen kerrostalon kokoinen puhuva pää laskeutuu taivaalta ja sanoo: "aseet on hyviä! Penis on paha" ei voi olla paska, eikä ollutkaan. Mukavaa scifi-fillistelyä kornilla juonella. Sean Connery vetää punaisissa trikoissaan aika hyvän roolin tässä leffassa. Seksmisja 4/5 Vihdoinkin sain hankittua tämä vuonna 1984 tehdyn Puolalaisen scifi-camp-leffan. Leffassa pari tiedemiestä ryhtyvät koekaniineiksi syväjäädytykseen ja jotain menee pieleen - he heräävät 50 vuotta myöhemmin maailmassa jossa ei ole enää miehiä ja kaikki naiset asuvan maan alla suuressa kommuunissa. (Arvostelin varovaisesti leffan alakanttiin) The Bird with the Crystal Plumage 2/5 Ostin mielenkiinnosta tämän Dario Argenton (ilmeisesti) läpimurtoleffan. Eipä tästä ainakaan paljoa positiivista jää sanottavaksi. Aina silloin-tällöin leffa sai jännitystäkin rakennettua, mutta aika hiljaista sekin useimmiten oli, ennemminkin elokuva oli kasa pikkukivoja kauhukohtauksia. Muistaakseni Suspriassa sentään Argento pystyi pitämään langat käsissä melkein koko leffan, tässä vaiheessa taitoa vielä harjoiteltiin. Juoni oli välillä niin surkea että sattui päähän. -- JP
Abyss: Jotenkin vaisu odotuksiin nähden. Varsinkin loppu oli aika schaissea. Lisäksi jopa teatteriversio oli hieman ylipitkä, esim. Spoiler .Lindsayn elvytyskohtauksen olisi voinut sivuuttaa vähän nopeammin . Tehosteet olivat kyllä komeita 80-lukulaiseksi leffaksi, varsinkin vesilonkero oli todella hieno. Muistaakseni jossain dokkarissa, jossa käsiteltiin tehosteita, tuota lonkeroa sanottiin niin vaikeaksi tehdä, että sitä oltiin jo vähällä poistaa leffasta. Alkupuoli oli ihan mukiinmenevä. Alustavasti 3/5, saatan pudottaa vielä jahka saan leffan toiseen kertaan katsottua. Die Hard: Ei juurikaan haukuttavaa. Helvetin maukasta toimintaa, Bruce äijäilee roolinsa hyvin ja pahiskin on oikein onnistunut valinta. Lopun olisi toki voinut paremminkin tehdä. Kenties kaikkien aikojen paras toimintapätkä, Kakkos-terminaattorin kanssa taistelee tittelistä. 5/5 Die Hard 2: Paljon ykköstä huonompi. Räjähdykset ja muutkin tehosteet olivat astetta munakkaampia, mutta liika kliseisyys hahmoissa ja monet juonen kannalta turhat kohtaukset vievät rekkaa jonnekin muualle kuin pihaan. Huonoin Die Hard. 3/5, ellei jopa puolikasta huonompi.
Tuli eilen katsottua pitkästä aikaa Casablanca, kun special editionin tyrkyttivät divarissa puoli-ilmasiksi mukaan.. Edelleenkin kyllä hemmetin hieno elokuva. Vaikka juoneen on koitettukin ujuttaa kaikenmoisia käänteitä ja nokkeluuksia, on tämä ennenkaikkea näyttelijöiden leffa. Bogart on täydellinen. Roolisuorituksia tukee ohjaajan maltilla rakentama tunnelma, joka hakee vertaistaan. Päähenkilöiden ensikohtaaminen on hyvä esimerkki elokuvan voimasta; yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Spoiler Usual suspects -repliikki ja koko loppukohtaus on myös kaikessa kuluneisuudessaan edelleen niin loistava, että kyllä se minut herkisti enemmän kuin yksikään rakkausnyyhkyttely tässä elokuvassa. *****/*****
Annie Hall Klassista Allenia oli taas katseluvuorossa ja vanhat muistikuvat pitivät hyvin paikkansa. Osuvan komedian raikastamaa ihmissuhdevenkoiluahan tämä oli. Varsinkin Keaton oli mainio, näin hupsu naisrooli kuuluu tehdä (eikä kuten Teri Hatcherin kammotus Desperate Housewivesissä). + Manhattan Astetta vakavampaa Allenia, vaikka komedia oli yhä hyvin mukana. Teemat olivat jälleen Allenin elokuville kovinkin tuttuja, kokonaisuus toimi hieman vielä Annie Halliakin paremmin. Mustavalkokuvaus sopii elokuvaan hyvin ja varsinkin alun montaasi on hieno. ½
Laitakaupungin valot Liian synkkä ja kömpelö. Puuttui loisto ja positiivisuus, jotka tekivät edellisestä(Mies vailla...) nautinnollisen ja vaikuttavan elokuvan. :thumbsup: :thumbsup: Münich Vaikuttava ja tehokas kuvaus väkivallan ja terrorin hallitsemasta maailmasta. Spielberg osaa edelleen! :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: Brokeback Mountain Hyvä ja tunteisiin vetoava elokuva. Hieman tylsä. Näyttelijät paikkasivat heikohkoa käsikirjoitusta. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: Star Wreck IV: In the Pirkinning Ihan kiva pätkä. Sai muistelemaan niitä aikoja, jolloin B5, Star Trek ja Star Wars loivat maagisen tunteen. Tehosteet hyviä, mutta näytteleminen kökköä. :thumbsup: :thumbsup: Dodgeball Komedia, joka ei (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ollut hauska, ei voi olla hyvä. Eikä tämä ollutkaan... Stiller oli typerä ja Vaughn liian vakava. :thumbsup:
Vital Shinya Tsukamoton ohjaama (Tetsuo) Vital tuli katsottua, ja pakko myöntää että oli suhteellisen kummallinen teos. Kerrottakoot leffasta sen verran, että se keskittyy lähes kokonaan ruumiinavauksen suorittamiseen, ja pituutta leffalla on ainoastaan 86 min. Dvd:stä sen verran, että DTS raita toimi hyvin ja kuva oli terävä. ? / 5
Bourne Identity & Bourne Supremacy **** Tulipa sitten viimein katsottua nämäkin pätkät. Vaikka en yleensä ihmeemmin tällaisesta suoraviivaisesta ja kurttuotsaisesta toiminnasta pidäkään, niin nyt kolahti ja kovaa. Jotenkin on vaan osattu pitää elokuvien tempo juuri sopivana, eikä minulle ainakaan sattunut katselun aikana tylsiä hetkiä. Ehdottomasti parasta perintesitä toimintaa hyvin pitkään aikaan.
The Uninvited [4 Inyong shiktak] (Su-yeon Lee, 2003) Synkkä ja pimeä elokuva! Alkaa tummanpuhuvasti, jatkuu ahdistuneesti ja loppuu armottomasti. Raskas elokuvakokemus. Taidolla tehty ja mieleenjäävä. Kaikkea mitä Etelä-Korealaiselta kauhuleffalta voi odottaa. Saa paatuneenkin katsojan hätkähtämään muutamassa kohdassa. 4 / 5
Nathalie Alkoi tylsästi, mutta kehittyi loppu kohden ihan mielenkiintoiseksi. Perustason ranskalaiselokuva. :thumbsup: :thumbsup:
Batman begins: Todella hyvä Batman, mielestäni yksi parhaista. Elokuva oli synkempi kuin muut Batmanit joka minusta oli hyvä asia sillä elokuvaan tulee enemmän tunnetta. Elokuvassa kerrottiin hyvin miten kaikki alkoi ja vastasi joihinkin kysymyksiin. Näyttelijät olivat hyvin valittu sillä kukaan ei tuntunut olevan kuin päälle liimattu. / 5
G. W. Pabst: Die Büchse der Pandora ***** Saksalaisen mykkäelokuvan viimeinen mestariteos. D. W. Griffith: Way Down East ***½ Aavistuksen verran huonompi kuin mitä muistin. Draama on kyllä ohjaajalle tyypilliseen tapaan vahvaa, mukaan liitetyt komediajaksot puolestaan aivan järkyttävän huonoja. Loppu on todella hieno. Allan Dwan: The Iron Mask **** Fairbanksin viimeinen mykkäelokuva. Hyvää viihdettä, vaikka alussa tuntuikin olevan jokseenkin kieli poskessa tehty. Steven Spielberg: Jurassic Park ***½ Ilman joitain latteuksia olisi saanut ainakin puolikkaan lisää. Hyvää viihdettä tämäkin. Vincente Minnelli: An American in Paris *** Musikaali, jossa ei ollut yhtään mieleenpainuvaa kappaletta. Perustarina, ihan ok näyttelijät, mutta lopun musiikkipätkä oli aivan liian pitkä. Vsevolod Pudovkin: Mat **** Hienohan tämäkin oli, varsinkin viimeinen kymmenminuuttinen aivan loistavaa tavaraa. Myös tarina oli kiinnostava. Cecil B. DeMille: The King of Kings ****½ DeMilleä parhaimmillaan ja pahimmillaan. Paikoin todella laskelmoituja kohtauksia, mutta ohjaajan tietäen ne on valmis antamaan anteeksi. Kokonaisuudessaan lähes Kymmenen käskyn veroinen
Road to Perdition Sam Mendesiltä olen nähnyt kaksi leffaa ja kumpikin on viiden tähden kamaa. Tom Hanks onnistuu tässäkin leffassa helvetin hyvin, ei ole juuttunut vain ns. hyvien jätkien rooleihin, vaikka tässäkin leffassa hän on periaatteessa "hyvä jätkä". Juonikaan ei ollut paskempi, itse asiassa tykkäsin tosi paljon. Kuvaus on huikeata, näin hyvännäköistä leffaa näkee harvoin. Varsinkin Spoiler Michaelin tulittaessa kaikki hengiltä öisellä kadulla kuva on tajuttoman upea. Tarinaa myös pedattiin kiitettävän kauan, oikeastaan yksikään päähahmo ei jäänyt etäiseksi. Se kyllä harmitti pirusti että olin nähnyt kuvan lopusta, joka sitten spoilasi ison osan loppuratkaisusta. Joka tapauksessa niin hieno leffa että pakko antaa se viisi tähteä. Ylitti odotukset reippaasti.
No pistetään taas pari. Finding Neverland: 3/5 Ihan mukava leffa. Jostain syystä ehkä odottelin enemmän, mutta ei ainakaan ensimmäisellä katselukerralla sytyttänyt ihmeemmin. Deppiltä jälleen kohtuullisen hyvä roolisuoritus, mutta tuntuu, että itse elokuvasta vain jotain jäi puuttumaan. Pitänee katsella vielä toistamiseen. Rukajärven tie: 2/5 DVD on lojunut hyllyssä varmaan ainakin vuoden verran, ja viimein sain katseltua. Ei kyllä todellakaan noussut meikäläisen silmissä mihinkään merkittävän suomalaisen sotaleffan asemaan. Kohtuullisen köykäisesti näytelty, keskinkertaisella juonella varustettu tarina, johon oli toki saatu mahdutettua mukaan pakollinen päälleliimatun tuntuinen, mutta ah, nykyaikaiselle suomi-mainstreamille niin muodikas panokohtaus, sekä ennalta-arvattava loppu. Katselihan tämän kertaalleen muun tekemisen puutteessa. 12 Monkeys: 4/5 Leffan edellisestä näkemisestä on jo melkoisesti aikaa, ja yllätys oli positiivinen. Jotenkin muistelin, että en pitänyt teoksesta, mutta leffahan oli hyvä. Willis näytteli pääosan hyvin, Pittiltä mielestäni hieman ylinäyttelyä, Stowelta ihan hyvä rooli. Kokonaisuudessaan laatutyötä Gilliamilta. Cinderella Man: 4,5/5 Yksi parhaita näkemiäni nyrkkeilyelokuvia. Hienosti tehtyjä ottelukuvauksia, ja Crowen sekä Zellwegerin mainiot roolisuoritukset tekivät leffasta todella hyvän. Shi mian mai fu (House of Flying Daggers): 3/5 Odotin elokuvalta enemmän. Jostain syystä juoni ei kyllä uponnut ihan täysin ja alku antoikin mielestäni odottaa enemmän, kuin mitä elokuva lopulta tarjosi. Ihan katsottavaa silti, vaikkakin hieman keskinkertainen maku jäi. Kaze no tani no Naushika (Nausicaä of the Valley of the Winds): 3,5/5 Toinen Miyazakin leffani. Vähän vanhempi, ja sitä myöden myös hieman karkeampaa piirrostyötä Spirited Awayhin verrattuna, mutta hyvä piirretty, ja mukava tarina. Snatch: 4,5/5 Ritchien hienoa koomista rikostarinaa, josta ei voi olla pitämättä. Brad Pittiltä varsin loistava (huvittava) rooli mustalaisena. Mustan huumorin ystäville taattua viihdettä. Reservoir Dogs: 5/5 Tulipa viimein ostettua pitkäaikainen suosikkileffani DVD:llä. Kyseinen teos on tullut nähtyä n+1 kertaa aikaisemminkin, mutta aina vaan se pysyy hyvänä, enkä kehtaa antaa vähempiä pisteitä Tarantinon läpimurtoleffalle. Pidin kyseistä rainaa pitkään parempana, kun Pulp Fictionia, mutta täytyy sanoa, pitkällisen harkinnan jälkeen, että ehkä se PF vie kuitenkin voiton. Jokatapauksessa leffasta tekevät loistavan, hienot dialogit, varsinkin Madsenin (korvanleikkauskohtaus on loistava), Chris Pennin (R.I.P), sekä Keitelin hienot näyttelijäsuoritukset, sekä leffan hienot musiikkivalinnat. Tämä täältä tähän.