Jackie Chanin Legend of the Drunken Master Oli kyllä kelpo leffa,on se vaan mainio temppuilija tuo Chan.:king: On kyllä nautinto katsella noita taidolla tehtyjä itämaisia tappelukohtauksia, ne kun tulee yhteen putkeen koko taistelu eikä sekuntti vasemmalta ja toinen oikealta.
Secret Window Keskinkertaisuuden ylistys. Ei tämä oikein mukaansa missään vaiheessa temmannut, kerronta oli aika heikkoa. Depp oli ihan ok, mutta tuskin tätä toiste tulee katsottua. Lopetuksesta pienoinen plussa. + Friday Night Lights Tästä osasikin jo jotain odottaa muutaman ylistävän arvostelun perusteella ja täyttikin odotukset. 80-luvun loppuun sijoittuva jenkkifutisdraama kuvasi osuvasti pienen teksasilaiskaupungin joukkueen yritystä voittaa osavaltion mestaruus. Joukkueen kohtaama paine menestykseen yhteisön, vanhempien ja itsensä osalta oli käsittelyn keskipisteessä. Paikoin mukana oli samaa seesteisyyttä, joka on tullut tutuksi mm. Soderberghin ja Mannin elokuvista sekä Crashista. Tietyissä kohdissa edettiin urheiluelokuvan sääntöjen mukaan, mutta hahmoista oli saatu tarpeeksi realistisia jotta massata erotuttiin. Lajityypin viimeaikaista parhaimmistoa. +
69 - Sixtynine (1969) ½ Mielenkiintoinen suomalainen ajankuvaus vuodelta 1969. Jörn Donnerin ohjaama elokuva, joka vasta nyt sai ensiesityksen televisiossa. Hyvää viihdettä lauantai-illaksi - kuvastoon kuului paljasta pintaa sekä hauskoja että vauhdikkaita kohtauksia. Juoni oli kepeä ja eteni sopivalla vauhdilla. Mukana oli kohtuullisen paljon kuvaa jääkiekko-ottelusta (HIFK-Tuto), jossa Heikki Riihiranta sai kakkosen. Toimisi myös marimekon mainoselokuvana. Todisti taas kuinka huonosti vanhat kotimaiset elokuvat on jälkiäänitetty, tässäkin selviä eroja äänessä ja lip-syncissä. Shelltyttö Seija Tyni :love:.
The Legend of Zorro. Melkoista kertakäyttöviihdettä The Mask of Zorron jalanjäljissä. Kyllä tämän parissa sen parituntisen ihan mukavasti viihtyi mutta tuskinpa tätä ikinä toistamiseen jaksaa katsella. 2½/5.
Tarzan Finds a Son! Tuttuakin tutumpaa tarzan-viihdettä suurinpiirtein samalla juonella varustettuna, kuin kolme edeltävääkin Weismuller-pätkää. Toteutuksellisesti sarjan parhaimmistoahan tämä on, vain pari heikkoutta juonessa ja kerronnassa haittaavat. ½ The Recruit Tämä taasen oli melkoista roskaa, jo ensimmäisestä kohtauksesta havaitsi mitä tuleman pitää. Koko juonikuvio oli todella ohut ja pikaisesti hutaistun oloinen, näyttelijätkin vaikuttivat lähinnä vaivaantuneilta rooleissaan. Paikoin onnistui kuitenkin tarjoamaan hippusen viihdettä. -
Valiant Hohohoijaa, kyyhkysistä ei oltu saatu irti oikeastaan mitään. Täysin turha tekele. Animaatioiden pohjasakkaa. Madagascar Ihan ok piirretty. Ei tarjonnut mitään erityistä ja huumoriakin oli aika vähän ja se oli ennalta arvattavaa. Upposi kuitenkin paremmin kuin valiant, ehkä juuri ääninäyttelijöiden takia. Ne pois niin olisi tipahtanut valiantin kanssa samaan kastiin. War of the Worlds Huono. Ensinnäkin mitä hittoa Tom Cruise teki koko leffassa? Hänellä ei ollut mitään annettavaa kyseiseen rooliin. Siihen olisi käynyt kuka tahansa ja mielestäni jopa paremmin. Toisekseen koko leffa tarjosi muutaman jännän kohdan ja loput olivat täysin yhdentekevää juoksemista ja eteenpäin menemistä. Tekisipä joku kunnon leffasarjan tripodien ajasta. Speak Tavallinen nuorisodraama. Juonihan oli selvä jo ennen leffan katsomista tai viimeistään jonkun 10min jälkeen. Siltikin tämän jaksoi katsoa ihan hyvin. Pääosan vetäjä oli hyvä, muut jäivät taustalle. Tytön äitinä weedsistä tuttu eukko.
Charlie and the chocolate factory Tämä unohtui. Täytyy sanoa että Tim Buron + Danny Elfman on sellainen yhdistelmä joka iskee meikäläiseen. Tämäkään leffa ei tehnyt poikkeusta. Ei ehkä yltänyt edellisen Burtonin (Big Fish) tasolle, mutta silti todella hyvä leffa. Tykkäsin älyttömästi ja tämän kohdalla voi jo tehdä poikkeuksen eli dvd tulee varmaankin ostettua omaksi.
Aikaisemmin viime viikolla: Batman Begins: Arvio täällä. Star Wars Ep.3: Tuli tämä "uuden trilogian" viimeinen osa katsottua dvd:lta. Teatterikierroksella tämä tuntui vielä keskivertoa paremmalta pätkältä, mutta nyt katsottuna siltä keskinkertaiselta pätkältä. Ylinäytteleminen pisti kokoajan silmään, ainakin suuren Keisarimme kohdalla, joka veti alta riman sellaisella sarjatulella että oksat pois (Unlimited power!! no, no, no...., jne. voi hyvä huokaus). Keisari sai Haydeninkin jopa näyttämään laatunäyttelijältä. Vastapainona oli Ewan, joka yleensä vetää roolin hyvin, mutta tällä kertaa mies tuntui laukovan repliikkejä liukuhihnalta. Tehosteet olivat kyllä mukavan sarjakuvamaiset ja tekninen puoli kyllä hyvin hallussa, mutta kässäri ja tarinan järkyttävät juoniaukot sekä aikajatkumo-ongelmat kyllä verottivat nautintoa. On Ep3 silti ihan kelvollista katsottavaa, mutta ei tämä kyllä silti paljoa sytytä. 2½/5 Night Watch: juttua täällä Nekromantik: Huh, oli kyllä todella ns. fucked up tämä pätkä. Ehdottomasti yksi sairaimmista leffoista joita on tullut vastaan. Cannibal Holocaust tuntuu tämän jälkeen mukavalta kokkausohjelmalta. Jotenkin tämä nekrofilia ei oikein kiinnosta, olen ilmeisesti liian tervejärkinen (ainakin osittain). Ei tätä kyllä tee mieli enää tämän jälkeen katsoa. 1½/5 (puolikas tulee lisää provokatiivisesta käsittelytavasta) Sunnuntaina: L.A. Confidential: Tuli jälleen laitettua tämä Curtis Hansonin loistava rikosleffa soittimeen. Tämä 40- ja 50-lukujen tunnelma toimii erittäin hyvin ja koko elokuva on yhtä neonoirista fiilistelyä. Näyttelijäsuoritukset ovat kaikki rautaa ja käsikirjoitus, vaikkakin aika perinteinen, on hiottu huippuunsa. Ellroy on omaksunut hyvin Hammett- ja Chandler-tyylisen kerrontatavan ja elokuvan ilmapiiri on sen mukainen. Ehdottomasti 90-luvun parhaita elokuvia ja pistää vain entisestään kyseenalaistamaan Titanicin saamaa Oscar-vyörytystä. Kauan tämä roikkui 4½:n paikkeilla, mutta kyllä sen nyt jo vihdoinkin voi nostaa täyteen: 5/5 Chinatown: Confidentialin siivellä tuli fiilis katsoa samanhenkinen Chinatown. Tämä on kyllä elokuvian aatelia, siitä ei pääse mihinkään. Jack Nicholsonin loistava ja persoonallinen suoritus Jake Gittesina lukeutuu varmasti miehen kolmen parhaimman roolin joukkoon. Polanskin ohjaustyöskentely ja miehen luoma maailma ovat klassisella hollywood-tavalla koskettavia ja hienoja. Sopiva utuisuuden verho on läsnä koko leffan ajan. Townen käsikirjoitus on myös ensiluokkainen. Unohtamatta tietenkään Goldsmithin tunnelmoivaa scorea (joka oli myös erinomainen LA Confidentialissa). Kyllä tämä kuuluu edelleen vahvasti omalle Top-leffalistalle. 5/5
Eilen tuli katsottua yksi parhaista länkkäreistä. Elokuva ei käsittääkseni saavuttanut mitään suurta suosiota mutta on saanut kyllä suuren kannattajajoukon,ehkäpä ajankohta oli leffalle väärä. Leffassa Val Kilmer tekee mielestäni Yhden parhaista roolisuorituksistaan Doc Hollidayna,Kurt Russell tekee myös mainion roolityön. Elokuva on aika täynnä tunnettuja näyttelijöitä,mutta tällä kertaa mielestäni siitä ei ole haittaa. So run you cur! Run! Tell all the other curs the law's coming! You tell them I'm coming, and hell's coming with me, you hear?! Hell's coming with me !! Leffahan oli tietysti Tombstone Leffan ainoa miinus Spoiler Wyatt Earpin/Kurt Russelin tajuttomat viikset
Miten vaimo murhataan. Muistikuva vuosien takaa ei pettänyt, tämä oli erittäin hauska ja perimmäiset asetelmat paljastava elokuva ajalta ennen tasa-arvoa. Elokuvasta löytyy Rotstenin arvostelu, ja se kannattaa lukaista sillä guru on taas kerran oikeassa. https://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1058. Meikä tosin laittaa elokuvalle yleisarvosanaksi 4/5. Viisi vuodenaikaa. Kaunis kuin karkkipaperi, mutta en mä kyllä oikein mitään tajunnut. On lautalla pienoinen talo ja munkkipariskunta, eli taas kerran jotain ihme jamppoja popsimassa riisiä ja tekemässä henkisiä harjoituksia. Eli ei auennut tämä teos, vaikka sen jo toistamiseen katsoinkin. Ensimmäisellä kerralla tykkäsin enemmän, sillä silloin ihastelin vain kuvien kauneutta ja annoin juonen olla. Jos tästä nyt aidosti täytyy jotain positiivista kertoa, niin siitä mä tykkäsin, että kungfut ja puiden latvoissa tappelut oli jääneet kotiin tällä kertaa. Kuvista 5/5, juonesta ?/5. Spoiler Voisko joku kertoa, että mitä ne kala, sammakko ja käärme tarkoittaa? Jos niillä ei ole symboolista arvoa, niin elokuvan "juoni" oli todella surkea. Amityville Horror. Että olikin sitten mahtava elokuva! Kauheaa oli ainoastaan S.E. dvd-paketin dokumenttituubat ja kommennttiraita. Yrittivät vielä vakuuttaa, että on tää oikeasti tapahtunut ja kyllä onkin pelottavaa. Ei ollut. Kauhuleffa joka ei pelota, järkytä, mietitytä, mutta saa pitkästymään on arvosansa 1½/5 ansainnut. Pitää vielä selventää, että Margot Kidder oli kyllä niin hyvän näköinen misukka, että hän ansaitsi tälle leffalle ½ pistettä ihan vaan olemalla siinä. Se äijä (James Brolin) oli kuin jostain Kaunareista tai Tunteista ja tuoksuista, eli tosi laadukasta näyttelijäntyötä oli havaittavissa. On tainnu taas vuodet ajaa ohi taas kerran "kauhuleffasta", sillä kakarana muistan tätä vahdanneeni ihan täpinöissä ja silloin pelotti, nyt haukotti. Pakko oli tarkistaa, ja löytyyhän tästäkin arvostelu Plazalta ja tällä kertaa asialla on Murnau https://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1134 . Lemony Snicketin Surkeiden Sattumusten Sarja. Toistamiseen tämänkin katsoin ja täytyy sanoa, että tietyiltä osin kolahti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, ja toisaalta ensimmäisen kerran taika oli haihtunut. Elokuva on hyvin tehty ja kaikesta huomaa kyllä että rahaa on palanut. Lapsinäyttelijät saavat täyden tunnustuksen rooleistaan ja Carrey... no maneerit ovat palanneet loistavan Eternal Sunshinen jälkeen. Lukekaa Jorsen HYVÄ arvostelu täältä https://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1212, ja katsokaa elokuva. Ei tuo taaskaan mitään suurta taidetta ole, mutta kivaa viihdettä sunnuntai-iltapäivään. Arvosana ....4/5.
Good Morning, Vietnam Toimiva sekoitus huumoria ja hieman vakavampaa asiaa. Robin Williams on huippuvedossa. 4/5 Enpä tiennytkään ennen ekstrojen katsomista, että leffa perustuu todelliseen henkilöön. Adrian Cronauer-niminen henkilö todellakin toimi DJ:nä Vietnamissa 1965-66 Ronin Tavallista parempi toimintapläjäys. Robert De Niron ja Jean Renon kemiat pelaavat hyvin yhteen ja takaa-ajokohtaukset toimivat erinomaisesti vaikka yleensä sellaiset eivät minua juurikaan kiinnosta. 3½/5
Phantom of the Paradise (1974) 0 / Nyt se löyty!!! Nimittäin surkein ikinä katsomani elokuva. Brian De Palman sekoilu, jossa 90 minuuttia tuntui ikuisuudelta. Oopperan kummitus tarinaan pohjautuva elokuva, jossa yrityksenä on tehdä jonkinlainen rockooppera sekoitettuna aíneksia scifistä ja kauhusta. Rock musiikki oli kuitenkin enemmän kasaripoppia ja Beach Boysia. Minun mielestä elokuva oli todella pettymys, myös De Palman osakkeet silmissäni laskivat useita sijoja. Elokuva oli todella kummallinen, olisi varmaan pitänyt olla jossakin kamoissa että siitä olisi saanut jotain irti. Juoni oli kyllä kohtalaisen selkeä, mutta kerronta ontui kun yhdellä jalalla kävelevä puliukko. Goodfellas (1990) Martin Scorsese lunasti lupauksensa. Ensi kerran pääsin tämän gangsteriklassikon kimppuun. Kyllähän kokonaiset 2 tuntia 20minuuttia oli mestari Scorsesen juhlaa - harvassa ovat elokuvat, jotka jättävät näin hyvän mielen katsomisen jälkeen, aivan kuin taidenäyttelystä uloskävellessä. Kaikki toimi loistavasti, eikä Sudenpesän tyylistä hapuilua ollut lainkaan. Kaikki nostalgiset elokuvat iskevät minuun, lisäksi tässä oli sekin hyvää että taustalla oli tieto kaiken olleen totta. Suosittelen lämpimästi! The Canterbury Tales (1972) Pier Paolo Pasolinin hurja seikkailu. Juoni on hyvin hepponen, muutama ukko menee Canterbury nimiseen kaupunkiin ja alkavat kertoa tarinoita - pieniä pätkiä, joilla ei varsinaista yhteyttä ole toisiinsa. Osa tarinoista on hyvinkin hauskoja kun taas toisissa (tarkoitan lähinnä loppua) mennään kaikkien rimojen ali suoraan mutapainiin. Tämä menee samaa kastiin Federico Fellinin Satyricon kanssa. Eli jos pidät Satyriconista niin todennäköisesti myös Canterburyn tarinoita tarjoaa hyvää viihdettä.
Mayonaka no Yaji San Kita San Mitä saadaan kun yhdistetään Fear And Loathing in Las Vegas ja Bill & Ted's Excellent Adventure? En tiedä, mutta lähelle sitä tuntuisi pääsevän Mayonaka no Yaji San Kita San. Elokuva vahvistaa edelleen käsitystäni, että Japanista tulee parhaasta päästä olevat antenniosaston tasolla pyörivät elokuvat. Luulin jo Survive Style 5+ ja Miiken elokuvien olevan eniten tutkalla, mutta tämä meni kyllä ykköseksi "tillin tallin" -elokuvien sarjassa. Lyhyesti tarina kuuluu seuraavasti: Kaksi Edo-kauden homonistiä lähtevät yhteiselle matkalle Japanin halki toivoen pääsevänsä Ise pyhäkköön jossa heillä olisi mahdollisuus päästä huumeista eroon. Matka sinne onkin sitten yhtä trippiä aina kuningas Arthuria ja Excalibur miekkaa, sekä tietysti Elvikseltä näyttävää etsivää myöten. Unohtamatta tietenkään Styx-jokea ja Magic Mushroom metsää ja lauluosuuksia. Toisin sanoen, tämä on elokuva mistä Monty Python porukka olisi tod. näk. kovinkin ylpeä. Elokuvan arvosana muodostuu tietysti hienosta tajunnan laajennuksesta: :hitme: :hitme: :hitme: :hitme: :hitme: / 5
The Eye. 2002 Todella hyvä leffa ja oikeastaan ensimäinen japanilainen jonka katsoin. omalla tavalla jännittävä ja alussa kyllä selkäpiitä karmi kun ei oikein tiennyt mitä on tulossa. elokuva oli loppuun asti mukavaa katsottavaa eikä tylsyys iskenyt . Nytpä tietää miltä sokeasta tuntuu saada toimivat silmät päähän 3.5/5
Crow: keskinkertaisista roolisuorituksista koostuvan castingin goottitoiminta. Visuaalisesti oikein komea, toimintakohtaukset vievät mukanaan ja elokuvan tyyli on muutenkin lähellä sydäntä. Tarina nyt on sellainen perussarjakuvaviritys mutta se ei suuremmin haittaa kun toteutus kuitenkin on varsin hyvällä tasolla. Brandon Lee heittää pääosaroolin varsin hyvin, mutta noin rehellisesti sanottuna, ei maailma nyt mitään uutta De Niroa menettänyt. Kliseitä viljeltiin tiuhaan, mutta Proyas on saanut vähemmän loistavista aineksista kuitenkin aikaan hyvän elokuvan. Vielä 4 vuotta sitten tämä sai 5- / 5, nyttemmin tippuu 4 / 5:een. Pahin angstikausi taitaa valitettavasti olla ohi. 4 / 5 Blue Car: varsin perinteinen teinityttödraama = toimii täälä. Hyvin näytelty, lapsinäyttelijä oli yllättävän hyvä, eikä pääosatyttökään ollut ollenkaan hullumpi. Runoilijatytön angstia oli tarjolla vähintäänkin riittävästi. Toimiva tarina, pari yllättävää käännettä ja vahva kokonaiskuva pitävät kiinnostuksen vahvasti yllä koko vajaan puolentoista tunnin ajan. Runotytön opettaja tekee varsin vaikean roolisuorituksen erityisen hyvin. Ainakin minä jaksoin hyvin sympatiseerata tytön vähän roadtripmaista matkaa kohti määränpäätään. Uskottavat, ja ennenkaikkea vähemmän täydelliset henkilöhahmot olivat mukava ilmestys. Blue Carissa ei ole oikeastaan yhtään puhtaasti "hyvää" hahmoa. 4- / 5
Shattered Glass Elokuva on niin perushuttua kun vaan voi olla. Hayden Christensen ei osaa näytellä, vaikka sen voissa paistaisi. Kovin kovasti tätä lehdessä (Empire) hehkutettiin, mutta täysin turhaan. Glassin kirja olisi voinut olla mielenkiintoinenkin ennen tätä elokuva elämystä, mutta nyt varmaan Hayden kummittelisi koko ajan mielessä. Haydenitön 3/5, Christensenillä 2/5
Ei tuo kyllä japanilainen ole, esimerkiksi IMDb kertoo näin: Country: Hong Kong / UK / Thailand / Singapore. American Outlaws. Viihdyttävyyttä vaikka muille jakaa. Historiallista tarkkuutta tämäntyyppiseltä elokuvalta nyt on ihan turha hakeakaan. Hakkaa samaan genreen kuuluvat The Mask of Zorron ja The Legend of Zorron kevyesti. Timothy Daltonista plussaa. 3½/5.
Alien vs Predator Mjooh. Ei kyllä oikein herättänyt suurta mielenkiintoa. Ei ollut oikein mitään hyvää tässä elokuvassa. Pari kohtaa pisti kyllä kliseisyydessään vähän naurattamaan. Elokuva loppui ihan järjettömän nopeasti. 1,5/5 Predator Tämähän oli parempi kuin muistin. Arska on iskussaan, ja tehosteetkin olivat vielä ihan hyvännäköisiä. Muitakin hyviä näyttelijöitä oli leffassa. Takakansitekstit pitivät kutinsa. 4/5