Woody Allen: Sleeper (1973) ½ Woodyn vanha tieteiskomedia. Hirveän hauskoja kohtauksia, jotka saivat kyllä useaan kertaa repeämään. Vaikka yleensä tieteiselokuvat eivät missään muodossa iske, niin tämän elokuvan irvokas ja naivistinen maailmankuva sai pitämään elokuvasta. Vuonna 1973 tehty tieteiselokuva on todennäköisesti huomattavasti erilainen kuin tänä päivänä toteutettuna, ajattelen esim. Unissakävelijän kulkuneuvoja. Terrence Malick: Badlands (1973) Hieno trilleri. Martin Sheen tekee vakuuttavan roolin rikollisena. Hyvin paljon samankaltaisuutta Bonnie & Clyde tarinaan ja elokuvaan. Badlandsin parasta antia on runollinen lähestymistapa, tässä kertoja ei häiritse elokuvaa vaan on oleellinen osa sitä. Kim Ki-duk: Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom aka Viisi vuodenaikaa (2003) Eräs kauneimpia katsomiani elokuvia. Melkein jokaisesta kuvasta voisi kehystää taulun opiskelija-asuntoni seinälle. Visuaalista ja henkistä ravintoa tarjoava lomamatka.
Eilen tuli sitten viimeinkin katsottua paljon kehuttu ja ylistetty Sin City . Täytyy kyllä itsekkin kehaista että oli aivan maineensa veroinen,varsinkin Mickey Rourke oli leffan pasrasta antia.Roolivalinnat olivat muutenkin aika erilaisia mitä normaalisti,eritoten mainittakoon Elijah Woodin rooli. Tykkäsin siitä sarjakuvamaisesta tyylistä miten se oli toteutettu,on kyllä yksi parhaista leffoista mitä on mies muistiin tehty.:king:
Tuo on varmasti maailman tylsin elokuva. Nukahdin vartin jälkeen. Huh huh, kuinka joku tuollaista aasiapaskaa jaksaa katsoa. :hitme: Vitsi. Oikeasti todella hyvä elokuva. Pidin kovasti. 8 ½ / 10
http://www.imdb.com/title/tt0414852/ Ranskalaiset leffat(komediat kuten Taxi-leffat ja ei-niin komediat kuten Dobermann(1997)) ovat aina vaihtelua jenkkileffoihin. B13:ssa on hienoja tappelukohtauksia, stuntteja ja parkour-jutskaa, eli tätä kaupunki-kiipeily-pomppimista, itse leffa ei mikään mestariteos. Extrat valaisevat hiukan leffan taustoja eli ranskan ulkomaalaisghetto-ongelmia, näitä en ehtinyt katsoa montaa minuuttia ennenkuin leffa piti palauttaa vuokraamoon...onneksi meillä täällä Suomessa ei ole niin pahoja autonpolttelughettoja että tekisi mieli räjäyttää koko paska ilmaan. 2,5 / 5
Kill Bill Vol. 1. Ties kuinka mones katselukerta ja edelleen kolahtaa. Täydellinen popkulttuurikollaasi ja samalla Tarantinon toiseksi paras elokuva (Pulp Fiction on se paras). Ei tästä oikein pahaa sanottavaa keksi. Erinomainen Vol. 2 vain täydentää kokemusta erilaisuudellaan. 5/5.
James Cameronin The Abyss tuli nähtyä ja vasta ensimmäistä kertaa. Kyllä tämänkin Cameronin elokuvaksi tunnistaa, vaikkei miehen parhaimmistoon mahdukaan. Ihan menevä scifistelypätkä kuitenkin, efektit olivat komeita kasikytlukulaisiksi. 3/5
Viikonlopun tähän astista saldoa: The Last Picture Show 70-luvun definitiivisiä pikkukaupunkidraamoja. Hieno kuvaus hiljalleen kuihtuvasta kaupungista päämäärää itselleen etsivien nuorten silmin nähtynä. Timothy Bottoms vahva keskusroolissa, nuori Jeff Bridges ja ensileffansa tekevä Cybill Shepherd myös hyvässä iskussa. On se vain sääli että Bogdanovich parin loistotyönsä jälkeen on sortunut useampaankin rimanalitukseen. ½ Trekkies Tältä odotin vähän pirteämpää lähestymistapaa aiheeseensa. Olihan noita Trekkiin höyrähtäneitä ihan kiintoisa seurata, mutta jotenkin terä tästä uupui. + Dazed and Confused Viikonlopun toinen nuorisokuvaus. Vahvasti tuli tästä American Graffiti mieleen, mutta mikäs siinä. Elokuva kulki aivan yhtä hyvin ja nuoret olivat uskottavia osissaan. Loistava soundtrack tässä.
U-Turn Hieno elokuva, Oliver Stonella on omalaatuinen tyyli ohjata. Näyttelijät olivat hyviä, varsinkin Sean Penn. 4/5 Sin City 2. Katselukerta ja kyllä sille on 5/5 annettava. Visuaalinen tyyli upea, laaja kokoelma hyviä näyttelijöitä ja musiikit rokkaa. Mickey Rourke on mahtava, eikä Jessica Albassakaan valittamista liiemmin ole
Shaun of the Dead. Erinomaista kauhukomediaa Spacedin hengessä ja hienolla soundtrackilla varustettuna. Pegg/Frost-kaksikko tuntuu hoitavan homman kotiin milloin tahansa ja Nighyä nyt on mukava nähdä missä tahansa. Taattua laatua alusta loppuun vaikka elokuva muuttuukin loppupuolella ajoittain melko vakavahenkiseksi. 4½/5.
Million Dollar Baby 4/5 Vähän skeptisesti suhtauduin kun tiedossa oli akkojen nyrkkeilyä, mutta alkukangistelun jälkeen ennakko-odotukset karisivat ja leffa oli kaiken kaikkiaan piristävä tuulahdus muihin genrensä leffoihin verrattuna. Kyllä tämä pieksee Rockyt kolmosta lukuun ottamatta.
Viikonlopun leffaputki jatkui: Tarzan Escapes Taas oli alkuasukkaan henkiraasu heikoissa kantamissa vaikka bwana koittikin piiskan ja kiväärin voimalla parhaansa mukaan opastaa. Tunnelmallinen viidakkoseikkailu oli kyseessä, vaikka juonikuvio olikin lähes sama kuin kahdessa aiemmassa Weismuller-Tarzanissa. Viidakosta oli yllättävän uskottava pystytty taas tekemään, eipä uskoisi näiden olevan Kaliforniassa kuvattuja. - Kuollut mies ei palttoota kaipaa (Dead Man Don't Wear Plaid) Eihän tämä ollutkaan aivan niin hauska kuin muistin, mutta riittihän niitä nauruja näinkin. Klassikot oli saatu mukaan messevästi, jotkut sujuvammin, toiset hieman kömpelöstikin. +
Tuli vietettyä muutama tunti Dyynin parissa. Ensin David Lynchin ohjaama Dune vuodelta 1984. Heti perään saman niminen minisarja vuodelta 2000. Molemmissa teoksissa on omat vahvuutensa. Alkuperäinen leffa häviää luonnollisesti ikänsäkin puolesta tehosteissa. Tämän puutteen se kuitenkin korvaa erinomaisella tunnelmallaan. Vanhemman version musiikit ovat myös paremmat. Äkkiseltään voisi olettaa, että uuteen minisarja-versioon olisi saatu enemmän sisältöä, jo pelkästään kaksinkertaisen keston takia. Näin ei asia kuitenkaan täysin ole. Mutta minkäs teet, molemmat iskevät. 1984: 4/5 2000: 4-/5
Lähiviikkoina nähtyjä: Jan Sverák: Akumulator 1 (1994) Televisio hallitsee ihmisiä.. Todella omaperäinen ja mielikuvituksellinen elokuva. Tämä kannattaa ehdottomasti katsoa, jos vain jostakin saa käsiinsä. Perskeles, kun tästä ei taida olla minkäänlaista dvd-julkaisua olemassa.. 4.5/5 Alexander Payne: Sideways (2004) Komediat, joissa on ajatusta mukana, ovat todella harvassa.. Onneksi näitäkin silti joskus näkee. Loistavat näyttelijät. 2000-luvun parhaimmistoa. 5/5 Shinya Tsukamoto: Tetsuo (1988) Japanilainen nollabudjetin kummajainen. Pidin erityisesti musiikista ja muutenkin hämmentävästä äänimaailmasta. Vaikka elokuva on vain hieman yli tunnin mittainen, olisi siitä silti voinut leikata miltei puolet pois, sillä "tarinassa" ei mielestäni ollut tarpeeksi aineksia näin pitkään teokseen. Mielenkiintoinen tapaus kaikesta huolimatta. 3.5/5 Jacques Tourneur: Night of the Demon (1957) Film noirmainen kauhumysteeri. Elokuva piti hyvin otteessaan, vaikka osa demonijutuista ja äänillä/musiikilla säikyttelyistä ovatkin nykyään hieman kuluneita.. 3.5/5 Henri-Georges Clouzot: Les diaboliques (1955) Loistava ranskalainen murhamysteeri. Jännitystä riittää.. 4.5/5 Andrei Tarkovsky: Stalker (1979) Viime näkemisestä vierähtänyt varmaankin pari vuotta. Kyllä tämä jaksaa edelleen hämmästyttää. Äärimmäisen hidas kerronta saattaa pistää osan katsojista kierimään tuskissaan, mutta minuun tämä uppoaa kuin lämmin veitsi voihin. Kuvauksesta ja äänimaailmasta erikoismaininta. Nämä Tarkovskyt jäävät kyllä päähän kummittelemaan useiksi päiviksi.. 5/5 George Cukor: Adam's Rib (1949) Hyvää dialogia sisältävä komedia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Pääosissa Katharine Hepburn ja Spencer Tracy. Perinteistä tuon ajan Hollywood-laatua.. 4/5 Luchino Visconti: Death in Venice (1971) Hieman tavallisesta poikkeava "rakkaustarina".. Dirk Bogarde on loistava. 4.5/5 Clint Eastwood: Play Misty for Me (1971) Eastwoodin ensimmäinen ohjaustyö on melko kliseistä ja ennalta-arvattavaa tavaraa. Jessica Walter käy myös ajoittain hermoille. Kyllähän tämä varmaankin valmistumisvuotenaan on toiminut paremmin.. 2.5/5 Mathieu Kassovitz: La haine aka. Hate (1995) Hyvin näytelty ja kirjoitettu elokuva Ranskassa tapahtuneista mellakoista. 4/5 Veit Helmer: Tuvalu (1999) Saksalainen (lähes täysin mykkä) elokuva kylpylästä, joka aiotaan sulkea, jos ei kaikkia sen puutteita ja vikoja saada korjattua. Huumori oli sangen omaperäistä.. Erilaisia värisävyjä oltiin käytetty mielenkiintoisesti koko elokuvan ajan. 4.5/5 Emir Kusturica: Crna macka, beli macor aka. Black Cat, White Cat (1998) Tämä toimii mielestäni kokonaisuutena paremmin kuin Kusturican pari vuotta aiemmin ohjaama Underground (1995). Taas on ohjaajakäsikirjoittajalla ollut mielikuvitus vauhdissa. Aivan mieletöntä menoa.. (tahtoo dvd:n) 4.5/5 Hayao Miyazaki: Tenkû no shiro Rapyuta aka. Laputa: Castle in the Sky (1986) Tämän Laputan myötä on tullut nähtyä kaikki Miyazakit uusinta lukuunottamatta. Kyllähän tämäkin oli aivan loistava. Hyvin kirjoitettuja hahmoja ja vauhdikkaita kohtauksia.. Joe Hisaishin musiikki on taas kerran mahtavaa. 4.5/5 Ki-duk Kim: Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom aka. Viisi vuodenaikaa (2003) Paras näkemäni korealainen. Kaunista, niin kaunista.. 5/5
American Pie - Wedding Hahhah. Tosi hauska. No, oli siinä pari kohtausta, missä nauratti, mutta muuten melko köyhää läppää.. 2/5 Kourallinen Dollareita Tästä voisi satuilla enemmänkin, mutta tyydyn toteamaan, että uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Lähellä täydellistä. Pari "blooperia" estää sen. Kaikki toimii, näyttelijät, ohjaus, musiikki. Bueno. 4½/5
Hitch Ihan mukavaa aivot narikkaan viihdettä, Will Smith ja Eva Mendes tekevät melko tasapaksut roolisuoritukset, kun Kellarin kunkku sarjasta tuttu Kevin James varastaa shown. Leffan alkupuoli antoi lupauksia enemmästäkin, mutta loppua kohti menee hieman turhan kliseiseksi koheltamiseksi, 3+/5.
Kopps Odotin jotain hauskaa ja viihdyttävää, mutta petyin, en tiedä miksi. Mikä tässä elokuvassa pitäisi naurattaa? Kyseessä oli kai komedia.
Città violenta (1970) Solliman ohjaus, Morriconen musiikit, Savalas pahiksena, Bronson antisankarina ja Ireland tämän tyttönä. 3.5/5 Sábado, una película en tiempo real (2003) Hassu käsivarakameralla spontaanin dokumentin muotoon kuvattu filmi. Yhtä puuduttavaa autoilukohtausta lukuunottamatta erittäin mielenkiintoinen ja omalaatuinen pätkä. Näyttelijätyö yllätti laadukkuudellaan ja dialogikin toimii. 3.5/5
Tuli katsottua Sofia Coppolan esikoistekele (?) Lost in Translation, jossa pääosia näyttelevät Bill Murray ja aina yhtä ihana Scarlett Johansson. Olin kuullut kehuja tästä elokuvasta aiemminkin ja kun näin tämän alehyllyllä niin pitihän se mukaan ottaa. En odottanut mitään mieltäräjäyttävää kokemusta mutta yllätyin todella paljon leffan katsottuani. Elokuvahan kertoo kahdesta yksinäisestä ja hukassa olevasta ihmisestä, jotka tapaavat toisensa Tokiossa ja ystävystyvät. Samalla se kertoo kahden kulttuurin välisistä eroavaisuuksista. Elokuvassa vitsaillaan hyväntahtoisesti japanilaiselle kulttuurille ja ihmisille. Leffassa ei sinänsä ole mitään juonta tai punaista lankaa mutta se ei menoa haittaa. Jännä myös huomata, että vaikka elokuvassa ei tapahdu missään vaiheessa mitään kovin jännää vaan se on melko "tasapaksu", se silti jaksaa naulita katsojan tuoliinsa koko kestonsa ajaksi. Bill Murray ja Scarlett Johansson tekevät kummatkin hienot roolisuoritukset ja heitä on mukava katsoa. En ollut koskaan hirveästi välittänyt Murraysta mutta tämän elokuvan myötä aloin pitämään hänestä paljonkin. Scarletista voisi sanoa sen verran että aina yhtä ihana ja kaunis. Alku tarjoaakin silmänruokaa hänestä pitäville. Loppu on mielestäni todella onnistuneesti tehty. Se on haikea mutta samalla jotenkin toivoa antava. Arvosana puhdas 5/5. Kuuluu ehdottomasti omien lempileffojen top5:n. Pitääkin alkaa seurata Coppolan tyttären tulevia projekteja, sen verran upea tämä oli.
The Thing (1982) - Kuten jo täällä jossain ketjussa mainitsin, niin tämä elokuva pääsi yllättämään. Tässäkin oli tietysti melko tavanomainen kymmenen pientä neekeripoikaa -kaava ("kuka lähtee seuraavana pelistä pois?"), mutta kalvava epätietoisuus vieraan eliön henkilöllisyydestä piti tiukasti katsojan penkissä kiinni. 4 / 5 2001: A Space Odyssey (1968) - Ohjaajanimestä huolimatta tämä elokuva ei ollut aivan minun kuppini teetä (sain tämän katsottua vasta ensimmäistä kertaa). Sci-fi-elokuviin ja elokuviin yleensä tämä pätkä on vaikuttanut valtavasti, mutta hidastempoisuus vahvistettuna elokuvassa olevan tietokoneen monotonisella äänellä ei jaksanut lauantaina viihdyttää kummemmin hieman nousuhumalassa olevaa katsojaakaan. Visuaalisesti upea teos. Straussista tykkään yleensä, mutta se soi ehkä nyt liian monta kertaa putkeen. 3 / 5 Lord of the Flies (1963) - Englantilainen poikajoukko joutuu saarelle, jossa he joutuvat tulemaan toimeen luonnon ja toistensa kanssa. Esimerkki siitä, mihin ihmisluonto äärimmillään pystyy. Spoiler Loppukohtaus tuli kyllä niin yllättäen, että pulla meinasi juuttua kurkkuun. En nyt sano, että se huono olisi, mutta... 3 / 5 They Live by Night (1949) - En laittaisi ihan noirien kärkipäähän. Hieman Bonnie ja Clyde -tyyppinen tarina vankikarkurista ja vihitystään. Ohjaaja Nicholas Rayn käyttämät kuvakulmat (ilmakuvat sekä kameran käyttö auton sisällä) ovat varmaan aikoinaan olleet teknisesti hienoja. 2½ / 5 The Bourne Identity (2002) - Maikkarin maanantaileffa. Yllättävän älykäs toimintapätkä, jossa sahataan ympäri Eurooppaa. Damon ei ole yhtä cool kuin agentti 007, mutta se on tässä tapauksessa pelkästään hyvä asia. 4- / 5
Amadues:Vanha teksti pätee vieläkin. Eipä elokuva omalla listallani mitään suurta suosiota nauti. Varsin keskinkertainen teos Mozartin elämästä. Tarina laahaa ajoittain liikaa ja muutenkin koko asetelma tuntuu kovin kylmältä ja etäiseltä. Kuvaus on kyllä rautaisaa jälkeä, ja roolisuoritukset hyviä, ainakin F. Murray Abrahamin osalta. Jokin tarinassa ei vain iske. Suurin miinus tulee järkyttävästä Hulcesta, joka oikeasti laittaa miettimään, että millä meriiteillä kaveri on päässyt projektiin mukaan. Yksinkertaisesti järkyttävän kauheata näyttelijätyöskentelyä. Tekninen toteutus on hyvä, mutta siihen elokuvan elämää suuremmat saavutukset jäävätkin. Amadeus nauttii, IMO, liiallisesta jalustallenostamisesta ja hehkutuksesta, jota ainakaan minä en ole sisäistänyt. Elokuvan jaksaa katsoa kerran tai pari, mutta tämän jälkeen on pidettävä useamman kuukauden tauon, ennen kuin on valmis sulattamaan tämän raskaan tarinan uudestaan. Elokuvalla on hetkensä, ja kyllähän tämän mieluusti ensimmäisellä kerralla katselee, mutta uusintakerroilla arvostus on laskenut. Amadeus 3/5. Road to Perdition: Mendesin hyvin ohjattua gangsteridraamaa. Tom Hanks ei onnistunut värisyttämään hermoja normaaliin tapaansa, vaan oli tässä jopa siedettävä. Itselle tämän tyyliset rikosdraamat ovat heikko kohta, varsinkin kun siihen yhdistetään Mendesin tarjoama visuaalisuus. Jude Law:ta erinomainen suoritus lievästi psykoottisena hitmanina. Varsin onnistunut kokonaisuus, jossa useat palaset loksahtavat paikoilleen. Myös yllättävän brutaaliset ratkaisut onnistuivat antamaan valtavirrasta poikkeavan kuvan. Road to Perdition 4/5