Toppy rupeaa täyttymään, joten piti hieman purkaa painetta... Ostre sledované vlaky **** Tässä oli nättejä tyttöjä ja peppuja, ja hauskaa menoo. Koska Blu-ray? Cherry Falls ** Psyko tappaa neitsyitä ja nuoret päättävät pitää kunnon orgiat. Brittany Murphy tuo edes jotain tasoa tähän heikohkoon slasheriin. Michael Biehn oli todella kökkö sheriffi samoin kuin koko juoni. Paras kohta oli kun pakenevat teinit johdattaa psykon kekskelle orgioita. Sitten alkaa armoton veitsen heiluttelu ja paniikki... :naminami:
Hitman No jaa..Tämä elokuva vaikutti jopa vitsiltä. Huono/tai sanotaan nyt vähemmän antoisa elokuva jossa nyt sattui olemaan jotain hyvääkin, tosin vaikea sanoa mitä se tarkalleen sitten oli. Bournet nähtyään tämä herätti myös jopa inhoa, mutta kyllä tämän silti voisi kuvitella katsovansa joskus uudestaan paremman puutteessa.. 3-/5
Taken **** Tämä tuli melkeinpä täysin puskista. Taken on sellainen pätkä, josta Jason "PG-13" Bourne näkee märkiä unia. Puolitoistatuntinen tiukkaa euroactionia ilman turhia krumeluureja. Ja Neeson osaa olla äijä.
Tuli mulkaistua kenties historian surkein räpellys See no evil. Eli ameriikan pellepainin isoruma Kane yhdistettynä katsojan älykkyyttä herjaavaan ja tuhatkertaa nähtyyn teininlahtauspätkään :sick: 1/5
Konnankoukkuja (Welcome to Collinwood) Kovia näyttelijöitä tässä oli melkoinen nivaska, mutta kokonaisuus oli kyllä harmittavan veltto eikä hahmoista saatu oikein mitään irti. Coenien apajilla tässä pahasti epäonnistuen koitettiin liikuskella. Sam Rockwellilla oli hetkensä, mutta muuten kyllä tyhjänpäiväinen rikoselokuva. Etusivu uusiks' (The Front Page) Wilderin elokuvaksi harvinaista tyhjäkäyntiäkin oli mukaan eksynyt, mutta kyllä tässä tuttua räiskyvyyttäkin löytyi. Austin Pendletonin kuolemaantuomittu oli yllättävän woodyallenmainen hahmo. ½ Loistokaveri (Say Anything...) Cameron Crowen debyytti on miehen parhaita ohjauksia. 80-luvun teinielokuva iskee aina ja Loistokaveri on lajityypin valioyksilöitä. Genrelle tyypillinen hengailu on varsin vähissä ja näyttelijävalinnoissa on onnistuttu. +
The mist Äskettäin sain katsottua ja ylitti odotukset. Mieleenpainuvimpina teemoina itselle jäi mieleen koko homman kaatuminen ihmisten yhteistyökyvyttömyyteen. Elokuvan kohokohta oli kyllä kun saarnaja päästettiin päiviltään herran luokse. Loppu oli melko rohkea vetoo, jätti aika karun tunnelman ja mietittävää. Omasta mielestä efektit oli ihan toimivia, ei liioiteltuja tai liian koneella tehdyn näköisiä. Puheet toisesta ulottuvuudesta kyllä nosti mielenkiintoa ja jotenkin jäi kaipaamaan jotain selitystä enemmän. Ensi kesänä viimeistään on pakko katsoa tuo ohjaajan mustavalkoinen versio. 4,5/5 The dark knight Kesällä kävin teattereissa katsomassa ja silloin jo pidin. Joko oma maailmankatsomus on avartunut tai katsoin tarkemmin elokuvan sillä avasi aivan uusia näkökulmia ihmismielestä ja moraalista ja siitä mikä on oiken tai väärin. Toimintakin oli varsin onnistunutta, alun pankkiryöstökohtaus ja Dentin siirtäminen nostettakoon esille parhaimpina. Ledger suoritui roolistaan hyvin, on kyllä ansainnut kaikki kehut. Loppujen lopuksi Jokeri oli aika sympaattinen kaveri vaikka olikin "pahis". Itse kyllä näin batmanin aivan yhtä pahana henkilönä. Aivan kuten leffan alussa kopiobatman sanoi: "What makes you different from us?" tms. 5/5 Twin peaks: Fire walk with me Tv-sarja oli mahtava ja leffaan oli kovat odotukset. Pettymys oli melko kova, ei päästy lähellekkään sarjan tasoa. Leffassa oli muutama hyvä viittaus sarjaan ja sen tapahtumiin mutta ei hirveästi pelastanut. Elokuva toimi hyvin siihen asti kun Laura lähti pornoilemaan, siinä vaiheessa viimeistään lopahti mielenkiinto. Parasta elokuvassa oli Cooper + sormus jossa taisi olla pöllöluolan symboli. 3/5
House of the Dead * Eihän näistä Uwen elokuvista ole edes komedioiksi. Paras kohta oli, kun lopputekstit alkoi ja rupesi Nightwish soimaan. The Wicker Man ** Aikamoinen peppuraiskaus alkuperäiselle klassikolle. Tää olisi ollut just loisto, jos Cage olisi pitänyt sitä hienoa karhupukua koko elokuvan ajan päällään. Niin ja naisten lyöminen ei ole ikinä ollut elokuvissa näin hauskaa. Kaksi tähteä hyvistä nauruista... Barb Wire ** Pamela Anderson on kova mimmi ja sillä on isot tissit. Joten kummallekin yksi tähti... Empire Records **** Hauska musiikkikomedia vei täysin mukanaan. Parasta antia oli Liv Tylerin riisuutuminen ja Renée Zellwegerin laulaminen. Muutenkin ihan loisto menoo koko elokuvan ajan. EDIT: Niiles on oikeassa.
Guardian 1½/5 Kevin Costner oli hyvä niin kuin aina, mutta leffa ei ollut sen arvoinen. Kaikin puoli väljähtänyt kopio "vittumainen kouluttaja vs. alokasryhmä" -leffagenrestä ja loppumetreille liimaattu synkkä loppu aiheutti pahan mielen -Ei sen takia että leffa oli synkkä, vaan että Kevin meni sitten vanhana miehenä tämmöseen tuubaan mukaan. Koodinimi: Siivoja 1½/5 Tämän osalta sattui hassusti, luulin että kysessässä on Renny Harlinin elokuva. Ei sitten ollut, vaan olikin hassu huumoripläjäys tai no melkein hassu, mutta huumoria kuitenkin. En kuitenkaan huvittunut, joten vajaaksi jäi tämäkin kokemus. Väärentäjä 3-/5 Keskinkertainen "selvisin keskitysleiristä"-leffa. -- JP
Street Kings Yllättävän hyvä kyttäpätkä. Elokuvasta tuli mieleen sekoitus The Usual Suspectsia ja Lethal Weaponia. 4/5
Navaronen tykit (The Guns of Navarone) Kelvollista korkkarisotaa perinteisen kaavan mukaan. Paikoitellen tässä oli ihan mainio sotaseikkailuelokuvan tuntu. ½ Navaronen haukat (Force 10 from Navarone) Jatko-osassa uudet naamat esittivät tuttuja hahmoja ja muutenkin fiilis oli haalean uudelleenlämmitetty. Samaa otetta ei enää saatu aikaan ja tyhjäkäyntiä oli liiaksi. Muutama kelvollinen kohtaus oli sentään vielä mahtunut mukaan. + The Cottage No tämäpäs osoittautuikin oikealla tavalla perinteiseksi slasheriksi. Alkuvaiheen kidnappaustohelointi synkkeni loppua kohden jo varsin hurmeiseksi iloitteluksi. Hauska pikku kauhuilu varsinkin jos tällainen vähän perinteisempi splatterointi miellyttää. ½ Flashdance 80-luvun aerobicasusteista jytäämistä nuoleskelevalla kameralla ja Giorgio Moroderin musiikilla säestettynä tästä ainakin irtosi enemmän kuin lääkäri suosittelee. Jos taasen huonoja puolia hakemalla haetaan, niin hitsaritytön tarina ei kummoinen ollut ja loppu oli peräti harvinaislaatuisen tasapaksu. Lahjomattomat (The Untouchables) De Palma oli gangsterinmetsästyselokuvaansa saanut reipashenkisen sujuvaa rosmot&poliisit-fiilistä. Tällä kertaa suorasukaisen mustavalkoinen asetelma toimi ja elokuva oli sangen viihdyttävä paketti. - Ja oikeutta kaikille (...And Justice for All.) Oikeussalileffat hyvin tehtyinä kyllä maistuvat ja tässäpä oli taas yksi moinen vieläpä näissä yleensäkin niin luotettavalta 70-luvulta. Al Pacinolta hyvä rooli idealistisena asianajajana. Useampi samaan aikaan seurattu tapaus poikkesi mukavasti lajityypin tavanomaisesta tavasta keskittyä vain yhteen tapaukseen.
Blade Runner - Final Cut (HD-DVD) Ties monennenko kerran . . . . Ja aina yhtä loistava Cyberpunk - SciFi taideteos ! :naminami: Aina huomaa jotain uutta kuvassa tai äänessä. Kohtauksessa, jossa Deckard (Harrison Ford) katselee Rachael'in (Sean Young) lapsuuden valokuvaa, muuttuu kuva eläväksi ~ puolen sekunnin ajaksi ennen leikkausta seuraavaan....
Blade Runner (Final Cut) - Ensimmäisen kerran näin tämän elokuvan ja kun Final Cut versio tyrkkäistiin käsiin, niin en sitten sen enempää miettinyt että mikä versio olisi ollut se oikein ensikatseluksi. No .. Blade Runner oli ihan kiva. Helposti ymmärtää miksi toiset ei tykkää ja toiset taas niin kovasti. Tempo oli unenomainen ja paikoiteillen jopa tylsä. Hahmot eivät olleet pidettävimpiä ja jotkut jopa kuvottavia. Mukana oli kyllä kauniita otoksia ja jättihän tämä mietittävää katsojalle. Itse tulkitsin lopun yksisarvisen niin että Spoiler kettuilua se oli replikantti Deckardille, jonka unia oli Olmos lueskellut. I Love You to Death - Kevin Kline Italiaanona ja viiksien kanssa, eli kyseessä on komedia. Vaimon ja tämän mielestä Kevin on liikaa ollut jo toisten naisten kanssa ja kostona on kuolema. Mustaa huumoria sisältävä komedia on ollut mieleiseni jo monta vuotta ja vieläkin tämä jaksoi hymyilyttää. Peter Pan - Disneyn yksi tunnetuimmista klassikoista ei ollut sellainen riemukas ilonkiljahduksia herättävä piirretty kuin odotin. Pettymys siis. Peter Pan oli oikeastaan penteleen ärsyttävä hahmo. The Devil Rides Out - Hammer Yhtiön Saatananpalvontaan keskittyvä elokuva oli tunnelmaltaan aika onnistunut. Hassu veljeskunta ja vihtahousu itse oli kivaa seurattavaa. Sitten kaikki hajosi ja lopussa kiitetään herraa.
Serpico Taas on Pacino idealistina järjestelmää vastassa, tällä kertaa poliisina ja sujuuhan se näinkin. Päähenkilöstä on tehty varsin kiinnostava hahmo ja korruptionvastainen kamppailu ei etene turhan kirkasotsaisesti. Vaihe IV (Phase IV) Saul "alkutekstimies" Bassin muurahaistrippailu oli hetkittäin varsin kiinnostava elokuva, joskin melkoista jumittelua tarjosikin. Kiina-ilmiö (The China Syndrome) Voihan Olkiluoto! Ydinvoimalan turvallisuuspuutteita piilotellaan, mutta Jane Fondan hömppätoimittaja haluaa paljastaa totuuden. Tunnelmallinen oli tämäkin 70-luvun tuotos, Jack Lemmonilta miehelle harvinaisempi vakava rooli onnistui erinomaisesti.
Savage Streets Törkeän viihdyttävää eksploitaatio/vigilante-kamaa Linda Blairin ja Linnea Quigleyn b-aarrearkusta. Linda on tiukka(puseroinen) Brenda, joka hengaa tyttöjengissä ja koittaa käydä kouluakin siinä sivussa. Linnea esittää Brendan kuuromykkää siskoa, jonka pahojen jätkien jengi häpäisee ja toimittaa sairaalaan. No sehän on koston paikka ja rankimman kautta! Tarjolla on mitäs muutakaan kuin paljon väkivaltaa, hauskaa sanailua ja tissejä - mitäpä muuta elokuvaan edes tarvitaan? Miinus siitä, että Linda on nakuna vain yhdessä kohtauksessa. Ja jälleen voidaan todistaa, miten nerokas keksintö dvd on. SS:stä julkaistiin äskettäin huokea 2 levyn luksus-widescreen-julkaisu. Taivaallista, että tällaistakin vähemmän arvostettua & tunnettua tavaraa laitetaan noin hienoon pakettiin. :thumbsup: B-eksploitaatioviihteenä 4,5/5. Excessive Force Tämä kiellettiin reipas vuosikymmen sitten Suomessa ja FilmNetkin pisti ruudun mustaksi. Thomas Ian Griffith on potkiva poliisi, jonka työpaikan palkoissa ei liene hurraamista - sen verran korruptiota siellä tuntuu pesivän. Huumepomo DiMarcon kassasta häviää 3 milliä ja piankos kyttämme on yksi epäilty nyysijäksi. Näin saadaan tasaisin väliajoin vastaan muutama paha poika potkittavaksi ja/tai ammuttavaksi. Onhan tässä sen verran mättöä ja verta, että ei se tarkastamo nyt aivan tyhjästä toki hätkähtänyt, vaikka typerän ja tarpeettoman päätöksen antoikin. Mutta katsoja siis ei nyt aivan kyllästymäänkään pääse, kun tapahtuu vähän väliä. Ei tässä tarinassa ainakaan omaperäisyydellä brassailla, pääkonnan eksoottisesta sukunimestä lähtien. Sankari käy (aivan, Hard-Boiled-maisesti) aina välillä soittelemassa jazzia kantapaikassaan, jonka nimi on joko tahatonta tai tahallista itseironiaa: "Deja Vu". On tämä kaikki niin tuttua, oli jo elokuvan tekoaikaan. Charlotte Lewisin rooliin kytän tyttöystävänä kuuluu näyttää hyvältä ja esitellä silikoninsa. Videoversion kannessa muistaakseni vihjailtiin jotain sellaista, että T.I. Griffithistä olisi tulossa jonkinlainen Syltyn tai Arskan manttelinperijä. Kyllä siihen vähän parempia elokuvia olisi tarvittu. Ai niin, no tämä sentään oli Griffithin itsensä käsikirjoittama. Ja aika hyvin elokuva ainakin pitää sen, minkä nimessään lupaa. 2,5/5. Elizabethtown Sellainen ihan kiva. Yliyrittämisen maku tästä tuli. Kirsteniä toki aina katselee mielellään, mutta tälle lentoemäntä-roolille kirjoitetut repliikit eivät tuntuneet ollenkaan luonnollisilta. Todellisuus paistaa läpi aivan liikaa, eli että joku (=Cameron Crowe) on dialogia työstänyt päiviä/viikkoja/kuukausia ja halunnut kirjoittaa mahdollisimman "makeaa" sellaista. Tökki minulle aika pahasti. Eikä tarinassa tai Orlandon ja Kirstenin kemiassa (oliko sitä?) myöskään ollut mitään ihmeellistä. Kyllähän tässä silti niin osaavia ihmisiä on elokuvaa ollut tekemässä, että kohtalaisen hyviin pisteisiin päästään. 3/5.
Teräskukat (Steel Magnolias) Tämä olikin varsinainen pälpätyselokuva. Olihan tässä nyt hipaus draamaakin, mutta pääosin elokuva koostui naislauman löpinöistä. Paikoitellen sanailu sentään oli nokkelaa ja Shirley MacLainen hahmo oli hauska. Kanelia ja lihapullia (Politiki kouzina) Elokuva valaisi sapuskan kautta turkinkreikkalaisten tuntoja maiden hankalan yhteisen historian tohinoissa. Sympaattinen ja hauska perhetarina. ½ Confidence Tuttuja naamoja oli mukana iso nivaska, mutta eipä siitä taaskaan paljoa apua ollut, kun itse elokuva on melkoisen hengetön tekele. Huijauselokuva on nykyisin aligenrenään siinä mielessä epäkiitollisessa asemassa, että katsoja jo oletusarvoisesti osaa odottaa juonesta paljastuvan myös "yllättäviä" taustahuijauksia, jolloin mitään todellista yllättävyyttä ei pääse syntymään. Rakennettu päähuijauskaan ei perustunut missään määrin nokkelaan ideointiin, joten elokuvalle jäi varsin vähän tarjottavaa. +
Joulun-Uuden vuoden aikana katsottuja kotimaisia elokuvia: Kalteva torni (2006) ½ Koivusalon tarina jakomielitautisesta Johanneksesta (Martti Suosalo) joka haaveilee pääsevänsä Italiaan. Tarinassa henkilöllä on jakautunut persoonallisuus, vanha Jekyll & Hyde -asetelma, jonka perusteella tehdään draamaa ja komediaa sekaisin. Sivutarinana kulkee mummon ja tytöntytön tarina matkasta Italiaan, johon Johannes menee mukaan. Hymiöt tulevat nimenomaan elokuvan alkupuolesta; siinä kerronta on sujuvaa ja elokuva tuntuu kevyeltä komedialta. Jossakin puolen välin paikkeilla elokuva muuttuu persoonallisuusmuutoksien jälkeen farssimaiseksi toikkaroinniksi jossa tapahtumapaikat menevät sekaisin. Samalla koko tarinan ote katoaa eikä siitä saa enää kiinni. Myös toisen tarinan vahvuus haittaa kokonaisuutta. Myöskään Suosalo ei tee hyvää suoritusta ja näin päähenkilökin jää etäiseksi. Kummeli Alivuokralainen (2008) Eihän Kummeli-elokuvia koskaan katsota samalla tavalla kuin muita näytelmäelokuvia. Kummelit ovat paremminkin vaan hauskojen hahmojen suoltamia vitsejä vitsin perään. Niin tälläkin kertaa. Tarina sinänsä oli hyvä, mutta vahvasti tyypitellyt roolit pilaavat/paljastavat kaiken. Esim. joko homohuumori naurattaa koko elokuvan ajan tai sitten ei ollenkaan. Kertakäyttöviihdettä. Kuriton sukupolvi (1957) ½ Matti Kassilan ohjaama Mika Waltari -filmatisointi oli minulle selkeä pettymys. Kyseessä on farssinkaltainen tarina nuorisosta. Viisihenkinen nuorisojoukko tekee olemuksellaan (pukeutuminen, puhetyyli, käyttäytyminen) hiljaista kapinaa Varavaaran vanhempia kohtaan. Perheen isää professori Varavaaraa (Tauno Palo) ei aluksi kiinnosta koko lastensa ja heidän kavereiden touhu, mutta tilanne muuttuu erään nuoren osoitettua erilaisuutensa joukossa. En tiedä tosiasiassa puhuivatko 50-luvun lättähatut noin vahvaa englanti-suomi-hesanmurre -sekoitusta. Ainakaan tässä elokuvassa se ei ole ollenkaan luontaista! Teinejä näyttelevien kolmekymppisten näyttelijöiden (mm. Leo Jokela, Jussi Jurkka, Matti Ranin) suuhun ne eivät vaan sovi. Vrt. elokuvan tagline: "Rock,rock, beibee - Wait a minute bei-bi!!". Kiinnostaa ketä kiinnostaa, mutta muiden Kassilan elokuvien rinnalla surkimus. Kahlekuningas (2002) Lämminhenkinen draama-komedia 70-luvun lopun torniolaisen Eskon elämästä. Eskon elämään väriä tuo ystävyys Ruotsalaisen pojan kanssa, erikoinen isä ja sotakokemuksissa elävä isoisä sekä rikas mielikuvitusmaailma. Pojan elämä ei ole kuitenkaan kaikista helpointa tuossa eloisassa maailmassa, joka esitetään kivan nostalgisesti. Elävää näyttelemistä ja elämää.