Aina välillä tulee vastaan elokuva, joka on niin kahjo, että se alkaa olla viihdyttävää. Giulio Paradisin Vierailija (1979) edustaa tällaista saavutusta puhtaimmillaan. Elokuvan juoni on sekavuudessaan melkeinpä unenomainen: on kuin Alejandro Jodorowsky olisi yrittänyt ohjata Dario Argenton elokuvan. Elokuvassa on pyritty kierrättämään häikäilemättä 1970-luvun menestyselokuvien juonenkäänteitä ja välttämään omia ideoita niin kiihkeästi, että lopputulos on pakostakin omintakeinen. Elokuvaan on varastettu aihelmia lukemattoman monista kauhu- ja tieteiselokuvista: Manaaja, Kolmannen asteen yhteys, Ennustus, Kirous, Luojan tähden paetkaa, Linnut ja niin edelleen. Ruotsissa elokuvaa on levitetty nimellä Satans lilla flicka. Vierailijan hoopous korostuu, kun juonen kulkua koettaa selittää pääpiirteittäin. Yritetään kuitenkin. Elokuvan alussa näytetään, kuinka räätäli Jerzy Colsowicz (John Huston) kohtaa vieraalla planeetalla tytön Katy Collinsin (Paige Conner), joka on Zatinen (ts. Saatanan) jälkeläinen. Avaruus-Jeesus (Franco Nero) selostaa Jahven ja Saatanan ikiaikaista taistoa kaljupäisille opetuslapsilleen. Colsowicz lähtee Maahan, USA:n Atlantaan, jossa viimeinen taistelu pitää käytämän. Spoiler Rouva Barbara Collins (Joanne Nail) on maailman viimeinen ihminen, jonka kohdussa Saatanan jälkeläiset voivat siitä. Hänellä on 8-vuotias tytär Katy, joka on piloille hemmoteltu pirullinen kakara ja jolla on telekineettisiä voimia — hän kykenee esimerkiksi räjäyttämään koripallon. Hänen äitinsä on eronnut lääkärimiehestään (Sam Peckinpah) ja seurustelee rikkaan playboyn Raymond Armsteadin (Lance Henriksen) kanssa. Jokin salaseura haluaa Armsteadin saattavan rouva Collinsin uudelleen raskaaksi, mutta tämä ei halua enää toista lasta. Katy ampuu äitiään niin että tämä joutuu pyörätuoliin. Poliisietsivä (Glenn Ford) tutkii tapausta, mutta hänen ajaessaan autoa Katyn haukka hyökkää hänen kimppuunsa ja puhkoo häneltä silmät niin että hän ajaa ulos tieltä ja kuolee auton palaessa. Rouva Collins ei edelleenkään suostu tulemaan raskaaksi, joten Armstead saa mennä ja rouva Collins siepataan rekka-autoon, jossa hänet saatetaan raskaaksi mutkikkaalla kirurgisella operaatiolla. (Ilmeisesti raskautta ei voitu panna alulle perinteisellä siitosmenetelmällä niin kuin Rosemaryn painajaisessa.) Perhettä koettaa suojella höpsö kotiapulainen Jane Phillips (Shelley Winters). Kun rouva Collins tajuaa olevansa raskaana, hän pyytää ex-miestään tekemään abortin. Kostoksi Armstead ja Katy yrittävät tappaa rouva Collinsin, mutta avaruuspulut (!) hyökkäävät ja tappavat Armsteadin ja nokkivat Katysta kiltin. Lopussa autuas Katy liittyy kaljupäisenä avaruus-Jeesuksen opetuslasten joukkoon. Tämä elokuva on niin pöljä, ettei sitä voi olla katsomatta jonkinlaisen perverssin viehtymyksen vallassa: edessä on koko ajan yhä oudompia käänteitä ja uskomattomampia erikoistehosteita — sekä tietenkin aitoa 1970-luvun rekvisiittaa. Ohjaaja on luottanut siihen, että kun valkokankaalle vain läiskitään jännittäviksi osoittautuneita kohtauksia muista elokuvista peräkkäin ja palkataan tunnettuja näyttelijöitä, niin lopputulos on väistämättä vetävä. Erikoistehosteet sinänsä on tehty kohtuullisen hyvin, mutta ne eivät aina osu yksiin muun tarinan kanssa, ja kokonaisvaikutelma on kökkö. Näyttelijät tekevät parhaansa tarinassa, jossa ei ole päätä eikä häntää. Ohjaaja ei ole piitannut loogisuudesta paljonkaan. Vierailija on italialaista roskaa lennokkaimmillaan. 1/5 Elokuvasta julkaistiin aikoinaan USA:ssa noin 20 minuuttia lyhempi versio, joka oli varmaankin vielä sekavampi kuin lyhentämätön versio. Arrow’n blu-ray sisältää restauroidun HD-siirron sekä lisämateriaalia, josta varsinkin Lance Henriksenin haastattelu (2014) on kiinnostava. Lopuksi muutama kuvanäyte Arrow’n blu-raysta. Spoiler 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Traileri (69 MB).