Mitä tätä threadia olen seurannut, niin kukaan ei ole tuonut esille sitä perusongelmaa verkkolataamisen suhteen, että nykyinen internetti ei pysty tarjoamaan sitä tiedonsiirtokapasiteettia, mitä miljoonien HD-leffa käyttäjien tarve olisi - striimattuna tai vaan downloadattuna omalle paikalliselle boxille. Eli ensin internetti pitäisi siirtyä Giga- tai jopa Terabittitasolle, jotta nuo HD-leffastreamausfantasiat olisivat kaupallisesti järkevästi massamarkkinoille toteuttaa.
Onpa tuostakin mainittu jo muutamaan kertaa tässä ketjussa. Suomessa on tällä hetkellä sen verran antiikkiset kiinteistöjen sisäverkot (lyijy/MMSS/MMS/MHS) että tuo "Latauksien ostaminen" ei kyllä HD:ssa tule vielä hetkeen yleistymään. Valtakunnallista runkoverkkoa ollaan kuiduttamassa hyvää tahtia, ja uskon että 5 vuoden sisällä kaikki suurimmat kaupungit ovat kuidun päässä. Kiinteistöjen sisäverkot toivotavasti kunnostetaan tulevan putkriremonttirysäyksen aikana (2010-2018).
Kiitos ilmoituksesta. Mikään ei tosiaan tukenut sitä koska en sellaista edes halunnut sanoa. Lähinnä kommentoin sitä minkä vuoksi sen artikkelin kirjoittajan mielestä nykyiset levyformaatit vanhentuvat nopeasti. Kuka sanoi että odottaisin? Ehkä minulla vaan ei ole niin kovaa kiinnostusta ostaa niin kalliita soittimia ja levyjä kuin mitä ne tällä hetkellä on. Ostamieni DVD levyjen keskihinta lienee n. 7 euroa. HD levyillä hinnat on ainakin tuplat ja tarjontakin on vähäistä. Kun niiden soittimien ja leffojen hinnat ovat nykyisten DVD vastineiden tasolla niin sittenhän ei toki tarvitse enää miettiä jos soittimenkin saa 30 eurolla. Kuitenkin jos muutaman vuoden sisällä on jotain vastaavaa (streamaus tai lataus) mihin nykyään vaaditaan soitin niin silloin en ehkä tarvitse erillistä soitinta ollenkaan. Olen myös suht äskettäin ostanut laadukkaan HD ready television, joten FULL HD (Blue ray, hd dvd) materiaalista ei muutenkaan olisi kovin paljon hyötyä. En nyt ihan yhtenään ole tähän mennessä ollut televisiota vaihtamassa.
Miksi minun pitäisi olla Poliisista huolissani? Annoinko jotenkin ymmärtää että itse lataan leffoja laittomasti netistä? Se, että sanon niitä olevan saatavilla liittyi siihen että jo nyt full HD elokuvia siirretään netin kautta katsojille. Se että suuri osa niistä on tekijänoikeudellisesti hämäriä ei tarkoita sitä ettei niitä olisi ainakin joskus mahdollista saada ladattua ihan rahalla ja laillisestikin.
Itse olen ainakin nettijakelun kannalla, mikäli mukaan ei sotketa mitään DRM:ää ja katselu onnistuu kaikilla käyttöjärjestelmillä ja ohjelmilla. Henkilökohtaisesti en ymmärrä mitä järjeä on haalia kirjahyllyt täyteen jotain muovisaastetta (cd/hd-dvd/blue-ray/whatnot-levyjä, enkä edes kuulu aikaisemmin mainittuun "Youtube-sukupolveen". Omassa unelmakodissani on ainakin mahdollisimman vähän tavaraa ja turhaa rojua.
Las Vegasin CES-messuilla Panasonic julkisti yhdessä Googlen kanssa kehittävänsä "Google-televisiota": Tietokone Tällaiset askeleet varmaankin yleistyvät, eli kodin päätelaitteisiin tulee suoraan internet-sisältöön integroituja palveluita. Tästä on kuitenkin vielä pitkä askel Blu-Rayn kuolemaan. Adobe tosin jo julkisti HD-version Flash-videosta (joka ei muuten näyttänyt ollenkaan huonolta), laatu on suunnilleen DivX HD -tasoista 720p-materiaalia. Parin minuutin testipätkät itse asiassa striimautuivat ihan nätisti PC:n ruudulle. Pitääkö tässä alkaa pyörtämään puheitaan? Ainoa ratkaisu kaistaongelmiin on hyväksyä vielä pitkään pakkaustaso, joka on kaukana HD-kiekkojen datavirrasta. Se voi silti olla riittävää useimmille kuluttajille, jos edellä mainittu taso ylittää DVD-laadun.
Yksi järkisyy on se, että kaikkea ei netistä löydy, eikä todennäköisesti tule koskaan löytymäänkään. Itseäni suorastaan kuvottavat mm. tv-kanava 'The Voice', valtaosa listamusiikista, suomi-räp, iskelmä, idolsit... Eli tulen jatkossakin toimimaan niin, että kaivan levyhyhyllystä esim. mieleiseni, originaalin CD-levyn (tai joissain olosuhteissa originaalista polttamani mp3:n tai CD-kokoelman) ja laitan sen soittimeen, sitten painan playta. Helppoa, selkeää, varmaa ja toimivaa. En todellakaan jaksa uskoa, että puoliakaan levyhyllystäni tulisi koskaan nettiin, etenkään CD-laatuisena. Vielä vähemmän jaksan uskoa siihen, että löytyneet kappaleet olisivat koko loppuelämäni ajan aivan milloin tahansa ladattavissa, eli että ei tapahtuisi fuusioita, konkursseja, verkko-ongelmia, hakkerointia tms., joiden yhteydessä kaikki kappaleeni katoaisivat ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi, kun ostan musiikkia, niin edellytän että saan kuunnella sitä aivan missä tahansa, jopa silloinkin kuin ei ole verkkoa. Enkä hyväksy sellaista, että ladatun musiikin pitäisi pysyä tietyssä laitteessa. Vielä vähemmän sitä, ettei ladata mitään pysyvästi talteen, vaan aina otetaan yhteys palveluntarjoajaan siksi aikaa kun kuunnellaan (Amazon.com:n musiikkinäytteisiin se on hyvä systeemi, mutta ei muuhun käyttöön). Haluan maksaa äänitteestä tasan yhden kerran, enkä enää koskaan sen jälkeen mitään muita maksuja (keikat, fänituotteet yms. ovat sitten eri asia). Fyysistä levyä kansineen on mukavampi käpistellä, etenkin kun on ostanut sen joltain mieleenpainuneelta keikalta tms. Tai jos on ollut itse juuri kyseisen äänitteen yleisönä. Lisäksi joskus mukana tulee kaikenlaista ehkä melko turhaa, mutta silti kivaa sälää (AC/DC: Bonfire, mukana pullonavaaja, plektra...). Nimmarin saaminen lempilevyynsä on mukava muisto. Pelkät verkosta ladattavat bitit eivät aivan vastaavaa pysty tarjoamaan. Alla esimerkkejä levyhyllystäni, valtaosaa noista en usko koskaan saavani verkosta, etenkään em. ehdoilla. Nuo eivät ole mitään bootlegeja tms. Listaan siis esimerkkikappaleita, joita todella olen lähiaikoina kuunnellut: AC/DC: Stiff Upper Lip (2CD tour edition) - Cyberspace (2000) AC/DC: Bonfire (4CD) - Volts - Backseat Confidential (197x) LEAH ANDREONE: Alchemy - Sunny Day (1998) EDEA: Edea - Isa (1998) LIVING COLOUR: Biscuits (Japan EP) - Ocean (1991) MECANO: Aidalai - Tú (1991) VERNON REID: Mistaken identity - CP Time (1996) BIC RUNGA: Drive - Drive (1997) SOUTH PARK: Chef Aid (Extreme version) - Simultaneous/Chef (1998) YANN TIERSEN: Amélie, Original Soundtrack - La Valse D'Amelie (piano version) (2001) ANA TORROJA: Pasajes de un sueño - Una Cancion De Amor (1999) WILMA: Claudius - Yksin sinussa (1993) WILMA: Pölyä Kuusta - Unikuva (1992) ZAZIE: La Zizanie - Si J'étais Moi (2001) SOPHIE ZELMANI: Time To Kill - Why (1999) Jne. jne. jne. Entäs sitten vielä tuotakin vanhempi musiikki? Harvinaisemmat sinkkujen "B-puolet"? Kotimainen, yli 2 vuotta vanha musiikki? Jazz? Klassinen? Kuoromusiikki? Aikoinaan vain LP-levynä (ja C-kasettina) julkaistut? Pikkuruisten tai jo aikaa sitten lopettaneiden levy-yhtiöiden tuotokset? Entäs monikanavaista musiikkia sisältävät SACD-musiikkilevyt, kuten ZAZIE: Rodéo, kai pystyn ne netistä monikanavaisena ja aivan yhtä laadukkaana kuuntelemaan? Ja voinko varmasti hävittää leffatkin, edelleen luottaen siihen, että voi milloin tahansa katsoa vaikkapa Sormusten herra- trilogian pidempien EE-versioiden kolmannen osan (Return of the King) ensimmäiseltä ekstralevyltä juuri sen haluamani dokumentin, vieläpä ilman mitään lisämaksuja tai odotteluja, alkuperäisellä kuvan- ja äänenlaadulla? Kommenttiraidat yms. ekstrat ovat varmaankin aina tallella nettiversioissakin? Voinko siis todellakin turvallisin mielin hävittää tuon haalimani "muovisaasteen" ja jättäytyä ilmeisen fantastisen -ja maksullisen- nettipalvelun varaan?
Tokihan homma alkaa ensin siitä että ne ladattavat leffat ovat jo valmiiksi lähellä kuluttajaa eli vaikkapa sillä palveluntarjoajalla joka nettiyhteydenkin tarjoaa. Ilmeisesti jo nykyinen torrent liikenne muodostaa huomattavan osan internet-liikenteestä tällä hetkellä.
Kuten jo aikaisemmassa viestissäni tästä samasta mainitsin, se tuo vaan yhden sopijaosapuolen soppaan lisää. Operaattorikin haluaa muiden muassa siivunsa kakusta ja kuluttajahinta nousee lisää.
Tuo ei kyllä pidä enää ollenkaan paikkaansa. Digitaalinen myynti on biljoonatasoa, kasvaa 50 % vuosivauhdilla ja fyysisten levyjen myynti tippuu 15-20 % vuosivauhdilla. Näkeehän sen siinäkin, miten perinteiset levykaupat putoilevat yksi kerrallaan. Toki joku aina ostaa fyysisiä levyjä, myydäänhän vinyylejäkin vielä.
Kuten jo mainitsinkin: Populaarimusiikin Mainstream, listahitit yms. tulevat "menestymään" latauksina. Ne ovat muutenkin kertakäyttöviihdettä. Sen sijaan oikeaa musiikkia tullaa ostamaan fyysisinä levyinä vielä pitkään.
Itselle ainakin musalevyt ovat kokonainen taideteos, johon kuuluu kansitaiteet, kotelo ja itse media. Ja onhan noiden liikuteltavuus aika paljon kätsympää kuin digitaalisten filujen ja toimivat joka paikassa. Plus sitten tietty DJ-käytössä ihan pakollista kauraa. Tosin on mulla sellainen keräilyviettikin, että saan tyydytystä siitä, kun saan hypistellä hienoa taidetta ihan omissa käsissäni. Raymond: Mikähän on digitaalisen musiikin markkinaosuus tällä hetkellä kaikesta musiikin myynnistä? Viime muistikuvien mukaan sen on ollut jotain muutaman prosentin luokkaa. Ja levykaupoilla menee ainakin täällä päin sekä Helsingissä aika kovaa, kun koko ajan perustetaan uusia. Maailmanlaajuisesti trendi on tosin varmaan laskeva.
En äkkiseltään mitään uutta dataa löytynyt mutta kai tämäkin suuntaa antaa mihin ollaan menossa. " London, 17th January, 2007 Record labels have become digitally literate companies, selling an estimated US$2 billion worth of music online or through mobile phones in 2006 (trade revenues), almost doubling the market in the last year. Digital sales now account for around 10% of the music market as record companies experiment and innovate with an array of business models and digital music products, involving hundreds of licensing partners. "
Minäkin olen näitä fyysisten levyjen suosijoita. Paras on sellainen levy jossa on kunnon kansikuvat ja kotelot (kansikuvakin on osa teosta), käytän edelleen myös vinyylilevyjä cd-levyjen ja dvd:iden ohella. HD-levyihin en ole siirtynyt vielä kun on muistot liian hyvässä muistissa Betamaxista ja DCC:stä ja MD:stä... mutta nekin haluan ehdottomasti fyysisinä levyinä (tai ei sen tarvitse levy olla, voi se olla joku muukin fyysinen tulevaisuuden tuote, sylinteri, pallo, tanko, kortti tms., kunhan on fyysinen jossa on se tietty tallenne.) Netistäkin olen ladannut joitain sellaisia julkaisuja joita ei ole muuten ollut saatavilla (esim. Star Trek New Voyages-sarja), mutta nekin olen kaikki polttanut dvd-levyille säilyttämistä ja katsomista varten. Eli vaikka lataisin netistä jotain mitä ei fyysisesti ole saatavilla, sekin täytyy muuttaa fyysiseen muotoon. En halua että menetän ne kaikki kun kovalevy hajoaa tai että voisin katsoa niitä vain jos tietokone on mukana. Mutta tuo otsikko on todellakin naurettavuuden huippua. Samaa voisi sanoa vaikka ruuasta, älä osta ruokia, ne pilaantuvat!!! Tai älä osta vaatteita, ne menevät pois muodista tai ovat ensi kesänä liian kuumia tai talvella liian ohuita... Eihän mikään ole ikuista tai sovellu käyttöön joka tilanteessa joka paikassa. "Varo vanhenevaa juhlapukua" voisi olla yhtä raflaava otsikko, sillä sitä juhlapukua ei välttämättä voi enää käyttää uudelleen, etenkään kuuluisemmilla naisilla. Itsekin tuossa käytin vanhaa ylioppilaspukuni takkia about ensimmäisen kerran ko. juhlan jälkeen tuossa yksissä pikkujouluissa joissa oli 80-luvun naamiaiset. Silti se puku ei ollut turha silloin aikoinaan vaikka vanhenikin todella nopeasti.
Ymmärrän kyllä fyysisen tuotteen omistamiseen liittyvät puolet. Tykkään kyllä itsekkin hypistellä kansipapereita ja lueskella lyriikoita, mutta en mä nyt joka kuuntelulla sitä tee. Katselen kuitenkin myös mielelläni media streamerini tarjoilemaa kansitaidetta isosta tv:stä sekä myös muuta informaatiota artistista ja ehkä soivasta kappaleestakin. Samoin digitaalisessa muodossa olevan musiikin kuljettaminen on kyllä aika paljon helpompaa kuin CD levyjen. Vai voitko kantaa kaikkia levyjäsi taskussasi? Itsellä jäi kyllä jo jonkin aikaa sitten 4 gigan soitin pieneksi, mutta nyt siellä kulkeekin vain ne omat levyt - lasten levyt ja biisit mitä en juuri enää kuuntele majailevat verkon levyllä. CD:t on varastossa laatikossa rippaamisen jälkeen. En ole edes omistanut CD soitinta about 6 vuoteen. Edes DVD soittimella en ole soittanut levyjä kuin aivan satunnaisesti. DJ käytössä alkaa olemaan vastaavat laitteet ihan tulitikkulaatikko tai tubakkiaskikoossa. Mutta kaikki tavallaan. Kun CD:t tuli jengi kaipasi älppäreitten kansitaidetta, kun nettijakelu tulee jengi kaipaa kiiltävää levyä ja pienempää kansitaidetta
Mikäs muotivilllitys tämä nyt oikein on... Eli CD-levyt yhä edelleenkin sisältävät vain ja ainoastaan digitaalista informaatiota, siis bittejä. CD-levyn digitaalinen informaatio on pakkaamatonta PCM:ää (Pulse CodeModulation). Joka ikinen sekunti on digitoitavasta signaalista otettu 44 100 näytettä (44.1 kHz), joista kukin on 16 bitin kokoinen. Sama homma molemmille kanaville ==> CD-levyn ääni on: PCM 2.0 (16b/44.1 kHz). Eli varsin digitaalista Wikipedia: * http://fi.wikipedia.org/wiki/CD * http://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalinen * http://fi.wikipedia.org/wiki/PCM
Jaa uusia? Sen jälkeen kun Free Record Shop lopetti toimintansa ei käsittääkseni varsinaisia levykauppaketjuja enää ole. Automarketit, Anttilat tosin myynevät edelleen ihan hyvin ja jopa nousevasti. Joulun aikaan huomasin, että aika hankala nykyään on löytää mitään vähääkään erikoisempaa/vanhempaa levyä ihan perinteisesti hyllystä, ellei netistä tilaa tai löydä tuurilla käytettynä. Villi arvaus ilman sen suurempaa kalkulointia vuoden vanhan statistiikan (10 %) perusteella olis, että 15-25 % on nykyään digitaalisen osuus. Ehkä tässä joitain vuosia vielä menee, niin leffoille käy samoin, jos kehitys pysyy samana.
Levykauppa Äx nyt ainakin, joka on avaamassa puljua Helsinkiin. Avasi vuosi sitten puljun Jyväskyläänkin. Plus sitten ainakin yksi vähän marginaalisemman musan levykauppa on käsittääkseni juuri avaamassa. Minä veikkaisin, että tuo pysähtyy jonnekin tuonne 15-25% tienoille. Tai ehkä olen vain optimistinen.
Arvasin että joku tuohonkin tarttuu. Voitte vapaasti itse keksiä miten kätevästi kerrotaan tarkoittamani asia. Sanon vaikka sitten että kovalavyä tai MP3 soitinta on helpompi kantaa mukana kuin koko CD kokoelmaa CD levyinä.