Vadelmavenepakolainen (2014) (Leif Lindblom / Jonas Karlsson, Josephine Bornebusch, Frida Hallgren, Jarmo Mäkinen, Armi Toivanen, Tommi Korpela)

Lähtökohtaisesti Vadelmavenepakolainen voisi sopia kaikille meille, jotka suhtaudumme läntiseen naapurimaahamme suopeammin kuin itäiseen. Trailerin perusteella odotukset olivatkin korkealla: olisiko tosiaankin tarjolla nokkela komedia kahden kansallisuuden eroista?

Vadelmavenepakolaisessa on hyvät hetkensä, mutta komedia ei oikein nouse siivilleen. Elokuva jää keskinkertaiseksi identiteettitarinaksi, jossa joku haluaa esittää muuta kuin on, seuraa tilannekomediaa ja lopulta totuus paljastuu. Toinen kulunut teema on parinvaihto: ensimmäinen parinvalinta ei olekaan oikea, vaan sopiva kumppani löytyy vasta kommellusten jälkeen. Osa huumorista on hiukan tekemällä tehtyä ja

Spoiler

lopun munuaisenluovutuskuvio kaukaa haettu.

Uskottavuutta nakertaa Jonas Karlssonin korostus aina kun hän puhuu suomea. Ruotsin kielen rekisterit hän hallitsee paremmin, ja tilanteen mukaan hänen hahmonsa puhuu joko sujuvahkoa riikinruotsia tai kankeaa siirtolaisruotsia.

Melko vaisusti tässä kansallisille eroille ja stereotypioille kuittaillaan.

(Elokuvan havainnollistama ilmiö näkyy pienimuotoisemmin omassa pääkaupungissamme: Helsinki on täynnä ”paljasjalkaisia stadilaisia”, city-transvestiitteja, jotka vain ovat sattuneet syntymään heinäkenkien ym. maalaisten ruumiiseen ja koettavat korjata tilanteensa pienellä operaatiolla: yksisuuntaisella junamatkalla...)

2½/5

 

Tykkäsin kovasti, hauskaa vitsailua Suomen ja Ruotsin stereotypioista. Pituuttakin oli sopivan vähän. Loppu oli aika hätäinen, mutta muuten en moitittavaa löydä, päinvastoin. Jarmo Mäkisen karisma kyllä toimii valkokankaalla, vaikka rooli pieni olikin.

 

Romaani on hyvin suomalainen mustan kuivan huumorin timantti. Elokuva oli kovasti ruotsinnettu niin että minusta siitä lähti terä pois ja jäljelle jäi tarina joka on kuin ruotsalainen juomalaulu. Mukaan ympätyt romanttiset sivujuonteet, onnellinen loppu ja kirjasta siistitty versio kansalaisuuden siirtokuviosta muuttivat koko tarinan vadelmaveneeksi.

 

Taas kerran kirja pesi leffan 6-1. Kirja oli monitasoinen ja siinä valotettiin loistavasti ruotsalaisuuden ärsyttäviä puolia. Elokuva taas oli asetelmaltaan ja henkilöhahmojen osalta kovin ohut. JA koska kyseessä oli komedia, olisi sen pitänyt naurattaa. Nyt ei naurattanut. Yhtään. 1/5. Lukekaa kirja.