Tuo Steffen film noir-jutusta ajattelin vähän kirjoitella, kun tuli tenttikirjassa (Rick Altman: Elokuva ja genre) vastaan samasta aiheesta. Voipi mennä vähän hiusten halkomiseksi ja termeillä pelleilyksi, mutta menköön. Niin, Altman katsoo film noirin alkaneen genrenä vasta siinä 50-luvun vaihteessa. Sitä ennen termiä "noir" käytettiin kuvaamaan muiden genrejen elokuvien tunnelmia, eli adjektiivina. Termi vakiintui aikalaisten käytössä 50-luvulla Amerikassa. Vasta myöhemmin kritiikot ovat sisällyttäneet 30- ja 40-luvun noir-elokuvat film noir-termin alle. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita, ettei ennen 50-lukua tehdyjä noirmaisia elokuvia voisi kutsua film noir-elokuviksi. Elokuvanhistorian uudelleenkirjoitus kuuluu genrejen muodostukseen. "No mikä tuossa quotessa sitten on väärin?" Ei mikään. Esitin tässä vaan tutkijan näkökulman siitä, miten aikalaiset eivät välttämättä tunnista uusia genrejä ja miten elokuvahistorioitsijat laajentavat genren aluetta jälkikäteen. Täytyy heti alkuun sanoa, että tunne Serie noirea kovinkaan tarkasti, mutta Altman kuvailee Serie noiren tarinoita "erittäin synkiksi". Kiitokset Steffelle mielenkiintoisesta artikkelista näin jälkikäteen. Teksti vilisi elokuvien nimiä, jotka varmasti muistuvat mieleen ensi kerran, kun olen elokuvaostoksilla.
Kyllä, tämä on todellakin tulkinnanvaraista. Monet elokuvahistoroitsijat katsovat noirin alkaneen Maltan haukan mukana (mm. Peter von Bagh). Vaikeus tässä aikajanan määrittelyssä on se, että tutkijat ovat määrittäneet genren vasta jälkikäteen. Tosin ennen Maltan haukkaa oli mm. Fritz Langin Fury, joka sekin on tyylipuhdas esimerkki Film Noirista. Tämä on kyllä tulkinnanvaraista, kun koittaa määritellä genren alku- ja loppupisteen. Jokaisella on erilaiset lähtökohdat ja tulkinnat. edit: Itse olen kyllä aina kokenut Serie noiren kuuluvaksi hieman kevyempään luokkaan. Toki ne ovat pääpiirteiltään synkkiä, mutta väkivalta ei näyttele niissä yhtä keskeistä osaan kuin film noirissa. Itse lasken genreen kuuluvaksi enemmänkin sellaisia elokuvia kuin Le Crime de Monsieur Lange tai Touchez pas au grisbi.
En haluaisi aloittaa valitusta, mutta onko sillä loppupeleissä mitään merkitystä pääseekö ne etusivulle vai ei? Onhan se tietenkin kiva, että näinkin tunnetun sivun etusivulla on se ikioma arvostelu muiden kateudeksi(?). Loppujen lopuksi ne löytyy kuitenkin sieltä muiden seasta kyseisistä leffoista tietämättömien avuksi, mikä ainakin minulle on se tärkein asia. Ja mitä omiin arvosteluihin (Bang Rajan, Ghost Dog & Boondock Saints) tulee niin Ghost Dog on valmis, kaksi muuta on katsottu ja arvioitu, kunhan vain lähtisi kirjoittamaan. Asiaa on vain vaikeuttanut parit prelit, sekä kuin halolla päähän tullut himo pelata UO:ta kavereiden kanssa. Aikaa ei ole "riittänyt" muuhun. Loppu viikkokin menee vielä penkkareiden ja niiden jälkiselvittelyjen (Lue: jatkojen) parissa, joten arvostelut siirtynevät taas ensi viikolle. Valitan. -Pjork
En minä nyt ihan sen takia sitä arvostelua sinne halua, mietin vaan onko se tahallaan jätetty pois sieltä vai mikä on syy. Täällä on jo arvosteltu tuo Dollari- trilogia, mutta jos kysyntää on niin voisin arvostella sen uudestaan(en ole varma mutta ehkä eri versioita) ja trilogian huipentaisi Hyvät pahat ja rumat -special edition-, vai riittääkö nuo jo tuolla olevat kansalle?
Ohhoh... tällä sivulla on viikate heilunut (vai oliko se sen tietokantahommelin vika?) No siis, ällös huolehdi. Arvostelusi napsahtaa etusivulle viimeistään huomenna iltapäivällä. Kysyntää vanhoille uusille ja uusille vanhoille ja vanhoille ja uusille arvosteluille on aina ja nykypäivänä varsinkin westerneille olivat ne sitten makarooneilla tai ilman.
No jos kerran westerneillä on kysyntää, niin tässä olisi vanhaa John Fordia. The Iron Horse, olkaa hyvä.
Tännekin voisin pistää ilmoituksen tuosta julkaistusta Jami Bernardin e-mail haastattelusta ja samalla arvostelin saman henkilön kirjoittaman opuksen Tarantino on Tarantino. Palautetta odotellessa käyn vaikka "kahvilla" :thumbsup:
Kiva kun jaksoit kirjoittaa arvostelun, mutta jos jo ensimmäinen virke on lähes käsittämätön lukuisista kirjoitus- ja kielioppivirheistä johtuen, niin kannattaisi hieman skarpata. Olen ehkä nipo, mutta tuolla aloituksella jää koko arvostelun lukeminen odottamaan "parempaa hetkeä".
Vielä vähän Altmanin genreteoriasta... Genret eivät synny yht´äkkiä. (Tyyliin: "Heureka! Minulla on idea aivan uudenlaisesta elokuvasta. Kutsun sitä 'film noiriksi'.") Aluksi niitä lajitellaan olemassaolovien genrejen perusteella, adjektiivien avulla, esim. noir gansterielokuva. Kun tehdään tarpeeksi samantyyppisiä elokuvia, adjektiivista tulee substantiivi eli oma genrensä. Tämä vaatii sen, että elokuvilla on tarpeeksi yhteneväisyyksiä tarinan yksityiskohdissa ja rakenteessa. Tällöin aikalaiset alkavat tunnistaa ja lajitella tietyntyyppiset elokuvat omaksi genrekseen, esim. film noir 50-luvulla. Tätä voi kutsua lopun aluksi. Pikku hiljaa ihmiset alkavat kaivata vaihtelua. Tällöin genrellä on edessään uudistuminen, esim. spagettiwestern 60-luvulla, tai kuolema (ja mahdollinen henkiinherättäminen myöhemmin). Kritikot lajittevat elokuvia aina jälkikäteen ja genret muuttuvat ajan kuluessa. Tällä hetkellä film noiriin lasketaan elokuvia 30-luvulta 60-luvulle. (Toki on olemassa elokuvia, joita voisi kuvailla termillä "uus-noir".) Sille määrätään alku- ja loppupiste, genren aloittaja ja lopettaja. Todennäköisesti nämä pisteet muuttuvat tulevaisuudessa. Kritiikoiden tehtävä on muuttaa niitä ja genrejä. On myös mahdollista, että film noir liitetään tulevaisuudessa johonkin toiseen genreen ja näin ollen se (hetkellisesti) katoaa. Tai sitten sitä pilkotaan pienempiin osiin tai sitten film noir-genren alue laajenee.
Toivottavasti kukaan parempi arvostelija ei ollut aikomuksissa kirjoittaa tekstiäTrue Romance DC/SE:stä, sillä minä menin sen tekemään. Tämä on kanssa näitä ajat sitten tietokantaan tallennettuja tarinoita, joten se tuskin pääsee "uusien" joukkoon, mutta mielelläni näkisin tämänkin etusivulla.
Hyvä arvostelu... erinomainen itse asiassa... sanamuodot vähän ihmetyttävät (Tämän unelma oli aina ollut olla elokuvaohjaaja ja tämä kirjoitti käsikirjoituksia saadakseen potkua tulevalle uralleen.), mutta ainakin ne erottavat arvostelun massasta. Itseeni töksähti tämä: True Romance oli tuleva elokuva, jonka kirjoituksen hän joutui myymään rahan ja ohjaajanpaikkojen puutteessa. Siis, mitä? Ehkä niin, mutta TR oli käsikirjoitus jonka mies pisti myyntiin jotta olisi saanut ohjattua Reservoir Dogsin. Tietenkin myös Roger Avaryn enemmän tai vähemmän väitettyä osuutta True Romanceen pitäisi kunnioittaa jollain tavalla. Myös ääniosuuden esittely ei välttämättä iske kaikkiin noin kuvailevalla tyylillä ja vaikuttaa, että se olisi kirjoitettu humalatilassa tai sitten äärimmäisen masennuksen tai turhautuneisuuden vallassa. Kommenttiraidoista olisi suonut kuulevan enemmän tarinointia, sillä ne lienevät tämän julkaisun kirkkaasti muista TR-julkaisuista erottava tekijä. Mutta muuten arvostelu on ihan mukavaa luettavaa. :thumbsup:
No joo, ehkä lauseeni oli vähän harhaanjohtava... Koitan keksiä jotain parempaa. Mutta eikös kyse kuitenkin ollut siitä, että tämä tarvitsi rahaa päästäkseen itsekin ohjaamaan. Minä muokkaan tuon paremmaksi tämän päivän aikana, käykö?
Okei. Siis True Romancen äänipuoli oli kirjoitettu klo 0.25 että ei ihmekään, että meni vähän 'humalaiseksi'. Nyt se on muutettu järkevämmäksi. Extrapuolelle pistin pari lausetta lisää kommenttiraidoista (sekä valikoivista että kokopitkistä) ja itse elokuvassa muutin sitä kässärinmyyntilausetta ja lisäsin lyhyen parakraaffin Roger Avarysta.
Nyt kelpaa, melkein. jopa Pulp Fictionissa.-kohtaan toivoisin kuitenkin mainintaa PF:n Oscar-voittoa, eikä vähättelyä. Tunnetaanhan Avary nykyään muustakin kuin Killing Zoesta... Esimerkiksi mainiosta Rules of Attractionsista. Ei tässä nyt olla nostamassa ketään ylemmälle pallille Rogeria tahi Quentinia vaan kertomassa esiin väitettä (Avaryn omaa, lähinnä) joka tuo mielenkiintoa elokuvaa kohtaan. Tässä muuten teksti kokonaisuudessaan. www.avary.com on lähteenä:
Juujuu... Lisätään sinne nyt vielä Rules of Attraction ja ilmoitus Pulp Fictionin Oscarista. BtW: Kun nopeasti tuon QT:n kommentaarin kuuntelin läpi niin siellä hän puhui Open Roadista, mutta tässä kohtaa en kyllä kuullut mainintaa Avarysta. Ei siis tarkoita, etteikö QT olisi häntä maininnut, mutta joka tapauksessa ei ainakaan sillä hetkellä kun aloin korvia höristellä. Jos minä muutankin koko Avary-kappaleen kertomaan julmasta salaliitosta, jossa he kiistelevät kumman tuo leffa on.
Ajattelin tässä tehdä elämäni ensimmäisen dvd-arvostelun. Koska nyt minulla on takakaiuttimet remontissa (uudet massiivikoivukotelot tulossa), niin ajattelin arvostella jonkun vain mono- tai stereoraidan sisältävän leffan. Alkoi tässä askarruttamaan (tyhmiä ajatuksia ), että kun toisen leffan takakannessa on merkittynä Dolby Surround ja toisen Dolby Digital 2.0, mutta kun laitan levyt tietokoneeseen ja tarkistan niihin tallennetut kanavamäärät, molemmat sisältävät kaksikanavaisen ääniraidan eikä mitään muuta. Mitä eroa on siis DS2.0- ja DD2.0-ääniraidoilla, vai tarkoittaako ne samaa asiaa, eli tavallista stereoraitaa? Jos ne ovat sama asia, niin miksi ihmeessä on kaksi merkintä tapaa?
Heitän nyt ihan hatusta mutta eikös tuo surround ole vain ns. vanhempi standardi. EDIT; Tuossa Surroundissa on ilmeisesti keski-ja surround-kanavienkin juttuja pakattu stereo-raitaan ja ne olisi ilmeisesti tarkoitus Pro Logicilla purkaa. En sitten tiedä että onko tuossa DD2.0:ssa sama homma.