Nyt sitten katkesi kamelilta selkä. Loppuu hifimaailman kotiin tilaaminen. Artikkelit aivan liian lyhyitä, pois lukien tuo Beoliving juttu. Maksettu mainos. Suurimmalle osalle kaiuttimista arvio 8,5 tai sitä luokkaa. Sanalliset arvioinnit aika köyhiä. Ei näin. Muuten lehdessä olisi ihan hyviä artikkeleita, mutta kun ovat niin lyhyitä juttuja.
Eikös suurin osa muutenkin lue näitä lehtiä siinä mielessä, että ostaa sitten testivoittajan eli lehdet on lähinnä osto-oppaita. Tietysti kiinnostavia juttuja ovat esim. jonkun valmistajan esittely (nyt Tannoy) tai harrastajan kaluston esittely. Samoin uudet innovaatiot ovat aina kiinnostavia. Onneksi on muistaakseni päästy eroon rakennusohjeista ym., joiden paikka on ihan eri lehdissä. Ja jos ne testatut kaiuttimet todella ovat niin hyviä...?? Ei siinä tarvitse kai pitkään perustella.
Mukavaa luettavaa taas kerran, aika kannesta kanteen on lehti luettu. B&O juttu oli tosiaan pikkuisen hyvän maun rajalla. Sinänsä positiivistä, että tehdään juttu avaimet käteen ratkaisusta täydellisellä kotiautomaatiolla, mutta: - Jos tehdään artikkeli b&o kanssa, tehdään siitä kokonainen arvostelu eikä mikään "nämä skobet maksaa 15 000e pari ja ääntä piisaa"-tyylinen paskanjauhanta. - Jos taas halutaan tehdä artikkeli "kokonaisvaltaisesta" ratkaisusta, olisi tasapuolisuuden nimissä voinut jutustella yritysten kanssa, jotka tekevät kokonaisratkaisuja huoneen rakentamisesta lähtien. Siten artikkeli olisi ollut monipuolisempi eikä maksettu mainos. Skobearvosteluissa pikkuisen käy häiritsemään se, että lähes kaikki saa arvoit välille 7.75 - 8.5. Joko lähestulkoon kaikki valmistajat tekevät todella tasaista jälkeä tai hifimaailman asteikko on liian suppea. Jos tilanne on se, että kaikki skobet ovat ääneltään "yhtä hyviä, mutta erilaisia luonteeltaan", voisi hifimaailma alkaa antaa hinta/laatu pisteitä. Harman Kardonin AV-vahvistimesta en löytänyt _mitään_ mainintaa äänestä. Ehkä luin artikkelin liian pikaisesti, mutta kyllä AV laitteen äänelle voisi edes yhden osion artikkelista uhrata. Parhaimmat artikkelit tällä kertaa oli imo full HD tykkitesti, philipsin töllö ja blu-ray pyöritin, jota testailtiin aika monipuolisesti eri levyjen kanssa. Kaikissa artikkeleissa oli testailtu asioita, joita on hyvin hankala / mahdoton netistä löytää.
Hifimaailman palstalla on ollutkin jo samasta aiheesta keskustelua: Kapeaan pisteskaalaan on monia syitä. Objektiivinen syy on se, että kaiuttimien laatu on oikeasti parantunut merkittävästi viime vuosien aikana. Varsinkin teho- ja bassovasteen merkitys tavallisessa kuunteluhuoneessa on oivallettu aikaisempaa paremmin, mikä johtuu varmaankin pitkälti mittaussoftien ja simulaatioiden parantumisesta. Subjektiivisempi syy on se, että kaiuttimien erot ovat aina suuria, mutta samaan aikaan niiden ääni on hyvin erilaisista komponenteista koostuva kokonaisuus (sointibalanssi, dynamiikka, basson ulottuvuus, äänikuva, resoluutio, puhtaus jne...). Pelkästään samansuuruinen sointibalanssin virhe voi olla vaimentumana melkein huomaamaton ja vastaavasti korostumana korvia raastava. Siinä mielessä yksi pisteluku on aina karkea keskiarvo, joka summaa hirveän määrän vaikutelmia kaiuttimen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista sekä käytetystä äänitteestä. On kieltämättä aika turhauttavaa antaa pistearvoa kaiuttimen äänestä keskimäärin, kun ei samalla voi ilmoittaa myös äännelaadun hajontaa eri osa-alueiden välillä. Siksi hajonta pitää osata kirjoittaa itse tekstiin. 1980-luvulla HIFI-lehdessä oli käytössä äänen eri osa-alueiden pisteyttäminen erikseen, joka toi hajonnan selvemmin esiin. Ja ei se skaala nyt ihan pieni ole. Jos lasketaan kaikki arvot esimerkiksi 7 ja 9+ välitä, niin siihen mahtuu 10 eri luokkaa kuvaamaan äänen keskiarvoa. http://www.hifimaailma.fi/foorumi/viewtopic.php?t=14120&postdays=0&postorder=asc&start=60
Minäkään en loppujen lopuksi kamalasti pitänyt siitä. Jutun tekijä muokkasi alkuperäistä tekstiä aika rajusti ja moneen kertaan, mutta se ei riittänyt. Tuo siis oli kokeilu kääntää toisen ja toisenkielisen lehden artikkeli omaamme. Kokemus ei kamalasti rohkaissut jatkamaan hommaa. Käytämme mieluummin Kataksen pitkää kokemusta alalta tulevaisuudessa muuhun kuin käännösartikkeleihin. Jokaisen, joka tuntee arvosana-asteikon liian karkeaksi, kannattaa koittaa laittaa vaikka vain muutama kymmenen kaiutinta absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen kuunteluarvioidensa perusteella ja ihmetellä asiaa sitten. Kaiuttimissa on hirvittävän monia puolia, jotka vaikuttavat niiden sointiin ja kuuntelun miellyttävyyteen. Äänenlaadun pilkkomisen pieniin osa-aluisiin näen niin teknisenä, että nautintovälineen arvostelu sillä perusteella tappaisi koko idean. HM 2/2009:stä alkaen arvostelu muuttuu muutenkin, mutta toki huonompaan suuntaan.
Sain uuden lehden käteen, aloitin lukemaan - Full HD-tykkien vertailusta tietty - ja jo ensimmäinen virke kummastutti: "Alle kahden tonnin hintaluokassa täyden teräväpiirron projektorit luottavat poikkeuksetta DLP-tekniikkaan." Jaahas, mitäs ne Sanyon PLV-Z2000 ja PLV-Z700, Mitsubishin HC4900 ja Epsonin TW-3800 sitten ovat? Jos katumyyntihintaa ei hyväksytä, niin kyllä esim. Sanyoiden ovh:kin on reippaasti alle 2000 euron. No, pitänee lukea eteenpäin, jos selviäisi tuonkin virkkeen tarkoitus. Jutun lukeminen muuttuu koko ajan entistä hämmentävämmäksi: Panasonicin kuvaa voi siirtää korkeussuunnassa 3 x kuvan korkeuden verran ja leveyssuunnassa 80%. Häh? 3 x kuvan korkeuden verran tarkoittaa jutun jatkon mukaan sitä, että jos kolme kangasta laittaa päällekkäin siten, että projektori on keskimmäisen keskikohdan korkeudella, voi kuvan heittää mihin tahansa kankaista. 80% tarkoittaa siis saman logiikan mukaan, että 80% kankaasta saa peitettyä. Voisiko mahdollisesti käyttää samoja mittayksiköitä, niin ei menisi lukijalta pasmat ihan sekaisin? Tietenkin se tarkoittaa siirtoa leveyssuunnassa 1,8 kuvan verran. Ja heti kohta edellisen jälkeen tulee vastaan sanoja, joiden tarkoitusta voi vain arvailla: Sonyn säätörenkaat tuntuvat "muljuilta", mutta sen säätövara "vaaterissa" on Mitsua parempi. Urbaanisanakirja kertoo, että "mulju" on vastine oluelle tai siiderille, siis esim "lähetkö muljulle", mutta sitä on tuskin tarkoitettu. Entäs "vaateri" sitten. Ikinä kuullut moista käytettävänkään... Jännityksellä odotan, miten juttu jatkuu PS. Mulju on varmaankin jokin mikä muljahtelee ja vaateri on asiayhteyden perusteella vaakataso, mutta perskule, pitääkö tommoisia käyttää?
Uusinta Hifimaailman numeroa lukiessani tuli mieleen yksi kysymys. Minkälaisissa olosuhteissa Hifimaailman kaiutintestien koekuuntelut tehdään? Eli esimerkiksi uusimman numero 02/2009 lattiakaiutinvertailu. Ilmeisesti aika lailla matalia taajuksia korostava tila tai kuuntelupaikka, koska testien perusteella suositaan bassovasteeltaan ohutsävyisiä kaiuttimia.
Uusimmassa lehdessä pisti silmään kaiutinvertailu artikkelin kirjoittajan asenne että halvalla ei voi saada hyvää. Teksti on täynnä olettamuksia "ohuilla johdoilla huono ääni ym." vaikkakin hintaluokkaa 3x ei sen kummoisempia johtoja kaiuttimista löydy ja ei se Analysis Plus ole mikään äänenlaadun tae kaiuttimen sisäisessä johdotuksessa varsinkaan tässä hintaluokassa tai 10x kalliimmissa. :OI Kirjoittajan pitäisi olla mielestäni objektiivinen ja ottaa huomioon hintaluokan asettamat rajat materiaalivalinnoille ym. Taitaa mun kestotilaus loppua lehden tason nähtyä tähän.
Kannattaa muistaa, että kaiuttimet mitataan kaiuttomassa huoneessa ilman huoneen bassoja korostavaa vaikutusta. Suora bassovaste vapaakentässä on helposti korostunut huoneessa.
Ja toisekseen testaukset tehdään kai 100% musiikilla joka on aika tavalla eri asia kuin action-elokuvan katsominen. Leffoilla ei haittaa yhtään vaikka 20-200 Hz alue kävisi hieman kuumana. Eli keskimäärin tarpeet leffafoorumilaisilla voivat olla hieman erilaiset kuin lehden arvostelijoilla.
CD-soitintesti oli kiinnostava, vaikkakin aika harva taitaa tuollaisen pyörittimen hankkia. :naminami: Itse asiassa pitkästä aikaa muitakin useita mielenkiintoisia juttuja :thumbsup: - Isojen telkkujen testi - Hermuset :king:
Loistonumero, todella paljon luettavaa laidasta laitaan. Erityspropsit tavasta vertailla kahta tuotetta (töllöt ja tykit), sen sijaan, että testattaisiin vain yksi tuote Uudesta arvostelujärjestelmästä täysin hatunnosto, voisi kai sanoa, että parasta mitä hifilehdistössä olen nähnyt. Lyhyesti sanottuna ehkä paras lehti tähän mennessä :king:
Kyse on nimeomaan siitä, että halvemman hintaluokan testissä pitää rehellistä kertoa, mistä halpuus tulee ja mitä se aiheuttaa. Materiaalit, jakosuotimet ja viimeistelyerot kerrottiin asiallisesti ja kiertelemättä, mikä oli mielestäni vain ja ainostaan hyvä asia. Lisäksi jos katsoo arvostelutuloksia, niin laitteethan saisivat äänenladusta lähes saman kuin penaudion rebel, joka on hintaluokaltaan moninkertainen. Erot näkyvät nimeomaan mittauksissa ja viimeistelyissä ja hinta/laatusuhteessa halvemmat pöntöt saivat loistoarvioita. Jos toinen vaihtoehto olisi, että lähdetään puhumaan korulauseita laitteista, jotka ei niitä välttämättä ansaitse, niin eihän siinä olisi mitään järkeä. Tämä söisi lehden uskottavuuden kokonaan.
Jep, kaiuton mittaushuone on kyllä tuttu paikka. Ihmetytti vaan, kuinka testin voitti mittaustulosten perusteella noinkin "bassoköyhä" kaiutin. No olihan se kotimaisen merkin tuote. Joten tuli mieleen, että miten paljon Hifimaailman kuunteluhuone mahtaa boostata bassoja. Olisikin mukava kuulla artikkelin tekijöiltä, millaisessa kuuntelutilassa noita laitteita on kuunneltu.
Kuten myös kuuntelutottumukset, kuuntelutila ja käytetyt äänitteet. Jotkut tykkää ohuesta äänestä, toiset haluaa musiikilleen tukevammat pohjat. Mikä toiselle on korostunut basso, voi olla toiselle tasapainoinen ääni. Ja samoin jonkun mielestä tasapainoinen ääni on toisen mielestä bassoköyhä. Omakotitalon isossa olohuoneessa kuuntelija voi todeta jonkun kaiuttimen liian ohutsävyiseksi ja samaa kaiutinta kerrostalon betonibunkkerissa kuunteleva kiroaa yläbassojen kuminaa.
Mun osalta tämä viimeisin lehdykkä ylitti kipurajan ja aiheutti kestotilauksen peruuttamisen. Ei vaan jaksa kiinnostaa CD-soittimet 1300-1500 euroa, ei kuulokkeet n. 1000 euroa eikä edes kuulokevahvistimet n. 1000 euroa. Saati sitten se kuinka haastattelija jälleen löytää pari uutta detaljia tutuksi kuluneesta Totostaan joidenkin ökykaiuttimien läpi. Ai niin, olihan siellä se Hermuset-juttukin, jossa laitteiston hinta oli vain hiukan päälle 60000 euroa. Osa numeroista on kuitenkin ollut ihan kiinnostavia, joten en hylkää lehteä kokonaan, siirryn vaan irtonumero-ostajaksi.
Ei tosi asioita kannata käännellä mihinkään vain yleisen miellyttävyyden perusteella. Tuolla hintaluokalla jos on lattiamallin kajauttimia ostamasa niin käytetty on ainoa järkevä vaihtoehto. Kattelee tuommosia vajaan 10 vuotta vanhoja kajareita niin tuolla rahalla saa ihan jotain muuta kun nuo kukkapurkin jalat mitä tuosa testisä oli. No elokuville tuommoset ämyrit on ihan siedettäviä vielä. Sanottakoon tosin että noista pöntöistä en oo puoliakaan kuullu, mutta saman hintaluokan juttuja kyllä.
Edelliseen lisäten täytyy sanoa että oli ehkä surkein tähän astisista numeroista. Tuo cd-soitin testi oli suunnilleen ainoa kiinnostava juttu. Töllöt ja tykit ja kuulokkeet ja varsinki nuo jugurttipurkki-kajarit ja niitten basso-osat menee kyllä jo niin tuon edesmenneen lehden sektorille että meinaa harmittaa.
Uusimman numeron myötä pompahti muuten mieleen sellainen ajatus, että onko hifi-aiheisen lehden tosiaan pakko olla katalogimainen listaus laitteita, joiden tärkeimpänä attribuuttina tuntuu usein olevan hinta? Eikö aihepiiristä saa kiinnostavia juttuja mainostamatta samalla jotain soitin/vahvistin/kaiutin/yms-valmistajaa? Muutaman kerran sellaisiakin juttuja on mukaan eksynyt, mutta kokonaiskuvassa häviävän vähän kuitenkin.
1/2009 numero jäi minulla viimeiseksi. Positiivista oli, että tykkitestissä oli kaivettu yleisimpiä ongelmia tykeistä.