USA:ssa on kovia tuomioistuimia. Suomessa on pehmustettuja istuimia.

Tiedän parikin tapausta, missä ryöstön uhrilta kukaan ei kysynyt tarviiko hän apua. He joutuivat itse pärjäämään ahdistuksensa kanssa. Siksi minusta tuntuu, että uhrin asema on suomessa huonompi. Ja mitä tulee tuohon nakkikioski-kysymykseen, niin yhtä varmasti saan turpaan molemmilta, jos heillä molemmilla on ns. huono päivä. Joten ihan sama kuka sieltä tulee vastaan.

 

1. Edelleen, en kiistä, etteikö Suomessa rikosten uhrien hoito ole heikolla tolalla, painotan vain edelleen, että miten se liittyy rangaistusten ankaruuteen?
2. Tuossa nimenomaan olet väärässä.

 

1. Miten olisi oikeudenmukaisuus? Varmaan uhrista tuntuu paljon paremmalta, että tekijä oikeasti saa rangaistuksen teostaan, eikä vain päänsilittelyä. Päänsilittelyä on ehdollinen tuomio, jolloin rikollinen ei joudu edes vankilaan miettimään tekoaa, vaan voi kävellä oikeussalista suoraan pizzalle ja jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samaan aikaan uhri linnottautuu neljän seinän sisälle, kun ahdistaa niin pirusti ja tekijä on vapaalla jalalla tai vapautuu kohta.

2. Miten niin? Jos molemmat on tuomittu pahoinpitelystä aiemmin, niin he molemmat pystyvät uusimaan tekonsa yhtä lailla. Jos ihminen on taipuvainen käyttämään väkivaltaa, niin tietty ärsyke saa lihan kyllä tummumaan. Se että toinen on istunut kakkunsa kovemmassa vankilassa ei automaattisesti tee hänestä suurempaa uhkaa.

 

Ei automaattisesti, mutta tilastollisesti kyllä. Uusintarikollisuuteen vaikuttavat monet seikat, joista yksi on vankilaolot sekä vangin 'valmentaminen' vapautumiseen.

 

Olen kanssasi samaa mieltä, että vankien 'valmentaminen' vapautumiseen on tärkeää, jotta vanki sopeutuu takaisin yhteiskuntaan. Lopetan tästä asiasta jauhamisen toviksi, koska näkökantani on lienee tullut selväksi. Kannatan kovia rangaistuksia ja olen ylpeä siitä.

 

Minä kannatan tehokkainta mahdollisinta keinoa rikollisuuden - niin ensikerta, kuin uusinta - vähentämiseen.

Valitettavasti kokemus on osoittanut, että pidemmät/ankarammat rangaistukset eivät yksinään ole toimiva keino. Toki suoranaisiin epäkohtiin ja selvästi riittämättömiin rangaistuksiin pitää puuttua, mutta rangaistusasteikkojen koventamisella (esimerkiksi vankeusrangaistusten maksimien pidentämisellä) tai käytännön koventamisella ei kriminologisten tutkimusten mukaan ole käytännössä mitään vaikutusta.*

*Näin ainakin Lappi-Seppälä joskus 2007 esitti tutkimusaineistoon tukeutuen.

 

Voi olla että vastaavassa tilanteessa olisi joutunut turvautumaan näin epätodennäköiseen tekoon. Toivottavasti olisin kuitenkin löytänyt jonkin paremman ratkaisun. Alkuperäinen kysymykseni oli retorinen ja tarkoitettu keskustelun herättäjäksi tuomaan uutta näkökulmaa tähän kovin mustavalkoiseen keskusteluun.

Jostain syystä tämä aseellisen ryöstön tehneelle tällaiset paremmat vaihtoehdot eivät tulleet kyseeseen vaan hän valitsi toisin.

Niinpä. Joskus voisi miettiä miksi jotkut ajautuvat mihin ajautuvat. Se on helppoa arvostella muita jos omassa elämässä asiat ovat aina menneet hyvin niin kuin meillä.

 

Paitsi että terve järkikin sen sanoo, että tuomionsa suorittamisen jälkeen ihmisiä murhannut, polttanut tai silponut murhamies ei olisi tehnyt uusia murhia, mikäli ei olisi päässyt vapaaksi. Esim. tuo edellämainittu autokaistamurhaaja, joka murhasi kolme vapauduttuaan "elinkautisesta". Valitettavasti hän ei ole ainoa esimerkki.
Väitän, että omaisten mielissä heidän murhatut puolisonsa tai lapsensa eivät ole asia, jolla ei ole "käytännössä mitään vaikutusta". Vaan sillä on usein hyvinkin paljon vaikutusta, jos esim. oma vaimo ammutaan, raiskataan tai vaikkapa paloitellaan. Tämä näkökulma jatkuvasti sivuutetaan "turhana".
Todellisia uhreja ja kärsijöitä ovat ne kidutetut ja tapetut, sekä heidän omaisensa. Eivätkä ne luonteeltaan usein psykopaattiset tekijät, jotka siis eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa. Silti heidän mukavuutensa painaa vaakakupissa enemmän, kuin aidosti suuri riski lisäuhreille ja oikeuslaitoksen kunnioituksen rapautumiselle.

Lisäksi annettu tuomio on useimmiten vain nimellinen. Eli lepsu ihan jo teoreettiseltakin kestoltaan, mutta etenkin todelliselta kestoltaan. Eli elinkautinen on 10-12 vuotta tjsp. Maksimituomioita jaetaan äärimmäisen harvoin ja usein se maksimikin on monen mielestä omituisen pieni rangaistus. Joten useita uhreja aiheuttaneista hirmuteoistakin voi saada esim. 6 vuoden tuomion, vaikka olisi paloittelua, kidutusta yms. mukana.
Siitä nuori ensikertalainen istuu 2 vuotta (eli 1/3). Jos ei ole nuori, niin sitten 3 vuotta (eli 1/2), mikäli on ensikertalainen. Siitä vielä lomat pois ja loppuaika saattaa olla motellimaisessa avovankilassa pleikan pelaamista. Ja jos pakenee, siitä ei anneta lisärangaistusta. Meillähän voi olla ensikertalainen monta kertaa peräkkäin, niin sairaalta kuin se kuulostaakin (muistaakseni 3v välein, ml. lusimiset).

Lisäksi ehdollinen tuomio ei ole mikään tuomio, vaan "tuomio". Sillä sellaisen saatuaan taparikollinen voi edelleenkin tehdä aivan mitä huvittaa, missä huvittaa ja milloin huvittaa. Silti ehdollisia jaetaan jopa alaikäisten ja/tai vammaisten raiskaajille yms. törkysakille.
Eli aivan liikaa on pelkkää silmänlumetta ja teatteria, joka mahdollistaa useita lisäuhreja vuosittain. Mutta sillä ei kuulemma ole "käytännössä mitään vaikutusta". Että näin.



Minäkin olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ruisleivän nälkäänsä varastanutta ei tule teloittaa paikalla tai edes laittaa elinkautiseen. Vaan silloin on todellakin syytä auttaa toista pääsemään jaloilleen, tarkistaa terveys, asumisolot, nykyiset vs. mahdolliset tuet jne.
Mutta kymmeniä tai jopa satoja törkeitäkin rikoksia tehnyt, väkivaltainen, luonteeltaan psykopaattinen ja/tai totaalisen välinpitämätön taparikollinen on aivan eri juttu.
Heidän telkeämisessään se tärkein juttu on uhrien määrän ja muidenkin vahinkojen minimointi, yleinen oikeustaju ja pelotevaikutus. Viimeistä tosin ankarasti nakertaa se, että olot vankilassa ovat usein paremmat, kuin vapaalla jalalla. Sekä tuo automaattinen alennuspelleily.

Mitä tuohon jatkuvaan USA:sta jauhamiseen tulee, niin eikös Japanissa ole vähemmän väkivaltarikollisuutta kuin meillä. Vähemmän töhryjä jne. Heillä kuitenkin on kuolemantuomiokin aivan ääritapauksia varten. Joten miksi ette jatkuvasti jauha Japanista osoituksena siitä, että meillekin pitää saada kuolemanrangaistus.

 

Ei rikoksiin noin vain ajauduta Suomessa, mutta hyysärit ei tietenkään näe mitään eroa kehitysmaiden tilanteeseen. Liiallinen ahneus ja ajattelemattomuus ei todellakaan ole mikään hyväksyttävä syy rikollisille teoille.

Minua etoo ajattelutapa, että kaikki pitää tehdä siten mikä on hyödyllisintä. Se tarkoittaa tässä tapauksessa käytännössä sitä, että rikollisia paapotaan ettei ne tekisi uusia rikoksia, uhrit hylätään ja hyvät ihmiset vakuuttelee, että tämä on varmasti järkevin tapa. Rikollisia pitää kohdella todella hyvin mutta uhrin on turha odottaa oikeudenmukaisuutta sillä sehän olisi ihan typerää. Mitä väliä nyt pikku asialla nimeltä oikeudenmukaisuus on yleisen moraalin kannalta? Jos rikollisen sulkisi kaksi kertaa pidemmäksi aikaa linnaan niin se varmasti olisi vapauduttuaan pahempi ihminen. Uhrin kohdalla taas sillä ei toki ole mitään merkitystä, että saako elää rauhassa kaksi kertaa pidemmän aikaa. Siinä on teidän arvot.

Shkupollin tekemät murhat on yksi hyvä esimerkki siitä mikä täällä Suomessa on vikana. Rikollista elämää viettävää maahanmuuttajaa ei karkoitettu, vaikka hän piinasi naistaan vuosikausia ja nainen yritti kaikin keinoin vältellä ja kaikki tietää seuraukset. Shkupolli on suurin syyllinen, mutta monet, monet muutkin on syyllisiä koska jostain kumman syystä sallivat hänen olla täällä ja jatkaa vainoamista.

 

En arvaa suoraan aiheeseen puuttua, mutta kysyn uudelleen että onko keskustelijat sattumoisin katsoneet Klaania, Kaurismäen elokuvaa mikä hiljan näkyi televisiossakin.
Että miten Aleksanteri Suuri Sammakko ei Esko Nikkarin polisikomisarion toiveesta eikä omasta yrityksestä huolimatta päässyt lopulta sukunsa varjosta?

Ja senkin sanomani toistan, että rikoksen uhri ei ole oikeutettu mihinkään kostoon. Rangaistusta ei langeteta uhrin hyvitykseksi (vahingonkorvaukset eivät ole rangaistuksia).

Vankeinhoito ei liioin ole poliisitointa eikä järjestyksenvalvontaa.

Oikeuden jumalatar on sokea vaakoineen, ja niin pitää tuomioistuimenkin olla ja käsitellä asiaa viileästi ja tunteettomasti. Uhrille eikä uhrin läheisille voi tuota vaatimusta asettaa mutta sivistyneeseen kansalaismielipiteeseen ei hirttokäyden rasvaus väkijoukon mylviessä oiken sovellu.

(Ihan uutena sanon, että lopettakaa nyt hemmetissä se hyysäyksestä höpiseminen. Koko hyysäri-käsitteen kylväminen sen uusmerkityksessä on merkki siitä että kirjoittajalla puuttuu sävyjen taju ja tyhmistetty mustavalkoajattelu painaa otsaa pahasti luiskaan.)

Siihen pitäisi pyrkimän, että mahdollisimman vähän rikoksia tehtäisiin ja että vahingot olisivat minimissä.

Ja ei, minulta ei heru myötätuntoa aseellisen ryöstön tekijälle. Sitä piisaa kyllä uhrille (ja uhrina pidän ennemminkin uhattua työntekijää kuin liikettä mikä ryostettiin) ja myötätuntoa riittää nuorelle miehelle joka on kertaalleen pahasti tyrinyt ja saanut aikaan vahinkoa. Asioissa on näetseen aina toinen ja useampikin kantti kun asiaa ajatellaan ja se tekijä on muutakin kuin se ryöstäjä. Myötätuntoa heruu niin tekijän kuin uhrin läheisille jotka saavat kantaa jälkiseurauksia omalla tavallaan.

Ja sekavaksi lopuksi vielä: Kokonaisuutta on katsottava ja on haettava millä keinoin päästään yhteiskunnan kannalta parhaaseen lopputulemaan. Tuo ylempänä oleva vertailu Norjan ja USA:n on minusta varsin pätevä.

 

Se että esim joku virolainen tulee tänne rötöstelemään ja tuomion saatuaan jää tänne "lusimaan" virolaisen vankilan sijaan, on oikein malliesimerkki hyysäämisestä. Kun ei voi Herra Rikosherraa passittaa huonompiin olosuhteisiin Eli onko edes olemassa maata jonnekka sen maan kansalaisen voi palauttaa "lusimaan" "tuomiotaan"? Ehkä joku aiemmin mainittu Norja ehkä....

 

Japanin väkivallattomuus johtuu hillittyyn toisia kunnioittavaan käyttäytymiseen pohjautuvasta kulttuurista eikä rangaistusten ankaruudesta. Hyvä esimerkki siitä että rikollisuuden ehkäisy on muualla kuin "kakkujen pituudessa".

 

Joo, ja jostain syystä noissa Aasian maissa tuppaa kakut olemaan kovempia, ei liity mitenkään tuohon kunnioitukseen varmaan... Mutta rikollisia pitää toki kunnioittaa.

 

Japanilaiset osaavat kohdella ihmisiä yksilöinä. Länkkärit taas yrittää tehdä jokaisesta "pahasta" ihmisestä "hyvän" eivätkä suostu uskomaan että se on usein mahdotonta. Lännessäkin pitäisi alkaa suosimaan aina hyvää niin kulttuurimme voisi edistyä Japanin tasolle.

 

Väkivaltarikollisten "kakut" kuitenkin voivotteluiden perusteella ovat pidempiä ja etenkin "epäinhimillisempiä" kuin meillä. Ja kuolemantuomio on edelleenkin aktiivisessa käytössä. Senhän piti olla kaikkeista ensteksi pahinta mitä vain voi ikinä olla, merkki barbarismista ja ties mistä kaikesta.
Silti suhteellisen hillitysti käyttäytyvät ja vähän murhaavat japanilaiset ovat päätyneet tuollaiseen yhteiskunnan ja uhrien etuja painottavaan malliin (barbarismia!). Vasemmistolaisen rikollisia hyysäävän ja naiivin hömppälinjan sijaan.

Japanissa Åkermanin tapainen psykopaatti ei ilmeisesti olisi saanut murhattua yhtä montaa ihmistä (hirveää barbarismia!). Mutta meillä hän pystyi siihen, elinkautisesta tuomiosta huolimatta. Ja kenties hän sekä lukuisat muut psykopaatit tappavat vielä useita ihmisiä vapauduttuaan. Mutta hei, mitä välii? Aivan sama? Ketä kiinnostaa?
Onneksi tämä meidän parempi järjestelmämme kuitenkin vähentää rikoksia, toisin kuin barbaaristen japanilaisten... Ei kun ei mitään. Höh, USA olisi pitänyt olla...


Mainitsemaasi "hillittyyn toisia kunnioittavaan käyttäytymiseen" tuskin on Japanissakaan päästy tai sellaista käytöstä edistetty sillä, että hyysätään rikollisia aina vain suuremmalla rahalla ja aina vain absurdimmilla menetelmillä. Samalla uhrien ja heidän omaistensa asemasta viis veisaten. Vai mitä itse arvelet?

Tuollainen sanailu sinulta antaa ymmärtää, että eri kulttuureissa olisi sittenkin selkeitä eroja esim. suhtautumisessa toisiin ihmisiin, väkivaltaan, uskonnonvapauteen jne. Esimerkiksi eräiden nimeltä mainitsemattomien maiden asukkaiden ja japanilaisten välillä. Rikostilastotkin sen selkeästi osoittavat.
Sen sijaan että kaikki olisi vain sitä propagandan mukaista ihanaa etnistä värinää. Eli onkohan sinustakin salakavalasti tulossa realisti ja kapitalisti...

 

Milloin olen sitten väittänyt ettei kulttuureissa olisi eroja? Tottakai on.

Henkilökohtaisesti ole täysin väsynyt siihen miten pöliset jostain vasemmistolaisuusta, propagandasta ja etnisistä värinöistä melkein minkä tahansa keskustelun yhteydessä. Pitääkö sitä todellakin tuomita 5 minuutin välein 90 % maailman asukkaista mustavalkoisesti jotta on järkevä ihminen sinun silmissäsi? :hitme:

 

Joskus rikollinen saa sitä mitä tilaa. Kerrankin tuomio vastaa minun oikeustajua. Suomalainen oikeuslaitos olisi tehnyt tästäkin jutusta farssin ja tuominnut kotiaan puolustaneen miehen ankarimmalla mahdollisella tavalla.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012081015941157_ul.shtml

 

Kaverihan otettiin ensin kiinni epäiltynä murhasta. Olosuhteet kuitenkin katsottiin sellaisiksi että teko tulkittiin itsepuolustukseksi.


Suomessa:

"Rikoslain 4 luvun 4 § hätävarjelusta kuuluu

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin. "

Olen melkoisen vakuuttunut, että täälläkin katsottaisiin mainitunkaltaisessa tilanteessa tapon tapahtuneen hätävarjeluna kun puolustettavana oli oma, ja perheen henkiolosuhteissa missä ei ollut tulkinnanvaraa. Sen sijaan hengenriisto ei mene hätävarjelun piiriin jos puolustettavana on materiaalinen omaisuus tai vastaavaa.

Ensin tilanteen on oltava senkaltainen, että voidaan ylipäätään puhua hätävarjelusta (pakeneminen tai väistäminen on mahdollista eikä ole itse ollut rakentamassa tilannetta) ja sen jälkeen harkitaan, onko hätävarjelu tapahtunut tilanteeseen nähden kohtuullisella tasolla. Voisi sanoa näin, että nurkkaan ahdistetulla härävarjelun liioittelun kynnys nousee hyvin korkealle jos hyökkääjällä on teräase.

Suomessa taitaa olla melkoisen harvinainen tilanne missä asuttuun rakennukseen hyökätään väkivaltaisesti. Tapaukset taitavat olla enimmäkseen rikollisten keskinäisiä vendettoja ja sellaisissa hätävarjelun liioittelun kynnys saakin olla korkea. Niinpä ei tule mieleen esimerkkiä vastaavankaltaisesta tapauksesta, saati vastaavasta missä itsepuolustuksesta olisi tuomittu rangaistus.

 

Onko esimerkkejä tapauksista, joissa itsepuolustukseksi hengen riistänyt ei saa tuomiota? Minä olen nähnyt Suomessa vain sellaisia tapauksia joissa itseään puolustanut on saanu tuomion. Tuo kuuluukin olennaisena osana hyysärijärjestelmään. Heidän rakkaus kriminaaleja kohtaan ei näy pelkästään lellivissä vankilaolosuhteissa, vaan ylipäänsä kaikessa. Hyysärithän teki sellaisenkin lain että varkaat voi repiä sen näpistyssakkonsa poliisien edessä eikä poliisit mahda mitään. Seuraavana päivänä näpistäjä käy taas varastamassa. No eihän se(kään) tietenkään ole keltään pois...

 

Todelliset itsepuolustustilanteet ovat omien vähäisten kokemusteni mukaan loppujen lopuksi aika harvinaisia. Syytetty toki esittää väitteen itsepuolustuksesta varsin usein, mutta usein tapaus on sellainen, että muuta juridista argumenttia ei oikeastaan enää ole käytössä.

Tarkoitukseni ei siis ole ottaa kantaa yllä esitettyyn tilanteeseen.