Ruotsin kuningatar Kristiina (1626-1689) syntyi ainoana lapsena odotetuksi kruununperilliseksi ja kasvatettiin isänsä pyynnöstä prinssinä. Nuori Kristiina joutui kruununperijäksi jo kuusivuotiaana isänsä kuollessa, ja Ruotsin hallitsija hänestä tuli 18 vuotiaana. Kristiina omasi ikäisekseen poikkeuksellista viisautta ja halua muutokseen. Hän myös rikkoi vahvasti aikansa naiskäsitystä – hän mm. miekkaili, metsästi karhuja ja pukeutui usein housuihin – ja ajautui väistämättä yhteenottoihin hovin konservatiivisten luterilaisten aatelismiehien kanssa. Hovi näki kuningattaren tärkeimpänä tehtävä naimisiinmenon ja perillisen, pojan, synnyttämisen. Kristiinalla oli kuitenkin korkeammat tavoitteet, hän halusi tarjota alamaisilleen koulutusta, vaalia tieteitä ja lopettaa kolmekymmenvuotisen sodan protestanttien ja katolisten välillä. Kristiinan rakkaus hovineitoaan, kaunista Ebba Sparrea kohtaan, hankaloitti entisestään hänen asemaansa. Vaikutusvaltaiset voimat nousevat vastakkain, ja Kristiinan oli tehtävä vaikea ratkaisu maansa ja oman kohtalonsa puolesta. Elokuva valittiin Montrealin kansainvälisten elokuvajuhlien kilpasarjaan ja sai siellä maailmanensi-iltansa 4. syyskuuta. Elokuva voitti festivaaleilla kaksi palkintoa: parhaan naispääosan (Malin Buska) ja yleisöpalkinnon. Montreal kuuluu ns. A-festivaaleihin eli maailman tärkeimpien elokuvafestivaalien joukkoon yhdessä mm. Cannesin, Berliinin ja Toronton elokuvajuhlien kanssa. Elokuva on kuvattu Turun seudulla, suuri osa kuvauksista Turun linnassa. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 11.12.2015
Mielenkiintoisesti on saanut kovin kaksijakoisia arvosteluja maailmalla. Leffa on kuin Dr Pepper: Sitä joko vihataan tai rakastetaan. Mielenkiinnolla odotan tämäniltaista esitystä, koska itselläni on mikroskooppinen rooli tässä leffassa ja pääsin seuraamaan tekemistä lähietäisyydeltä.
Huomenna katsomaan tätä leffaa. 1600-luku on erityisen mielenkiinnon kohteeni ja toivoisin sen vuoksi viihtyväni tämän parissa. Tosin jo tuo Kristiinan käyttämä miekka paljastaa, ettei historiallisuuteen ole erityisesti keskitytty (kyseessä on erään firman massatuottama huonolaatuinen kopio Kustaa II Aadolfin miekasta, jossa 1700-luvun kapea pistomiekan terä korvaa 1600-luvun mukaisen leveämmän rapiirin terän).
Juu. Eivät nuo miekat mitään erityisiä olleet. Metallia, mutta puolihuolimattomasti tehdyt. Muutenkin taisivat nuo "props:it" olla jostain vuokratut ja hädin tuskin sen laatuisia, etteivät niiden puutteet liiemmin valkokankaalla näkyisi. Allaolevassa kuvassa omat sotisopani joita käytin filmissä. Kuvattuna lounastauolla. Tässä miekassa vähän leveämpi terä, mutta se ei elokuvassa koskaan päässyt tositoimiin. Viitta on aitoa mokkanahkaa. Sisäpuolen karva on kuitenkin keinokuitua. Käsineetkin ovat nahkaa, tässä kuvassa jo ulkokuvauksista vähän kärsineet. Kypäriä ja miekkoja puvustamolla: Kypärät ja haarniskat olivat alumiinia. Historiallisessa mielessä ulkonäkö oli ehkä "vähän sinnepäin". Vaikka "hardware" oli mitä oli, niin itse vaatteet olivat kuitenkin varta vasten elokuvaa varten tehdyt. Ja olivat hyvin tehtyjä, vaikka en tiedä olivatko kovinkaan autenttisen näköisiä. Vaikka roolini olikin mikroskooppisen pieni, niin minunkin kuteet tehtiin mittatilauksena. Jopa saappaat olivat mittojen mukaan tehdyt. Ne olivat silti älyttömän epämukavat. Linnan sokkeloisissa portaissa kulkeminen oli niissä saappaissa silkkaa tuskaa. Tämän oli huomannut myös Lucas Bryant, joka - kuten minäkin - vaihtoi aina kuvaustauolla tohvelit jalkaan. Vertailimme siinä sitten tohveleitamme taukopaikalla Olen muutamassa produktiossa ollut avustajana mukana ja pitää sanoa, että kyllä tässä se suurempi budjetti huomattiin. Mm. siinä, kuinka hyvin kaikki pelasi kuvauspaikalla. Aina oli vähintään muutama puvustaja paikalla ja ei tarvinut kuin huikkasta niin jo tultiin ompelemaan ratkennutta saumaa tms. Ja ruoka oli hyvää
Kiitos sisäpiirin kuvista ja kertomuksesta! Oma asiantuntemukseni rajoittuu lähinnä juuri miekkoihin, hattuihin ja sotilaiden varuksiin, mutta tässä oli kiva artikkeli jonkin ajan takaa, jossa asiantuntevampaa kommentointia noista vaatteista: http://www.frockflicks.com/the-girl-king-2015/ Itsekin olen joskus päässyt näyttelemään 1600-luvun tunnelmiin, mutta vain eräässä lyhyessä mainosfilmissä. The Girl Kingin extrakutsuun teki kovasti mieli ilmoittautua, mutta olisi ollut kovin vaikea selittää töissä etten pääse nyt opettamaan, kun täytyy päästä näyttelemään. Missä kohdassa leffassa voi koettaa sinua bongata?
Aika monessa kohtaa, mutta vain n. mikrosekunnin kerrallaan ja jossain kaukana taustalla. Eniten ruutuaikaa taitaa olla juhla-illalliskohtauksessa, joka kuvattiin Turun Linnan Kuninkaansalissa. E: Tuo olikin kiinnostava artikkeli. Kyllä mun mielestä nuo kuteet olivat livenäkin ihan kertakaikkisen upeita. Vaikkakin varmasti melko epämukavia käyttää (ainakin omani olivat). Vähän oli outoa nähdä kuvaustauolla kuningatar ihan mielettömissä vaatteissaan muiden 1600-lukulaisten joukossa röökillä. Surrealistista Puvustamon porukka ansaitsee kyllä melkoiset kiitokset kun jaksoivat jokaista vähäpätöisintäkin statistia yötä myöten jeesaamaan ja laittamaan pukuja kondikseen. Se puvustamo oli ISO ja siellä oli pukuja PALJON.
Lähikuva tuosta Kristiinan miekasta. Tässäkin hieman vinottain kameraan päin. Onhan se suht leveä tuo terä. Samaa luokkaa kuin tuo "minun" miekkani.
Nyt on leffa nähty ja hieman on kaksijakoinen fiilis. Toisalta vähän "WTF", mutta toisaalta se pakotti mua katsomaan vähän avarakatseisemmin. Tällaset pukudraamat ja "tyttöjen leffat" eivät yleensä ole mun juttuja, mutta pakkohan tämä oli katsoa kun oli nk. oma lehmä ojassa ja tuttuja maisemia kuvissa. Rallienglantia (ja ralliranskaa) en pysty kyllä kuuntelemaan, mutta tässäkin on pakko asettua objektiivisesti ulkomaisen yleisön kenkiin. Heidän korviinsa ei tankeroenglanti varmasti särähdä yhtä pahasti. Jopa Lucas Bryant puhui hieman "tankeroa", joten se oli varmasti mietitty juttu. Lievä sekavuus ja muutamat hieman "nolot" replat vaivasivat ainakin itseäni. Se taitaa olla käsiksen ongelma, eikä silti kaada koko leffaa. Ekassa trailerissa nähty taistelukohtaus loisti elokuvassa poissaolollaan Kuvaustyö oli kyllä hanskassa, mutta joku ihme värikorjaus on leffalle tehty matkan varrella. Kuvauspaikalla kun katselin päivän otoksia nk. raakana, niin muistelisin että näyttivät silloin omaan silmään paljon paremmilta. Ei se värikorjaus pahasta kuitenkaan ole ja tuskin kukaan muu sitä huomaa. Kamerat olivat Arri Alexa, joten sen puoleen ei moitittavaa. Puvustus oli, kuten aiemmin totesin, aivan jees. Siitä ei ole pahaa sanottavaa. Paitsi ehkä kuningattaren äidin toisen miespalvelijan housut Muutaman pienen aikakauteen sopimattoman mokan bongasin, mutta taidan kuitenkin olla näiden suhteen hieman liian nipo. Samuli Edelmann teki tässä elokuvassa uransa parhaan roolisuorituksen Vaimo ainakin tykkäsi leffasta. Pukudraamat ei ole mun juttuni. Itse annan 3/5 (puolikas lisäpiste girl-on-girl -actionista linnan kellariholvissa).
Kustaa II Aadolfin miekan terän tyven leveys oli 28mm. Miekan kokonaispaino 1410g. Tuo Hanwein "kopio" painaa n. 500g vähemmän ja terä on tosiaan aivan liian kapea ja taipuisa.
Leffa nähty nyt myös. Hieman oli historiaa yksinkertaistettu ja tehty Kristiinasta hieman liiankin "tärkeä" tekijä Ruotsin uudistamisessa (vaikka toki kulttuuria veikin eteenpäin), kun tosiasiassa: - Jo isänsä aloitti koulutuksen uudistamisen vaatimalla, että yliopistojen tulee kouluttaa muutakin kuin pappeja - virkamiehiä tarvittiin valtakunnan hallitsemiseen ja korruption kitkemiseen. - Legendaarinen koulutusfilosofi Comenius kutsuttiin Ruotsiin jo 1638 suunnittelemaan Ruotsin koulutusjärjestelmä. Kristiina oli tuolloin vasta 12-vuotias. - Esim. Turun kymnaasi perustettiin 1630 ja muutettiin yliopistoksi 1640. Muut yliopistot olivat Upsalassa (avattiin 1477 ja uudelleen 1594) ja Tarton yliopisto 1632, Kristiinan ollessa 6-vuotias. Samoin Kristiinasta ei elokuvassa näytetty oikein tuota valtiojohtajan puolta missään muussa kuin 30-vuotisen sodan lopettamisessa. Olisi voinut avata myös sitä miten käänsi päälaelleen isänsä ja isoisänsä työn, jotka olivat kovalla työllä vieneet valtaa ylimystöltä. Kristiina palautti valtaa ja maita näille rahoittaakseen ylellisen hovinsa ja ulkomaiset vieraat siellä. Samoin jäin kaipaamaan kohtausta missä olisi takautuvasti näytetty miten Kustaa II Aadolf vei tytärtään katsomaan tykistöharjoituksia jne. Nyt nämä jäivät lähinnä asioiksi mitä Kristiina totesi dialogissaan. Trailerissa nähty Kustaa II:n kohtaus oli myös jäänyt leikkaamon lattialle jostain syystä... Yksi asia mikä häiritsi oli tuo liian tuttu Turku. Oli vaikea säilyttää immersiota, kun näki koko ajan tuttuja linnan huoneita jne. Muuten elokuva oli mielestäni ihan ok, vaikka parempikin olisi voinut olla. Vähän epäkoherenttia kerrontaa, eli joitain asioita olisi toivonut avattavan hieman enemmän pomppimisen välttämiseksi. Jossain kohdissa näyttely oli hieman hupaisaa (naisten pomppiminen portaissa, jotkin kömpelöt dialogit jne.), mutta annoin ne anteeksi. Joukkokohtauksia olisi myös voinut olla enemmän - nyt oli välillä niin vähän väkeä paikalla isojen puheiden aikana, että näytti melkein kesäteatterilta. 3/5
Ei kai tämä mikään historiallinen dokumentti olekaan. Mitä nyt jonkun kanadalaisen käsikirjoittajan näkemys tapahtumista. Allaoleva teksti saattaa spoilata. Spoiler Kustaa II:n kuolema oli jostain syystä jätetty pois, joo. IMDB ja elokuvan lopputekstit sanovat leikkaajaksi Hans Funckin, mutta käsittääkseni hän kuoli ennenkuin oli päässyt edes homman alkuun. Sen takia elokuva viivästyikin. Ajateltu ensi-ilta olisi ollut keväällä 2015. Tiedä sitten kuka on tuon homman vienyt loppuun. Tuttuja linnan huoneita, kyllä. Häiritsi hieman itseäkin. Kristiinan intiimi makuukammari oli sisustettu Linnan Kuningattaren Saliin. Niille, jotka eivät ole siellä käyneet tiedoksi: Kuningattaren Sali on iso, eikä suinkaan intiimi. Joukkokohtauksista sen verran, että kyllä niissä väkeä oli. Jostain syystä ei vain näy kuvassa. Kun Liedon Nautelankoskella kuvattiin kohtausta jossa sotajoukot palaavat retkeltään, oli paikalla aivan mielettömästi lössiä. Itse elokuvaan jäi tosin vain pieni osa porukasta tallustamassa sen puisen sillan yli. Katselin paikan päällä sitä väen määrää ja vitsailin että sinne oli paikalle raahattu melkeinpä Suomen jokainen hevonen ja hevoskärry. Eipä niitä montaa näy lopullisessa kohtauksessa. Kristiinan hevonen meinasi monta kertaa tallata varpailleni. Kohtauksessa hän ratsasti niin läheltä minun paikkaani. Ja kun kohtaus otettiin uusiksi ja palattiin lähtöpaikoille, hevonen kääntyi ympäri just siinä mun edessä. Kyllä vähän hermostutti tollanen iso eläin heilumassa siinä vieressä.
Kyllä normaali hevonen pitää oikein erikseen opettaa ihmisen päälle astumaan vahingoillehan kukaan ei oikein voi mitään, mutta hepat välttää viimeiseen asti astumasta kenenkään tai minkään epäilyttävän päälle... T: Vesku
En syytäkään hevosta (sen nimi oli muuten Alecto). Maasto oli haastavaa ja hevosen vaikea kävellä horjumatta. Oma paikkani oli turhan lähellä hevosen polkua, mutta en kauemmaskaan päässyt, koska vieressä oli töyräs ja puu. Olin polkenut lumeen montut jaloilleni, jotta en valuisi polulle päin. Siitä ei olisi kovin nopeasti päässyt alta pois. Seisoin vain siinä missä ohjaaja ja kuvaaja olivat käskeneet. Yksi näyttelijä liukastui lumisella maalla ja oli satuttaa itseään melko pahasti. E: Tuon kohtauksen päivänä satoi koko ajan vettä, tuuli aivan älyttömästi ja kaikki olivat läpimärkiä, kylmissään ja v*ttuuntuneita. Yhdessä välissä tuli räntää niin sakeasti, että kuvaukset jouduttiin keskeyttämään useaksi tunniksi. Viittani piti onneksi sateen ulkona, mutta jalat olivat märät (saappaat piti rullata kortsun lailla pois) ja käteni haisivat soihdusta valuneesta petroolista (mainitsinkin tuossa aiemmin kärsineistä käsineistäni). Mutta ei passaa valittaa. Taiteen takiahan tätä tehdään Ruokailuteltassa kaikki kiittivät catering-väkeä. Olosuhteisiin nähden olivat kyllä onnistuneet valmistamaan hyvää ruokaa ja pitämään sen lämpimänä kylmettyneille sotajoukoille. Koko produktio kärsi vähälumisesta talvesta ja lähes kaikki elokuvassa näkyvä lumi olikin kärrätty jostain muualta tai lisätty jälkeenpäin digitaalisesti. Esilinnan pihalla lumettomat kohtaukset kuvattiin samana päivänä kuin "lumelliset" kohtaukset. Lumi vain kärrättiin sisään Bobcatilla ja levitettiin pihalle.
Niitä juttuja olisi paljon lisää, mutta en viitsi spämmätä threadia. No, laitetaan nyt yksi vielä: Spoiler Kohtaus jossa Kristiina ja Ebba palaavat ratsastusretkeltään ja hetken leikkivät pihalla lumisotaa, ennen kuin juoksevat portaita ylös linnaan, jossa Axel Oxenstierna odottaa heitä. Minut ja vartijakaverini voi juuri ja juuri nähdä seisomassa vartiossa portaiden alapäässä. Juuri ennen ottoa kaveri murjaisi härskin vitsin ja molemmat revettiin nauramaan. Nauramisesta ei meinannut tulla loppua, mutta kun huudettiin "Shooting... Action!", niin jollain konstilla saatiin naamat peruslukemille ja pidettyä naurut mahassa sen ajan kuin otto kesti. Sitten kun huudettiin "Thank You", niin revettiin uudelleen. Tytöt vähän ihmettelivät että mikä nyt on niin hauskaa. Olimme onneksi aiemmin sopineet, että emme katso suoraan toisiamme kun seistään siinä kasvokkain, vaan katsoisimme hieman toisen ohi. Muuten riski olisi suuri että ruvetaan hihittämään. Se taisi pelastaa tuon kohtauksen.