Tyhmä kysymys Bluetooth -Vinyylisoittimesta

Olen harkinnut vinyylisoittimen hankintaa, kun pitkään on jo levyharrastajien keskuudessa vinyylit olleet taas in.

Minulla on Stereot, jossa on Bluetooth -yhtetys-mahdollisuus, niin saako niihin liitettyä vinyylisoittimen, jossa on Bluetooth -yhteys, osaako stereot muodostaa vinyylisoittimen Bluetoothin kanssa laiteparin, kun toistaiseksi olen vain kuunellut Spotifyä Bluetooth -yhteydellä, eli Läppäri + Stereot yhdistelmällä

 

BT julkaistaan koko ajan parannuksia äänen laatuun, viimeksi viime vuonna 5.2 version mukana. Applekin ilmoittaa nykyään vain esim BT 5 eikä enää pilkun jälkeistä. Lisäksi on vielä olemassa AptX, jonka lisensin omistaa Qualcomm.
https://fi.wikipedia.org/wiki/AptX
Kieltämättä on sekavaa kuluttajien kannalta.

 

Vastaus on yksinkertaisesti se, kun stereoni eivät ole aivan huippuluokan liitännöillä varustettuja, niin voi olla, että perinteisillä liitännöillä ei saa mitään ääntä ulos, kun stereoitten takapeneeliin ei saa kiinni.

Elän melko pienellä budjetilla, kun tuloni eivät ole mitenkään isot ja stereoni ovat lähinnä tasoa "Onpahan jotkut" -jos kysyisi niistä mielipidettä joltain hi-fi -narkkarilta tai vihkiytyneeltä ääniharrastajalta.

Käytin ylä-aste -aikana 1997-1999 kaikki vähäiset taskurahani äänitteisiin (CD-formaatti), ja PC-CDROM -peleihin, kun se oli aikaa jopa ennen Napsteria, niin silloin piti vielä ostaa fyysinen levy, jos halusi jotain artistia kuunella enemmän tai pelata jotain peliä enemmän.

Oli siinä fyysisen äänitteen tai tietokone-pelin ostamisessa jokin järki, kun tuli ajateltua ehkä enemmän ja harkitummin kulutuspäätöksiä.

Täytyy myös muistaa, vaikka Napster oli ensimmäinen vertaisverkko-softa, ja meillä oli ylä-asteella pieni poikaporukka, joka harrasti PC-mikrotietokoneita, eikä nettiyhteydet olleet mitenkään nopeat vielä WWW:n alkuvuosina, vaikka olen otettu siitä vanhemmilleni, että meille tuli kotiin hyvin varhaisessa vaiheessa PC-tietokone, ja sitten markkinoiden nopein modeemi 1996, jolla otin ensiaskeleet verkkomaalmaan soittaessani sillä Mikrobitin BBS-purkkiin iltaisin, ja meille tuli hyvin aikaisessa vaiheessa jo laajakaista-yhteys, vaikka olenkin työläisperheen kasvatti.

Netti on tuonut paljon hyvää, mutta oli tuo fyysisten äänitteiden ja tuotteiden hankinta"pakko" asia, joka oli ennen paremmin: Nykyään kaikki hukkuu bittiavaruuteen, kun digitaalimössöä kaikki, niin tulee hankittua tavaraa netistä ja pelejä, joita välttämättä ei olisi ostoslistalla ihan ykkösenä fyysisen tuotteen osalta.

Olen välillä pohtinut sitä, että kun elin tuon murroskauden ja näin 90-luvun IT-buumin Nokia teknologiaveturina ja tekno-osakkeiden romahduksen aktiivisena PC-harrastajana, CD-levyt eivät ole enää 2020 kovinkaan mielekkäitä hankintoja, mutta vinyyleissä on järkeä.

Turussa olen katsellut Levykauppa Äx:än vinyylivalikoimia ja 8Raita -levyliikkeessä, niin esimerkiksi Äxän Underground-metalli uusissa levyissäkin on yleensä tyylikästä kansitaidetta. Spinefarm toi 1990-luvun lopulla kotimaisia vientimetalli-bändejä ja ostin siihen aikoihin kun HIM tuli markkinoille, HIMiä, Stratovariusta, Children of Bodomia, Nightwishiä, ja Sonata Articaa. Metallican Load oli ensimmäinen omilla rahoillani ostama CD -kautta aikojen, ja kun karsisin levykokoelmaani, säilytin teiniaikani CD-hankkinat lähinnä tunnearvon vuoksi, aina kun pistän levyn soittimeen, mieleen palaa kulta-ajat. Metallica ja nuo kotimaiset nykyisin menestyneet vienti-metallibändit ovat yhä tärkeitä elämässäni.

 

Olen harkinnut tämän vinyylisoittimen hankkimista ensi kuussa:
https://www.gigantti.fi/product/aud...MIv56HkOfT6wIVl4BQBh2QBgcQEAQYASABEgJGxfD_BwE
Tuntuu siltä, että tuo Sonyn laite voisi toimia stereoissani, ainakin tuossa Sonyn promovideossa homma tuntuu toimivan saumattomasti, kun mainoksessa on Bluetooth-kaiutin soittimen vieressä. Soitin tulee ensi viikolla myyntiin näköjään.

Ainahan tuotteen voi palauttaa kauppaan, etenkin jos juttelee myyjän kanssa ennen soittimen ostoa, ja tekee avoimen kaupan, ja ilman avointakin kauppaa on kuluttajasuoja-lainsäädännön mukaan 14 -päivän palautusoikeus mistä syystä tahansa kaikissa tuotteissa.

Vinyylissä on järkeä 1980-alkupuolella kun olen syntynt, ja musiikillinen herääminen tapahtui 1990-luvun puoliväin tienoin ja Muumit ja Rölli väistyivät C-kasettisoittimesta Metallicaan, HIM:iin, ja muihin sen ajan koviin teiniajan bändeihin.

 

Tuon hintaiselta soittimelta ei kannata odottaa liikoja. Äänirasia lieneekin sen heikoin lenkki. Jos vain mahdollista, kannattaa ostaa suoravetoinen soitin, jossa ei ole hihnaa, joka kuitenkin jossakin vaiheessa sanoo ”naps”.

 

En tiedä stereoitasi mutta väitän että sieltä takaa pitäisi löytyä kyllä ihan perinteiset rca:t.
Itse henkilökohtaisesti en lähtis muuttamaan ääntä analogista digitaaliseksi.

 

Levysoitin ei vaadi huippuluokan liitäntää, vaan perus-RCA:n. (Kuvasta poiketen pitää olla tietysti IN)


Näköjään tuossa on myös sisäänrakennettu RIAA-korjain, jolla ääni muutetaan linjatasoiseksi, jolloin se sopii käytännössä kaikkiin laitteisiin. Pelkistetymmissä laitteissa sitä ei ole, jolloin stereoissa pitäisi olla phono-niminen liitäntä. Phono-liitännät ovat nykyään katoavaa kansanperinnettä.

 

Ööh, millä perusteella? Itse ostan edelleen kutakuinkin kaiken musiikkini CD-levyformaatissa ja koen siinä järkeä olevan ihan yhtä paljon kuin vuonna 1990 ostaessani ensimmäisen CD-levyni. Vai tarkoititko, että ei ole sinulle mielekkäitä hankintoja?

 

Löystyneen hihnan saa elastisuudeltaan uudenveroiseksi keittämällä sitä 10-15 minuuttia kattilassa kiehuvassa vedessä, tosin kattila kannattaa puhdistaa sen jälkeen ruokasoodalla, jotta siinä tehty ruoka ei maistu kumilta.

 

Tai olivat katoavaa kansanperinnettä joskus vuonna 2000, kun CD näytti tappaneen vinyylin, mutta sittemmin vinyylibuumin takia on alkanut ilmestyä takaisin jossain määrin ymmärtääkseni.

 

Ei kyse ole siitä, etteikö 2020 vielä julkastaisi hyviä levyjä. Lienee asia vähän niin, kuten Eric Claptonkin elämäkertakirjassaan toteaa, että on hänen kokemuksensa mukaan äännitteiden osalta niin ollut musiikkiteollisuudessa aina, että julkaistavista levyistä on aina noin 85% roskaa, ja loput ovat sitten hyviä.

En lämpene yhtään tämän hetken mainstream-kamaan, kyllä hyviä levyjä tosiaan julkaistaan vieläkin, mutta ne pitää löytää niistä genreistä, joita seuraa. Itselleni ne on roots/blues/country/proge/metalli -lähinnä. Noista tyylilajeista metalli lienee eniten massojen musiikkia, vaikka nykyään julkaistaan paljon elektronis-sävytteistä hip-hoppia yms, joka ei herätä mitään tunteita itsessäni.

Ostin itsekin tuon Ville Valon Agentsin kanssa tekemän Badding -tribuutti -levyn CD-versiona, eli ei CD nyt aivan kuollut idea ole hankkia, mutta Ikuisesti Internetin Käyttäjät Ry:n jäsenenä, ja oppinut Spotifyä käyttämään, niin CD tuntuu jollain tavalla väliinputoajalta formaattien osalta, kun nettimaailmassa nähnyt niin paljon kaikenlaista hyvässä ja pahassa.

Kaikella kunnioituksella kuitenkin kaikkia teitäkin kohtaa, jotka ostatte levynne CD:llä vielä 2020, mutta näen LP:ssä enemmän ajattomuutta.

 

Kiitos havainnollistavan kuvan jakamisesta. Täyyypä tarkistaa, löytyykö taka-paneelista RCA. Varmaan olisin osannut yhdistää RCA:n mielessäni tuohon liitäntään ilman havainnollistavaa kuvaakin, mutta hienoa, että tältä palstalta löytyy ystävällisiä ja avuliaisuutta keskustelijoiden joukosta, jotka haluavat rautalangasta pitäen auttavan kätensä tarjota.

Olisi se kyllä ihme, jos ei RCA -liitäntää löydy, kun se on 1940-luvun keksintö.

 

Varmuuden vuoksi väänsin rautalangasta kun intoilit bluetoothista. Vilkaise samalla, että olisiko siellä phono-liitäntä. Ei kannata maksaa levysoittimessa mistään bluetooth-jutuista, jos niille ei ole käyttöä. Samaan hintaan voisi saada paremmankin levysoittimen ilman bluetoothia. Itse näkisin bluetooth-lähettimen levysoittimessa tarpeelliseksi ainoastaan jos käytettävissä ei ole laitetta, johon sen saisi langallisesti kytkettyä.

 

Ei muuten ole stereoissani RCA-liitin mahdollisuutta! Taka-paneelissa on ainoastaan kaiuttimien paikat, paikka sub-wooferille ja etupaneelissa on LCD -näyttö ja liitäntä kuulokkeille. Bluetoothin suuntaan taitaa mennä, kun lähden vinyylisoitin ostoksille?

 

''

Onko niin, että kaikki sisääntulosignaalit tulevat bt:n kautta?

 

Onko niissä stereoissa varmasti bluetooth-vastaanotto? Tosin liitäntöjen vähäisyys voisi viitata siihen.

 

Kyllä nyt parhaillaankin Spotifystä toistossa on Elvis Presley In The Ghetto ja stereon kaiuttimista ääni tulee ulos ilman mitään johtoja, joten tästä päätellen Bluetooth on.

 

No en kyllä puhunut mistään julkaistavien levyjen musikaalisesta hyvyydestä ja Eric Claptonin mielipiteitä ei kenenkään tarvitse kompata. Aina sitä silloin tällöin kuitenkin tulee ulos musiikkia, joka itseään nappaa ja omalla kohdalla CD/Hybrid SACD on se formaatti, jossa tuon musan haluan, mikäli mahdollista. 15 % kaikesta julkaistusta on jo melkoinen kasa sekin! Eivätkä ne roskajulkaisut muissa formaateissa miksikään muutu, oli sitten vinyyli, c-kasetti, mp3 tai nettistream.

No, mainstream-kamahan nyt muutenkin on murto-osa kaikesta julkaistusta musasta. Olen tänä vuonna itse hankkinut tähän mennessä 23 CD-levyä, joista 3 (13 %) on luokiteltavissa mainstream-kamaksi: Kesha "High Road", Mike + The Mechanics "Mike + The Mechanics" ja Katy Perry "Smile". Loput ovat klassista musiikkia (74 %) ja marginaalisempaa elektronista musiikkia (13 %). En osta ainoastaan uusia levyjä, vaan vanhojakin käytettynä ja halvalla. Tottakai omat jutut ja genret pitää löytää, ei niitä kukaan osaa kertoa. Esim. itse kuuntelin tuon Mike -The Mechanics-lätyn sen perusteella, että yhdessä Miami Vicen jaksossa soi Par Avion ja kuuntelin albumin Spotifyssä. Totesin, että se on pätevä kasarilevy ja koska kokoelmassani on todella vähän tällaista kasarimusaa, ostin CD:n halvalla käytettyä (4,17 € posteineen).

Hitot minä siitä musiikista välitän, joka ei nappaa. Julkaiskoot vaikka savikiekolla! Hankin ja kuuntelen sitä musaa, joka nappaa ja koska ikää on 49 vuotta ja jonkun Spotifyn avulla pystyy tsekkailemaan* vaikka mitä artisteja, sitä musaa, joka iskee on löytynyt aikamoisia määriä.

* Pitäisi katsastaa jossain vaiheessa esim. sellaiset artistit kun Pentangle ja Planxty.

Mulle Spotify on musiikin löytämistä varten. Kun jotain kiinnostavaa löytyy josta diggailee, niin CD-lätty tilataan netistä hyllyyn. Dua Lipan uuden albumin kuuntelin keväällä Spotifyssä, mutta se osoittautui niin heikoksi, että CD jää hankkimatta. Minkään Spotifyn varaan en musiikkikokoelmaani jätä, ties vaikka menisi konkurssiin vuoden päästä ja siinähän sitten kuuntelet! Ja vaikka konkkaan ei menisi, niin kyllä sieltä voi musaa kadota jonkun tekijänoikeusjutun takia sen mukaan, mitä levymerkit sopivat Spotifyn kanssa. Ei siellä kaikki levymerkit ole edes mukana.

Nykyaikana on kovin monta tapaa järjestää musiikinkuuntelunsa ja jokainen löytäkööt sen oman tapansa ja formaattinsa. Meitä CD-levyn ystäviä kuitenkin on edelleen kohtuullisen paljon, vaikka myyntimäärät ovat huippuvuosista paljon tippunutkin. Minulle CD ei tunnu miltään väliinputoaja-formaatilta, vaan se on minusta erinomainen ratkaisu fyysisen formaatin ystävälle.

Ajattomuutta missä mielessä? Vinyyli kuluu käytössä, CD ei niinkään kunhan käsittelee oikein.

 

Tarkoittaa varmaan kansitaidetta samalla lailla kun minä diggaan laser disckeistä