Ihan hyvin? Melkoista vähättelyä. Ainakin jenkki kaapeliyhtiöiden sarjat 2000-luvulla on tarjonnut elokuva tason tuotantoarvoja. HBO:n Sopranoksen voi nostaa vaikka samalle tasolle parhaimpien mafiaelokuvien kanssa.
Varmasti rahaa menee ja tekniikka on hallussa, mutta en voi sille mitään, että se "jokin" tuntuu monesti puuttuvan. Vika on yleensä näyttelijöissä ja/tai käsikirjoituksessa, yleensähän muuten brittisarjoissa on paremmat näyttelijät kuin jenkkisarjoissa. Kyllä minä voin allekirjoittaa väittämän, että nykyään sarjojen (kaikkien niiden, jotka Suomen TV-kanaville asti suodattuvat, poislukien tusinasaippuat) keskitaso on parempi kuin aiemmin, mutta todelliset huiput tuntuvat puuttuvan, ne aikakauden parhaat ja katsotuimmat sarjat tuntuivat olevan aiemmin parempia (siis kiinnostavampia, tekniikasta viis). En vain voi sille mitään, että magiaa tuntuu puuttuvan, jotain tiettyä sarjaa ei vain jaksa odottaa viikosta toiseen samalla tavalla kuin aiemmin.
Heitänpä vielä teorian siitä, mikä monissa nykysarjoissa menee pieleen: ne ovat liian laskelmoituja, mietitään liikaa, mikä miellyttää keskivertokatsojaa, mikä miellyttää mainostajia, mikä miellyttää kanavapomoja jne. Kun kaikkia yritetään miellyttää ja näin maksimoida voitto, niin lopputulos on monesti varsin laimea. TV-sarjat ovat nykyään niin iso bisnes ja koneisto, joka niitä jauhaa, niin mittava, että yksilöllisyydelle, yritteliäisyydelle ja rohkeudelle ei enää jää niin paljon tilaa kuin aiemmin. Ja rahaa pitää olla paljon, jotta pääsee edes alkuun. Toki täytyy nostaa hattua esim. HBO:n tuotannolle tai vaikkapa South Parkille, joissa rajoja on uskallettu rikkoa ja mielikuvitusta ei ole säästelty, mutta suuremmassa mittakaavassa nykyään tehdään vähän liian ennalta-arvattavaa ja liian valmiiksi pureskeltua kamaa. Ja kun kovassa kilpailutilanteessa ei tulevaisuus koskaan ole taattu, niin sarjoja suunnitellaan kausi kerrallaan ja jos seuraavalle kaudelle saadaan jatkosopimus, niin sitten mietitään, miten ihmeessä tätä järkevästi jatketaan - näin ainakin monesti tuntuu.
Enpä voisi enempää eri mieltä olla, niin musiikin kuin sarjojenkin osalta. 2000-luvun sarjat ovat niin murskaavan ylivoimaisia aiempaan verrattuna, ettei edes kaikki vuosikymmenet yhteen laskettuna löydy niin montaa hyvää sarjaa kuin 2000-luvulla on tullut. Kauaksi ollaan menty vanhoista tusinasarjoista, ja nykyään huippulaadukkaita sarjoja löytyy huikea määrä. Sarjoissa näkee sellaisia rohkeita ja omalaatuisia ratkaisuja, joita on ennen totuttu näkemään vain elokuvissa. Tämän syksyn uutuus True Blood on erinomainen esimerkki sarjojen nykytasosta. Vanhat huiput kuten esimerkiksi Twin Peaks ja X-files ovat jo auttamattoman vanhentuneita ja oman aikansa tuotteita.
Nyt kun on saatu listaa (60,70) 80 ja 90 -lukujen hyvistä sarjoista niin katsotaanpa millaisia sarjoja alkoi jenkeissä vuosina 2000-2008. Lista ei ole täydellinen eikä sisällä vain minun mielestä parhaita sarjoja vaikka toki niitäkin on joukossa. Koitin ottaa listaan sarjoja jotka ovat uskoakseni menestyneet tai olleet muuten hyviä (suuri yleisö ei pitänyt mutta saavuttivat suosiota kuten arrested development ja studio 60 on the sunset strip). CSI, Curb Your Enthusiasm, Dark Angel, Gilmore Girls, Jackass, MTV Cribs, Survivor, 24, Amazing Race, Band of Brothers, Fear Factor, Lost, Scrubs, Six Feet Under, Smallville, American Idol, The Dead Zone, Firefly, Monk, The Osbournes, The Shield, Without a Trace, The Wire, Angels in America, American Chopper, America's Next Top Model, Arrested Development, Battlestar Galactica, Dirty Jobs, Las Vegas, MythBusters, NCIS, Nip/Tuck, The O.C., Punk'd, Two and a Half Men, The 4400, Boston Legal, Deadwood, Desperate Housewives, Entourage, House, Pimp My Ride, Stargate Atlantis, Veronica Mars, 30 days, Bones, Criminal Minds, Ghost Whisperer, Grey's Anatomy, How I Met Your Mother, Numb3rs, The Office (US), Prison Break, Rome, Surface, Weeds, 30 Rock, Big Love, Brotherhood, Brothers & Sisters, Dexter, Eureka, Heroes, Kyle XY, Men in Trees, Psych, Studio 60 on the Sunset Strip, Ugly Betty, The Unit, Army Wives, The Big Bang Theory, Burn Notice, Californication, Chuck, Code Monkeys, Damages, Dirty Sexy Money, Gossip Girl, Life, Private Practice, Rules of Engagement, Samantha Who?, Tudors, Breaking Bad, Crash, Sons of Anarchy, True Blood ja Worst Week. Moni sarja jäi pois listalta mutta eiköhän tuostakin löydy jokunen sarja jokaiselle. Nopeasti laskettuna löysin 25-30 sarjaa jotka ovat mielestäni hyviä.
No huh huh. Oz, Sopranos, Shield, Dexter, Wire yms yms. on käsittämättömän erilaisia, teemaisia ja vaativiakin (täytyy seurata sarjaa) verrattuna siihen massaan joita suurin osa 80-90 luvulla oli. Jokaista Hill Street Bluesia kohti oli tusina täsmälleen samanlaista poliisisarjaa. Vasta 90-luvulla alettiin muuttaa konseptia, tosin vielä 96 vuonna profit lopetettiin yleisön vastustuksesta, koska pääosissa oli lipevä antisankari. Sarjan tuhoksi koitui muutamaa vuotta liian aikaisin ilmestyminen. 80-90 lukujen sarjat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olivat huomattavasti kaavamaisempia, konservatiivisempia yhden jakson tarinoita, joissa harvoissa oli kovinkaan vaativa pidempi juoni. Nykyään on toki enemmän sarjoja mutta se merkitsee vain sitä, että jokaiselle kyllä löytyy jotain. Toki sen voi tulkita niinkin, että 'suurin osa on paskaa'. Nostalgisia muistoja vastaan ei voi myöskään taistella. Jos nykysarjat tuntuvat liian pureskelluilta, niin ainahan voi ostaa jonkun vanhan sarjan jota ei ole nähnyt ja testata väitteen paikkansapitävyys.
Makuasioista lienee turha kiistellä, mutta ajattelin juuri tuossa syksyllä, että nykyään tulee aika vähän katsottua sarjoja, koskaan mitään todella kiinnostavaa ei tunnu oikein tulevan ja aika on kuitenkin kortilla. Aiemmin tuli paljon sarjoja, joiden seuraavaa jaksoa aina oikein odotti. Tämän syksyn 'odotetuimmat' olivat Idols, Big Brother ja Amazing Race eikä nekään niinkään. Yksi ongelma ainakin minulle monissa sarjoissa on näyttelijäkaarti, otetaan vaikkapa Six Feet Under tai Carnivale, joissa oli sinänsä mielenkiintoisia aineksia, mutta näyttelijöiden karisma jätti kylmäksi verrattuna esim. Lovejoyn poppooseen. Kyllähän sitä silloinkin katsottua tulee, mutta jotain merkittävää jää puuttumaan. Ja kyllähän nykyäänkin toki persoonallisuutta, suorastaan omituisuuttakin sarjoista löytyy, mutta monesti tulee mieleen, että sillä on vain pyritty erottumaan massasta eikä siitä, että kyseessä olisi ollut aidosti hyvä idea (esim. Dexter). En toki kaikkia nykyisiä 'huippusarjoja' ole nähnyt, eli joitakin helmiä on varmasti voinut mennä sivu suun, mutta jotenkin vain nykytarjonnasta on vain jäänyt aika valju kuva. Varmasti 'vika' on osittain miehessäkin. Nuorempana tuli katsottua lätkän MM-kisojakin tai Suomi-Ruotsi-maaotteluita, nykyään ei vain paljon nappaa. Mutta en voi sille mitään, että jos kahdelle kanavalle laitetaan samanaikaisesti esim. Sopranos ja Taistelupari, niin minä valitsen Taisteluparin.
Tässä on muuten se huomionarvoinen seikka että monet yllä mainitut sarjat ovat sellaisia että niissä juoni ei jatku jaksojen välillä kovinkaan tiukasti. Niiden katsominen on siis helpompaa vrt. sarjaan jota täytyy seurata alusta asti ja jokainen jakso on nähtävä. Muistan itsekin katsoneeni noista monia ilman että tuli jokaista jaksoa nähtyä tai että sillä oli edes väliä jos niitä näki väärässä järjestyksessä. Nykyään tuollaisia "juonettomia" sarjoja on hyvin vähän jos mukaan ei lasketa komediaa/sitcomia. Tästä johtuu myös se että sarja vaatii hiukan enemmän katsomista ennen kuin voi todeta pitääkö siitä. Itse pyrin katsomaan vähintään 3-5 jaksoa ennen kuin teen päätökseni. Esimerkiksi dexter, sons of anarchy, how i met your mother ja desperate housewives olisivat kaikki leimautuneet huonoiksi jos olisin tehnyt päätöksen ekan jakson perusteella.
SFU:ssa ehkäpä paras näyttelijäkaarti, mitä missään sarjassa on ikinä ollu. Ja mitä tulee tv-sarjojen nykytilaan, niin hyvältä näyttää. Nytkin Suomessa alkaa kevään aikana niin paljon uusia mielenkiintoisa sarjoja ettei niitä pysty edes kaikkia katsomaan.
Mutta kuinka paljon se on pois laatudraamalta. Tietysti kanavat tuottavat sitä mitä ihmiset katsovat ja mitä enemmän yksinkertaista realitysontaa tehdään, sitä enemmän katsojat turtuvat siihen sontaan... Kyllä 2000-luvun huippusarjojen liput on aika korkealla. Vasta tällä vuosikymmenellä tv-draama on kerronnallisesti todenteolla lähentynyt elokuvaa. Ne vuorenhuiput ~80-luvulta on lopulta silti aika episodimaisia. Ehkä nyt on jo jonkunlainen krapula ainakin joillain kaapeliyhtiöillä (HBO). Se mitä att sanoi ettei nykypäivän sarjoja enää odota samalla tavalla... osin varmaan nostalgista muistelua, mutta katsomistottumukset ovat muuttuneet. 80-luvulla ei ollut kokonaisia kausia dvd:llä, tallentavia digibokseja eikä piraattilahtea. -
Juu kyllä Six Feet Under on 2000-luvun hienojen sarjojen huipentuma. Muita mitä voisi mainita niin Battlestar Galactica, Pushing Daisies, Firefly ja Deadwood. Kyllä täytyy kipeä olla jossei tykkää :thumbsup:. Ite toisaalta en ole 70-luvulla elänytkään ja 80-lukuakin vain marginaalisesti, niin en ole koskaan "uusina" noita vanhoja sarjoja nähnyt. Se saattaa vaikuttaa mielipiteeseeni, ei ole nostalgia-arvoa vanhalla Galacticalla ym.
Niinpä. Jos ei ollut videoita niin se sarja oli pakko katsoa silloin kun tv-yhtiö sen lähetti. Kausia myös katkottiin ties mistä (nykytilanteesta en tiedä) kohti. Joskus jopa jaksoja esitettiin väärässä järjestyksessä, älyttömiin aikoihin (buffyä keskellä yötä, haloo!?). Luojan kiitos että asiat ovat muuttuneet. Mielestäni mainokset pilaavat tv-sarjan ihan samalla tavalla kuin elokuvankin. Joulun aikaan katsoin (= jouduin katsomaan) jotain leffaa televisiosta ja pelästyin aivan älyttömästi kun mainokset iskeytyivät ruutuun koska en ole moiseen tottunut. Varsinkin tv-sarjoissa jonkun 24 tai Prison Breakin katsominen olisi ollut tuskaa mainosten kanssa. Ei myöskään paljon innosta väijyä jotain EPG ja koko ajan nauhoitella jotain jaksoja ja sen jälkeen koittaa hyppiä mainosten yli.
Tarkalleen katsottunahan puhuttiin nykyajan suurista elokuvatähdistä. Kukaan Frendeistä ei aivan sinne asti tainnut päästä, varsinkaan miespuolisista. Naiset ovat kyllä muutamaan hittiin päässeet ja Matthew Perryn Whole Nine Yardskin taisi olla jonkilainen hitti, vaikken ymmärräkään miksi. Will Smith kuuluu kyllä joukkoon, sitä ei kukaan voi kieltää.
Hö Makuasioistahan juuri pitääkin kiistellä! Ja nyt kyllä on oltava vahvasti eri mieltä; 2000-luvulla on nähty kaikkien aikojen parhaat tv-sarjat ja sama meno tuntuu jatkuvan :thumbsup: Juuri jenkkikaapelikanavien sarjat ovat ehdotonta kärkeä. Tuotantobudjetit ovat eri luokkaa kuin aikaisemmin. Tärkeimpänä tekijänä on, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti; tissit saa näkyä, kaikkia saa loukata ja puhua saa miljööseen sopivalla kielellä. Olet ilmeisesti vilkaissut vain niitä koko kansalle suunnattuja sarjoja (24, Pako, CSI, jne), joissa pahat ovat pahoja, hyvät hyviä tai vaihtavat puolta pohjustamatta sekä sisältävät muita "nerokkaita" juonenkäänteitä. Nehän vasta ovatkin laskelmoituja, sisältävät ~20 jaksoa per kausi ja jatkuvat väkisin niin monta kautta kuin katsojia riittää. Nämä uutuussarjat peittoavat jopa Hollywood-leffat, jotka pääosin ovat juuri massoille suunnattuja ja poliittisesti korrekteja. Paria ok-leffaa kohti vuodessa ilmestyy puolen kymmentä hyvää tv-sarjaa. Myös englantilaiset sarjat ovat hyviä, mutta niistähän poliittinen korrektius on aina ollut kaukana...
Tarkoitatko esim. Californicationia? Toimii :thumbsup: Krapula tai muuten vain aivot narikassa -viihteenä...
Kieltämättä monessa HBO:n sarjassa ainakin on hyväksi käytetty "shokkiefektiä". Ozissa väkivalta, Sopranoksessa se ja seksi samoin Deadwoodissa ja Romessa seksi... mutta onneksi niissä on paljon muutakin.
Koko Deadwoodin viimeisen parin viikon sisään katsoneena uskaltaisin väittää että siinä ei kyllä shokkiefektinä ole seksiä. Siinä se on sulana osana tarinaa kuin vaikka Six Feet Underissa. Rome ja Tudors ovat ehkä sellaisia sarjoja missä seksiä on lisätty nimenomaan tarkoituksena kiihdyttää keskustelua sarjasta. Saatan olla väärässäkin. Deadwoodin tyly tyyli on kyllä jo itsessään varsin shokeeraava :thumbsup:.
Jotenkin kertoo tämän sairaan sensuuriin tottuneen yhteiskunnan oireilusta tuo ajatus... "Tärkeimpänä tekijänä on, ettei tarvitse olla poliittiseti korrekti; tissit saa näkyä, kaikkia saa loukata ja puhua saa miljööseen sopivalla kielellä..." Mikä tuossa mielestäsi on "hurjaa kapinallisuutta"? Se että Roomassa aikoinaan paneskeltiin paljon? Se että vankilassa meno ei todellakaan ole kaunista? Se että mafiosot ovat kylmäverisiä? Se että Henrik VIII pani monia muijia? Se että ihmiset(käytännössä kaikki) kiroilevat joskus(jotkut usein)? Haluaisin tietää että missä sarjassa on pääasia tuo asioiden näyttäminen (enemmän) sellaisina kuin ne oikeasti ovat? Ja onko siinä jotain väärää että vielä jotkut voivat niin tehdä? Minunmielestä olisi aivan hemmetin typerää väsätä joku Rooma sarja jossa ei näkyisi paljasta pintaa ja puheet eivät olisi roiseja koska se olisi törkeää vääristelyä. Esimerkiksi sopii hyvin Tudors: Muistan kyllä kun Tudorssista aikoinaan kuulin läppää että pannaan paljon ... tuo oli enemmänkin promoa ja liioittelua. Tähän mennessä kaikki jaksot katsoneena voin sanoa että tissejä ja muuta vilahtelee ruudussa kyllä hyvin minimaalisesti ja silloin kun vilahtelee ei minusta ainakaan tunnu että ne olisi lisätty "shokeeraamaan" tai mitään sellaista, tuppaa vaan olemaan että kun ihmiset nussivat niin siinä yleensä ollaan alasti, pääasia sarjassa on aivan joku muu. Ei liene epäselvää että minua ärsyttää sanoinkuvaamattoman paljon sensuuri, ja erityisesti kaikenlainen hyssyttely. Taitaa olla suurin syy siihen miksi suurin osa jekkisarjoistakin tuppaa olevaan niin ylimääräisen poliittisesti korrekteja, kaikki ovat hajuttomia ja mauttomia ja vanhat kliseet toistetaan joka kerran. Hahmot ovat niin läpinäkyviä ja tietyn ajattelumallin mukaan toimivia että kaikki ratkaisut ovat ennaltaarvattavissa. Virkistävän poikkeuksen tuohon tuovat nämä kaapelipuolen sarjat.(unohdan varmasti joitain) Dexter, True Blood, The Shield, The Wire, In Treatment, Oz, Rome, Sopranos, The Tudors, Californication, Six Feet Under, BoB, Weeds, Damages, Brotherhood, Deadwood, Carnivale, Breaking Bad, Sons of Anarchy brittien puolelta The Office ja Extras Kaikkia edellämainittuja voi suositella todella lämpimästi laadukasta tv-viihdettä etsiville.
Tärkein tekijä sarjojen hyvyyttä arvioitaessa on katsojan ikä: ne sarjat, joita näytettiin katsojan "formatiivisessa nuoruudessa" pysyvät ikuisesti parhaina sarjoina. Niiden hyvyyttä ei enää jälkikäteen ylitetä. Mikää muu ei voi esim selittää sitä, että joku edelleen muistelee McGyveriä loistosarjana Parhaat sarjat minulle tehtiin 80-luvulla ja 90-luvun ihan alussa: Laulava salapoliisi ja muut Potterin sarjat, Fitz, GBH, Hercule Poirot ja muut hyvät brittisarjat. Samaan aikaan tehtiin myös hirveästi kuraa, vaikka sitä mieluusti silloin tuli töllättyä. Sen verran voisi sivuta aiempaa keskustelua, että aiemmin ns jatkuvajuoniset sarjat olivat tyypillisesti minisarjoja. Nykyään amerikkaisen (supersankari)sarjakuvan traditio on ikävästi korruptoinut tv-tuotannon niin, että myös monen kauden sarjoista yritetään vääntää jatkuvajuonista stooria. Minusta minisarjat on ainoa formaatti, jossa jatkuvajuoninen kuvio oikeasti toimii.